Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä muita lapsettomia lainkaan yksinäinen vanhuus?
28.07.2023 |
Minusta tämä on vähän erikoinen tabu. Julkisesti hehkutetaan vain miten hienoa on olla pari-kolmekymppinen, menevä ja matkusteleva ikisinkku tai DINK. Ihan hirveän vähän olen nähnyt juttua siitä, miltä tämä elämä näyttää kahdeksankymppisenä. Mies kuolee todennäköisesti ennen minua, ja itse en ainakaan koe että kaverisuhteista välttämättä on vanhuuden turvaksi.
Kommentit (547)
Kannattaa syödä terveellisesti ja harrastaa paljon liikuntaa niin on eläkkeellä hyvässä kunnossa.
Mulla on 85-vuotias sukulainen joka matkustaa, siivoaa kotinsa ja mökkinsä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt vanhusten hoitolaitoksissa ja ei siellä näkynyt kenenkään lapsia eikä lapsenlapsia ikinä. Yhdessäkään niistä. Että kyllä 100% on vanhana yksin oli lapsia tai ei.
Ikinä? *Ikinä* ei näkynyt? Aikamoisia juttuja ja aikamoinen hoitolaitos sitten kun kaikkien itse tuntemieni ikääntyneiden lapset ovat kyllä mukana vanhempiensa elämässä viikoittain ja loppua kohden jopa päivittäin.
Elät varmaan jossain lahkossa sitten. Yleensä välimatkaa on vanhempiin satoja kilometrejä.
Yleensäkö? Ei tule heti mieleen yhtään kaveria tai tuttua, joka asuisi edes sadan kilometrin etäisyydellä vanhemmistaan. Ei sillä että tietäisin kuinka usein ovat tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Sepä se, mieli olisi levollisempi jos tietäisi että aikanaan täältä pääsisi kivuitta pois, eikä odottaisi mikään kidutuskuolema.
Parisuhde kai siltä vanhuuden yksinäisyydeltä parhaiten suojaa, ainakin kun seuraan isovanhempieni (4kpl) elämää niin eivät he mitenkään yksinäisiä ole kun on elämänkumppani rinnalla, ystäviä jne. Nuo ystävätkin usein pariskuntia joiden kanssa kyläillään, matkustetaan ym.
Soittelevat myös paljon kavereille ja tuttaville elämän ajalta.
Toki heillä on myös liuta jälkeläisiä, ja kyllä molempien isovanhempien luona käy viikottain lapsia/lapsia/lapsenlapsia vaikka eivät kaikki lähellä asu, mutta kun meitä on paljon..
Eli elämää riittää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia, mutta en ole koskaan osannut ajatella, että he olisivat lähelläni kun olen vanha. Pelkään yksinäistä vanhuutta, koska ei ole puolisoa. Kun ajattelen eläkeikää, niin näen vain yksinäisyyttä.
Jotenkin ajattelen, että lapset elävät silloin muualla ja omien mahdollisten perheittensä kans.
Mulla on kaksi aikuista lasta ja eläkeikään enää 3 vuotta ja 3 päivää. En todellakaan edes halua, että lapseni joutuisivat mun takiani valitsemaan perhekuvionsa, työnsä, asuinpaikkansa jne, jotta pitäisivät mulle sitten seuraa ja myöhemmin hoitaisivat mua. Enemmän mä nytkin olen yhteyksissä siskooni, ystäviini ja kavereihini kuin lapsiini. En siis pelkää yksinäisiä eläkepäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että sinulla on lapsia, ei takaa sitä, että et olisi yksinäinen. Lapsilla ei ole velvollisuutta hoitaa sinua, tai käydä luonasi, he eivät välttämättä edes halua tai asuvat kaukana. Todella harvoin on niin, ettälapset/ lapsenlapset välittävät. Olen tämän nähnyt vanhustenhoitotyössäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt vanhusten hoitolaitoksissa ja ei siellä näkynyt kenenkään lapsia eikä lapsenlapsia ikinä. Yhdessäkään niistä. Että kyllä 100% on vanhana yksin oli lapsia tai ei.
Ikinä? *Ikinä* ei näkynyt? Aikamoisia juttuja ja aikamoinen hoitolaitos sitten kun kaikkien itse tuntemieni ikääntyneiden lapset ovat kyllä mukana vanhempiensa elämässä viikoittain ja loppua kohden jopa päivittäin.
Elät varmaan jossain lahkossa sitten. Yleensä välimatkaa on vanhempiin satoja kilometrejä.
Yleensäkö? Ei tule heti mieleen yhtään kaveria tai tuttua, joka asuisi edes sadan kilometrin etäisyydellä vanhemmistaan. Ei sillä että tietäisin kuinka usein ovat tekemisissä.
400-500 kilsaa. Ihan tiedoksi. Sun tietämiset ei ketään kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on linkki, että esim. Tampere ei myönnä enää palveluseteliä eläkeläiselle kodin siivouksen ostoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt vanhusten hoitolaitoksissa ja ei siellä näkynyt kenenkään lapsia eikä lapsenlapsia ikinä. Yhdessäkään niistä. Että kyllä 100% on vanhana yksin oli lapsia tai ei.
Ikinä? *Ikinä* ei näkynyt? Aikamoisia juttuja ja aikamoinen hoitolaitos sitten kun kaikkien itse tuntemieni ikääntyneiden lapset ovat kyllä mukana vanhempiensa elämässä viikoittain ja loppua kohden jopa päivittäin.
Niinpä, loppua kohden niitä omaisia alkaa ravata päivittäin, kun mummo/pappa makaa jo melkein tajuttomana. Enemmän minä arvostaisin sitä, että käytäisiin silloin, kun olen vielä voimissani ja annettaisiin kuolla vaikka yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin viime lenkilläni n.90-v.papparaisen polkujuoksemassa. Hyvin oli virtaa papassa.
Tässä on juttu lämpimän ruoan tuomisesta eläkeläiselle ja hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde kai siltä vanhuuden yksinäisyydeltä parhaiten suojaa, ainakin kun seuraan isovanhempieni (4kpl) elämää niin eivät he mitenkään yksinäisiä ole kun on elämänkumppani rinnalla, ystäviä jne. Nuo ystävätkin usein pariskuntia joiden kanssa kyläillään, matkustetaan ym.
Soittelevat myös paljon kavereille ja tuttaville elämän ajalta.Toki heillä on myös liuta jälkeläisiä, ja kyllä molempien isovanhempien luona käy viikottain lapsia/lapsia/lapsenlapsia vaikka eivät kaikki lähellä asu, mutta kun meitä on paljon..
Eli elämää riittää.
Korjaus: lapsia/lapsenlapsia/lapsenlapsenlapsia
Eli kun on paljon jälkeläisiä ja laaja tuttavapiiri, niin ei ainakaan näytä yksinäistä olevan, mutta kyllähän vanhuksen elämä silti hidastuu ja toiset isovanhemmat onkin ilmoittaneet, että heillä on nykyään niin vähän menoja, että heille voi aina soittaa jos tarvii apua, kyytejä yms.
Tylsempää siis varmasti, jos elämä ei ole niin täyttä kuin mihin on ensin koko elämänsä tottunut. Meidän sukupolvelle varmaan helpompaa sitten aikanaan, kun ollaan totuttu tämmöseen hitaampaan elämään ja netissä lojumiseen, vaikka onkin näennäisesti kiireistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt vanhusten hoitolaitoksissa ja ei siellä näkynyt kenenkään lapsia eikä lapsenlapsia ikinä. Yhdessäkään niistä. Että kyllä 100% on vanhana yksin oli lapsia tai ei.
Ikinä? *Ikinä* ei näkynyt? Aikamoisia juttuja ja aikamoinen hoitolaitos sitten kun kaikkien itse tuntemieni ikääntyneiden lapset ovat kyllä mukana vanhempiensa elämässä viikoittain ja loppua kohden jopa päivittäin.
Elät varmaan jossain lahkossa sitten. Yleensä välimatkaa on vanhempiin satoja kilometrejä.
Yleensäkö? Ei tule heti mieleen yhtään kaveria tai tuttua, joka asuisi edes sadan kilometrin etäisyydellä vanhemmistaan. Ei sillä että tietäisin kuinka usein ovat tekemisissä.
Heti tulee mieleen kavereita joilla lapsia asuu Ruotsissa, Saksassa, yks Kiinassa asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt vanhusten hoitolaitoksissa ja ei siellä näkynyt kenenkään lapsia eikä lapsenlapsia ikinä. Yhdessäkään niistä. Että kyllä 100% on vanhana yksin oli lapsia tai ei.
Ikinä? *Ikinä* ei näkynyt? Aikamoisia juttuja ja aikamoinen hoitolaitos sitten kun kaikkien itse tuntemieni ikääntyneiden lapset ovat kyllä mukana vanhempiensa elämässä viikoittain ja loppua kohden jopa päivittäin.
Elät varmaan jossain lahkossa sitten. Yleensä välimatkaa on vanhempiin satoja kilometrejä.
Yleensäkö? Ei tule heti mieleen yhtään kaveria tai tuttua, joka asuisi edes sadan kilometrin etäisyydellä vanhemmistaan. Ei sillä että tietäisin kuinka usein ovat tekemisissä.
400-500 kilsaa. Ihan tiedoksi. Sun tietämiset ei ketään kiinnosta
Mitä 400-500 kilsaa, lahdesta kajaaniin on 400-500 kilsaa, mutta miten se tähän liittyy?
No mulla on lapsi, muttei kavereita, joten siinä suhteessa pelottaa. En oleta että lapsi kotoa muuttaessa käy päivittäin (eikä viikottainkaan) ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt vanhusten hoitolaitoksissa ja ei siellä näkynyt kenenkään lapsia eikä lapsenlapsia ikinä. Yhdessäkään niistä. Että kyllä 100% on vanhana yksin oli lapsia tai ei.
Ikinä? *Ikinä* ei näkynyt? Aikamoisia juttuja ja aikamoinen hoitolaitos sitten kun kaikkien itse tuntemieni ikääntyneiden lapset ovat kyllä mukana vanhempiensa elämässä viikoittain ja loppua kohden jopa päivittäin.
Elät varmaan jossain lahkossa sitten. Yleensä välimatkaa on vanhempiin satoja kilometrejä.
Yleensäkö? Ei tule heti mieleen yhtään kaveria tai tuttua, joka asuisi edes sadan kilometrin etäisyydellä vanhemmistaan. Ei sillä että tietäisin kuinka usein ovat tekemisissä.
Heti tulee mieleen kavereita joilla lapsia asuu Ruotsissa, Saksassa, yks Kiinassa asti.
Aina joku poikkeus löytyy tietysti.
Ei pelota. Minulla parantumaton syöpä ja kuolen luultavasti jo ennen isovanhempiani, joten ei tarvitse huolehtia yksinäisyydestä.
Ei mitenkään. Pärjään hyvin yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi aikuista lasta. Molemmat haluavat ulkomaille, toinen Japaniin ja toinen Australiaan. Minulla on ihan samalla tavalla yksinäinen vanhuus
Muutenkin olen miettinyt vanhuutta jo. Olen nyt kesämökillä vanhan monisairaan äitini ja mieheni kanssa. Mieheni suvussa miehet kuolevat nuorena, ja noilla verenpaineilla hänelläkään ei ole pitkä elämä. Mitä minä täällä mökillä sitten yksin teen?
Jatkat mökkeilyä yksin ja ystäviesi kanssa.
Ei kannata nojata siihen, että joku on aina vierellä elämän jokaisena hetkenä. Yksin olemme lopulta kaikki kuoleman edessä. Yhteiskunta hoitaa minut (tai jos on rahaa niin maksan itse) miten parhaaksi katsoo. En ole vela mutta lapseni ei ole "velkaa" minulle mitään enkä halua olla hänelle taakka eikä minua tarvitse viihdyttää - osaan olla yksin ja viihtyä itsekseni. Toivottavasti eutanasia olisi tulevaisuudessa mahdollista, pidän ajatuksesta että voin lähteä omilla ehdoillani (varsinkin jos edessä olisi tuskainen loppu).