Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petän siksi, että puolisoni sanoi minulle vuodenvaihteessa suoraan, ettei rakasta enkä ole hänelle mitenkään erityinen, mutta minun kanssani voisi elää ns. mukavuusliitossa (vertasi sovittuihin avioliittoihin). Pari kuukautta sen jälkeen eksäni vuosien takaa otti yhteyttä ja aloimme viestitellä. Viestittelyä on jatkunut nyt muutama kuukausi ja kertaalleen olemme tavanneetkin. Seuraava tapaaminen on syksyllä. Hän on naimisissa eikä meillä ole aikomustakaan sitoutua keskenämme parisuhteeseen, me vain pidämme yhteyttä sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja tapaamme tuon toisen kerran, mutta siinä kaikki.

Puolisoni luota muutan kyllä pois mutta en ihan vielä. Ja hän tietää aikomukseni, eri asia onko ottanut ilmoitukseni tosissaan, mutta se ei ole minun murheeni. Niinpä me elämme yhdessä kuin sisarukset tai kaverukset; jaamme asumiskulut ja kotityöt, matkustelemme ja harrastamme yhdessä, mutta hellyyttä tai seksiä ei ole. Ne tunteet kohdistan toistaiseksi eksääni.

Miehen teksti, kun mikään muu ei parisuhteessa merkkaa kuin hellyys ja seksi. Ja vielä pettää vaikka puoliso on ollut rehellinen. Kun tämä häiskä häipyy petetyn elämästä niin petetylle koittaa onnenpäivät.

Mikä luulet olevasi? Miten sinä voit määritellä minkä kriteerien vuoksi joku menee parisuhteeseen? Jos seksi on tärkeää, se on tärkeää ja sillä sipuli. Jos se ei sinua miellytä, etsi sinä sellainen jolle seksi ei ole tärkeää. Pettämistä en hyväksy, enkä sitä että joku määrittelee toisten henkilökohtaisia asioita oikeiksi ja vääriksi. Sinä et tiedä hänen elämästä paskaakaan.

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.

Sopisit hyvin sitten mun miehelleni, hänkään ei tajua.

Läheisyyden puute ei todellakaan ole pieni asia jos sitä kaipaa ja jos se itselle on tärkeä.

Huono esimerkki mutta mieti jos olisit vegaani ja toinen kieltäisi sen sinulta, pakottaisi syömään lihaa vaikka se on sinun mielestäsi kamalaa?? Sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua siihen tai erota

Saako miehesi riittävästi sitten seksiä ja sellaista seksiä jota hän haluaa? Eri

Kyllä, en ole ikinä kieltäytynyt seksistä kuluneiden 27v aikana, minä olen se aktiivisempi. Kaikkea kivaa on ollut tarjolla ja olisi edelleenkin vaikka viikoittain.

Kuten aiemmin kirjoitin hänen terveydelliset ongelmat rajoittaa seksiä, viimeiset pari vuotta seksiä on ollut n 4x eikä siinäkään rakastelua vaan pelkkää suuseksiä. Oleellisempaa silti minulle on läheisyyden puute.

Itseasiassa mies on saanut 27v kaiken sen mitä on halunnut. Minä en.

Mies ei varmasti ole saanut kaikkea, kukaan ei saa. Ja sinä olet sen sanomaan? Kateus, syyttely, toisen tekojen kyttääminen ja kunnioituksen puute vie sen läheisyyden todella tehokkaasti mennessään.

Kuka kyttää mitä?? Kateellinen olen vain niille pareille kenellä on luontevaa läheisyyttä. En ole ikinä sanallakaan syyttänyt puomisoani, keskustellut asiasta kyllä ja kertonut tunteistani.

Kunnioitan ja arvostan miestäni todella paljon, siihen tämä ei vaikuta. Vain rakkauden ja intohimon ylläpitoon.

Olen aina ollut valmis kuuntelemaan ja toteuttamaan hänen toiveitaan. Jos jotain on puuttunut se johtuu vain siitä ettei hän ole kertonut puutteesta. Seksiin liittyvää se ei ainakaan ole:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.

Naisille parisuhde saattaa olla paljon muutakin,miehille seksi on suurin syy mennä suhteeseen.

Miksi silti pettää vaikka saa kotona kaiken mitä pyytää ja haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä petin koska suhteemme oli täysin ohi ja en saanut muuten miestä uskomaan. Olin yrittänyt lopettaa suhdetta aiemminkin.

Miten kauaksi muutit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu miehen kans yhdessä 14 vuotta ja ollaan kolmekymppisiä. Aikamoista kasvua on molemmat kokenut teini iästä aikuisuuteen, on ollut aikoja että kasvetaanko erilleen, mutta molemmilla on toisiinsa niin vahva side ja syvä rakkaus että se on kestänyt. Kyllä järkyttyisin jos mies pettäisi enkä pystyisi enää jatkamaan, jos rakastamani ihminen pystyisi loukkaamaan mua noin. Kyllä tämä on välillö pelottanutkin, koska nuoresta saakka ollaan oltu yhdessä. Tiedän vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat pettäneet puolisojaan mutta jatkavat normaalua elämää. Ois kamalaa elää sellaisessa suhteessa.

Älä koskaan usko niitä pettäjiä jotka julistavat sun kaltaisen suhteen tapa-/riippuvuussuhteeksi. He ovat vain kateellisia sinulle.

En kyllä haluaisi olla missään tapasuhteessa. Kyllä suhteessa täytyy olla rakkautta ja todellista halua olla toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä petin koska suhteemme oli täysin ohi ja en saanut muuten miestä uskomaan. Olin yrittänyt lopettaa suhdetta aiemminkin.

Yrittänyt. Mikä avuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Nämä ei ole tunnetta-ihmiset vaikenevat lähes aina kun joku asettaa heille nuo kysymykset. Toinen vaihtoehto on narsistinen raivo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu miehen kans yhdessä 14 vuotta ja ollaan kolmekymppisiä. Aikamoista kasvua on molemmat kokenut teini iästä aikuisuuteen, on ollut aikoja että kasvetaanko erilleen, mutta molemmilla on toisiinsa niin vahva side ja syvä rakkaus että se on kestänyt. Kyllä järkyttyisin jos mies pettäisi enkä pystyisi enää jatkamaan, jos rakastamani ihminen pystyisi loukkaamaan mua noin. Kyllä tämä on välillö pelottanutkin, koska nuoresta saakka ollaan oltu yhdessä. Tiedän vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat pettäneet puolisojaan mutta jatkavat normaalua elämää. Ois kamalaa elää sellaisessa suhteessa.

Älä koskaan usko niitä pettäjiä jotka julistavat sun kaltaisen suhteen tapa-/riippuvuussuhteeksi. He ovat vain kateellisia sinulle.

En kyllä haluaisi olla missään tapasuhteessa. Kyllä suhteessa täytyy olla rakkautta ja todellista halua olla toisen kanssa.

Juuri näin. Jokaisena aamuna katson vaimoa ja totean että haluan tämänkin päivän olla hänen kanssaan. Iso osa ihmisistä ei oikeesti tiedä mitä rakkaus on. Moni luulee että se on rakastumista, mitä se ei missään nimessä ole.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ihmiset pettää parisuhteissa?"

Miksi ei? Onko se nyt niin kauheaa, että toinen maistaa välillä muutakin kuin sitä iänikuista vaniljaa/mansikkaa? Vaikka periaatteessa edelleen se on paras maku.

Eri asia, jos elää rinnakkaisuhteessa toiselta salaa.

Onko se sit niin paha kertoa pettämisestä jos siinä ei ole mitään kauheaa? Avoimiakin suhteita on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

He ovat oivaltaneet jotain. Mitä sinä olet oivaltanu? Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

Tilastot puhuvat toista mitä sanot. Lisäksi asialla on taipumus tieteellisten tutkimusten mukaan periytyä. Erot ennustavat hyvin tulevia eroja. Väkivalta ja päihteet tietysti eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.

Naisille parisuhde saattaa olla paljon muutakin,miehille seksi on suurin syy mennä suhteeseen.

Miksi silti pettää vaikka saa kotona kaiken mitä pyytää ja haluaa?

Koska AINA löytyy joku syy ja jos ei löytyisi, sellainen keksitään.

sivu

En oikeasti tiedä miksi ihmiset pettää parisuhteessa, mutta jotain houkuttelevaa siinä täytyy olla. Ainakin mun miehen mielestä. Ajattelin kokeilla itsekin, jotta voidaan sitten vertailla elämyksen vahvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

Tilastot puhuvat toista mitä sanot. Lisäksi asialla on taipumus tieteellisten tutkimusten mukaan periytyä. Erot ennustavat hyvin tulevia eroja. Väkivalta ja päihteet tietysti eri asia.

Jos noilla oletuksiööa ennen viisikymppisiä 5 eroa 3-10 vuotta kestäneistä suhteista jo takana niin ennuste kuudenteen eroon on äärimmäisen korkea. Silloin vika on eroajassa. Jokin asia hänen psyykessään ei kunnossa.

Taipumus petttämiseen on psyykkinen sairaus tai ainakin häiriötila.

Vierailija kirjoitti:

Taipumus petttämiseen on psyykkinen sairaus tai ainakin häiriötila.

Näin on.

Ihan vaan tiedoksi: se mystinen tunne katoaa jos ette osaa itse pitää sitä yllä. Vasta sitten kun tunnette itsenne riittävän hyvin, osaatte valita sellaisen kumppanin jonka kanssa ehkä kykenette saavuttamaan jotain enemmän. Niin kauan kun ette tunne itseänne ja ole nöyriä, homma menee päin persettä. Rakkauden edessä ollaan nöyriä jos sitä rakkautta mielii kokea.

Mieheni petti kun olimme olleet noin 10 vuotta yhdessä. Annoin anteeksi mutta jotain meni rikki lopullisesti. Olen huomannut etten arvosta ja kunnioita häntä enää samalla tavalla kuin ennen pettämistä. Nyt kun lapset on vähän isompia koululaisia, huomaan ihastuvani herkästi älykkäisiin luotettavan oloisiin miehiin ja tunne ei ole ollut yksipuolinen pariin otteeseen. En ole tehnyt asialle mitään mutta huomaan toisinaan ajattelevani että kaikki olisi helpompaa jos mieheni vaan lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.

Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.

Rakkaus on biologiaa.

Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.

Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.

Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.

Kuka tässä on valehdellut, en minä ainakaan? Tunsin avioon mennessä tunnetta, jota pidin varmana rakkautena. Uskoin kuitenkin, että jos tunne joskus hiipuu niin tahto ja valinta riittävät vaikeiden hetkien yli. Ei riittäneet, en pystynytkään sellaiseen elämään joka oli pelkkää tyhjää tahtomista. Tarvitsin myös tunnetta. Saa rauhassa kivitellä jos kokee tarpeelliseksi, ei minua ero kuitenkaan kaduta. Jos joskus lähtisin uuteen suhteeseen, niin en enää höpöttäisi mitään tahtomisesta. Sanoisin, että haluan viimeiseen asti vaalia rakkauden ja kiintymyksen tunteita, mutta jos ne loppuu niin tunteettomaan suhteeseen en jää.

Niin. Mutta et vaalinut rakkautta ja kiintymystä edellisessä suhteessa. Miksi se onnistuisi seuraavallakaam kerralla kun edellisessä epäonnistuit?

Miksei voisi onnistua? Minusta on aika lapsellista ajatella, että kerran vakavassa parisuhteessa epäonnistunut tulee aina eroamaan. Useimmat ihmiset on joskus eronneet vakavasta suhteesta ennen sitä loppuelämän suhteeseen päätymistä.

He ovat oivaltaneet jotain. Mitä sinä olet oivaltanu? Eri

Sen, etten edes kuvittele jääväni pelkkään tahtomissuhteeseen jos tunne kuolee. En nosta järkeä sillä tavalla tunteiden yli. Kuten sanoin, luulin että pelkkä päätös riittää jos tunne kuolee. Nyt tiedän ettei riitä, joten kunnioitan tunnetta toisella tavalla.

Toisaalta en myöskään näe sitä niin, että suhteen olisi pakko kestää loppuelämän hinnalla millä hyvänsä. Jos seuraavakin suhde loppuu kymmenen vuoden päästä, niin sitten siinä käy niin. Se on surullista mutta se ei ole maailmanloppu. Ei kukaan meistä ole turvassa suhteen loppumiselta, vaikka oma rakkaus kestäisikin.