Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?

Elämä voi yllättää uskollisenkin.

Pitkä suhde takana ja yhdessä ollaan pysytty ongelmista huolimatta. Ollaan käyty pariterapiassa ja siellä psyykattiin keskittymään hyviin puoliin. Olen tyytynyt siihen, että vaikka elämästäni puuttuu syvä yhteys ja intohimo kumppaniin, ainakin hän on luotettava ja voimme vanheta yhdessä.

Sitten elämääni tuli pyörremyrskyn lailla toinen mies, jonka kanssa tunnen eläimellistä vetovoimaa ja sielujen liiton. Luovuuteni on puhjennut kukkaan ja koen vihdoin olevani minä. Puolisoni näki heti, että välillämme tulee kehittymään jotain ja sanoi, että ei sitten halua nähdä tai kuulla, kun jotain tapahtuu. En siis ole kertonut siitä, kuinka haluan vain olla toisen sylissä. Pakko sekin on jossain vaiheessa tehdä. Elämä on julmaa. Mutta ei kai minun tosiaan kuulu kuivua kasaan väärän miehen vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petän aina kun vaimo nalkuttaa. Olen tämän kertonut ja nalkutus on loppunut, ainakin toistaiseksi. Pettämisellä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.

Miksi ihmeessä ette eroa? Kumpikaan ei välitä toisesta.

Emätintä saa suht varmasti.

Vain tällä palstalla on miehiä, joilla ei ole tuon parempaa ymmärrystä naisen anatomiasta. Emättimen saaminen on heidän mielestään (hyvää) seksiä.

#facepalm

Taas! Mikä sinä olet sanomaan mikä on hyvää seksiä jollekkin muulle? Mikäs mahtaisi olla minun lempiruokani jos saanen kysyä? Entä naapurin Riikan? Ihmisellä on oltava perustavanlaatuisia ongelmia omassa elämässä kun pitää käyttäytyä noin.

Oikeastiko on miehiä, joita ei kiinnosta mikään muu kuin emätin? Ei klitoris, häpyhuulet, vulva kaikkinensa, vain ja ainostaan emätin? Muusta naisen vartalosta puhumattakaan? Monien kanssa olen seksiä harrastanut, mutta omalle kohdalleni ei ole koskaan sellaista sattunut.

Pettäjät on ahneita ja arkoja ihmisiä, jotka ei kykene tekemään päätöksiä, ei oikein tiedä mitä haluavat eivätkä pysty luopumaan mistään "jos vaikka haluankin". Osa niitäkin jotka eivät vaan osaa sanoa ei, ja pahimmat kuvittelee näistä piirteistä huolimatta olevansa petetyn yläpuolella ja oikeutettuja päättämään hänen puolestaan, mitä ei tarvitse tietää. Aika velttona rassukkana pidän ihmistä, joka pettää.

Samaan syssyyn lisään, että pakkositoutuneet velvollisuussuhteet eivät vähennä, vaan lisäävät pettämisen riskiä, sillä kyseessä on pitkä ikä ilman jotain itselle tärkeää, jos lähtemistä ei pidetä vaihtoehtona. Lähteminen _on_ vaihtoehto jos mikään ei ole enää hyvin, aina, silloin molemmilla on mahdollisuus rakentaa jotain aitoa.

Hyvässä suhteessa ei kuulu siltä että katselee elämää vankilanovien takaa. Omaa puolisoani en voisi kuvitellakaan pettäväni, meillä on niin hyvä yhdessä. On eri asia ratkoa tavallisia päivittäisiä ristiriitoja kuin perustavaa laatua olevia eroja siinä, mitä halutaan elämältä ja suhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Kerron, miksi minä olen pettänyt.

Olen neuroepätyypillinen, adhd, erityisherkkä, novelty seeker.

Taustalla vielä ankea, rakkaudeton lapsuus.

Tarvitsen elämyksiä, jotka kohottavat minut tasapaksusta, työteliäästä arjesta.

Mitään 'pettämistä' ei ole suunniteltu toista vastaan. Ilman irtiottoja olisin pahasti masentunut, apaattinen.

Kun elän kumppanin kanssa, hän muuttuu mielessäni osaksi minua. Rajat persoonien välillä katoavat. Siksi -ehkä?- toinen alkaa tuntua liian samalta, minulta. En koe pettäväni siinä mielessä kuin tässäkin keskustelussa asia esitetään. Haen vain vastapoolia. Oma kumppani ei ole enää vuosien jälkeen siinä asemassa, hän on osa minua.

Mulla on samat diagnoosit, mutta enpä niillä perustelisi pettämistä 😳 varsinkin erityisherkkänä se syyllisyyden tunne olisi murskaavaa itselle, mitä hlvettiä? Varsinkin jos kokee, että toinen on osa minua, miksi mä ehdoin tahdoin haluaisin satuttaa.

Etkö sä niitä elämyksiä muualta saa tai kumppanin kanssa?

Sä olet vain itsekäs mlkku joka ei ajattele muita kuin itseään, et mikään "erityisherkkä", voi elämä mitä tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain juuri tietää, että mies on pettänyt puoli vuotta takaperin.

Mennyt "kaverinsa" luo ja pannut sitä. Oon puulla päähän lyöty, miksi?

Kotona kyllä sai seksiä yllin kyllin mutta meni silti ja valehteli ettei mitään ole ollut, vaikka kysyin kun näin muutoksen käytöksessä.

Tunnen itseni häväistyksi ja idiootiksi.

Muakin kiinnostais miksi?

Joskus käy niin. Nyt peilin eteen miettimään mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin ettei asiaa olisi tapahtunut.

Olla antamatta anteeksi edellinen pettäminen? En tosiaan keksi muuta 😳

Miksi se sit salattiin ja kerrottiin nyt, eikä mainittu suhteessa että mikä puuttuu jos ei ole tyytyväinen?

Esimerkiksi. Voihan sitä aikajanaa kulkea vieläkin kauemmaksi, josko sieltä löytyisi jotain. Kenties miksi valitsit juuri tämän miehen, etkä jotain muuta. Aina löytyy asioita joista ottaa opiksi ja se on suhteen päättymisen paras anti ja hyvä mahdollisuus parantaa tulevaisuudessa odottavaa suhdetta.

Koska hän oli hyvä mulle, meillä oli hauskaa yhdessä ja tunsin sielunkumppanuutta.

Miten ihmeessä se selittää pettämiset ja niistä valehtelemisen? 😳 Pitääkö nyt siis oppia, että keneenkään ei voi luottaa vai mitä?

Et ole tainnut kokea omalla kohdalla.

Olen kokenut. Moni entinen oli minulle hyvä, juttu luisti ja seurassa oli mitä mahtavinta. Emme vain tienneet tahoillamme mitä me siltä parisuhteelta halusimme ja mitä toinen haluaa. Molempien tarpeita jäi tyydyttämättä ja siitä seurannut emootionaalinen kuilu kasvoi liian syväksi. Kommunikaatio väheni kunnes unohtui. Sitä luulee tietävänsä ennen kuin tietää.

Suhteet siis päättyi pettämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Elämä voi yllättää uskollisenkin.

Pitkä suhde takana ja yhdessä ollaan pysytty ongelmista huolimatta. Ollaan käyty pariterapiassa ja siellä psyykattiin keskittymään hyviin puoliin. Olen tyytynyt siihen, että vaikka elämästäni puuttuu syvä yhteys ja intohimo kumppaniin, ainakin hän on luotettava ja voimme vanheta yhdessä.

Sitten elämääni tuli pyörremyrskyn lailla toinen mies, jonka kanssa tunnen eläimellistä vetovoimaa ja sielujen liiton. Luovuuteni on puhjennut kukkaan ja koen vihdoin olevani minä. Puolisoni näki heti, että välillämme tulee kehittymään jotain ja sanoi, että ei sitten halua nähdä tai kuulla, kun jotain tapahtuu. En siis ole kertonut siitä, kuinka haluan vain olla toisen sylissä. Pakko sekin on jossain vaiheessa tehdä. Elämä on julmaa. Mutta ei kai minun tosiaan kuulu kuivua kasaan väärän miehen vierellä.

Tarinaa epävakaan ihmisen näppikseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petän aina kun vaimo nalkuttaa. Olen tämän kertonut ja nalkutus on loppunut, ainakin toistaiseksi. Pettämisellä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.

Miksi ihmeessä ette eroa? Kumpikaan ei välitä toisesta.

Emätintä saa suht varmasti.

Vain tällä palstalla on miehiä, joilla ei ole tuon parempaa ymmärrystä naisen anatomiasta. Emättimen saaminen on heidän mielestään (hyvää) seksiä.

#facepalm

Taas! Mikä sinä olet sanomaan mikä on hyvää seksiä jollekkin muulle? Mikäs mahtaisi olla minun lempiruokani jos saanen kysyä? Entä naapurin Riikan? Ihmisellä on oltava perustavanlaatuisia ongelmia omassa elämässä kun pitää käyttäytyä noin.

Oikeastiko on miehiä, joita ei kiinnosta mikään muu kuin emätin? Ei klitoris, häpyhuulet, vulva kaikkinensa, vain ja ainostaan emätin? Muusta naisen vartalosta puhumattakaan? Monien kanssa olen seksiä harrastanut, mutta omalle kohdalleni ei ole koskaan sellaista sattunut.

Todellakin jäisi väliin tuollainen mies joka vain rassaisi reikää eikä ymmärtäisi seksistä, nautinnosta eikä toisen hyvänä pitämisestä mitään. Se reikä on vain 1 miljoonasosa koko aktia.

En edes tajunnut että nykyään voisi tuollaisia tietämättömiä otuksia edes olla?? Kai noille sitten joku tekopillu on ihan riittävä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä voi yllättää uskollisenkin.

Pitkä suhde takana ja yhdessä ollaan pysytty ongelmista huolimatta. Ollaan käyty pariterapiassa ja siellä psyykattiin keskittymään hyviin puoliin. Olen tyytynyt siihen, että vaikka elämästäni puuttuu syvä yhteys ja intohimo kumppaniin, ainakin hän on luotettava ja voimme vanheta yhdessä.

Sitten elämääni tuli pyörremyrskyn lailla toinen mies, jonka kanssa tunnen eläimellistä vetovoimaa ja sielujen liiton. Luovuuteni on puhjennut kukkaan ja koen vihdoin olevani minä. Puolisoni näki heti, että välillämme tulee kehittymään jotain ja sanoi, että ei sitten halua nähdä tai kuulla, kun jotain tapahtuu. En siis ole kertonut siitä, kuinka haluan vain olla toisen sylissä. Pakko sekin on jossain vaiheessa tehdä. Elämä on julmaa. Mutta ei kai minun tosiaan kuulu kuivua kasaan väärän miehen vierellä.

Tarinaa epävakaan ihmisen näppikseltä.

Olen eri, mutta alan tällä palstalla päätyä vähitellen siihen, että ehkä mieluummin olisin kuitenkin epävakaa täysillä tuntija kun kaltaisesi kitkerä parisuhdevankilassa kituuttaja. Mutta miksi te ette ikuisesta ylemmyydentunteesta huolimatta kuulosta järin onnellisilta, vaan pikemminkin pahantuulisilta, tuomitsevilta ja katkerilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä voi yllättää uskollisenkin.

Pitkä suhde takana ja yhdessä ollaan pysytty ongelmista huolimatta. Ollaan käyty pariterapiassa ja siellä psyykattiin keskittymään hyviin puoliin. Olen tyytynyt siihen, että vaikka elämästäni puuttuu syvä yhteys ja intohimo kumppaniin, ainakin hän on luotettava ja voimme vanheta yhdessä.

Sitten elämääni tuli pyörremyrskyn lailla toinen mies, jonka kanssa tunnen eläimellistä vetovoimaa ja sielujen liiton. Luovuuteni on puhjennut kukkaan ja koen vihdoin olevani minä. Puolisoni näki heti, että välillämme tulee kehittymään jotain ja sanoi, että ei sitten halua nähdä tai kuulla, kun jotain tapahtuu. En siis ole kertonut siitä, kuinka haluan vain olla toisen sylissä. Pakko sekin on jossain vaiheessa tehdä. Elämä on julmaa. Mutta ei kai minun tosiaan kuulu kuivua kasaan väärän miehen vierellä.

Tarinaa epävakaan ihmisen näppikseltä.

Olen eri, mutta alan tällä palstalla päätyä vähitellen siihen, että ehkä mieluummin olisin kuitenkin epävakaa täysillä tuntija kun kaltaisesi kitkerä parisuhdevankilassa kituuttaja. Mutta miksi te ette ikuisesta ylemmyydentunteesta huolimatta kuulosta järin onnellisilta, vaan pikemminkin pahantuulisilta, tuomitsevilta ja katkerilta?

Sanavalintasi parisuhdevankila paljastaa sinun asenteesi. Ei normaalit ihmiset edes mene sellaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä voi yllättää uskollisenkin.

Pitkä suhde takana ja yhdessä ollaan pysytty ongelmista huolimatta. Ollaan käyty pariterapiassa ja siellä psyykattiin keskittymään hyviin puoliin. Olen tyytynyt siihen, että vaikka elämästäni puuttuu syvä yhteys ja intohimo kumppaniin, ainakin hän on luotettava ja voimme vanheta yhdessä.

Sitten elämääni tuli pyörremyrskyn lailla toinen mies, jonka kanssa tunnen eläimellistä vetovoimaa ja sielujen liiton. Luovuuteni on puhjennut kukkaan ja koen vihdoin olevani minä. Puolisoni näki heti, että välillämme tulee kehittymään jotain ja sanoi, että ei sitten halua nähdä tai kuulla, kun jotain tapahtuu. En siis ole kertonut siitä, kuinka haluan vain olla toisen sylissä. Pakko sekin on jossain vaiheessa tehdä. Elämä on julmaa. Mutta ei kai minun tosiaan kuulu kuivua kasaan väärän miehen vierellä.

Tarinaa epävakaan ihmisen näppikseltä.

Olen eri, mutta alan tällä palstalla päätyä vähitellen siihen, että ehkä mieluummin olisin kuitenkin epävakaa täysillä tuntija kun kaltaisesi kitkerä parisuhdevankilassa kituuttaja. Mutta miksi te ette ikuisesta ylemmyydentunteesta huolimatta kuulosta järin onnellisilta, vaan pikemminkin pahantuulisilta, tuomitsevilta ja katkerilta?

Onnellisuus joka kestää syntyy hyvin paljon muustakin kuin dopamiinihöyryistä suhteen alkuhuumasta. Ei se oikeasti ole täysillä tuntemista vaan aivokemiallinen reaktio joka haihtuu saman ihmisen kanssa ollessa aina.

Tottakai jos haluaa koko ajan elää vain saadakseen uusia kokemuksia niin eipä siinä.

Sitähän sanotaan että sillä tavalla eläminen on loppu viimein aika raskasta kun ajanjaksot jolloin on tosi kivaa ja sitten ei yhtään kivaa seuraa toisiaan.

Tasaisuus ja keskitien kulkeminen on näille dopamiiniaddikteille suorastaan kuolemaakin pahempi kokemus. Suurimmalla osalle taas ei ole vaan tavoiteltava asia.

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun lihoaa,rumenee tai nalkuttaa liikaa niin silloin pitää lähtä ettimään uusia naisia.

Kun nainen ei ole enää haluttava ja parempia naisia on muualla tarjolla niin tottakai petän ja eroan sitten.

Entä jos se vaimo on kaunis, lempeä, naisellisesti pukeutunut ja hoikka, mutta mies pettää häntä sellaisten rempseitten reisitaskuhousuprinttiteepaita-naisten kanssa. Mistä siinä on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään miksi eräs mies petti jonkun aikaa kumppaniaan kanssani? Heillä ei ollut mitään ongelmia. Olen vielä ihan tavis.

Miksi lähdit tuohon suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun lihoaa,rumenee tai nalkuttaa liikaa niin silloin pitää lähtä ettimään uusia naisia.

Kun nainen ei ole enää haluttava ja parempia naisia on muualla tarjolla niin tottakai petän ja eroan sitten.

Entä jos se vaimo on kaunis, lempeä, naisellisesti pukeutunut ja hoikka, mutta mies pettää häntä sellaisten rempseitten reisitaskuhousuprinttiteepaita-naisten kanssa. Mistä siinä on kyse?

Pettäjä keksii päästään syyt siihen aina. Vaikka olisivatkin täysiä valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petän siksi, että puolisoni sanoi minulle vuodenvaihteessa suoraan, ettei rakasta enkä ole hänelle mitenkään erityinen, mutta minun kanssani voisi elää ns. mukavuusliitossa (vertasi sovittuihin avioliittoihin). Pari kuukautta sen jälkeen eksäni vuosien takaa otti yhteyttä ja aloimme viestitellä. Viestittelyä on jatkunut nyt muutama kuukausi ja kertaalleen olemme tavanneetkin. Seuraava tapaaminen on syksyllä. Hän on naimisissa eikä meillä ole aikomustakaan sitoutua keskenämme parisuhteeseen, me vain pidämme yhteyttä sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja tapaamme tuon toisen kerran, mutta siinä kaikki.

Puolisoni luota muutan kyllä pois mutta en ihan vielä. Ja hän tietää aikomukseni, eri asia onko ottanut ilmoitukseni tosissaan, mutta se ei ole minun murheeni. Niinpä me elämme yhdessä kuin sisarukset tai kaverukset; jaamme asumiskulut ja kotityöt, matkustelemme ja harrastamme yhdessä, mutta hellyyttä tai seksiä ei ole. Ne tunteet kohdistan toistaiseksi eksääni.

Miehen teksti, kun mikään muu ei parisuhteessa merkkaa kuin hellyys ja seksi. Ja vielä pettää vaikka puoliso on ollut rehellinen. Kun tämä häiskä häipyy petetyn elämästä niin petetylle koittaa onnenpäivät.

Mikä luulet olevasi? Miten sinä voit määritellä minkä kriteerien vuoksi joku menee parisuhteeseen? Jos seksi on tärkeää, se on tärkeää ja sillä sipuli. Jos se ei sinua miellytä, etsi sinä sellainen jolle seksi ei ole tärkeää. Pettämistä en hyväksy, enkä sitä että joku määrittelee toisten henkilökohtaisia asioita oikeiksi ja vääriksi. Sinä et tiedä hänen elämästä paskaakaan.

Juurihan kertoi tuossa elämästään, ja että harrastelevat ja keskustelevat kyllä yhdessä puolison kanssa, mutta kun seksiä ei ole niin sitten petetään selän takana exän kanssa.

Niin ja sinulla ei ole sellaista mandaattia että voit toisten puolesta sanoa minkä vuoksi he suhteeseen ryhtyvät. Moni ryhtyy rahasta ja se on myös heidän valintansa. Sinä et päätä sitä, sinä päätät ainoastaan miksi sinä alat suhteeseen ja mitä sinä siltä haluat. Ihan samanlainen asia kun ei ole oikeaa hiusväriä, ei ole oikeaa lempiruokaa.

Mitä oikein lässytät? Ei ole uutinen, että miehet ryhtyy suhteeseen seksin takia, ja että kun seksi loppuu niin suhde on miehelle sen jälkeen tyhjä. Osuiko tämä kenties kipeään kohtaan vai mitä ihmettä oikein vingut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun lihoaa,rumenee tai nalkuttaa liikaa niin silloin pitää lähtä ettimään uusia naisia.

Kun nainen ei ole enää haluttava ja parempia naisia on muualla tarjolla niin tottakai petän ja eroan sitten.

Entä jos se vaimo on kaunis, lempeä, naisellisesti pukeutunut ja hoikka, mutta mies pettää häntä sellaisten rempseitten reisitaskuhousuprinttiteepaita-naisten kanssa. Mistä siinä on kyse?

Mies kyllästyy ennemmin tai myöhemmin seksiin saman naisen kanssa.

ekan avioliiton alussa petin muutamia kertoja ja sen syyllisyyden kanssa oli karmeeta elää toistakymmentä vuotta. Toisessa avioliitossa on ollut mahdollisuus mutta en lähde samaan enää. En pystyisi katsomaan toista silmiin sellaisen jälkeen.

Seksuaalinen vaihtelu kiinnostaa ja kumppani ei anna lupaa siihen. Siksi pettäminen.

Esim. Parinvaihto olis hyvä vaihtoehto tälle, mutta jos ei kumppania kiinnosta niin minkäs teet 🤫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään miksi eräs mies petti jonkun aikaa kumppaniaan kanssani? Heillä ei ollut mitään ongelmia. Olen vielä ihan tavis.

Miksi lähdit tuohon suhteeseen?

Hän halusi olla voittaja, se nainen, jonka mies lopulta valitsi.

Mulle kävi niin, että mies ihastui toiseen. Toinen nainen tiesi, että mieheni on varattu mutta silti pommitti miestäni kuukausia. Kyllästyin, Mies ei olisi halunnut että lähden, mutta minä lähdin, enkä ole menossa takaisin, minua takaisin jo pyysi, vaikka tässä uudessa suhteessa vielä onkin.

Vähän tiesi toinen nainen, mies ei hänelle kerro, että minua jo vonkasi takaisin. Saati ettei halunnut minun ylipäätään lähtevän.

Sanoin suoraan miehelle, vielä kun oltiin yhdessä, että yleensä vaihdetaan parempaan, että miksi noin paljon huonompaan ihastuit (pettäjä ja ilkeä nainen, aina puhuu pahaa muista ja on vähän yksinkertainen hihittelijä).

Ei mies tähän osannut sanoa mitään.

No minulla on jo parempi mies kiikarissa. Erolla oli tarkoitus. Kaipailkoot nyt minua, niin makaa kuin petaa.

Nykyään se on niin helppoa somen ansiosta. Sitä on helppo flirttailla selän takana ja antaa houkutuksen viedä ja näpäyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petän siksi, että puolisoni sanoi minulle vuodenvaihteessa suoraan, ettei rakasta enkä ole hänelle mitenkään erityinen, mutta minun kanssani voisi elää ns. mukavuusliitossa (vertasi sovittuihin avioliittoihin). Pari kuukautta sen jälkeen eksäni vuosien takaa otti yhteyttä ja aloimme viestitellä. Viestittelyä on jatkunut nyt muutama kuukausi ja kertaalleen olemme tavanneetkin. Seuraava tapaaminen on syksyllä. Hän on naimisissa eikä meillä ole aikomustakaan sitoutua keskenämme parisuhteeseen, me vain pidämme yhteyttä sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja tapaamme tuon toisen kerran, mutta siinä kaikki.

Puolisoni luota muutan kyllä pois mutta en ihan vielä. Ja hän tietää aikomukseni, eri asia onko ottanut ilmoitukseni tosissaan, mutta se ei ole minun murheeni. Niinpä me elämme yhdessä kuin sisarukset tai kaverukset; jaamme asumiskulut ja kotityöt, matkustelemme ja harrastamme yhdessä, mutta hellyyttä tai seksiä ei ole. Ne tunteet kohdistan toistaiseksi eksääni.

Miehen teksti, kun mikään muu ei parisuhteessa merkkaa kuin hellyys ja seksi. Ja vielä pettää vaikka puoliso on ollut rehellinen. Kun tämä häiskä häipyy petetyn elämästä niin petetylle koittaa onnenpäivät.

Mikä luulet olevasi? Miten sinä voit määritellä minkä kriteerien vuoksi joku menee parisuhteeseen? Jos seksi on tärkeää, se on tärkeää ja sillä sipuli. Jos se ei sinua miellytä, etsi sinä sellainen jolle seksi ei ole tärkeää. Pettämistä en hyväksy, enkä sitä että joku määrittelee toisten henkilökohtaisia asioita oikeiksi ja vääriksi. Sinä et tiedä hänen elämästä paskaakaan.

Juurihan kertoi tuossa elämästään, ja että harrastelevat ja keskustelevat kyllä yhdessä puolison kanssa, mutta kun seksiä ei ole niin sitten petetään selän takana exän kanssa.

Niin ja sinulla ei ole sellaista mandaattia että voit toisten puolesta sanoa minkä vuoksi he suhteeseen ryhtyvät. Moni ryhtyy rahasta ja se on myös heidän valintansa. Sinä et päätä sitä, sinä päätät ainoastaan miksi sinä alat suhteeseen ja mitä sinä siltä haluat. Ihan samanlainen asia kun ei ole oikeaa hiusväriä, ei ole oikeaa lempiruokaa.

Mitä oikein lässytät? Ei ole uutinen, että miehet ryhtyy suhteeseen seksin takia, ja että kun seksi loppuu niin suhde on miehelle sen jälkeen tyhjä. Osuiko tämä kenties kipeään kohtaan vai mitä ihmettä oikein vingut?

Tuossa alkuperäisessä tekstissä tyyppi oli ryhtynyt suhteeseen, ja kun puolisonsa rehellisesti ja avoimesti kertoi ettei ole rakastunut mutta mukavuussuhde on hänelle ok, niin tyyppi katsoi oikeudekseen alkaa pettämään. Hyvin miesmäistä toimintaa. Siinä suhteessa ei ole vain se pettäjä vaan myös petetty. Että sikäli ei ole vain "ihmisen oma asia miksi suhteeseen ryhtyy", vaan se tasan tarkkaan on myös sen puolison asia. Olisi kannattanut opetella kommunikoimaan ennen parisuhteiden harrastelua mitä parisuhteelta haluaa.

Ja painotan vielä, että se ei ole vain ihmisen oma asia miksi suhteeseen ryhtyy. Älä ala yksipuoliseen seksisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa suhteesta ensisijaisesti ei-seksuaalisia asioita. Kerro vähintään kumppanillesi tämä motiivisi, niin hän tietää tehdä omat valintansa.