Lue keskustelun säännöt.
Muistoja isästä
Mitä tulee mieleen?
Minä aloitan,
Pienenä luulin, että kaikki miehet olisivat niinkuin minun isäni. Isän lähellä oli turvallista, Isä piti sylissä ja kertoi tarinoita. Hän piti kotiruoasta ja possumunkeista, kovista kermakaramelleista ja ne kuista, joita opetti tekemään. Opetti myös miten kauralastuja tehdään, sekametelisoppaa ja nöttekeittoa. Isän kanssa käveltiin käsi kädessä, hän opetti piirtämään maalaamaan ja entisöimään. Vei salaa karkkikioskille ja kaatopaikoille dyykkaamaan. Kesällä veneiltiin ja kalastettiin, savustettiin kalaa ja tehtiin nuotiomakkaraa. Isä pelasti hukkumasta ja vei sairaalaan kun jouduin onnettomuuteen. Valvoi vuoteeni vierellä että nukahdin. Kun hiukan kasvoin luotti minuun niin, että tein paperihakemuksensa elinkeinoon liittyen, otti mukaan työpaikalleen, huollettiin työvälineet..isä toi kauniita lahjoja ja yllättäviä muistoja. Kaulanauhoja, rintakoruja, Helmi laukkuja, mekkoja ja paitoja.
Mutta hän opetti paljon muutakin: tärkeinpänä niistä, kuinka katsotaan sydämellä tai nauretaan sydämen pohjasta.
Kommentit (272)
Muistan kuinka illalla nukahdin tv:n ääreen isän syliin. Joskus yritin pois sylistä, mutta hän ei päästänyt.
Isäni oli minulle enimmäkseen lempeä eikä pilkannut kuten äitini. Isä halasi, oli vahva ja turvallinen. Hän otti minut mukaan töihinsä.
Tyttärelle isä on miehen malli. Hän ei kelpuuta puolisokseen huonoa miestä, jos hänellä on ollut hyvä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä olen jonkun haudalla käynyt ja hautakivessä oli sama sukunimi
Vierailija kirjoitti:
Isimme oli tasapuolinen, meitä on monta tytärtä ja yksi poika. Otti mukaan maatalon töihin, opetti iän mukaisesti. Oli Karjalan evakko, voi kun olisin osannut kysellä enemmän. 20v sitten kuoli, nyt on siirtynyt tuonilmaisiin koko edeltävä sukupolvi
N63
Aivan kuin olisit kirjoittanut omasta isästäni ja perheestämme. Myös minä olen N63. isäni kuoli 19 vuotta sitten. Meitä oli 4 tytärtä ja yksi poika. Isämme oli Karjalan evakko.
Isän kanssa kalastettiin rannoilla, paistettiin lahnat voin, mausteiden ja korppujauhon kanssa ihanaksi. Isä teki maailman parasta sianlihakastiketta. Isä oli maailman kiltein, koskaan ei tarvinnut pelätä että rankaisisi vaikka jotain olisi mennyt rikki. Molemmat vanhemmat jumaloivat meitä lapsia. Isä kuoli liian varhain äkilliseen sydänkohtaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudesta hyviä muistoja mutta myöhemmin riehumista kännissä, kirvestä olen itsekin juossut karkuun, riitoja, rahahuolia. Vanhempien eron jälkeen todella karmeita puheluita ja viestejä, ihan viime vuosiin saakka. Nyt alkaa olla jo niin sairas, että haluaisi nähdä.
ihmettelen monesti kun luen ap:n kaltaisia viestejä, että voiko tuollainenkin isäsuhde olla. Kuulostaa todella ihanalta!
Isäni on huumorintajussaan ja tilannekomiikassaan pitelemätön, mutta alkoholismi on tehnyt hänestä entistä ikävämmän ja negatiivisemman ihmisen. Lapsena opetti äidin kanssa minulle luistelun, hiihdon ja pyöräilyn. Näytti miten pientä pyörähuoltoa voi tehdä. Ei kehunut, oli aggressiivinen, äkkipikainen ja inhottava minua ja äitiä kohtaan. Haastoi riitaa, ei sietänyt eri mieltä olemista, teetätti kotityöt äidillä, ei kysellyt miten koulussa menee. Yksinkertaisesti huono isä.
Minäkään en ihmettele miksi monet pojat (ja tytöt) ovat niin hukassa, heillä on mielenterveysongelmia tai muita haasteita elämässä: niin paljon huonolla isällä (ja äidillä) on vaikutusta lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli perhekeskeinen kuolemaansa saakka
Hänelle perhe oli kaikki kaikessa ja uskalsi pitää puolia kuin myös sanoa sanottavansa
Työnuurtaja ja savolaisen isihuumorin omaava
Isä oli sodan käynyt mies. Virkamies, kotona yksinvaltias, hiljainen, töissä kunnioitettu. Vanhemmiten ryyppääjä, koko ikänsä paljon, paljon lukenut. Ulkonäöltään hoikka, sopusuhtainen, mustatukkainen. Äiti ei juuri ollut kiinnostunut minusta, olenkin isän kasvattama tyttö, se oikea isäntyttö. Hän katsoi, että kollit ei saaneet minua kiinni, hän kouluutti ja kannusti yliopistoon saakka ja siellä ollessa. Hän teki kanssani eräreissuja, oli kiinnostunut kaikesta, hän neuvoi hienoksittain asiassa kuin asiassa, jos osoitin sille tarvetta. Kontrolli ja moraali vain oli tiukka, ei kuitenkaan moittinut kuin joskus harvoin katseella tai rykäisyllä. Minusta kasvoi omillaan pärjäävä, henkisesti hyvin itsenäinen, kiltti. Isän vahva ote elämääni vaikutti varmaankin siihen, että pyrin karistamaan kannoiltani niin työelämässä kuin yksityiselämässä kaikki ja kaiken, joka tai mikä koettaa sitoa ja määrätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli lempeä viisas ja kannustava. Sotien veteraani ja maanviljelijä. Muistan lapsuudesta ihanina syyskesän päivät, kun isä pui viljaa ja puinnin jälkeen ajoi täyden jyväkuorman pihaan, kahmaisi jyviä kouraansa ja antoi niiden sitten valua sormiensa lomitse. Siinä hetkessä oli jotakin pyhää.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka illalla nukahdin tv:n ääreen isän syliin. Joskus yritin pois sylistä, mutta hän ei päästänyt.
Isäni oli minulle enimmäkseen lempeä eikä pilkannut kuten äitini. Isä halasi, oli vahva ja turvallinen. Hän otti minut mukaan töihinsä.
Tyttärelle isä on miehen malli. Hän ei kelpuuta puolisokseen huonoa miestä, jos hänellä on ollut hyvä isä.
On totta, että tytär ei kelpuuta puolisokseen huonoa miestä, jos hänellä on ollut hyvä isä. Mutta jos tyttärellä on ollut sopimaton äiti, hänen on vaikea luoda hyvään mieheen kestävää suhdetta... Lisäksi, äiti on luultavasti ollut sopimaton MYÖS miehelleen, ja tämä on saattanut heijastua tytär-isä -suhteeseen. (Esim. äiti on voinut ajaa miehensä alkoholismiin jne. tai delegoida osan tyttären pahoinpitelystä isälle.)
Nainen jonka äidillä on ollut huono itsetunto tuottaa tyttäriä, joilla on "narsistisuuden" vaihtoehtona patologinen tarve huolehtia. Näin ollen he helposti avioituvat esim. alkoholistin tai fyysisesti vammaisen kanssa. He myös mielellään syrjivät lapsiaan jonkun kapeakatseisen, uhriutumistaan imartelevan fantasiansa vuoksi, ja näin ollen ovat vanhempana ristiriitaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli lempeä viisas ja kannustava. Sotien veteraani ja maanviljelijä. Muistan lapsuudesta ihanina syyskesän päivät, kun isä pui viljaa ja puinnin jälkeen ajoi täyden jyväkuorman pihaan, kahmaisi jyviä kouraansa ja antoi niiden sitten valua sormiensa lomitse. Siinä hetkessä oli jotakin pyhää.
Olipa kauniisti sanoitettu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka illalla nukahdin tv:n ääreen isän syliin. Joskus yritin pois sylistä, mutta hän ei päästänyt.
Isäni oli minulle enimmäkseen lempeä eikä pilkannut kuten äitini. Isä halasi, oli vahva ja turvallinen. Hän otti minut mukaan töihinsä.
Tyttärelle isä on miehen malli. Hän ei kelpuuta puolisokseen huonoa miestä, jos hänellä on ollut hyvä isä.
On totta, että tytär ei kelpuuta puolisokseen huonoa miestä, jos hänellä on ollut hyvä isä. Mutta jos tyttärellä on ollut sopimaton äiti, hänen on vaikea luoda hyvään mieheen kestävää suhdetta... Lisäksi, äiti on luultavasti ollut sopimaton MYÖS miehelleen, ja tämä on saattanut heijastua tytär-isä -suhteeseen. (Esim. äiti on voinut ajaa miehensä alkoholismiin jne. tai delegoida osan tyttären pahoinpitelystä isälle.)
Nainen jonka äidillä on ollut huono itsetunto tuott
Alkuperäiseen lainaukseen: miksi isäsi piteli sinua väkisin? Sehän on väkivaltaista. Pelottiko sinua vastustaa häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin helpottunut kun kuoli.
Sama. Ei tarvinut enää pelätä.
En Malta olla lisäämättä hieman lyhennettyä versiota Niklas Herlinin kirjoituksesta isästään Pekka Herliinistä muutama vuosi Pekan kuoleman jälkeen. Pekka Herlin on ehkä Suomen kaikkien aikojen yritysjohtaja.
-
"Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan. Olen elämässäni tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet vanhempansa pieninä lapsina ja myös sellaisia, jotka eivät ole vanhempiaan edes tavanneet. Ja sellaisia, joiden vanhemmat ovat niin karmeita, ettei oikein rinnalla pysy.
Arvostan isääni ja olen hänelle kiitollinen yhdestä asiasta. Olin siskojeni ja veljieni tapaan taloudellisesti riippumaton heti täysi-ikäiseksi tultuani. Tätä päätöstään isä todennäköisesti katui. Hän ei pitänyt ihmisistä, joita ei voinut hyppyyttää pillinsä mukaan.
Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään.
Sankareista tulee legendoja, vaikka sankaritarinoilla ei ole pohjaa. Toisin kuin luullaan, isäni ei ollut hyvä purjehtija, mutta hän oli hyvä johtaja, joka sai kasaan hyvän miehistön. Hän ei ollut päättäväinen yritysjohtaja vaan päinvastoin, ihminen, joka ei kyennyt tekemään päätöksiä. Hän ei ollut nokkela maanviljelyksen edelläkävijä vaan päinvastoin, täysin kädetön viljelijä. Pekka Herlin ampui kohtuullisesti, mutta ei osannut metsästää.
Pekka Herlin lötisi jotakin perheyritysten merkityksestä, mutta hänellä ei ollut minkäänlaisia perhearvoja. Koska hän oli yleensä humalassa, hän halveksui sukulaisiaan humalassa. Harvoina selvinä hetkinään hän halveksui sukulaisia, minut mukaan lukien, ihan selvään päähän. Sukulaisiaankin enemmän isäni inhosi naapureita...."
Eipä muuta voi sanoa kuin että pahan Niklas pisti.
Osittain ristiriitaisia muistoja. Toisaalta isä on ihminen joka on aina halunnut minulle kaikkea hyvää. Äiti oli kotiäitinä enkä ollut päiväkodissa ennen kouluun menoa. Mutta vaikka isä oli töissä päivät, hän halusi aina olla läsnä elämässäni yhtä paljon kuin äiti. Luki iltasatuja, auttoi kokoamaan pienoismalleja, auttoi läksyissä, opetti urheilulajeja kuten keilailua ja pingistä. Olen myös aina ollut paljon enemmän luontoihminen kuin isä, mutta hän vei minua monta kertaa kalastamaan ja telttaretkille, vaikka tiedän että muut asiat olisivat kiinnostaneet henkilökohtaisesti paljon enemmän.
Sitten taas sama isä oli kasvatusasenteissaan muuten tosi tiukka. Sääntöjä ja rajoja oli paljon, ja niistä ei neuvoteltu tai käyty vaihtokauppaa. Kaikki esim. elokuvien ja pelien ikärajat oli täysin ehdottomia, ja kotiintuloajat oli varhaisemmat kuin kenelläkään kaverilla. Jos mokasin jossain, ihan siis lapsellisuuttani tai ajattelemattomuuttani, niin sain aina hirveät huudot. Ja jos tein jotain "oikeasti" pahaa ja kiellettyä, niin isä pääsääntöisesti tukisti tai antoi remmiä (jälkimmäistä ei usein, mutta tyyliin 1-2 kertaa vuodessa, ja oli sen verran kivulias kokemus että muistan yhä itse jokaisen niistä kerroista). Sitten murrosikäisenä kun olin tällaisiin jo liian iso, istuin välillä omassa huoneessa arestissa jopa vuorokausia kerrallaan. Joskus kun oli kesä eikä ollut kouluakaan, niin olin hölmöilyistä pari kertaa pahimmillaan viikon yhtä kyytiä omassa huoneessa ilman telkkaria ja pelejä, edes koiraa ei saanut mennä ulkoiluttamaan vaikka se oli yleensä päinvastoin velvollisuus.
Kun isässä on kuitenkin niin paljon positiivista mukana, ja koska alle murrosikäinen lapsi helposti jossain mielessä ihailee omia vanhempiaan, niin en vielä silloin lapsena (onneksi?) tajunnut, miten osa saamastani kohtelusta ei ollut ok. Väleissä ollaan, mutta kun nykyään pystytään jo keskustelemaan ikävistäkin asioista ilman sitä kireää ja rähjäävää ilmapiiriä joka niitä lapsuudessani ympäröi, niin on joskus tehnyt mieli sanoa, että olisitpa osannut suhtautua minuun tuolla tavalla jo silloin kun olin lapsi.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isimme oli tasapuolinen, meitä on monta tytärtä ja yksi poika. Otti mukaan maatalon töihin, opetti iän mukaisesti. Oli Karjalan evakko, voi kun olisin osannut kysellä enemmän. 20v sitten kuoli, nyt on siirtynyt tuonilmaisiin koko edeltävä sukupolvi
N63
Aivan kuin olisit kirjoittanut omasta isästäni ja perheestämme. Myös minä olen N63. isäni kuoli 19 vuotta sitten. Meitä oli 4 tytärtä ja yksi poika. Isämme oli Karjalan evakko.
💕💕💕 evakkoisit N63
Isä vietti paljon aikaa meidän lasten kanssa ulkona ja vei meitä harrastuksiin. Kun aioin jättää rippikoulun kesken, isä vei minut autolla noin 300 metriä paikalle. Isälle kerroin ongelmani ja hän yritti aina lohduttaa. Isä oli ylpeä saavutuksistani.
Isäni oli herkkä ihminen, jolla oli helposti kyyneleet silmissä. Hänellä ei ollut kovin vahva itsetunto ja välillä hänessä oli arvaamatonta kiivautta. Hänen mielestään ihminen voi muuten renttuilla, mutta työnsä pitää aina hoitaa.
Isäni oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja toimi politiikassa paikallistasolla. Hän luki paljon. Vielä hoitokodissa muistisairaana hän luki sanomalehtiä.
Kun isäni kuoli, ajattelin, että kukaan ei ole rakastanut minua kuten isäni.
Ei minkäänlaisia. Ei edes vihaa, vaikka syitä vois olla, mutta viha on pahasta.