Omilta vanhemmiltani jää useiden satojen tuhansien eurojen perintö --- monilta ei jää kuitenkaan mitään
Olen myös siitä onnellinen, että ehdin vielä nauttia tuosta perinnöstä ennen kuin olen ihan kääkkä itse. Monien vanhemmat ovat saaneet lapset nuorina ja se ikäeroa saattaa olla vain n. 20 vuotta. Onneksi omat vanhempani asuvat minut, kun olivat iäkkäämpiä.
En kyllä ymmärrä niitä kuolinpesiä, joissa vanhemmilta jäi vain muutama tonni perittäväksi. Miten se on mahdollistakaan, jos on yhtään osannut hoitaa talouttaan? Tätä olen kummastellut monesti.
Kommentit (12)
Kaikki eivät ole syntyneet rikkaina ja osaa on elämä kolhinut, esim. vahinkojen ja sairauksien muodossa niin että kaikki rahat ovat kuluneet. Jos elät vanhaksi niin ymmärrät paremmin, kun saavutat eläkeiän ja et saakaan sitä luvattua eläkettä, ymmärrät vielä paremmin ja kun saat toistakymmentä erilaista lääkettä ja joudut ramppaamaan jatkuvasti lääkärillä ymmärryksesi kasvaa vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä niitä kuolinpesiä, joissa vanhemmilta jäi vain muutama tonni perittäväksi. Miten se on mahdollistakaan, jos on yhtään osannut hoitaa talouttaan? Tätä olen kummastellut monesti.
Onhan sitä osattu hoitaa jos ei velkaa jäänyt.
Miksi taas tämä sama.aloitus? Ap:n vanhemmat eivät ole vielä kuolleet, ei voi mitenkään tietää perinnön suuruutta ennakkoon.
Että sellainen lokki. Minun lapseni osaavat omaisuutensa ihan itse tehdä.
Itse olen -vaikka asia tovon mukaan ei vielä vuosii ole ajankohatinen- aatellut, että voisin hyvin kuolla lähes varattomana. Ennen kuolemaani pyrksin lahjoittamaan ja ohjailemaan läheskaiken omaisuuteni ja varallisuuteni itse päättämiini paikkoihin ja kohteisiin.
Tavoitteena se, että kun on perunkirjoituksen aika, niin testamentista voidaan lukea toiveeni siitä, millaiset hautajaiset haluaisn minun jälkeeni mahd. vietetttävän, jollei perikunta pääse asiasta muutoin sopuun. Ja likvidejä varoja sen verran, että hautajaiset voitaisiin järjestää. Ja mahdolliesti kustantaa hautahoito seuraavina vuosina; jollen voisi sitäkin jo etukäteen maksaa pois.
Ymmärrän, että moni haluaa jättää perintöä. Mutta en ymmärrä sitä, että sitä olsi pakko ja välttämätöntä jättää; ikäänkuin merkkinä siitä, että olisi ollut näin tehdessään, jotenkin parempi ihminen.
Sivusta sen verran, että hautaus"testamentti" tai toive/määräys kannattaa tehdä erikseen varsinaisesta testamentista, koska testamentti tulee joskus esille vasta hautajaisten jälkeen perunkirjoituksessa, jonne sen joku vasta tuo.
Pesä voi olla tyhjähkö, koska vaatimattomat tulot on käytetty eläessä, tullut työkyvyttömäksi, omaisuuden arvo on romahtanut, yritys tai sijoitustoiminta epäonnistunut tai vaikka puoliso tai vanhempi on maksanut aikoinaan toisten velkoja, esim. oma isäsi, ahkera mutta huithapeli on aina elänyt yli varojensa, joten äitini on niitä velkoja maksanut ja käytännössä lapset yksin elättänyt. Joitain kymmeniä tuhansia per sisarus tulemme kai saamaan, enemmän kuitenkin iloitsemme vanhempiemme elossaolosta, nyt molemmin puolin yhdeksääkymppiä. Olemme myös näkemästämme ja kokemastamme oppineet järkevän rahankäytön, mm. velanotossa ja sen ettemme toisten ylivelkaisuutta tue ja mahdollista.
Eihän tuo kovin paljon ole. Meidän lapsemme joita on kaksi tulevat saamaan perinnön joka on tällä hetkellä 1,3 milj. Joutuvat kylläkin panemaan sen puoliksi mutta onhan se tyhjää parempi.
Mä toivon, että en saa perintöä vielä moneen vuoteen. Äitini on 60+ ja isä lähemmäs 80v. Eivät ole enää yhdessä. Isällä velaton omakotitalo ja metsää. Äidillä velaton kolmio joka ihan kohtuullisen arvokas.
Mielummin kuitenkin pidän vanhempani vielä pitkään.
Miksi sitä perintöä pitäisi jäädä?
Jankataan nyt idiootille uusiksi: onneksi vanhemmat ehtivät vielä eläessään käyttää varallisuutensa pois niin ap voi sitten heidän kuoltua kehua sillä 0 euron perinnöllä.