Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä petin sen jälkeen kun mua oli puolitoista vuotta syytetty päivittäin pettämisestä vailla syytä. Erosin sen jälkeen heti.

Kolme vuotta meni siinä että pystyin itse antamaan itselleni anteeksi. Mutta ei muakaan oikein kohdeltu.

Tosi monet pitävät emotionaalista pettämistå varsinkin sitä salataan pettämisenä. Eli pelkästään seksi ei ole pettämistä vaan on muitakin pettämisen muotoja.

Varmaan niin. Silti koen, että isoin virheeni oli etten ymmärtänyt erota aiemmin. Ei se, että minulla oli työpari, josta kieltämättä pidin ihmisenä. Ne työt piti kuitenkin tehdä, työajalla siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain juuri tietää, että mies on pettänyt puoli vuotta takaperin.

Mennyt "kaverinsa" luo ja pannut sitä. Oon puulla päähän lyöty, miksi?

Kotona kyllä sai seksiä yllin kyllin mutta meni silti ja valehteli ettei mitään ole ollut, vaikka kysyin kun näin muutoksen käytöksessä.

Tunnen itseni häväistyksi ja idiootiksi.

Muakin kiinnostais miksi?

Joskus käy niin. Nyt peilin eteen miettimään mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin ettei asiaa olisi tapahtunut.

Olla antamatta anteeksi edellinen pettäminen? En tosiaan keksi muuta 😳

Miksi se sit salattiin ja kerrottiin nyt, eikä mainittu suhteessa että mikä puuttuu jos ei ole tyytyväinen?

Esimerkiksi. Voihan sitä aikajanaa kulkea vieläkin kauemmaksi, josko sieltä löytyisi jotain. Kenties miksi valitsit juuri tämän miehen, etkä jotain muuta. Aina löytyy asioita joista ottaa opiksi ja se on suhteen päättymisen paras anti ja hyvä mahdollisuus parantaa tulevaisuudessa odottavaa suhdetta.

Älä jaksa tuota kääntämistä. Pettäminen on valinta ja valinnan tehnyt on siihen yksin syyllinen.

Hän on valintansa tehnyt, aivan kuten sinä valitsit hänet. Aika usein samoja ihmisiä myös petetään. Kannattaa käydä niitä omia käyttäytymismalleja kuitenkin läpi ihan itsensä vuoksi. Pettäjä pihalle ja eteenpäin kohti parempaa elämää.

Kyllä. Pettämisen suhteen tulisi oman mielenterveyden vuoksi olla ehdoton. Ei pidä alistua koskaan sellaiselle sairaalle manipulonnille joka pohjautuu siihen että ehdottomuus tuossa asiassa olisi jotenkin tuomittavaa.

Joskus vaan kostuu niin valtavasti kun voimakkaat käsivarret omaava myskin tuksuinen mies kävelee ohitse. Sitten vaihdetaan ehkä puhelinnumeroita jos mahdollista

Nainen kun lihoaa,rumenee tai nalkuttaa liikaa niin silloin pitää lähtä ettimään uusia naisia.

Kun nainen ei ole enää haluttava ja parempia naisia on muualla tarjolla niin tottakai petän ja eroan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pettää varmaan siksi kun ihmisillä tuppaa olemaan seksuaalisia haluja? Me ihmiset olemme eläimiä loppujen lopuksi ja yksiavioisuus on vain kulttuurin luoma normi kuten vaikka sukupuoliroolit.

Ei ole kai pakko mennä mukaan siihen normiin jos huomaa tuppaavansa pettämään. Voi etsiä kumppanin, jonka kanssa voi sopia avoimesta suhteesta. Ai niin mutta kun silloin se toinenkin saisi vierasta, ja se ei tuntuisi mukavalta.

Kaikki eivät etsi ja se on heidän valintansa elää niin. Me jotka ei petetä, meidän on mietittävä kenen kanssa ja minkälaisen ihmisen haluan elämääni, eikä toistaa samoja virheitä uudestaan. Se on ainoa asia jonka voimme tehdä tai olla yksin. Koska ja mihin syyttely auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä petin sen jälkeen kun mua oli puolitoista vuotta syytetty päivittäin pettämisestä vailla syytä. Erosin sen jälkeen heti.

Kolme vuotta meni siinä että pystyin itse antamaan itselleni anteeksi. Mutta ei muakaan oikein kohdeltu.

Tosi monet pitävät emotionaalista pettämistå varsinkin sitä salataan pettämisenä. Eli pelkästään seksi ei ole pettämistä vaan on muitakin pettämisen muotoja.

Varmaan niin. Silti koen, että isoin virheeni oli etten ymmärtänyt erota aiemmin. Ei se, että minulla oli työpari, josta kieltämättä pidin ihmisenä. Ne työt piti kuitenkin tehdä, työajalla siis.

Petitkö emotionaalisesti siis ensiksi?

Vierailija kirjoitti:

Minä petän aina kun vaimo nalkuttaa. Olen tämän kertonut ja nalkutus on loppunut, ainakin toistaiseksi. Pettämisellä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.

Miksi ihmeessä ette eroa? Kumpikaan ei välitä toisesta.

En usko että siihen on mitään tyhjentävää, yksi sopii kaikkeen-selitystä, vaan syyt ovat erilaisia eri ihmisillä. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Ja onhan se ongelmallinen ajatus lähtökohtaisestikin että yhden ihmisen pitäisi tarjota se kaikki mitä ihmissuhteelta ikinä haluaa. Kaunis ajatus, mutta harvalla se toimii ihan noin. Syitä voi olla useita - joku voi pettää etsiessään jännitystä, toisella voi olla kaunaa kumppania kohtaan jota puretaan noin, joku voi kamppailla oman kelpaavuutensa kanssa ja irtoseksi voi nostaa sitä tunnetta hetkeksi että on haluttava ja hyvä, osalla seksin tarve eroaa merkittävästi ja se oma seksin halu menee henkisten tekijöiden edelle, osalla on joku tilapäinen kriisi Varmaan monikin tekijä voi vaikuttaa. Osa lienee myös turvallisuushakuisia eli ollaan periaatteessa ihan tyytyväisiä kumppaniin tai vaikkei oltaisi niin ei uskalleta olla yksin. On oikeasti haastava juttu olla tiiviissä ihmissuhteessa pitkään ja kaikilla ei ole juuri suhdetaitoja vaan motiivi yhdessäololle on jokin muu, kuten pelko olla yksin. Ja siitä tulee ongelma jos kumppani on yhdessä vaikka rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

He ovat oivaltaneet jotain. Mitä sinä olet oivaltanu? Eri

Sen, etten edes kuvittele jääväni pelkkään tahtomissuhteeseen jos tunne kuolee. En nosta järkeä sillä tavalla tunteiden yli. Kuten sanoin, luulin että pelkkä päätös riittää jos tunne kuolee. Nyt tiedän ettei riitä, joten kunnioitan tunnetta toisella tavalla.

Toisaalta en myöskään näe sitä niin, että suhteen olisi pakko kestää loppuelämän hinnalla millä hyvänsä. Jos seuraavakin suhde loppuu kymmenen vuoden päästä, niin sitten siinä käy niin. Se on surullista mutta se ei ole maailmanloppu. Ei kukaan meistä ole turvassa suhteen loppumiselta, vaikka oma rakkaus kestäisikin.

Sitoutumisen pelko estää syvän rakkauden. Toki monet elävät pinnallisessa tapasuhteessa jota luulevat rakkaussuhteeksi.

Tyhjä sitoutuminen on tyhjää. Pitää olla sekä rakkauden tunnetta että sitä tahtomista. Kumpikaan ei yksin riitä.

Silloin katsotaan peiliin ja mietitään missä minä tein väärin.

Ja mistä olet saanut sen kuvan, ettei näin ole tehty? Lähes kaikki minun tuntemani eronneet on pohtineet niitä syitä terapiassa asti. Ei tässä ollut siitä kyse, pitääkö ennen seuraavaa suhdetta kasvaa ihmisenä, vaan siitä että jonkun mielestä ilmeisesti kaikki kerran eronneet on tuomittu eroamaan loppuelämänsä parin vuoden välein. Ei kyllä vastaa omaa todellisuuttani. Tunnen pareja, jotka on saatelleet sen toisen puolison hautaan kymmenien vuosien liiton jälkeen.

Olin eri kirjoittaja ja se jäi tuosta edellisestä pois. Mainitsin asiasta, koska se on eron tärkein työ. Ilman sitä työtä ne suhteet eivät kestä. Osa osaa tehdä sen itselleen rehelisesti ja osa ei uskalla katsoa itseään silmiin. Koskaan.

Aa okei, minä luulin että olit se sama joka on tuolla jankannut uusien suhteiden toimimisen mahdottomuudesta. En ole eri mieltä siitä, että eron jälkeen pitäisi aina mennä itseensä ja miettiä mitä tekisi ensi kerralla toisin.

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun lihoaa,rumenee tai nalkuttaa liikaa niin silloin pitää lähtä ettimään uusia naisia.

Kun nainen ei ole enää haluttava ja parempia naisia on muualla tarjolla niin tottakai petän ja eroan sitten.

Eroa ensin. Ai juu, muttet uskalla, kun luultavasti sunlaisesi lihava, kalju, pikkuvehkeinen porsas ei löydäkään ketään muuta 🤷🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.

Sopisit hyvin sitten mun miehelleni, hänkään ei tajua.

Läheisyyden puute ei todellakaan ole pieni asia jos sitä kaipaa ja jos se itselle on tärkeä.

Huono esimerkki mutta mieti jos olisit vegaani ja toinen kieltäisi sen sinulta, pakottaisi syömään lihaa vaikka se on sinun mielestäsi kamalaa?? Sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua siihen tai erota

Saako miehesi riittävästi sitten seksiä ja sellaista seksiä jota hän haluaa? Eri

Kyllä, en ole ikinä kieltäytynyt seksistä kuluneiden 27v aikana, minä olen se aktiivisempi. Kaikkea kivaa on ollut tarjolla ja olisi edelleenkin vaikka viikoittain.

Kuten aiemmin kirjoitin hänen terveydelliset ongelmat rajoittaa seksiä, viimeiset pari vuotta seksiä on ollut n 4x eikä siinäkään rakastelua vaan pelkkää suuseksiä. Oleellisempaa silti minulle on läheisyyden puute.

Itseasiassa mies on saanut 27v kaiken sen mitä on halunnut. Minä en.

Mies ei varmasti ole saanut kaikkea, kukaan ei saa. Ja sinä olet sen sanomaan? Kateus, syyttely, toisen tekojen kyttääminen ja kunnioituksen puute vie sen läheisyyden todella tehokkaasti mennessään.

Kuka kyttää mitä?? Kateellinen olen vain niille pareille kenellä on luontevaa läheisyyttä. En ole ikinä sanallakaan syyttänyt puomisoani, keskustellut asiasta kyllä ja kertonut tunteistani.

Kunnioitan ja arvostan miestäni todella paljon, siihen tämä ei vaikuta. Vain rakkauden ja intohimon ylläpitoon.

Olen aina ollut valmis kuuntelemaan ja toteuttamaan hänen toiveitaan. Jos jotain on puuttunut se johtuu vain siitä ettei hän ole kertonut puutteesta. Seksiin liittyvää se ei ainakaan ole:)

Toimiiko kommunikaatio? Voitteko kertoa heti toisillenne senkin että intohimo on lopahtamassa ja mitä me yhdessä sille voitaisiin tehdä? Joskus on myös liian myöhäistä korjata. Parisuhteeseen ei saisi tuudittautua vaan pieniä korjaavia liikkeitä tehdään joka päivä.

Toimii muissa asioissa ja mies on todella huomaavainen kaikin tavoin.

Kun olemme keskustelleet tästä läheisyysasiasta hän "ryhdistäytyy" n vuorokaudeksi ja on kovin tyytyväinen itseensä, sitten taas unohtaa. Ja kun silittely on lähinnä sellaista rapsuttelua mitä annetaan kissalle tai koiralle ilman mitään intensiteettiä. Tätä on vaikea selittää (tai edes tajuta itsekään) - tiedän että mieheni rakastaa ja haluaa minua mutten ymmärrä miksi hän ei halua koskea. En ole ruma, en lihava tmv. Itsellä olisi kova tarve koskea rakasta ihmistä, en ymmärrä miten hän voi pitää kätensä irti??

Oletko lukenut rakkauden eri kielistä? Sinulle koskettaminen on rakkautta ja miehellesi jokin muu. Harmi ettei mene yhteen. Vaatii hyvää tahtoa ja ymmärrystä sovitella suhdetta sitten kun on tuollaisia perustavia eroja.

Pitää pistää peli (suhde) poikki ennen kuin paneskelee muita. Sen verran pitää kunnioittaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun lihoaa,rumenee tai nalkuttaa liikaa niin silloin pitää lähtä ettimään uusia naisia.

Kun nainen ei ole enää haluttava ja parempia naisia on muualla tarjolla niin tottakai petän ja eroan sitten.

Eroa ensin. Ai juu, muttet uskalla, kun luultavasti sunlaisesi lihava, kalju, pikkuvehkeinen porsas ei löydäkään ketään muuta 🤷🏻

Minkä sille haluilleen voi? Tuolla kadulla on paljon kauniita ja haluttavia naisia, se on ihan luonnollista että niiden kanssa aikuiset ihmiset harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä petin sen jälkeen kun mua oli puolitoista vuotta syytetty päivittäin pettämisestä vailla syytä. Erosin sen jälkeen heti.

Kolme vuotta meni siinä että pystyin itse antamaan itselleni anteeksi. Mutta ei muakaan oikein kohdeltu.

Tosi monet pitävät emotionaalista pettämistå varsinkin sitä salataan pettämisenä. Eli pelkästään seksi ei ole pettämistä vaan on muitakin pettämisen muotoja.

Varmaan niin. Silti koen, että isoin virheeni oli etten ymmärtänyt erota aiemmin. Ei se, että minulla oli työpari, josta kieltämättä pidin ihmisenä. Ne työt piti kuitenkin tehdä, työajalla siis.

Miehen työt työajalla...no juu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petän aina kun vaimo nalkuttaa. Olen tämän kertonut ja nalkutus on loppunut, ainakin toistaiseksi. Pettämisellä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.

Miksi ihmeessä ette eroa? Kumpikaan ei välitä toisesta.

Emätintä saa suht varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä petin sen jälkeen kun mua oli puolitoista vuotta syytetty päivittäin pettämisestä vailla syytä. Erosin sen jälkeen heti.

Kolme vuotta meni siinä että pystyin itse antamaan itselleni anteeksi. Mutta ei muakaan oikein kohdeltu.

Tosi monet pitävät emotionaalista pettämistå varsinkin sitä salataan pettämisenä. Eli pelkästään seksi ei ole pettämistä vaan on muitakin pettämisen muotoja.

Varmaan niin. Silti koen, että isoin virheeni oli etten ymmärtänyt erota aiemmin. Ei se, että minulla oli työpari, josta kieltämättä pidin ihmisenä. Ne työt piti kuitenkin tehdä, työajalla siis.

Petitkö emotionaalisesti siis ensiksi?

Mulle myönnettiin vasta eron jälkeen että viestittelyä ja tapailua oli ollut pitkälti toista vuotta. Aikanaan suhteessa ollessani siitä kysyessäni minulle sanottiin että olen vainoharhainen ja rajoittava. Salasuhteen olemassaolon kiisti joka ainoa kerta.

Jälkeenpäin olen tajunnut sen totaalisen tunnekylmyyden jota tuossa ihmisessä on. Empatia ja vastuunotto puuttuivat täysin. Päälle tuli vielä syyttelyä monen vuoden takaisista asioista joita en edes tiennyt tehneeni väärin koska asiasta ei niiden tapahtumahetkellä sanottu mitään. Ehkä haki oikeutusta teoilleen mielessään. No, se minkä taakseen jättää sen edestään jossain vaiheessa elämäänsä löytää kun koko totuus tulee ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun lihoaa,rumenee tai nalkuttaa liikaa niin silloin pitää lähtä ettimään uusia naisia.

Kun nainen ei ole enää haluttava ja parempia naisia on muualla tarjolla niin tottakai petän ja eroan sitten.

Eroa ensin. Ai juu, muttet uskalla, kun luultavasti sunlaisesi lihava, kalju, pikkuvehkeinen porsas ei löydäkään ketään muuta 🤷🏻

Minkä sille haluilleen voi? Tuolla kadulla on paljon kauniita ja haluttavia naisia, se on ihan luonnollista että niiden kanssa aikuiset ihmiset harrastaa seksiä.

Niin, ja kateellisena ihmettelet, mikset sä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain juuri tietää, että mies on pettänyt puoli vuotta takaperin.

Mennyt "kaverinsa" luo ja pannut sitä. Oon puulla päähän lyöty, miksi?

Kotona kyllä sai seksiä yllin kyllin mutta meni silti ja valehteli ettei mitään ole ollut, vaikka kysyin kun näin muutoksen käytöksessä.

Tunnen itseni häväistyksi ja idiootiksi.

Muakin kiinnostais miksi?

Joskus käy niin. Nyt peilin eteen miettimään mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin ettei asiaa olisi tapahtunut.

Olla antamatta anteeksi edellinen pettäminen? En tosiaan keksi muuta 😳

Miksi se sit salattiin ja kerrottiin nyt, eikä mainittu suhteessa että mikä puuttuu jos ei ole tyytyväinen?

Esimerkiksi. Voihan sitä aikajanaa kulkea vieläkin kauemmaksi, josko sieltä löytyisi jotain. Kenties miksi valitsit juuri tämän miehen, etkä jotain muuta. Aina löytyy asioita joista ottaa opiksi ja se on suhteen päättymisen paras anti ja hyvä mahdollisuus parantaa tulevaisuudessa odottavaa suhdetta.

Koska hän oli hyvä mulle, meillä oli hauskaa yhdessä ja tunsin sielunkumppanuutta.

Miten ihmeessä se selittää pettämiset ja niistä valehtelemisen? 😳 Pitääkö nyt siis oppia, että keneenkään ei voi luottaa vai mitä?

Et ole tainnut kokea omalla kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

En usko että siihen on mitään tyhjentävää, yksi sopii kaikkeen-selitystä, vaan syyt ovat erilaisia eri ihmisillä. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Ja onhan se ongelmallinen ajatus lähtökohtaisestikin että yhden ihmisen pitäisi tarjota se kaikki mitä ihmissuhteelta ikinä haluaa. Kaunis ajatus, mutta harvalla se toimii ihan noin. Syitä voi olla useita - joku voi pettää etsiessään jännitystä, toisella voi olla kaunaa kumppania kohtaan jota puretaan noin, joku voi kamppailla oman kelpaavuutensa kanssa ja irtoseksi voi nostaa sitä tunnetta hetkeksi että on haluttava ja hyvä, osalla seksin tarve eroaa merkittävästi ja se oma seksin halu menee henkisten tekijöiden edelle, osalla on joku tilapäinen kriisi Varmaan monikin tekijä voi vaikuttaa. Osa lienee myös turvallisuushakuisia eli ollaan periaatteessa ihan tyytyväisiä kumppaniin tai vaikkei oltaisi niin ei uskalleta olla yksin. On oikeasti haastava juttu olla tiiviissä ihmissuhteessa pitkään ja kaikilla ei ole juuri suhdetaitoja vaan motiivi yhdessäololle on jokin muu, kuten pelko olla yksin. Ja siitä tulee ongelma jos kumppani on yhdessä vaikka rakkaudesta.

Kuule, asia on niin että ihmissuhteelta/suhteilta ei kukaan saa mitä IKINÄ haluaa. Sitä etsii itselle sopivan kumppanin ja suhdemuodon ja sitten koettaa olla hyvä kumppani ja toivoo parasta. Kannattaa vaalia mitä on rakennettu, vaikka se ei ole täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain juuri tietää, että mies on pettänyt puoli vuotta takaperin.

Mennyt "kaverinsa" luo ja pannut sitä. Oon puulla päähän lyöty, miksi?

Kotona kyllä sai seksiä yllin kyllin mutta meni silti ja valehteli ettei mitään ole ollut, vaikka kysyin kun näin muutoksen käytöksessä.

Tunnen itseni häväistyksi ja idiootiksi.

Muakin kiinnostais miksi?

Joskus käy niin. Nyt peilin eteen miettimään mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin ettei asiaa olisi tapahtunut.

Olla antamatta anteeksi edellinen pettäminen? En tosiaan keksi muuta 😳

Miksi se sit salattiin ja kerrottiin nyt, eikä mainittu suhteessa että mikä puuttuu jos ei ole tyytyväinen?

Esimerkiksi. Voihan sitä aikajanaa kulkea vieläkin kauemmaksi, josko sieltä löytyisi jotain. Kenties miksi valitsit juuri tämän miehen, etkä jotain muuta. Aina löytyy asioita joista ottaa opiksi ja se on suhteen päättymisen paras anti ja hyvä mahdollisuus parantaa tulevaisuudessa odottavaa suhdetta.

Koska hän oli hyvä mulle, meillä oli hauskaa yhdessä ja tunsin sielunkumppanuutta.

Miten ihmeessä se selittää pettämiset ja niistä valehtelemisen? 😳 Pitääkö nyt siis oppia, että keneenkään ei voi luottaa vai mitä?

Et ole tainnut kokea omalla kohdalla.

Nääh, tuo oli varmaan joku pettäjä joka haluaa aina kääntää asian petetyn syyksi.