Miksi niin monella työpaikalla jupistaan työn epäkohdista mutta ei olla valmiita saattamaan asioita esimiehen tietoisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa työnteolla rikastu vinkunaa kuuluu usein. Ollaan ihan sokeita omalle rahankäytölle ja sille millä tavoin säästetään.

On ihmistyyppi, jonka elämä kuluu valittaen ja jupisten. Myrkttävät tehokkaasti työilmapiirin.

Millainen palkka tai paremminkin ammatti  pitää olla että siitä voi säästää siten että rikastuu?

Isä oli insinööri ja äiti oli 2 vuoroa tekevä sairaanhoitaja. Sijoittivat sekä osakkeisiin että asuntoihin. Meillä oli yksi auto, eikä matkusteltu jatkuvasti tai syöty ulkona. Äiti teki hyvää kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua, niin tuttua. Nämä lällykät ja selän takana puhujat ovat työpaikkojen pohjasakkaa. Valittavat ja puhuvat epäkohdista supatellen, mutta kun pitäisi ääneen sanoa, niin ovat hiljaa ja jopamyöntelevät, että kaikki on hyvin. Pomojen mielistelijöitä ja pahimpia saikuttajia he ovat. Ja pomoille kelpaa, tietävät, että lässykät ovat hiljaa, kun pitäisi selvittää ristiriitoja ja epäkohtia. Yhtäkkiä ei olekaan mikään niin huonosti. Voin pitkän työurani ja neljän työpaikan jälkeen todeta, että vain yksi hyvä esimies on ollut, joka osasi työnsä ja ratkoa ristiriitoja. Niitä lässyköitä ja tyhjäntoimittajia työpaikoilla on riittänyt. Vastenmielistä väkeä, joille maksetaan 8 tunnista palkkaa, mutta töitä tekevät noin 4 tuntia, kahvitauot ja lounaat ovat pitkiä ja päivän tärkein asia. Työ ei niin tärkeää.

99 % työläisistä on näitä lällyköitä selän takana puhujia, 1 % on rohkeita vastarannan kiiskiä.

Noista 99% puolet voivat hyvinkin olla sellaisia, jotka ovat oppineet, ettei valittamisesta - eikä sen paremmin kehittävistä parannusehdotuksista ole mitään hyötyä. Kun on vuosikaudet vääntänyt aloitteita, ottanut kehityskeskustelut tosissaan ja osallistunut aktiivisesti pitkin kommentein ilmapiirikyselyihin yms. eikä mikään ole johtanut mihinkään (pl. kiusaaminen, urakehityksen stoppaaminen, jatkokoulutuksen epääminen), niin johan siinä tyhmempikin huomaa, ettei rohkeana "vastarannankiiskenä" esiintyminen ole mitenkään järkevää.

Itse en enää pätkääkään välitä miten asiat työpaikalla kehittyvät tai ovat kehittymättä - tärkeintä on oman osaamisen ja verkostojen ylläpito ja se, että omiin projekteihin riittää osaajia. Kokonaisuuden kannalta ei välttämättä kovinkaan optimaalista, mutta en enää jaksa valvoa öitä sen miettimiseen miten asiat pitäisi tehdä paremmin - jokainen pitäköön huolen itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla oli työpaikkakiusaamista, olematonta johtamista ja kaiken huippuna seks. ahdistelua. Minä uskalsin sanoa tuosta ylemmälle portaalle. Potkuja en saanut mutta työtäni alettiin vaikeuttamaan: mm. työkaverini alkoi huudattaa toimistossamme radiota ja pomoni kielsi minulta etätyöt. Lounasravintolassa kukaan ei tullut kanssani syömään, ennen tuli. Tein lopulta johtopäätökseni ja lähdin. Itkin työn takia joka ikinen päivä, myös viikonloppuisin ja lomilla. Luojan kiitos en saanut karenssia kun sain psykiatrilta todistuksen, että kyseinen työ on vakava uhka mielenterveydelleni.

Mutta uuden työn saanti on ollut aivan mahdotonta, koska luultavasti edellisen työpaikkani esimies hoveineen on puhunut minusta pahaa. Suosittelen täten olemaan hiljaa ja puremaan hammasta jos suinkin kanttia riittää. Aivan sama, vaikka työpaikalla olisi esim. lääppimistä. Raha on kuitenkin tärkeintä, varsinkin tässä maailmantilanteessa.

Minulla vähän samanlainen tarina ja esimies ja entiset luuseri-työkaverit laittoivat minusta paskajuoruja liikkeelle. No kun käytökselläni todistan huhut täysin vääriksi, ex pomo huomaa että kusi omiin muroihinsa. Hän sai kuitenkin potkut, mikä oli hänelle ihan oikein. Minä olen työttömänä mutta kun ei ole velkaa vaan reilusti säästöjä, pärjään vaikka eläkeikään asti. Luuserit työkaverit saavat jauhaa jokapäiväistä paskaansa vielä kymmeniä vuosia, siinäpä ihana tulevaisuus heillä 😄. Kiva varmaan muistella sitten kuolinvuoteella. Minä nautin elämästä, uskallan vaihtaa työpaikkaa silmää räpäyttämättä. Ei ole pakko töitä tehdä koskaan, joten ei tarvitse sietää paskaa keneltäkään. Suosittelen muillekin reipasta säästämistä, niin ei tarvitse kenenkään sietää paskaa kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suomalainen työkulttuuri on todella sairas ja uuvuttaa monet, katsokaapa vaikka mielenterveys ja itsemurha-tilastoja :(

Suomessa naisen asema on paras koko maailmassa. Meillä ei arvosteta kotiäitejä kuin koulutusta ja uraa. Työelämä on siis pullollaan naisia.

Äitiys ei ole este työnteolle. Eikä työnteko ole este äitiydelle. Työkavereilla on lapsia, myös johtavassa asemassa olevilla naisilla.

Se aika on aina lapsilta pois ja se näkyy mielenterveystilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa työnteolla rikastu vinkunaa kuuluu usein. Ollaan ihan sokeita omalle rahankäytölle ja sille millä tavoin säästetään.

On ihmistyyppi, jonka elämä kuluu valittaen ja jupisten. Myrkttävät tehokkaasti työilmapiirin.

Millainen palkka tai paremminkin ammatti  pitää olla että siitä voi säästää siten että rikastuu?

Isä oli insinööri ja äiti oli 2 vuoroa tekevä sairaanhoitaja. Sijoittivat sekä osakkeisiin että asuntoihin. Meillä oli yksi auto, eikä matkusteltu jatkuvasti tai syöty ulkona. Äiti teki hyvää kotiruokaa.

Millä vuosikymmenellä?

Vierailija kirjoitti:

Koska moni työntekijä on kädetön pelkuri, joka ei uskalla sanoa epäkohtia ääneen.

Itse sanon aina epäkohdat ääneen. Joillakin työpaikoilla tätä piirrettä arvostetaan, mutta ei läheskään kaikilla. Olen vahvatahtoinen nainen.

Silläkin on vaikutusta, missä kohtaa ja miten sanoo. Jos räksyttää suureen ääneen avokonttorissa ei hyvä heilu, mutta kehityskeskustelussa rauhallisesti kerrottuna ihan eri vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä jos mikä on niin suomalainen tapa!

Mä niin ärsyynnyn kun päivästä toiseen valitetaan mutta ei vahingossakaan tehdä asialle yhtään mitään.

Oletko ihan varma, että on vain suomalainen tapa?

Vanha hyvä ketju ylös!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi olla hiljaa koska sellainen henkilö saa vihatun maineen joka yrittää puhua epäkohdista.

Työpaikalla pärjää parhaiten sellainen joka vähät välittää mistään.

 

Meidän työpaikalla taas vihataan niitä, jotka "vähät välittää mistään", puhutaan että onko oma elämänhallinta kunnossa kun ei työasiat kiinnosta. Tullaan vaan rahan takia mukamas töihin.

Kuka ei muka käy rahan takia töissä? Aikamoinen kato kävisi työpaikoilla kyllä, jos palkanmaksu loppuisi. 

Meillä vaan seurataan tilannetta !!! Ei muuta !!!!! Kyseessä o eräs silmääni tökkijä (melkein silmääni !!!!) pelkään sitä hullua ihan hirveesti !!!! Onneks o ens viikko lomaa ja se hullu o veke aina ma, mä ke. Sil o tapana ängetä liian lähelle mua usein. Tästä tietää melkein koko se NS yhteisö täynnä hulluja, mut niin muut vaan kaveeraa sen hullun kans.........myös nää NS ohjaajat.........mä oon ollu ainakin 4 eri kertaa kiusattavana siellä, 2 naista, 2 miestä tekijöinä. Pahin oli eka hullu muija joku en vuosi sitten. Nyt sitä skitsoo ei oo siel näkynyt. Siel o myös yks tekosokea ukko. Sekin o lyönyt mua päähän kädellään ja sil kepillään usein lyönyt mua.  Muka vahingossa.......kyl mä sen aina tunnen, ku se kerrankin lyö sillä turhalla kepillään. Sen silmät paljastaa sen tekosokeaks. Oikea sokea henkilö EI RÄPYTÄ SILMIÄÄN OLLENKAAN ! Ja he käyttävät AURINKOLASEJA !!!! Koko ajan, sisälläkin. Mitä tehdä noiden hullujen kans ??? Mä oon ollu siel paljo kauemmin, ku nää kiusaajat yhteensä !