Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Ei se tahtominen riitä jos asian eteen ei tee mitään. Rakkaus on miljoonia pieniä tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas, molemmilla, rakastumisen tunne on vain lisääntynyt koko avioliiton ajan. Yli 30 vuotta kasvavaa rakkautta ja tyytyväisiä henkisesti ja fyysisesti.

Hienoa! Tuo on kyllä ihan hepreaa ja täysi mahdottomuus näille jännityksenmetsästäjille jotka ovat muuten aina oikeassa ja puoliso väärässä. Siinä se toisen kunnioitus sitten murenee käsiin kun oma ego ei anna piiruakaan myöden.

Ensin valitaan itse ihminen jonka kanssa eletään ja jonka toimia ei ymmärretä ollenkaan. Mutta kun hän oli niin ihana, en tiedä mikä häneen meni kun hänestä tuli tuollainen paska. No olisiko se ankeuttaja joka näkyy peilissä ja valittaa?

Hyvin sanottu. Pohjalla ankeuttaja, pinnassa aluksi siirappinen ylimiellyttäjä.

Ainakin ennen petettiin ihan vaihtelun vuoksi. Kokousmatkoilla ja symposiumeissa oli ihan tavallista, että tietyt parit muodostuivat ja yö(t) vietettiin samassa sängyssä.

Minullakin oli tanskalainen poikaystävä aviomiehen lisäksi. Pohjoismaiset kokoukset olivat mukava irtiotto arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Epäsuhtaiset seksihalut. Siinä oma syyni. Petän vaimoani melko säännöllisesti lastemme entisen lastentarhanopettajan kanssa. Kävimme hänen viimeisenä lomapäivänään yhdessä pitkällä kaupunkipatikalla. On siis muutakin kuin seksiä. Vaimo on hänkin uraohjus, lapsia kolme ja hän ei ole koskaan ollut romanttinen. Koska rakastajattareni ei halua lapsia, tämä tuntuu täydelliseltä tavalta elää. Mitään lupaa minulla ei tähän ole. Lasten saannin jälkeen avioseksi on vähentynyt pariin kertaan vuodessa.

no, toivottavasti saat edes jonkun kunnon sukupuolitaudin ja tietty se lastenhoitaja myös...

sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.

Sopisit hyvin sitten mun miehelleni, hänkään ei tajua.

Läheisyyden puute ei todellakaan ole pieni asia jos sitä kaipaa ja jos se itselle on tärkeä.

Huono esimerkki mutta mieti jos olisit vegaani ja toinen kieltäisi sen sinulta, pakottaisi syömään lihaa vaikka se on sinun mielestäsi kamalaa?? Sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua siihen tai erota

Saako miehesi riittävästi sitten seksiä ja sellaista seksiä jota hän haluaa? Eri

Kyllä, en ole ikinä kieltäytynyt seksistä kuluneiden 27v aikana, minä olen se aktiivisempi. Kaikkea kivaa on ollut tarjolla ja olisi edelleenkin vaikka viikoittain.

Kuten aiemmin kirjoitin hänen terveydelliset ongelmat rajoittaa seksiä, viimeiset pari vuotta seksiä on ollut n 4x eikä siinäkään rakastelua vaan pelkkää suuseksiä. Oleellisempaa silti minulle on läheisyyden puute.

Itseasiassa mies on saanut 27v kaiken sen mitä on halunnut. Minä en.

 Mitä te pettäjät teette, kun seksi ei enää maistu tai ei enää toimi.Tuleeko teistä sitten niitä petettyjä?

Ollaan oltu miehen kans yhdessä 14 vuotta ja ollaan kolmekymppisiä. Aikamoista kasvua on molemmat kokenut teini iästä aikuisuuteen, on ollut aikoja että kasvetaanko erilleen, mutta molemmilla on toisiinsa niin vahva side ja syvä rakkaus että se on kestänyt. Kyllä järkyttyisin jos mies pettäisi enkä pystyisi enää jatkamaan, jos rakastamani ihminen pystyisi loukkaamaan mua noin. Kyllä tämä on välillö pelottanutkin, koska nuoresta saakka ollaan oltu yhdessä. Tiedän vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat pettäneet puolisojaan mutta jatkavat normaalua elämää. Ois kamalaa elää sellaisessa suhteessa.

"Miksi ihmiset pettää parisuhteissa?"

Miksi ei? Onko se nyt niin kauheaa, että toinen maistaa välillä muutakin kuin sitä iänikuista vaniljaa/mansikkaa? Vaikka periaatteessa edelleen se on paras maku.

Eri asia, jos elää rinnakkaisuhteessa toiselta salaa.

Vierailija kirjoitti:

Petän siksi, että puolisoni sanoi minulle vuodenvaihteessa suoraan, ettei rakasta enkä ole hänelle mitenkään erityinen, mutta minun kanssani voisi elää ns. mukavuusliitossa (vertasi sovittuihin avioliittoihin). Pari kuukautta sen jälkeen eksäni vuosien takaa otti yhteyttä ja aloimme viestitellä. Viestittelyä on jatkunut nyt muutama kuukausi ja kertaalleen olemme tavanneetkin. Seuraava tapaaminen on syksyllä. Hän on naimisissa eikä meillä ole aikomustakaan sitoutua keskenämme parisuhteeseen, me vain pidämme yhteyttä sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja tapaamme tuon toisen kerran, mutta siinä kaikki.

Puolisoni luota muutan kyllä pois mutta en ihan vielä. Ja hän tietää aikomukseni, eri asia onko ottanut ilmoitukseni tosissaan, mutta se ei ole minun murheeni. Niinpä me elämme yhdessä kuin sisarukset tai kaverukset; jaamme asumiskulut ja kotityöt, matkustelemme ja harrastamme yhdessä, mutta hellyyttä tai seksiä ei ole. Ne tunteet kohdistan toistaiseksi eksääni.

Miehen teksti, kun mikään muu ei parisuhteessa merkkaa kuin hellyys ja seksi. Ja vielä pettää vaikka puoliso on ollut rehellinen. Kun tämä häiskä häipyy petetyn elämästä niin petetylle koittaa onnenpäivät.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu miehen kans yhdessä 14 vuotta ja ollaan kolmekymppisiä. Aikamoista kasvua on molemmat kokenut teini iästä aikuisuuteen, on ollut aikoja että kasvetaanko erilleen, mutta molemmilla on toisiinsa niin vahva side ja syvä rakkaus että se on kestänyt. Kyllä järkyttyisin jos mies pettäisi enkä pystyisi enää jatkamaan, jos rakastamani ihminen pystyisi loukkaamaan mua noin. Kyllä tämä on välillö pelottanutkin, koska nuoresta saakka ollaan oltu yhdessä. Tiedän vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat pettäneet puolisojaan mutta jatkavat normaalua elämää. Ois kamalaa elää sellaisessa suhteessa.

Älä koskaan usko niitä pettäjiä jotka julistavat sun kaltaisen suhteen tapa-/riippuvuussuhteeksi. He ovat vain kateellisia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.

Sopisit hyvin sitten mun miehelleni, hänkään ei tajua.

Läheisyyden puute ei todellakaan ole pieni asia jos sitä kaipaa ja jos se itselle on tärkeä.

Huono esimerkki mutta mieti jos olisit vegaani ja toinen kieltäisi sen sinulta, pakottaisi syömään lihaa vaikka se on sinun mielestäsi kamalaa?? Sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua siihen tai erota

Saako miehesi riittävästi sitten seksiä ja sellaista seksiä jota hän haluaa? Eri

Kyllä, en ole ikinä kieltäytynyt seksistä kuluneiden 27v aikana, minä olen se aktiivisempi. Kaikkea kivaa on ollut tarjolla ja olisi edelleenkin vaikka viikoittain.

Kuten aiemmin kirjoitin hänen terveydelliset ongelmat rajoittaa seksiä, viimeiset pari vuotta seksiä on ollut n 4x eikä siinäkään rakastelua vaan pelkkää suuseksiä. Oleellisempaa silti minulle on läheisyyden puute.

Itseasiassa mies on saanut 27v kaiken sen mitä on halunnut. Minä en.

Mies ei varmasti ole saanut kaikkea, kukaan ei saa. Ja sinä olet sen sanomaan? Kateus, syyttely, toisen tekojen kyttääminen ja kunnioituksen puute vie sen läheisyyden todella tehokkaasti mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ihmiset pettää parisuhteissa?"

Miksi ei? Onko se nyt niin kauheaa, että toinen maistaa välillä muutakin kuin sitä iänikuista vaniljaa/mansikkaa? Vaikka periaatteessa edelleen se on paras maku.

Eri asia, jos elää rinnakkaisuhteessa toiselta salaa.

Avoimet suhteet perustuvat yhteiseen sopimukseen ei salassa tekemiseen. Salassa tekevät ovat oman elämänsä luusereita.

Miesporukoissa oman kokemukseni mukaan pettäminen on edelleen naureskelun ja rehvastelun aihe. Paitsi siinä tapauksessa jos pettäjä on nainen. Sille riittää sitten haukkumanimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Ei se tahtominen riitä jos asian eteen ei tee mitään. Rakkaus on miljoonia pieniä tekoja.

Läheisyyttä oli, huomiointia oli, seksiä oli, keskusteluyhteys oli, laatuaikaa oli ja pariterapiatkin käyty. En keksi mitä enemmän olisin voinut tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petän siksi, että puolisoni sanoi minulle vuodenvaihteessa suoraan, ettei rakasta enkä ole hänelle mitenkään erityinen, mutta minun kanssani voisi elää ns. mukavuusliitossa (vertasi sovittuihin avioliittoihin). Pari kuukautta sen jälkeen eksäni vuosien takaa otti yhteyttä ja aloimme viestitellä. Viestittelyä on jatkunut nyt muutama kuukausi ja kertaalleen olemme tavanneetkin. Seuraava tapaaminen on syksyllä. Hän on naimisissa eikä meillä ole aikomustakaan sitoutua keskenämme parisuhteeseen, me vain pidämme yhteyttä sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja tapaamme tuon toisen kerran, mutta siinä kaikki.

Puolisoni luota muutan kyllä pois mutta en ihan vielä. Ja hän tietää aikomukseni, eri asia onko ottanut ilmoitukseni tosissaan, mutta se ei ole minun murheeni. Niinpä me elämme yhdessä kuin sisarukset tai kaverukset; jaamme asumiskulut ja kotityöt, matkustelemme ja harrastamme yhdessä, mutta hellyyttä tai seksiä ei ole. Ne tunteet kohdistan toistaiseksi eksääni.

Miehen teksti, kun mikään muu ei parisuhteessa merkkaa kuin hellyys ja seksi. Ja vielä pettää vaikka puoliso on ollut rehellinen. Kun tämä häiskä häipyy petetyn elämästä niin petetylle koittaa onnenpäivät.

Mikä luulet olevasi? Miten sinä voit määritellä minkä kriteerien vuoksi joku menee parisuhteeseen? Jos seksi on tärkeää, se on tärkeää ja sillä sipuli. Jos se ei sinua miellytä, etsi sinä sellainen jolle seksi ei ole tärkeää. Pettämistä en hyväksy, enkä sitä että joku määrittelee toisten henkilökohtaisia asioita oikeiksi ja vääriksi. Sinä et tiedä hänen elämästä paskaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Mihin tarvitset rakastunisen huumaa? Mitä vaillejäämistäsi sillä pyrit hoitamaan?

Se tuo elämäniloa. Rakastuminen tuntuu upealta.

Omaan puolisoonkin voi rakastua aina uudelleen, ei siihen muita tarvita 😊

"tyttöni sua tiennyt petturiksi

En tiennyt että valoja sä vannoit vaan

Pettäjän tie, on tuskainen käy harhaan

Vei valhees sun mun eloni ainaiseks

Vaan en sua soimaa, tuskaas itse kannat

Olet kohtalosi orja, mä tiedän sen

Ei palaa koskaan mennyt onni meille

Vaan unhoituksen lumi jo peitti maan"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Minä petin koska suhteemme oli täysin ohi ja en saanut muuten miestä uskomaan. Olin yrittänyt lopettaa suhdetta aiemminkin.