Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?
27.07.2023 |
Ymmärrän jos on vuosikymmeniä oltu yhdessä eikä lähtö ole niin yksinkertaista. Mutta jos yhteiseloa takana joku vuosi tai pari, miksei vaan lähdetä pois?
Minulle on aivan sama jos mieheni panee muita naisia, kunhan kertoo minulle ja antaa tilaisuuden päättää suhde. Miksi pitää valehdella?
Mies jäi viikko sitten kiinni pettämisestä ja olo on lähinnä tyrmistynyt.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että siihen on mitään tyhjentävää, yksi sopii kaikkeen-selitystä, vaan syyt ovat erilaisia eri ihmisillä. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Ja onhan se ongelmallinen ajatus lähtökohtaisestikin että yhden ihmisen pitäisi tarjota se kaikki mitä ihmissuhteelta ikinä haluaa. Kaunis ajatus, mutta harvalla se toimii ihan noin. Syitä voi olla useita - joku voi pettää etsiessään jännitystä, toisella voi olla kaunaa kumppania kohtaan jota puretaan noin, joku voi kamppailla oman kelpaavuutensa kanssa ja irtoseksi voi nostaa sitä tunnetta hetkeksi että on haluttava ja hyvä, osalla seksin tarve eroaa merkittävästi ja se oma seksin halu menee henkisten tekijöiden edelle, osalla on joku tilapäinen kriisi Varmaan monikin tekijä voi vaikuttaa. Osa lienee myös turvallisuushakuisia eli ollaan periaatteessa ihan tyytyväisiä kumppaniin tai vaikkei oltaisi niin ei uskalleta olla yksin. On oikeasti haastava juttu olla tiiviissä ihmissuhteessa pitkään ja kaikilla ei ole juuri suhdetaitoja vaan motiivi yhdessäololle on jokin muu, kuten pelko olla yksin. Ja siitä tulee ongelma jos kumppani on yhdessä vaikka rakkaudesta.
Kuule, asia on niin että ihmissuhteelta/suhteilta ei kukaan saa mitä IKINÄ haluaa. Sitä etsii itselle sopivan kumppanin ja suhdemuodon ja sitten koettaa olla hyvä kumppani ja toivoo parasta. Kannattaa vaalia mitä on rakennettu, vaikka se ei ole täydellistä.
Ihminen joka fantasioi ns täydellisestä suhteesta on tuomittu etsimään sitä koko elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron, miksi minä olen pettänyt.
Olen neuroepätyypillinen, adhd, erityisherkkä, novelty seeker.
Taustalla vielä ankea, rakkaudeton lapsuus.
Tarvitsen elämyksiä, jotka kohottavat minut tasapaksusta, työteliäästä arjesta.
Mitään 'pettämistä' ei ole suunniteltu toista vastaan. Ilman irtiottoja olisin pahasti masentunut, apaattinen.
Kun elän kumppanin kanssa, hän muuttuu mielessäni osaksi minua. Rajat persoonien välillä katoavat. Siksi -ehkä?- toinen alkaa tuntua liian samalta, minulta. En koe pettäväni siinä mielessä kuin tässäkin keskustelussa asia esitetään. Haen vain vastapoolia. Oma kumppani ei ole enää vuosien jälkeen siinä asemassa, hän on osa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri tietää, että mies on pettänyt puoli vuotta takaperin.
Mennyt "kaverinsa" luo ja pannut sitä. Oon puulla päähän lyöty, miksi?
Kotona kyllä sai seksiä yllin kyllin mutta meni silti ja valehteli ettei mitään ole ollut, vaikka kysyin kun näin muutoksen käytöksessä.
Tunnen itseni häväistyksi ja idiootiksi.
Muakin kiinnostais miksi?Joskus käy niin. Nyt peilin eteen miettimään mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin ettei asiaa olisi tapahtunut.
Olla antamatta anteeksi edellinen pettäminen? En tosiaan keksi muuta 😳
Miksi se sit salattiin ja kerrottiin nyt, eikä mainittu suhteessa että mikä puuttuu jos ei ole tyytyväinen?Esimerkiksi. Voihan sitä aikajanaa kulkea vieläkin kauemmaksi, josko sieltä löytyisi jotain. Kenties miksi valitsit juuri tämän miehen, etkä jotain muuta. Aina löytyy asioita joista ottaa opiksi ja se on suhteen päättymisen paras anti ja hyvä mahdollisuus parantaa tulevaisuudessa odottavaa suhdetta.
Koska hän oli hyvä mulle, meillä oli hauskaa yhdessä ja tunsin sielunkumppanuutta.
Miten ihmeessä se selittää pettämiset ja niistä valehtelemisen? 😳 Pitääkö nyt siis oppia, että keneenkään ei voi luottaa vai mitä?
Et ole tainnut kokea omalla kohdalla.
Olen kokenut. Moni entinen oli minulle hyvä, juttu luisti ja seurassa oli mitä mahtavinta. Emme vain tienneet tahoillamme mitä me siltä parisuhteelta halusimme ja mitä toinen haluaa. Molempien tarpeita jäi tyydyttämättä ja siitä seurannut emootionaalinen kuilu kasvoi liian syväksi. Kommunikaatio väheni kunnes unohtui. Sitä luulee tietävänsä ennen kuin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petän siksi, että puolisoni sanoi minulle vuodenvaihteessa suoraan, ettei rakasta enkä ole hänelle mitenkään erityinen, mutta minun kanssani voisi elää ns. mukavuusliitossa (vertasi sovittuihin avioliittoihin). Pari kuukautta sen jälkeen eksäni vuosien takaa otti yhteyttä ja aloimme viestitellä. Viestittelyä on jatkunut nyt muutama kuukausi ja kertaalleen olemme tavanneetkin. Seuraava tapaaminen on syksyllä. Hän on naimisissa eikä meillä ole aikomustakaan sitoutua keskenämme parisuhteeseen, me vain pidämme yhteyttä sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja tapaamme tuon toisen kerran, mutta siinä kaikki.
Puolisoni luota muutan kyllä pois mutta en ihan vielä. Ja hän tietää aikomukseni, eri asia onko ottanut ilmoitukseni tosissaan, mutta se ei ole minun murheeni. Niinpä me elämme yhdessä kuin sisarukset tai kaverukset; jaamme asumiskulut ja kotityöt, matkustelemme ja harrastamme yhdessä, mutta hellyyttä tai seksiä ei ole. Ne tunteet kohdistan toistaiseksi eksääni.
Miehen teksti, kun mikään muu ei parisuhteessa merkkaa kuin hellyys ja seksi. Ja vielä pettää vaikka puoliso on ollut rehellinen. Kun tämä häiskä häipyy petetyn elämästä niin petetylle koittaa onnenpäivät.
Olen kylläkin nainen ja tänäänkin tällä palstalla tähän aikaan siksi, että puoliso päätti käyttää iltansa katsoen televisiota ja hetki sitten vetäytyen nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petän aina kun vaimo nalkuttaa. Olen tämän kertonut ja nalkutus on loppunut, ainakin toistaiseksi. Pettämisellä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.
Miksi ihmeessä ette eroa? Kumpikaan ei välitä toisesta.
Emätintä saa suht varmasti.
Vain tällä palstalla on miehiä, joilla ei ole tuon parempaa ymmärrystä naisen anatomiasta. Emättimen saaminen on heidän mielestään (hyvää) seksiä.
#facepalm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että siihen on mitään tyhjentävää, yksi sopii kaikkeen-selitystä, vaan syyt ovat erilaisia eri ihmisillä. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Ja onhan se ongelmallinen ajatus lähtökohtaisestikin että yhden ihmisen pitäisi tarjota se kaikki mitä ihmissuhteelta ikinä haluaa. Kaunis ajatus, mutta harvalla se toimii ihan noin. Syitä voi olla useita - joku voi pettää etsiessään jännitystä, toisella voi olla kaunaa kumppania kohtaan jota puretaan noin, joku voi kamppailla oman kelpaavuutensa kanssa ja irtoseksi voi nostaa sitä tunnetta hetkeksi että on haluttava ja hyvä, osalla seksin tarve eroaa merkittävästi ja se oma seksin halu menee henkisten tekijöiden edelle, osalla on joku tilapäinen kriisi Varmaan monikin tekijä voi vaikuttaa. Osa lienee myös turvallisuushakuisia eli ollaan periaatteessa ihan tyytyväisiä kumppaniin tai vaikkei oltaisi niin ei uskalleta olla yksin. On oikeasti haastava juttu olla tiiviissä ihmissuhteessa pitkään ja kaikilla ei ole juuri suhdetaitoja vaan motiivi yhdessäololle on jokin muu, kuten pelko olla yksin. Ja siitä tulee ongelma jos kumppani on yhdessä vaikka rakkaudesta.
Kuule, asia on niin että ihmissuhteelta/suhteilta ei kukaan saa mitä IKINÄ haluaa. Sitä etsii itselle sopivan kumppanin ja suhdemuodon ja sitten koettaa olla hyvä kumppani ja toivoo parasta. Kannattaa vaalia mitä on rakennettu, vaikka se ei ole täydellistä.
Ihminen joka fantasioi ns täydellisestä suhteesta on tuomittu etsimään sitä koko elämänsä.
Eikä löydä tunnelukkojensa vuoksi sitä koskaan. Sitä rakkautta jota sisällä oleva pieni lapsi jäi vaille aikanaan ei tule hänelle ikinä.
Sitä minäkin olen viime aikoina miettinyt, satutettuna syrjähyppynä. Minä luulin merkitseväni jotain ja tajusin vasta hirveän myöhään olleeni väärässä. Jotenkin tuntuu, että ylipääsyä varten minun pitäisi jotenkin tyhjentävästi ymmärtää mitä tapahtui. Mutta kai se oli niin, että siinä kun minä luulin olevani ikäänkuin tasa-arvoinen potentiaalinen kumppanivaihtoehto - niin absurdilta kuin se kuulostaakin - minun merkitykseni oli lopulta kutistettavissa yhteen sanaan: virhe. Minä elin rakkaustarinaa, jossa olinkin vain mitättömässä sivuroolissa. Minä en ollut kukaan tärkeä.
Ei sillä, ei minun kateeksi käy sitä toistakaan. Tavallaan jopa sitä mieltä, että minun kävi tässä paremmin, koska minun ei sentään tarvitse elää pettäjän kanssa.
Jos olen tästä jotain oppinut, niin sen ettei ikinä enää varattuja. Mitkään normaalit säännöt ei niissä päde. Sinua voidaan vedättää ja roikottaa miten törkeästi tahansa, ja lopulta heittää sivuun kuin mikäkin mitätön roska joka oletkin - ja kaikki on ihan omaa syytäsi. Ja se sinua satuttanut paistattelee jossain oikeamielisyyden kuplassa. Nyt on kaikki hyvin, kun virhe on pyyhitty kuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin olen viime aikoina miettinyt, satutettuna syrjähyppynä. Minä luulin merkitseväni jotain ja tajusin vasta hirveän myöhään olleeni väärässä. Jotenkin tuntuu, että ylipääsyä varten minun pitäisi jotenkin tyhjentävästi ymmärtää mitä tapahtui. Mutta kai se oli niin, että siinä kun minä luulin olevani ikäänkuin tasa-arvoinen potentiaalinen kumppanivaihtoehto - niin absurdilta kuin se kuulostaakin - minun merkitykseni oli lopulta kutistettavissa yhteen sanaan: virhe. Minä elin rakkaustarinaa, jossa olinkin vain mitättömässä sivuroolissa. Minä en ollut kukaan tärkeä.
Ei sillä, ei minun kateeksi käy sitä toistakaan. Tavallaan jopa sitä mieltä, että minun kävi tässä paremmin, koska minun ei sentään tarvitse elää pettäjän kanssa.
Jos olen tästä jotain oppinut, niin sen ettei ikinä enää varattuja. Mitkään normaalit säännöt ei niissä päde. Sinua voidaan vedättää ja roikottaa miten törkeästi tahansa, ja lopulta heittää sivuun kuin mikäkin mitätön roska joka oletkin - ja kaikki on ihan omaa syytäsi. Ja se sinua satuttanut paistattelee jossain oikeamielisyyden kuplassa. Nyt on kaikki hyvin, kun virhe on pyyhitty kuvasta.
Vähän sama kun lainaa suurella korolla varkaalle rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin olen viime aikoina miettinyt, satutettuna syrjähyppynä. Minä luulin merkitseväni jotain ja tajusin vasta hirveän myöhään olleeni väärässä. Jotenkin tuntuu, että ylipääsyä varten minun pitäisi jotenkin tyhjentävästi ymmärtää mitä tapahtui. Mutta kai se oli niin, että siinä kun minä luulin olevani ikäänkuin tasa-arvoinen potentiaalinen kumppanivaihtoehto - niin absurdilta kuin se kuulostaakin - minun merkitykseni oli lopulta kutistettavissa yhteen sanaan: virhe. Minä elin rakkaustarinaa, jossa olinkin vain mitättömässä sivuroolissa. Minä en ollut kukaan tärkeä.
Ei sillä, ei minun kateeksi käy sitä toistakaan. Tavallaan jopa sitä mieltä, että minun kävi tässä paremmin, koska minun ei sentään tarvitse elää pettäjän kanssa.
Jos olen tästä jotain oppinut, niin sen ettei ikinä enää varattuja. Mitkään normaalit säännöt ei niissä päde. Sinua voidaan vedättää ja roikottaa miten törkeästi tahansa, ja lopulta heittää sivuun kuin mikäkin mitätön roska joka oletkin - ja kaikki on ihan omaa syytäsi. Ja se sinua satuttanut paistattelee jossain oikeamielisyyden kuplassa. Nyt on kaikki hyvin, kun virhe on pyyhitty kuvasta.
Virhe oli sinulta lähteä tuohon peliin mukaan. Noissa käy tosi usein juurin tuolla tavalla Toivottavasti et kuitenkaan satuttanut sillä muita kuin itseäsi. Sen kanssa olisi vielä vaikeampi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.
Sopisit hyvin sitten mun miehelleni, hänkään ei tajua.
Läheisyyden puute ei todellakaan ole pieni asia jos sitä kaipaa ja jos se itselle on tärkeä.
Huono esimerkki mutta mieti jos olisit vegaani ja toinen kieltäisi sen sinulta, pakottaisi syömään lihaa vaikka se on sinun mielestäsi kamalaa?? Sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua siihen tai erota
Saako miehesi riittävästi sitten seksiä ja sellaista seksiä jota hän haluaa? Eri
Kyllä, en ole ikinä kieltäytynyt seksistä kuluneiden 27v aikana, minä olen se aktiivisempi. Kaikkea kivaa on ollut tarjolla ja olisi edelleenkin vaikka viikoittain.
Kuten aiemmin kirjoitin hänen terveydelliset ongelmat rajoittaa seksiä, viimeiset pari vuotta seksiä on ollut n 4x eikä siinäkään rakastelua vaan pelkkää suuseksiä. Oleellisempaa silti minulle on läheisyyden puute.
Itseasiassa mies on saanut 27v kaiken sen mitä on halunnut. Minä en.
Mies ei varmasti ole saanut kaikkea, kukaan ei saa. Ja sinä olet sen sanomaan? Kateus, syyttely, toisen tekojen kyttääminen ja kunnioituksen puute vie sen läheisyyden todella tehokkaasti mennessään.
Kuka kyttää mitä?? Kateellinen olen vain niille pareille kenellä on luontevaa läheisyyttä. En ole ikinä sanallakaan syyttänyt puomisoani, keskustellut asiasta kyllä ja kertonut tunteistani.
Kunnioitan ja arvostan miestäni todella paljon, siihen tämä ei vaikuta. Vain rakkauden ja intohimon ylläpitoon.
Olen aina ollut valmis kuuntelemaan ja toteuttamaan hänen toiveitaan. Jos jotain on puuttunut se johtuu vain siitä ettei hän ole kertonut puutteesta. Seksiin liittyvää se ei ainakaan ole:)
Toimiiko kommunikaatio? Voitteko kertoa heti toisillenne senkin että intohimo on lopahtamassa ja mitä me yhdessä sille voitaisiin tehdä? Joskus on myös liian myöhäistä korjata. Parisuhteeseen ei saisi tuudittautua vaan pieniä korjaavia liikkeitä tehdään joka päivä.
Toimii muissa asioissa ja mies on todella huomaavainen kaikin tavoin.
Kun olemme keskustelleet tästä läheisyysasiasta hän "ryhdistäytyy" n vuorokaudeksi ja on kovin tyytyväinen itseensä, sitten taas unohtaa. Ja kun silittely on lähinnä sellaista rapsuttelua mitä annetaan kissalle tai koiralle ilman mitään intensiteettiä. Tätä on vaikea selittää (tai edes tajuta itsekään) - tiedän että mieheni rakastaa ja haluaa minua mutten ymmärrä miksi hän ei halua koskea. En ole ruma, en lihava tmv. Itsellä olisi kova tarve koskea rakasta ihmistä, en ymmärrä miten hän voi pitää kätensä irti??
Oletko lukenut rakkauden eri kielistä? Sinulle koskettaminen on rakkautta ja miehellesi jokin muu. Harmi ettei mene yhteen. Vaatii hyvää tahtoa ja ymmärrystä sovitella suhdetta sitten kun on tuollaisia perustavia eroja.
Kyllä, tiedostan tämän.
Mun mieheni antaisi mulle vaikka kuun taivaalta jos tahtoisin. Toteuttaa kaikki unelmat.
Ja minä voisin luopua kaikesta jos vain saisin läheisyyttä tilalle.
27v kompromissia ottaa välillä koville.
Koska ovat yksinkertaisia ja tyhmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petin miestäni tunneyhteyden puuttumisen takia. Mielestäni hän ei enää edes yrittänyt enää ylläpitää suhdettamme, piti vain itsestäänselvyytenä varmaan naimisiinmenot ja että on aina joku vierellä yöt nukkumassa. Huomasin ongelmat jo suhteen alussa ja kun ehdotin eroa, mies uhkasi itsensä tappamisella... sen pelossa päätimme yrittää uudelleen mutta sitten jotain sisältäni kuoli. Seksi ei enää tuntunut samalta, ei ollut romantiikkaa, tunneyhteyttä, samanlaista huumoria tai yhteistä tiliäkään. Joskus mietin että miten ihmeessä tähän suhteeseen päädyinkään ikäänkuin 'jumiin'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petän aina kun vaimo nalkuttaa. Olen tämän kertonut ja nalkutus on loppunut, ainakin toistaiseksi. Pettämisellä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.
Miksi ihmeessä ette eroa? Kumpikaan ei välitä toisesta.
Emätintä saa suht varmasti.
Vain tällä palstalla on miehiä, joilla ei ole tuon parempaa ymmärrystä naisen anatomiasta. Emättimen saaminen on heidän mielestään (hyvää) seksiä.
#facepalm
Taas! Mikä sinä olet sanomaan mikä on hyvää seksiä jollekkin muulle? Mikäs mahtaisi olla minun lempiruokani jos saanen kysyä? Entä naapurin Riikan? Ihmisellä on oltava perustavanlaatuisia ongelmia omassa elämässä kun pitää käyttäytyä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petin miestäni tunneyhteyden puuttumisen takia. Mielestäni hän ei enää edes yrittänyt enää ylläpitää suhdettamme, piti vain itsestäänselvyytenä varmaan naimisiinmenot ja että on aina joku vierellä yöt nukkumassa. Huomasin ongelmat jo suhteen alussa ja kun ehdotin eroa, mies uhkasi itsensä tappamisella... sen pelossa päätimme yrittää uudelleen mutta sitten jotain sisältäni kuoli. Seksi ei enää tuntunut samalta, ei ollut romantiikkaa, tunneyhteyttä, samanlaista huumoria tai yhteistä tiliäkään. Joskus mietin että miten ihmeessä tähän suhteeseen päädyinkään ikäänkuin 'jumiin'.
No olisiko kuitenkin pitänyt erota, eikä jatkaa kiristäjäpsykon kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin olen viime aikoina miettinyt, satutettuna syrjähyppynä. Minä luulin merkitseväni jotain ja tajusin vasta hirveän myöhään olleeni väärässä. Jotenkin tuntuu, että ylipääsyä varten minun pitäisi jotenkin tyhjentävästi ymmärtää mitä tapahtui. Mutta kai se oli niin, että siinä kun minä luulin olevani ikäänkuin tasa-arvoinen potentiaalinen kumppanivaihtoehto - niin absurdilta kuin se kuulostaakin - minun merkitykseni oli lopulta kutistettavissa yhteen sanaan: virhe. Minä elin rakkaustarinaa, jossa olinkin vain mitättömässä sivuroolissa. Minä en ollut kukaan tärkeä.
Ei sillä, ei minun kateeksi käy sitä toistakaan. Tavallaan jopa sitä mieltä, että minun kävi tässä paremmin, koska minun ei sentään tarvitse elää pettäjän kanssa.
Jos olen tästä jotain oppinut, niin sen ettei ikinä enää varattuja. Mitkään normaalit säännöt ei niissä päde. Sinua voidaan vedättää ja roikottaa miten törkeästi tahansa, ja lopulta heittää sivuun kuin mikäkin mitätön roska joka oletkin - ja kaikki on ihan omaa syytäsi. Ja se sinua satuttanut paistattelee jossain oikeamielisyyden kuplassa. Nyt on kaikki hyvin, kun virhe on pyyhitty kuvasta.
Vähän sama kun lainaa suurella korolla varkaalle rahaa.
Joo, todellakin, what the fuck was I thinking. No, elämä on oppia kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petän aina kun vaimo nalkuttaa. Olen tämän kertonut ja nalkutus on loppunut, ainakin toistaiseksi. Pettämisellä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.
Miksi ihmeessä ette eroa? Kumpikaan ei välitä toisesta.
Emätintä saa suht varmasti.
Vain tällä palstalla on miehiä, joilla ei ole tuon parempaa ymmärrystä naisen anatomiasta. Emättimen saaminen on heidän mielestään (hyvää) seksiä.
#facepalm
Taas! Mikä sinä olet sanomaan mikä on hyvää seksiä jollekkin muulle? Mikäs mahtaisi olla minun lempiruokani jos saanen kysyä? Entä naapurin Riikan? Ihmisellä on oltava perustavanlaatuisia ongelmia omassa elämässä kun pitää käyttäytyä noin.
Joillakin on tarve päteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin olen viime aikoina miettinyt, satutettuna syrjähyppynä. Minä luulin merkitseväni jotain ja tajusin vasta hirveän myöhään olleeni väärässä. Jotenkin tuntuu, että ylipääsyä varten minun pitäisi jotenkin tyhjentävästi ymmärtää mitä tapahtui. Mutta kai se oli niin, että siinä kun minä luulin olevani ikäänkuin tasa-arvoinen potentiaalinen kumppanivaihtoehto - niin absurdilta kuin se kuulostaakin - minun merkitykseni oli lopulta kutistettavissa yhteen sanaan: virhe. Minä elin rakkaustarinaa, jossa olinkin vain mitättömässä sivuroolissa. Minä en ollut kukaan tärkeä.
Ei sillä, ei minun kateeksi käy sitä toistakaan. Tavallaan jopa sitä mieltä, että minun kävi tässä paremmin, koska minun ei sentään tarvitse elää pettäjän kanssa.
Jos olen tästä jotain oppinut, niin sen ettei ikinä enää varattuja. Mitkään normaalit säännöt ei niissä päde. Sinua voidaan vedättää ja roikottaa miten törkeästi tahansa, ja lopulta heittää sivuun kuin mikäkin mitätön roska joka oletkin - ja kaikki on ihan omaa syytäsi. Ja se sinua satuttanut paistattelee jossain oikeamielisyyden kuplassa. Nyt on kaikki hyvin, kun virhe on pyyhitty kuvasta.
Virhe oli sinulta lähteä tuohon peliin mukaan. Noissa käy tosi usein juurin tuolla tavalla Toivottavasti et kuitenkaan satuttanut sillä muita kuin itseäsi. Sen kanssa olisi vielä vaikeampi elää.
Riippuu siitä, tietääkö petetty. Vaikka en koe sitä niin, että se mitä ei tiedä ei satuta, tavallaan se on minusta vielä pahempi jos ei tiedä. Mutta se ei ole minun asiani enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.
Aikuisen ihmisen puhetta.
Ihme lässytystä tuo on. Nyt puhutaan elämästä eikä mistään B-luokan Hollywood-tuotannosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.
Aikuisen ihmisen puhetta.
Ihme lässytystä tuo on. Nyt puhutaan elämästä eikä mistään B-luokan Hollywood-tuotannosta.
Niin. B-luokan Hollywood elokuvat ovat illuusiota pelkkään johonkin maagiseen yhteyteen perustuvasta suhteesta joka kuplii ja soljuu ikuisesti. Elämä on ihan toista. Vaatii huomattavasti enemmän.
Rakkauden kielissä on perää, vaikka se karskin miehen korvaan etovalta kuulostaakin. Esimerkiksi vaimon kanssa se on seksi. Meille seksi on läheisyyttä. Seksi on välittämistä. Miten hyvä voikaan olla toisen kanssa kun molemmat ovat samalla aaltopituudella. Emme ole kuitenkaan kertaakaan harrastaneet seksiä niin että se olisi pakollinen suorite, paineidenpurku tai velvollisuus. Molemmat on aina läsnä.
Pettäminen on usein sitä ettei suhtelta saa sitä mitä siltä tarvitsisi, siksi ettei moni tiedä itsekkään mitä tarvitsee. Tuoko tämä ihminen minun parhaat puoleni esiin? Tuoko hän huonoja puolia. Entä miten minä vaikutan häneen? Pystynkö pitämään tämän ihmisen tyytyväisenä, vai ajattelenko nyt vain omaa tyytyväisyyttäni?