Onko nainen surullinen, jos hän saa halvan kihlasormuksen?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on halpa?

50eur on jo ihan vitsi, eihän sillä saa edes kultaista.

Miksi pitää olla kultainen?

Vierailija kirjoitti:

Sain yo-lahjaksi nykyiseltä exältä timanttisormuksen. Melkein anoppi oli sitä mieltä, että siitä saa hyvän kihlasormuksen. Juu, ei saanut eikä exäkään saanut sormusta erotessa takaisin, vaikka vaati sitä. Lojui vuosia korurasian pohjalla, kunnes möin sen ja ostin pullon samppanjaa.

Täydellinen esimerkki typerästä ja itsekkäästä akasta.

Halusin nimenomaan edullisen, kun pelottaisi että hukkaisin sen. Minulla on niitä myös kaksi kappaletta, toinen käytössä kesällä ja toinen talvella, sormet tuppaa vähän kesällä turpoamaan.

Mies löysi aivan ihanan ja edullisen sormuksen ja pidän sitä mielelläni. Vihkisormuksia ei hankittu ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Torissa myydään käytettynä laadukkaan oloisia sormuksia

Käytetty on halveksuntaa jo.

Minäkin voin myydä sinulle sormuksen. Paksu kultasormus.

Liitossa oli alkoholismia ja perheväkivaltaa. Parista molemmat tekivät lopulta itsemurhan. Haluatko ostaa? Tarvitsisin rahaa niin voisin pistää tuon kiertoon.

Nyt kun tarkemmin ajattelen niin minunkin elämäni on ollut pelkkää paskaa ja väkivaltaa enkä tiedä jaksanko tätä enää. Ei kai.. olisiko tosiaan fiksua hankkiutua eroon tuosta sormuksesta? Jos vanhuusvuosilleni edes saisin jotain hyvää.

Äidilläni on uskomus että jos laittaa toisen ihmisen vihkisormuksen sormeensa siitä saa pahan karman. Tämä selvisi minulle kun laitoin hänen sormuksensa sormeeni löydettyäni sen liesituulettinen päältä ja sain raivoisat huudot päälle.

Mies osti tietämättäni 10 000 dollarin sormuksen ja onhan tuo jo tyyristä laittaa noin paljon sormukseen, mutta on mieleinen.

Kyllä nainen on surullinen, jos kihlasormuksen halpuus tulee yllätyksenä, hänen jostain syystä saatuaan kumppanista sellaisen käsityksen, että tämä haluaisi antaa hyvää ja kaunista ja olisi oppinut tuntemaan naista sen verran, että tietäisi tämän toiveet. Joku rohkea nainen ei kuitenkaan tyydy surullisuuteen, vaan tekee johtopäätöksensä viisaassa vaiheessa ja jättää sormuksen ostajansa aarrearkkuun odottamaan vaatimattomampaa pikku prinsessaista.

Miksi edes kosia, jos ei ole vielä varaa kunnolliseen sormukseen? Kunnon mies alkaa säästää sormukseen heti, kun tajuaa että tuon naisen haluaa vaimokseen. Työssäkäyvä mies saa vuodessa ihan hyvät sormusrahat säästettyä.

No sehän riippuu siitä minkälaisen naisen kanssa olet aikeissa kihlautua. Kaikki naiset kun ei ole samanlaisia.

Itse en esimerkiksi kaipaa välttämättä koko sormusta vaan tärkeämpää on aito elämänkumppanuus, jossa kumpikin on löytänyt toisistaan sen ihmisen jonka kanssa käytännössä aivan kaikki on mieluisampaa kuin yksin tai jossain muussa seurassa.

Minä en olisi halunnut kallista sormusta, edes vaikka olisi ollut varaa sellaiseen. Ostimme edulliset, enkä ollut pettynyt. Mutta oma makunsa jokaisella. Jos nainen on aina haaveillut isosta timantista kihlasormuksena, sitten halpa sormus varmasti olisi pettymys. Kun kositaan, niin siinä vaiheessa jo varmaan tunnetaan sen verran, että tiedetään toisen sormusmaku ainakin suurinpiirtein.

En ainakaan minä. Tärkeämpää on miehen rakkaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on halpa?

50eur on jo ihan vitsi, eihän sillä saa edes kultaista.

Miksi pitää olla kultainen?

kultainen on ruma.

Kyllä sen verran täytyy jostain repiä, että saa sormuksen ostettua naiselle. Sorry.

Tuohan riippuu naisesta, me kun ei kaikki olla yhdenlaisia. Itse olen aika huono käyttämään koruja eikä mikään erityisen pramea sormus olisi edes mun tyylinen vaikka tokikaan sellainen suklaamunasormus ei näytäkään kuin vain halvalta ja mauttomalta vaikka hintaa todellisuudessa olisi viisinumeroinen summa.

Rinkulaa tärkeämpi ja arvokkaampi on mies.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kelpaa vaikka tuohinen sormus jos mies on mieleinen.

Niin tämä. Lisäksi tuohinen olisi kyllä oikeasti aika ihanakin, jos mies olisi sen itse tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

https://www.oulunkoru.fi/kohinoor-royal-vk-timanttisormus-084-0311-0

Lol liian halpa. Tässä olisi parempi vaihtoehto

https://www.korupaja.fi/malmin-korupaja-regalia-platina-timanttisormus…

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle lähteväsi hakemaan varakkaampaa seuralaista. Jossain vaiheessa sormus asia tulee uudelleen pinnalle. Miehellekin olisi varmasti mukavampi deitata omalta tasoltaan olevaa naista.

Me olemme samaa tasoa. Mä säästän ja ostan sitten itse. Lapsen isän kanssa ollessa mä ostin itselleni kihlasormuksen ja vihkisormuksen.

En edes muista mitä maksettiin kihlasormuksista, ei ne ainakaan kalliit olleet. Still going strong, 28 vuotta yhdessä.

vähän nyt tuloista riippuen ja vastaanottajan tyylistä..niin ilman kiviä olevia sormuksia kulta/valkokulta saa jo alle 200e(lumoavalla on ihan kivoja). Jos vastaanottaja tykkää vähän näyttävämmästä tyylistä niin n. 400e saa jo timanttiakin, pieniä toki. exäni kiukutteli kun vihkisormukseni maksoi alessa 250e...olisi pitänyt tehdä siitä jo exä ennen häitä. En havittele mitään tonnien arvoista sormusta, mutta mielestäni kihlasormuksen valinnassa miehellä on paikka näyttää vähän tyylitajua. Sen pitäisi kestää kuitenkin useamman vuoden/vuosikymmenen..eli jos ei ole varaa panostaa kuin 50e..niin jättäisin kosimatta.

Riippuu onko sormus valittu pelkällä sattumalla vai onko siinä jotain ideaa. Jos nainen vaikka ihastelee kultaisia rubiinisormuksia ja mies valitsee naiselle ja itselleen ajatusta käyttäen kullatut mutta halvat punaisilla kivillä koristellut kauniit sormukset en usko että nainen valittaa. Jos taas samainen mies ottaa halvimman hopeisen timanttirihkaman niin saattaa tulla sitä sanomista...

Nykyään on saatavilla kauniita terässormuksiakin jotka näyttävät ihan hopealta ja kestävätkin arkikäytössä paremmin. Itse suosisin sellaista kunhan malli olisi itselle ja kumppanille sopiva.

T.N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain yo-lahjaksi nykyiseltä exältä timanttisormuksen. Melkein anoppi oli sitä mieltä, että siitä saa hyvän kihlasormuksen. Juu, ei saanut eikä exäkään saanut sormusta erotessa takaisin, vaikka vaati sitä. Lojui vuosia korurasian pohjalla, kunnes möin sen ja ostin pullon samppanjaa.

Täydellinen esimerkki typerästä ja itsekkäästä akasta.

Miten niin, ei lahjoja tarvitse palauttaa. Siksi sitä sanotaan LAHJAKSI.