Vertaistukea muistisairaan läheisen omaisille kaivataan!

Meillä on se tilanne, että äiti ei halua lääkäriin tai muistitestiin. Ollaan voimattomia asian kanssa.

Tsemppiä ap! Ole yhteydessä muistihoitajaan, hän varmasti neuvoo sinua sinun asiassa. Täältä saat vaan mutu-tietoa.

https://www.muistiliitto.fi/fi/tuki-ja-palvelut/vertaistuki

Raskasta tuo on. Voihan tilanne jopa rauhoittua sairauden edetessä, on niin yksilöllistä. Muistihoitajaan yhteys, ja tosiaan tuota vertaistukea kantsii pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on se tilanne, että äiti ei halua lääkäriin tai muistitestiin. Ollaan voimattomia asian kanssa.

Tsemppiä ap! Ole yhteydessä muistihoitajaan, hän varmasti neuvoo sinua sinun asiassa. Täältä saat vaan mutu-tietoa.

Hoitaja voi tulla tekemään muistitestin kotiin. Toki sitten jatkoselvittelyt poliklinikalla. Lääkitys tärkeä aloittaa pian.

Vanhempani on jo palvelutalossa eli en joudu itse omaishoitajana toiminaan. Olen huolissani toisesta vanhemmastani, jolle muistisairas on niin vihainen koko ajan.

Ap etsi Facebookista muistisairaiden omaisille tarkoitettu ryhmä. Myös muistiliitolla tms voi olla sellaisia.

Tämä palsta EI ole sellainen

Lue/kuuntele Hanna Jensenin 940 päivää isäni muistina. Se on tosi hyvä kirja. Myös sen jatko-osa, jossa Hanna on äitinsä muistina, on hyvä.

Mihin ovat kadonneet kaikki vertaistukiketjut? Kirjastosta löytyy aika paljon aiheesta. Esimerkiksi Hervonen : Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään ja Jääskeläinen: Muistojeni vartija. Niissä on aika runsaasti kokemuksia ja koettelemuksia elävästä elämästä.

Sitä ei kukaan osaa sanoa, miten ja kuinka nopeasti sairaus etenee. Kannattaisi hankkia jollakin keinolla osaavan lääkärin tutkimuksiin, vaikka sitten silmälääkäriin, joka onkin yllättäen perunut vastaanoton, mutta geriatrille vai neurologille pääsisi. Muistihoitaja kannattaa kutsua kotikäynnille ja kertoa hänelle etukäteen asioista.

Muistisairauksia ei voi parantaa, mutta etenemistä voidaan hidastaa. 

Sille toiselle vanhemmalle pitää järjestää jotain muuta elämää ja virkistystä, jos dementoituva puoliso on vihainen koko ajan.

Voi hyvänen aika!!! Kiitos yp ku veit sen viestin pois, oikeesti! Täällä ei saa kertoa näemmä konkretiaa että sotkea muistisairailta tavaroita hieman.

"muistisairaiden läheiset"-ryhmästä facebookissa olen saanut paljon tukea ja neuvoja

Muistisairaus etenee toisilla nopeammin, toisilla hitaammin ja toisilla harppauksittain. Lopulta ei ymmärrä enää syödä... siitä eteenpäin menee nopeasti. Oikeastaan pahin vaihe on se että muistisairas ei itse ymmärrä että on muistisairas ja kuvittelee että muu maailma on tullut hulluksi. 

On kokemusta. Täytyy muistaa se, että hän on yhä sama ihminen kuin aiemmin. Pitää olla erityisen kärsivällinen ja diplomaattinen. Ei saa torua, naureskella tai syyllistää kun hän ei ole osannut jotain.

Alzheimeriin on lääkitys, joka parantaa elämänlaatua, mutta on muunkin tyyppisiä muistisairauksia.

Saattaa muistaa kirkkaasti vanhempia asioita, niistä voi koettaa jutella, voi olla mielekästä sairastuneelle. Musiikki voi olla hyvää viihdettä, voi tulla hyviä muistoja ja fiiliksiä entisistä lempikappaleista. Vaikka sairaus olisi jo aika pitkälläkin, ilme usein kirkastuu kun tuttu musiikki kuuluu.

Nostan

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani on jo palvelutalossa eli en joudu itse omaishoitajana toiminaan. Olen huolissani toisesta vanhemmastani, jolle muistisairas on niin vihainen koko ajan.

Miksi muistisairas on vihainen koko ajan? Yrittääkö toinen vanhempasi saada muistisairaan ymmärtämään, että hänen vanhempansa ovat jo kuolleet, ulkona ei ole pakkasta, kylpyhuoneessa ei ole tuntemattomia ihmisiä tms? Siis yrittää saada muistisairaan uskomaan, että asiat eivät ole kuten muistisairas uskoo asioiden olevan? Mun vanhemmilla tämä oli jonkin aikaa todellinen ongelma. Isä kun on aina ollut luonteeltaan sellainen, että jankkaa vaikka 10 tuntia saadakseen toisen uskomana, että hän on oikeassa ja toinen on väärässä. No tietenkin muistisairas äitini tuli vihaiseksi, koska äitini laalaamaailmassa asiat olivat ihan eri tavalla kuin mitä isäni yritti väittää. Äitini mielestä isä oli ihan hullu, kun väitti jotain, minkä äiti laalaamaailmassaan tiesi ihan hölynpölyksi. 

Suosittelen samaa kuin muutkin tässä ketjussa eli hakeutumaan muistitesteihin ja lääkäriin. mutta muistisairauden edetessä on täysin hukkaan heitettyä aikaa yrittää vakuuttaa muistisairas siitä, että ulkona ei ole pakkasta, hänen vanhempansa ovat kuolleet, kylpyhuoneessa ei ole tuntemattomia ihmisiä jne. Muistisairas tulee vihaiseksi siitä, jos joku väittää asioiden olevan toisella tavalla kuin minkä muistisairas laalaamaailmassaan tietää olevan oikein. 

Muistiliitolla on yhdistystoimintaa hyvin monilla paikkakunnilla. Sieltä saa sekä tietoa että vertaistukea. Eikä tarvi olla siis omaishoitaja, riittää kun lähipiiriin kuuluu muistisairas ihminen.

Toisista muistisairasta tulee vihasia ja jopa agressiivisia ilman mitään tiettyä syytä. T. Heidän kanssaan työskentelevä.

Tää vertaistuen puute on itselläni se vaikein asia. Mun puolisolla on vain vähäisiä oireita, ei diagnoosia, mutta hän ajaa mut hulluuden partaalle joka ikinen päivä. Hänellä etenkin keskustelu: puheen ymmärtäminen (enemmän) ja myös tuottaminen takkuaa. Itse puhuessaan hän ei löydä oikeaa sanaa ja nyt viime aikoina myös sanojen taivutusmuodot ovat menneet kummallisiksi. Myös kaikessa toiminnassa on samanlaista säheltämistä. Kotitöissä voin antaa hänelle tehtäväksi imuroinnin ja nurmikon leikkaamisen - kaikki muu mun pitää itse hoitaa. Esim. tiskikoneen tyhjentämisessä astiat menee väärille paikoille ja ei erota puhtaita ja likaisia toisistaan. 

Mä tarvitsisin apua siihen, kuinka voisin paremmin jaksaa tätä. Olen vakavissani pohtinut avioeroa, mutta en taida siihenkään pystyä. Tuntuu, että kaikessa valmiissa vertaistukimateriaalissakin puhutaan paljon pidemmälle edenneistä oireista.  

Hänessä ei hänen oman mielikuvan mukaan ole mitään vikaa ja en vielä toistaiseksi ole halunnut väkisin viedä lääkäriin. Lapset tietävät tilanteen, mutta juuri kukaan muu ei ainakaan omatoimisesti kerro havainneensa mitään. Silti usein esim. tuntemattomien kanssa tulee selvästi esille, että he huomaavat tilanteen. Minusta suomessa ollaan liian hienotunteisia. Itse en tohdi aloittaa keskustelua puolisoni touhuista, eikä kukaan muukaan niin tee. 

Olin vähän aikaa netin vertaistukiryhmässä, mutta ahdistuin sielläkin. Siellä kaikki puhuvat vain ihan loppuvaiheen oireista ja kun koitin kysellä alkuvaiheen ongelmista oli vastaukset niin halki-poikki-pinoon. Sellaiset ohjeet osaan itsekin etsiä, mutta kuka kertoisi kuinka vois paremmin jaksaa tätä turhautumista samojen ohjeiden ja vuorosanojen toisteluun (jopa satoja kertoja), kaikenlaiseen paikallaan junnaamiseen joka jatkuu viikosta ja nyt jo vuodesta toiseen. 

Ja laitan tähän nyt vielä loppuun, että puolisoni on ollut joissakin tutkimuksissa ja pääkin on kuvattu, mutta diagnoosiin tämä ei ole vielä johtanut. Uskoisin, että se vaatisi, että joku omainen nostaisi käden pystyyn ja sanoisi asian, mutta tämä on puolisolleni todella kauhistuttava asia ja hän jyrkästi sitä vastustaa. 

Kannattaa mennä lääkäriin, että saa lääkkeet ja oikean diagnoosin ja sit ä kautta ymmärrystä ja osaa suhtautua siihen muistisairaaseen.

Sehän on sairaus.

muistisairauksistakin on niin monia, joten kun saa oikean diagnoosin niin ymmärrys helpottuu.

Sairas ei tosiaankaan mahda sille mitään, että se muisti pätkii ja joutuu koko ajan kysymään. Aivojen eri alueelta on tuhoutunut niitä tärkeitä, on tavallaan sellaisessa kartassa jossa ei ole polkuja, on vaan niitä läiskiä.

koska sairaus on etenevä, niin ei siitä parane

Vierailija kirjoitti:

Ap etsi Facebookista muistisairaiden omaisille tarkoitettu ryhmä. Myös muistiliitolla tms voi olla sellaisia.

Tämä palsta EI ole sellainen

Jaa. Minusta tämä on juuri sellainen paikka, jossa voi kysyä vertaistukea. Meitä on paljon joiden vanhempi on muistisairas.

Että älä sinä selitä, mitä täällä voi kysyä ja mihin vastata. Olet muuten YMMÄRTÄMÄTÖN MOUKKA. Sellaiseksi kaltaistasi sanotaan.

AP, hae tietoa. Omaisi on ryhmiä. Tietoja löytyy paljon. Muistisairaus on nykyään tosi yleinen sairaus. Se on omaisille raskas. 

Vihainen muistisairas viittaa Alzheimerin tautiin. Siinä persoonallisuus muuttuu täysin.

Kun muuttaa, niin muistisairaan mukaan kannattaa ottaa mahdollismmaan paljon niitä omia tuttuja tavaroita  ja huonekaluja. Ne luovat turvaa. On edes mahdollisuus jotakin muistaa ja on jotain tuttu.

Pää menee joka tapauksessa sekaisin muutossa. Pikkuhiljaa on mahdollista asettua uuteen.

Toistoa toistoa ja empatiaa.

Ei tahallaan unohda.