Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?

Tinderissä voi estää kumppanin puhelinnumeron, ettei tämä löydä häntä sieltä, että tämäkin mahdollistaa pettämisen.

Se on niin huvittavaa, kun joku perheenäiti saa Chadiltä huomiota Instagramissa ja he päätyvät sänkyyn, mutta Chad halusi vain seksiä ja dumppaa tämän äiti-ihmisen, jota odottaa kotona ero lopulta.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.

Sinua ei haittaisi sitten sekään, että sinulla todetaan joku seksitauti ja miehesi vain kuittaa, että kappas, joo, varmaan Mirkulta tai Maijalta tuli tuossa pari viikkoa sitten? Minun exäni jäi kiinni pettämisestä, kun minulla todettiin sukupuolitauti (ja tuo puolisoni oli ainoa, jonka kanssa minä olin vuosiin ollut siinä vaiheessa), joten en kyllä todellakaan katselisi mitään pettäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen vaihtelu kiinnostaa ja kumppani ei anna lupaa siihen. Siksi pettäminen.

Esim. Parinvaihto olis hyvä vaihtoehto tälle, mutta jos ei kumppania kiinnosta niin minkäs teet 🤫

Luuseri olet jos petät. Eroa sitten jos haluat muuta.

Mikä näitä pettäjiä jotka täälläkin pyörii oikein vaivaa?

Miksi eivät ole rehellisesti avoimissa suhteissa sitten?

Mikä siinä on niin vaikeaa elää omannäköistä elämää rehellisesti sekä itselleen että muille?

Joillakin voi olla traumoja, esim seksuaalitraumoja. Tästä syystä olet voinut addiktoitua seksiin, se vastaa huumeiden käyttäjien kaltaista tilaa. Haluaa kuitenkin olla parisuhteessa, toinen osapuoli voi toimia rauhoittavana tässä tilanteessa eli on jotain vakautta elämässä.

Kyllä pettäminen aika syvää kyllästymistä omaan suhteeseen ilmentää. Meillä oli puolison kanssa isosti riitaa; haluaisin erota mutta kumpikaan ei jaksa/halua lähteä yhteisestä asunnosta kälyiseen kerrostalo kaksioon. Niin väsynyttä. Kirjauduin tinderiin. Sitten tajusin että ei musta ole kyllä pettäjäksikään ja aika lamaisia ne kaikki, varsinkin 40-50v miehet ketä sieltä tulee vastaan.. Mutta sitä kautta olen löytänyt yhden oman ikäiseni (37) miehen jolta olen saanut keskustelutukea ja vertaistukea. Heillä on myös vaimon kanssa identiteettikriisiä ja ongelmia ja avoimessa suhteessa sen takia. En siis kasvotusten ole häntä tavannut enkä kyllä mitenkään ihastunutkaan mutta on ihana saada vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin voi olla traumoja, esim seksuaalitraumoja. Tästä syystä olet voinut addiktoitua seksiin, se vastaa huumeiden käyttäjien kaltaista tilaa. Haluaa kuitenkin olla parisuhteessa, toinen osapuoli voi toimia rauhoittavana tässä tilanteessa eli on jotain vakautta elämässä.

Niin. Jokaiselle pettäjälle tulee sanoa uuden suhteen alussa että et sinä ehdoitta riitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä petin koska suhteemme oli täysin ohi ja en saanut muuten miestä uskomaan. Olin yrittänyt lopettaa suhdetta aiemminkin.

Vähän sama. Ei jaksanut käydä sitä erotaistelua läpi, ei vain löytynyt voimia läheisen kuoleman ohessa käydä läpi sitä mistä tiesi jo aiempien kriisien pohjalta tulevan viikkojen ellei kuukausien mittainen taistelu. Itsetunto oli ihan nolla, en uskonut, että jaksan sitä haukkumista ja syyllistämistä. Pelko. En ollut eroa saanut aikaiseksi aiemminkaan yrityksistä huolimatta. Ihastuin toiseen, tunne oli molemminpuolinen ja aloin uskoa että voin päästä siitä suhdehäkistä ulos. Ero oli jopa kamalampi kuin olin osannut pelätä, olinhan ollut vielä uskotonkin. Pelkäsin oikeasti, että joku kuolee. Onneksi ei lapsia ollut, ei edes yhteistä kotia. Yksin en olisi selvinnyt siitä, olisin palannut takaisin. Kyllä minä tiedän, että vika oli itsessäni, ei riittänyt luottamusta omaan kykyyn käsitellä tilannetta. Uusi ihminen elämässä auttoi ymmärtämään, että minulla on oikeus erota, en ole täysin epäonnistunut ihmisenä, vaikken onnistunut tuomaan onnea elämässään vaikeuksia kokeneelle ihmiselle. Nyt vasta tajuan, että muillakin on ollut vastaavia vaikeuksia, jopa itselläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petin koska suhteemme oli täysin ohi ja en saanut muuten miestä uskomaan. Olin yrittänyt lopettaa suhdetta aiemminkin.

Vähän sama. Ei jaksanut käydä sitä erotaistelua läpi, ei vain löytynyt voimia läheisen kuoleman ohessa käydä läpi sitä mistä tiesi jo aiempien kriisien pohjalta tulevan viikkojen ellei kuukausien mittainen taistelu. Itsetunto oli ihan nolla, en uskonut, että jaksan sitä haukkumista ja syyllistämistä. Pelko. En ollut eroa saanut aikaiseksi aiemminkaan yrityksistä huolimatta. Ihastuin toiseen, tunne oli molemminpuolinen ja aloin uskoa että voin päästä siitä suhdehäkistä ulos. Ero oli jopa kamalampi kuin olin osannut pelätä, olinhan ollut vielä uskotonkin. Pelkäsin oikeasti, että joku kuolee. Onneksi ei lapsia ollut, ei edes yhteistä kotia. Yksin en olisi selvinnyt siitä, olisin palannut takaisin. Kyllä minä tiedän, että vika oli itsessäni, ei riittänyt luottamusta omaan kykyyn käsitellä tilannetta. Uusi ihminen elämässä auttoi ymmärtämään, että minulla on oikeus erota, en ole täysin epäonnistunut ihmisenä, vaikken onnistunut tuomaan onnea elämässään vaikeuksia kokeneelle ihmiselle. Nyt vasta tajuan, että muillakin on ollut vastaavia vaikeuksia, jopa itselläni.

Miksi alunperin menit kuvaamaasi suhdehäkkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petin koska suhteemme oli täysin ohi ja en saanut muuten miestä uskomaan. Olin yrittänyt lopettaa suhdetta aiemminkin.

Vähän sama. Ei jaksanut käydä sitä erotaistelua läpi, ei vain löytynyt voimia läheisen kuoleman ohessa käydä läpi sitä mistä tiesi jo aiempien kriisien pohjalta tulevan viikkojen ellei kuukausien mittainen taistelu. Itsetunto oli ihan nolla, en uskonut, että jaksan sitä haukkumista ja syyllistämistä. Pelko. En ollut eroa saanut aikaiseksi aiemminkaan yrityksistä huolimatta. Ihastuin toiseen, tunne oli molemminpuolinen ja aloin uskoa että voin päästä siitä suhdehäkistä ulos. Ero oli jopa kamalampi kuin olin osannut pelätä, olinhan ollut vielä uskotonkin. Pelkäsin oikeasti, että joku kuolee. Onneksi ei lapsia ollut, ei edes yhteistä kotia. Yksin en olisi selvinnyt siitä, olisin palannut takaisin. Kyllä minä tiedän, että vika oli itsessäni, ei riittänyt luottamusta omaan kykyyn käsitellä tilannetta. Uusi ihminen elämässä auttoi ymmärtämään, että minulla on oikeus erota, en ole täysin epäonnistunut ihmisenä, vaikken onnistunut tuomaan onnea elämässään vaikeuksia kokeneelle ihmiselle. Nyt vasta tajuan, että muillakin on ollut vastaavia vaikeuksia, jopa itselläni.

Miksi alunperin menit kuvaamaasi suhdehäkkiin?

Tulin jätetyksi 17-vuotiaana alkaneessa pitkässä liitossa. Tuntui hyvältä kun joku välitti niin kovasti ja piti niin rakastettavana ihmisenä. Aluksi olin itsekin innoissani, kumppani oli hyvännäköinen ja ihan hauska ja ajattelin, että hän on hieno ihminen kun on menestynyt elämässä jotenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Hänellä oli surullinen tarina, tunsin myötätuntoa ja ehkä halusin jollain lailla hänen kauttaan paikata kun en teini-ikäisenä ollut osannut auttaa erästä läheistäni ahdingossa. Halusin nyt olla se sankari. Ensin auttaminen ja tukeminen tuntui hyvältä, mutta pikkuhiljaa se alkoi olla velvoittavaa. Toisella ei ollut oikein muuta elämää, kaikessa tarvittiin minua. Lopulta alkoi mennä siihen, että hänellä oli ajatus unelmiensa elämästä ja minun kuului se toteuttaa siksi koska hän oli jo niin paljon elämässään menettänyt. Minun mielipiteelläni ja toiveillani ei ollut mitään merkitystä, painostus oli kova vaikka olin jo suhteen alussa linjannut mihin en enää avioliiton jälkeen ole valmis.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pettäminen aika syvää kyllästymistä omaan suhteeseen ilmentää. Meillä oli puolison kanssa isosti riitaa; haluaisin erota mutta kumpikaan ei jaksa/halua lähteä yhteisestä asunnosta kälyiseen kerrostalo kaksioon. Niin väsynyttä. Kirjauduin tinderiin. Sitten tajusin että ei musta ole kyllä pettäjäksikään ja aika lamaisia ne kaikki, varsinkin 40-50v miehet ketä sieltä tulee vastaan.. Mutta sitä kautta olen löytänyt yhden oman ikäiseni (37) miehen jolta olen saanut keskustelutukea ja vertaistukea. Heillä on myös vaimon kanssa identiteettikriisiä ja ongelmia ja avoimessa suhteessa sen takia. En siis kasvotusten ole häntä tavannut enkä kyllä mitenkään ihastunutkaan mutta on ihana saada vertaistukea.

Oliko teillä molemmilla sellaiset kryptiset maisemakuvalla varustellut profiilit joissa ei suoraan sanota että varattuja ollaan vaan jotain ihme lässynlää haikuja?

Monogamian takia.

Kun ei olla koskaan sovittu, ettei seksiä harrasteta muiden kanssa, ei pettämistäkään tapahdu.

Petin, mutta en seksin, vaan tunnepuolen vuoksi. Edes hetken sain tuntea, että joku oli mukava mua kohtaan, koska mieheni ei ollut. Ja miksi en vian eronnut? Koska mies uhkaili kaikella, jos haluaisin erota. Ja ei kuitenkaan väkivallalla, joten turvakotikaan ei olisi ollut ratkaisu. Ja koska oli nuori ja tyhmä, uskoin uhkauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä voi yllättää uskollisenkin.

Pitkä suhde takana ja yhdessä ollaan pysytty ongelmista huolimatta. Ollaan käyty pariterapiassa ja siellä psyykattiin keskittymään hyviin puoliin. Olen tyytynyt siihen, että vaikka elämästäni puuttuu syvä yhteys ja intohimo kumppaniin, ainakin hän on luotettava ja voimme vanheta yhdessä.

Sitten elämääni tuli pyörremyrskyn lailla toinen mies, jonka kanssa tunnen eläimellistä vetovoimaa ja sielujen liiton. Luovuuteni on puhjennut kukkaan ja koen vihdoin olevani minä. Puolisoni näki heti, että välillämme tulee kehittymään jotain ja sanoi, että ei sitten halua nähdä tai kuulla, kun jotain tapahtuu. En siis ole kertonut siitä, kuinka haluan vain olla toisen sylissä. Pakko sekin on jossain vaiheessa tehdä. Elämä on julmaa. Mutta ei kai minun tosiaan kuulu kuivua kasaan väärän miehen vierellä.

Tarinaa epävakaan ihmisen näppikseltä.

No tuo kirjoittaja ei ole epävakaata nähnytkään. Minä näen naisen, joka on aluperinkin mennyt yhteen aivan väärän miehen kanssa. Miehen, johon ei ole koskaan tuntenut mitään vetoa, syvää yhteyttä tai intohimoa.

Nainen on ikäänkuin tyytynyt tuollaiseen liittoon, säälin tuossa naisen miestä. Kenenkään ei soisi joutuvan olevan kumppanilleen vain joku, johon on tyydytty syystä tai toisesta ja jota ei oikeasti hullun lailla rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä voi estää kumppanin puhelinnumeron, ettei tämä löydä häntä sieltä, että tämäkin mahdollistaa pettämisen.

Petettävä puoliso voi hommata toisen kännykän plus numeron (pistää heti salaiseksi, niin ei kukaan saa sitä mistään) ja sillä voi luoda profiilin Tinderiin ja tadaa........löytää pettävän puolisonsa siten sieltä.

Vierailija kirjoitti:

"Onko se nyt niin kauheaa, että toinen maistaa välillä muutakin kuin sitä iänikuista vaniljaa/mansikkaa? Vaikka periaatteessa edelleen se on paras maku. Eri asia, jos elää rinnakkaisuhteessa toiselta salaa.

Maksullisissa käynti silloin tällöin ei mielestäni edes ole pettämistä. Eihän siinä mistään suhteesta ole kyse vain ihan vain hauskanpidosta ja tarpeiden tyydyttämisestä. Se hemmottelu ei ole puolisolta pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi eivät ole rehellisesti avoimissa suhteissa sitten?

Mikä siinä on niin vaikeaa elää omannäköistä elämää rehellisesti sekä itselleen että muille?

Harvemman puoliso suostuu avoimeen suhteeseen. Joko kituuttaa lopun ikänsä ilman tyydyttävää seksiä, eroaa kaikkine  ikävine seurauksineen alkaen omaisuuden jaosta ja huoltoriidoista.  Avoimeen suhteeseen ei ole niin helppoa löytää kumppania.

upupup

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä voi yllättää uskollisenkin.

Pitkä suhde takana ja yhdessä ollaan pysytty ongelmista huolimatta. Ollaan käyty pariterapiassa ja siellä psyykattiin keskittymään hyviin puoliin. Olen tyytynyt siihen, että vaikka elämästäni puuttuu syvä yhteys ja intohimo kumppaniin, ainakin hän on luotettava ja voimme vanheta yhdessä.

Sitten elämääni tuli pyörremyrskyn lailla toinen mies, jonka kanssa tunnen eläimellistä vetovoimaa ja sielujen liiton. Luovuuteni on puhjennut kukkaan ja koen vihdoin olevani minä. Puolisoni näki heti, että välillämme tulee kehittymään jotain ja sanoi, että ei sitten halua nähdä tai kuulla, kun jotain tapahtuu. En siis ole kertonut siitä, kuinka haluan vain olla toisen sylissä. Pakko sekin on jossain vaiheessa tehdä. Elämä on julmaa. Mutta ei kai minun tosiaan kuulu kuivua kasaan väärän miehen vierellä.

Tarinaa epävakaan ihmisen näppikseltä.

No tuo kirjoittaja ei ole epävakaata nähnytkään. Minä näen naisen, joka on aluperinkin mennyt yhteen aivan väärän miehen kanssa. Miehen, johon ei ole koskaan tuntenut mitään vetoa, syvää yhteyttä tai intohimoa.

Nainen on ikäänkuin tyytynyt tuollaiseen liittoon, säälin tuossa naisen miestä. Kenenkään ei soisi joutuvan olevan kumppanilleen vain joku, johon on tyydytty syystä tai toisesta ja jota ei oikeasti hullun lailla rakasta.

Nääh, identiteettikriisi yhdistettynä hormonimyrskyyn hetkessä. Kun se laimenee niin jää jäljelle vaan syyllisyys ja tyhjyys. Näitä on nähty tuttavissa.