Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?

Sain juuri tietää, että mies on pettänyt puoli vuotta takaperin.

Mennyt "kaverinsa" luo ja pannut sitä. Oon puulla päähän lyöty, miksi?

Kotona kyllä sai seksiä yllin kyllin mutta meni silti ja valehteli ettei mitään ole ollut, vaikka kysyin kun näin muutoksen käytöksessä.

Tunnen itseni häväistyksi ja idiootiksi.

Muakin kiinnostais miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu miehen kans yhdessä 14 vuotta ja ollaan kolmekymppisiä. Aikamoista kasvua on molemmat kokenut teini iästä aikuisuuteen, on ollut aikoja että kasvetaanko erilleen, mutta molemmilla on toisiinsa niin vahva side ja syvä rakkaus että se on kestänyt. Kyllä järkyttyisin jos mies pettäisi enkä pystyisi enää jatkamaan, jos rakastamani ihminen pystyisi loukkaamaan mua noin. Kyllä tämä on välillö pelottanutkin, koska nuoresta saakka ollaan oltu yhdessä. Tiedän vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat pettäneet puolisojaan mutta jatkavat normaalua elämää. Ois kamalaa elää sellaisessa suhteessa.

Älä koskaan usko niitä pettäjiä jotka julistavat sun kaltaisen suhteen tapa-/riippuvuussuhteeksi. He ovat vain kateellisia sinulle.

En kyllä haluaisi olla missään tapasuhteessa. Kyllä suhteessa täytyy olla rakkautta ja todellista halua olla toisen kanssa.

Tuossa suhteessa nimenomaan näytti olevan kestävää aitoa rakkautta eikä keinotekoista teennäisyyteen pohjaavaa höttösiirappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petän siksi, että puolisoni sanoi minulle vuodenvaihteessa suoraan, ettei rakasta enkä ole hänelle mitenkään erityinen, mutta minun kanssani voisi elää ns. mukavuusliitossa (vertasi sovittuihin avioliittoihin). Pari kuukautta sen jälkeen eksäni vuosien takaa otti yhteyttä ja aloimme viestitellä. Viestittelyä on jatkunut nyt muutama kuukausi ja kertaalleen olemme tavanneetkin. Seuraava tapaaminen on syksyllä. Hän on naimisissa eikä meillä ole aikomustakaan sitoutua keskenämme parisuhteeseen, me vain pidämme yhteyttä sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja tapaamme tuon toisen kerran, mutta siinä kaikki.

Puolisoni luota muutan kyllä pois mutta en ihan vielä. Ja hän tietää aikomukseni, eri asia onko ottanut ilmoitukseni tosissaan, mutta se ei ole minun murheeni. Niinpä me elämme yhdessä kuin sisarukset tai kaverukset; jaamme asumiskulut ja kotityöt, matkustelemme ja harrastamme yhdessä, mutta hellyyttä tai seksiä ei ole. Ne tunteet kohdistan toistaiseksi eksääni.

Miehen teksti, kun mikään muu ei parisuhteessa merkkaa kuin hellyys ja seksi. Ja vielä pettää vaikka puoliso on ollut rehellinen. Kun tämä häiskä häipyy petetyn elämästä niin petetylle koittaa onnenpäivät.

Mikä luulet olevasi? Miten sinä voit määritellä minkä kriteerien vuoksi joku menee parisuhteeseen? Jos seksi on tärkeää, se on tärkeää ja sillä sipuli. Jos se ei sinua miellytä, etsi sinä sellainen jolle seksi ei ole tärkeää. Pettämistä en hyväksy, enkä sitä että joku määrittelee toisten henkilökohtaisia asioita oikeiksi ja vääriksi. Sinä et tiedä hänen elämästä paskaakaan.

Juurihan kertoi tuossa elämästään, ja että harrastelevat ja keskustelevat kyllä yhdessä puolison kanssa, mutta kun seksiä ei ole niin sitten petetään selän takana exän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miesporukoissa oman kokemukseni mukaan pettäminen on edelleen naureskelun ja rehvastelun aihe. Paitsi siinä tapauksessa jos pettäjä on nainen. Sille riittää sitten haukkumanimiä.

Ei ole ainakaan meillä. Tieto menee kotiväelle jos pettää ja kaikki tietävät sen. Miesporukoita on näet monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

Tilastot puhuvat toista mitä sanot. Lisäksi asialla on taipumus tieteellisten tutkimusten mukaan periytyä. Erot ennustavat hyvin tulevia eroja. Väkivalta ja päihteet tietysti eri asia.

Joo, sarjaerot varmasti ennustavatkin. Se on kuitenkin nykyaikana äärimmäisen harvinaista, että mennään ensimmäisen vakavan seurustelukumppanin kanssa naimisiin ja ollaan hautaan asti yhdessä. Kaikki muut suhteetko sinä tulet nyt julistamaan tuhoon tuomituiksi?

No, kai sitä voi noinkin ajatella jos siitä jotain kiksejä saa.

Jokin satunnainen kertanainti ei ole edes pettämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

He ovat oivaltaneet jotain. Mitä sinä olet oivaltanu? Eri

Sen, etten edes kuvittele jääväni pelkkään tahtomissuhteeseen jos tunne kuolee. En nosta järkeä sillä tavalla tunteiden yli. Kuten sanoin, luulin että pelkkä päätös riittää jos tunne kuolee. Nyt tiedän ettei riitä, joten kunnioitan tunnetta toisella tavalla.

Toisaalta en myöskään näe sitä niin, että suhteen olisi pakko kestää loppuelämän hinnalla millä hyvänsä. Jos seuraavakin suhde loppuu kymmenen vuoden päästä, niin sitten siinä käy niin. Se on surullista mutta se ei ole maailmanloppu. Ei kukaan meistä ole turvassa suhteen loppumiselta, vaikka oma rakkaus kestäisikin.

Sitoutumisen pelko estää syvän rakkauden. Toki monet elävät pinnallisessa tapasuhteessa jota luulevat rakkaussuhteeksi.

Ihminen pettää koska ei hallitse, eikä halua hallita impulssejaan. Impulssikontrollihäiriö yhdistettynä tyhmyyteen.

Mulle heti kaikki nyt,

Mun tunteita palvokaa,

Katsokaa, kun saan,

mua siis halutaan,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

Tilastot puhuvat toista mitä sanot. Lisäksi asialla on taipumus tieteellisten tutkimusten mukaan periytyä. Erot ennustavat hyvin tulevia eroja. Väkivalta ja päihteet tietysti eri asia.

Joo, sarjaerot varmasti ennustavatkin. Se on kuitenkin nykyaikana äärimmäisen harvinaista, että mennään ensimmäisen vakavan seurustelukumppanin kanssa naimisiin ja ollaan hautaan asti yhdessä. Kaikki muut suhteetko sinä tulet nyt julistamaan tuhoon tuomituiksi?

No, kai sitä voi noinkin ajatella jos siitä jotain kiksejä saa.

Sarjaerot nimenomaan tässä pointtina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

He ovat oivaltaneet jotain. Mitä sinä olet oivaltanu? Eri

Sen, etten edes kuvittele jääväni pelkkään tahtomissuhteeseen jos tunne kuolee. En nosta järkeä sillä tavalla tunteiden yli. Kuten sanoin, luulin että pelkkä päätös riittää jos tunne kuolee. Nyt tiedän ettei riitä, joten kunnioitan tunnetta toisella tavalla.

Toisaalta en myöskään näe sitä niin, että suhteen olisi pakko kestää loppuelämän hinnalla millä hyvänsä. Jos seuraavakin suhde loppuu kymmenen vuoden päästä, niin sitten siinä käy niin. Se on surullista mutta se ei ole maailmanloppu. Ei kukaan meistä ole turvassa suhteen loppumiselta, vaikka oma rakkaus kestäisikin.

Sitoutumisen pelko estää syvän rakkauden. Toki monet elävät pinnallisessa tapasuhteessa jota luulevat rakkaussuhteeksi.

Tyhjä sitoutuminen on tyhjää. Pitää olla sekä rakkauden tunnetta että sitä tahtomista. Kumpikaan ei yksin riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petän siksi, että puolisoni sanoi minulle vuodenvaihteessa suoraan, ettei rakasta enkä ole hänelle mitenkään erityinen, mutta minun kanssani voisi elää ns. mukavuusliitossa (vertasi sovittuihin avioliittoihin). Pari kuukautta sen jälkeen eksäni vuosien takaa otti yhteyttä ja aloimme viestitellä. Viestittelyä on jatkunut nyt muutama kuukausi ja kertaalleen olemme tavanneetkin. Seuraava tapaaminen on syksyllä. Hän on naimisissa eikä meillä ole aikomustakaan sitoutua keskenämme parisuhteeseen, me vain pidämme yhteyttä sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja tapaamme tuon toisen kerran, mutta siinä kaikki.

Puolisoni luota muutan kyllä pois mutta en ihan vielä. Ja hän tietää aikomukseni, eri asia onko ottanut ilmoitukseni tosissaan, mutta se ei ole minun murheeni. Niinpä me elämme yhdessä kuin sisarukset tai kaverukset; jaamme asumiskulut ja kotityöt, matkustelemme ja harrastamme yhdessä, mutta hellyyttä tai seksiä ei ole. Ne tunteet kohdistan toistaiseksi eksääni.

Miehen teksti, kun mikään muu ei parisuhteessa merkkaa kuin hellyys ja seksi. Ja vielä pettää vaikka puoliso on ollut rehellinen. Kun tämä häiskä häipyy petetyn elämästä niin petetylle koittaa onnenpäivät.

Mikä luulet olevasi? Miten sinä voit määritellä minkä kriteerien vuoksi joku menee parisuhteeseen? Jos seksi on tärkeää, se on tärkeää ja sillä sipuli. Jos se ei sinua miellytä, etsi sinä sellainen jolle seksi ei ole tärkeää. Pettämistä en hyväksy, enkä sitä että joku määrittelee toisten henkilökohtaisia asioita oikeiksi ja vääriksi. Sinä et tiedä hänen elämästä paskaakaan.

Juurihan kertoi tuossa elämästään, ja että harrastelevat ja keskustelevat kyllä yhdessä puolison kanssa, mutta kun seksiä ei ole niin sitten petetään selän takana exän kanssa.

Niin ja sinulla ei ole sellaista mandaattia että voit toisten puolesta sanoa minkä vuoksi he suhteeseen ryhtyvät. Moni ryhtyy rahasta ja se on myös heidän valintansa. Sinä et päätä sitä, sinä päätät ainoastaan miksi sinä alat suhteeseen ja mitä sinä siltä haluat. Ihan samanlainen asia kun ei ole oikeaa hiusväriä, ei ole oikeaa lempiruokaa.

Mä petin sen jälkeen kun mua oli puolitoista vuotta syytetty päivittäin pettämisestä vailla syytä. Erosin sen jälkeen heti.

Kolme vuotta meni siinä että pystyin itse antamaan itselleni anteeksi. Mutta ei muakaan oikein kohdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

He ovat oivaltaneet jotain. Mitä sinä olet oivaltanu? Eri

Sen, etten edes kuvittele jääväni pelkkään tahtomissuhteeseen jos tunne kuolee. En nosta järkeä sillä tavalla tunteiden yli. Kuten sanoin, luulin että pelkkä päätös riittää jos tunne kuolee. Nyt tiedän ettei riitä, joten kunnioitan tunnetta toisella tavalla.

Toisaalta en myöskään näe sitä niin, että suhteen olisi pakko kestää loppuelämän hinnalla millä hyvänsä. Jos seuraavakin suhde loppuu kymmenen vuoden päästä, niin sitten siinä käy niin. Se on surullista mutta se ei ole maailmanloppu. Ei kukaan meistä ole turvassa suhteen loppumiselta, vaikka oma rakkaus kestäisikin.

Sitoutumisen pelko estää syvän rakkauden. Toki monet elävät pinnallisessa tapasuhteessa jota luulevat rakkaussuhteeksi.

Tyhjä sitoutuminen on tyhjää. Pitää olla sekä rakkauden tunnetta että sitä tahtomista. Kumpikaan ei yksin riitä.

Silloin katsotaan peiliin ja mietitään missä minä tein väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

He ovat oivaltaneet jotain. Mitä sinä olet oivaltanu? Eri

Sen, etten edes kuvittele jääväni pelkkään tahtomissuhteeseen jos tunne kuolee. En nosta järkeä sillä tavalla tunteiden yli. Kuten sanoin, luulin että pelkkä päätös riittää jos tunne kuolee. Nyt tiedän ettei riitä, joten kunnioitan tunnetta toisella tavalla.

Toisaalta en myöskään näe sitä niin, että suhteen olisi pakko kestää loppuelämän hinnalla millä hyvänsä. Jos seuraavakin suhde loppuu kymmenen vuoden päästä, niin sitten siinä käy niin. Se on surullista mutta se ei ole maailmanloppu. Ei kukaan meistä ole turvassa suhteen loppumiselta, vaikka oma rakkaus kestäisikin.

Sitoutumisen pelko estää syvän rakkauden. Toki monet elävät pinnallisessa tapasuhteessa jota luulevat rakkaussuhteeksi.

Tyhjä sitoutuminen on tyhjää. Pitää olla sekä rakkauden tunnetta että sitä tahtomista. Kumpikaan ei yksin riitä.

Tunne vaatii itsensä ymmärtämistä. Moni ei siihen pysty. Ei se tunne katoa jos ei sitä itse sabotoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

He ovat oivaltaneet jotain. Mitä sinä olet oivaltanu? Eri

Sen, etten edes kuvittele jääväni pelkkään tahtomissuhteeseen jos tunne kuolee. En nosta järkeä sillä tavalla tunteiden yli. Kuten sanoin, luulin että pelkkä päätös riittää jos tunne kuolee. Nyt tiedän ettei riitä, joten kunnioitan tunnetta toisella tavalla.

Toisaalta en myöskään näe sitä niin, että suhteen olisi pakko kestää loppuelämän hinnalla millä hyvänsä. Jos seuraavakin suhde loppuu kymmenen vuoden päästä, niin sitten siinä käy niin. Se on surullista mutta se ei ole maailmanloppu. Ei kukaan meistä ole turvassa suhteen loppumiselta, vaikka oma rakkaus kestäisikin.

Sitoutumisen pelko estää syvän rakkauden. Toki monet elävät pinnallisessa tapasuhteessa jota luulevat rakkaussuhteeksi.

Tyhjä sitoutuminen on tyhjää. Pitää olla sekä rakkauden tunnetta että sitä tahtomista. Kumpikaan ei yksin riitä.

Silloin katsotaan peiliin ja mietitään missä minä tein väärin.

Juuri näin. Muuten ei tule onnistumaan jatkossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sain juuri tietää, että mies on pettänyt puoli vuotta takaperin.

Mennyt "kaverinsa" luo ja pannut sitä. Oon puulla päähän lyöty, miksi?

Kotona kyllä sai seksiä yllin kyllin mutta meni silti ja valehteli ettei mitään ole ollut, vaikka kysyin kun näin muutoksen käytöksessä.

Tunnen itseni häväistyksi ja idiootiksi.

Muakin kiinnostais miksi?

Joskus käy niin. Nyt peilin eteen miettimään mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin ettei asiaa olisi tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Jokin satunnainen kertanainti ei ole edes pettämistä. 

Millä perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Mä petin sen jälkeen kun mua oli puolitoista vuotta syytetty päivittäin pettämisestä vailla syytä. Erosin sen jälkeen heti.

Kolme vuotta meni siinä että pystyin itse antamaan itselleni anteeksi. Mutta ei muakaan oikein kohdeltu.

Tosi monet pitävät emotionaalista pettämistå varsinkin sitä salataan pettämisenä. Eli pelkästään seksi ei ole pettämistä vaan on muitakin pettämisen muotoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.

Sopisit hyvin sitten mun miehelleni, hänkään ei tajua.

Läheisyyden puute ei todellakaan ole pieni asia jos sitä kaipaa ja jos se itselle on tärkeä.

Huono esimerkki mutta mieti jos olisit vegaani ja toinen kieltäisi sen sinulta, pakottaisi syömään lihaa vaikka se on sinun mielestäsi kamalaa?? Sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua siihen tai erota

Saako miehesi riittävästi sitten seksiä ja sellaista seksiä jota hän haluaa? Eri

Kyllä, en ole ikinä kieltäytynyt seksistä kuluneiden 27v aikana, minä olen se aktiivisempi. Kaikkea kivaa on ollut tarjolla ja olisi edelleenkin vaikka viikoittain.

Kuten aiemmin kirjoitin hänen terveydelliset ongelmat rajoittaa seksiä, viimeiset pari vuotta seksiä on ollut n 4x eikä siinäkään rakastelua vaan pelkkää suuseksiä. Oleellisempaa silti minulle on läheisyyden puute.

Itseasiassa mies on saanut 27v kaiken sen mitä on halunnut. Minä en.

Mies ei varmasti ole saanut kaikkea, kukaan ei saa. Ja sinä olet sen sanomaan? Kateus, syyttely, toisen tekojen kyttääminen ja kunnioituksen puute vie sen läheisyyden todella tehokkaasti mennessään.

Kuka kyttää mitä?? Kateellinen olen vain niille pareille kenellä on luontevaa läheisyyttä. En ole ikinä sanallakaan syyttänyt puomisoani, keskustellut asiasta kyllä ja kertonut tunteistani.

Kunnioitan ja arvostan miestäni todella paljon, siihen tämä ei vaikuta. Vain rakkauden ja intohimon ylläpitoon.

Olen aina ollut valmis kuuntelemaan ja toteuttamaan hänen toiveitaan. Jos jotain on puuttunut se johtuu vain siitä ettei hän ole kertonut puutteesta. Seksiin liittyvää se ei ainakaan ole:)

Toimiiko kommunikaatio? Voitteko kertoa heti toisillenne senkin että intohimo on lopahtamassa ja mitä me yhdessä sille voitaisiin tehdä? Joskus on myös liian myöhäistä korjata. Parisuhteeseen ei saisi tuudittautua vaan pieniä korjaavia liikkeitä tehdään joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain juuri tietää, että mies on pettänyt puoli vuotta takaperin.

Mennyt "kaverinsa" luo ja pannut sitä. Oon puulla päähän lyöty, miksi?

Kotona kyllä sai seksiä yllin kyllin mutta meni silti ja valehteli ettei mitään ole ollut, vaikka kysyin kun näin muutoksen käytöksessä.

Tunnen itseni häväistyksi ja idiootiksi.

Muakin kiinnostais miksi?

Joskus käy niin. Nyt peilin eteen miettimään mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin ettei asiaa olisi tapahtunut.

Painu narsisti muualle täältä. Sulle on kyllä noille sairaille malleille muita sivustoja kuin tämä. Siellä voit olla kaltaistesi friikkien sirkuksessa.