Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?
Ymmärrän jos on vuosikymmeniä oltu yhdessä eikä lähtö ole niin yksinkertaista. Mutta jos yhteiseloa takana joku vuosi tai pari, miksei vaan lähdetä pois?
Minulle on aivan sama jos mieheni panee muita naisia, kunhan kertoo minulle ja antaa tilaisuuden päättää suhde. Miksi pitää valehdella?
Mies jäi viikko sitten kiinni pettämisestä ja olo on lähinnä tyrmistynyt.
Kommentit (267)
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.
Sopisit hyvin sitten mun miehelleni, hänkään ei tajua.
Läheisyyden puute ei todellakaan ole pieni asia jos sitä kaipaa ja jos se itselle on tärkeä.
Huono esimerkki mutta mieti jos olisit vegaani ja toinen kieltäisi sen sinulta, pakottaisi syömään lihaa vaikka se on sinun mielestäsi kamalaa?? Sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua siihen tai erota
Saako miehesi riittävästi sitten seksiä ja sellaista seksiä jota hän haluaa? Eri
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Mihin tarvitset rakastunisen huumaa? Mitä vaillejäämistäsi sillä pyrit hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.
Aikuisen ihmisen puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi seksi on niin iso asia parisuhteessa. Itseäni ei haittasi yhtään, jos miehelläni olisi muita naisia, koska hän on minua kiinnostuneempi seksistä. Parisuhde on niin paljon muutakin, että en ymmärrä miksi niin pienen asian takia pitäisi erota.
Naisille parisuhde saattaa olla paljon muutakin,miehille seksi on suurin syy mennä suhteeseen.
Yksi syy se on ainakin itselleni. Ja ihminen jotnka kanssa haluan viettää aikaa ja jota kunnioitan. Monelle naiselle miehen tarjoamat resurssit ovat avain asemassa, kun ne loppuu tai ovat vääriä, rakkaus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Mihin tarvitset rakastunisen huumaa? Mitä vaillejäämistäsi sillä pyrit hoitamaan?
Se tuo elämäniloa. Rakastuminen tuntuu upealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.
Rakkaus on biologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Mihin tarvitset rakastunisen huumaa? Mitä vaillejäämistäsi sillä pyrit hoitamaan?
Se tuo elämäniloa. Rakastuminen tuntuu upealta.
Toivottavasti kerrot kumppaneillesi heti aluksi että haet vain huumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.
Rakkaus on biologiaa.
Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.
Meillä taas, molemmilla, rakastumisen tunne on vain lisääntynyt koko avioliiton ajan. Yli 30 vuotta kasvavaa rakkautta ja tyytyväisiä henkisesti ja fyysisesti.
Tyytymättömyys omaan suhteeseen/"ruoho on vihreämpää..."-ajattelu, tilaisuus tekee varkaan jne. ja kaikkia yhdistää usko siihen, ettei puoliso huomaa/tajua, että on joku uusi kuvioissa. Kai se on joku kirsikat kakusta homma.
Vierailija kirjoitti:
Tyytymättömyys omaan suhteeseen/"ruoho on vihreämpää..."-ajattelu, tilaisuus tekee varkaan jne. ja kaikkia yhdistää usko siihen, ettei puoliso huomaa/tajua, että on joku uusi kuvioissa. Kai se on joku kirsikat kakusta homma.
Hylkäämisen ja menettämisen pelko ajaa tuohon. Ei kykene olemaan yksin. Heikko itsetunto ja heikko joskus jopa häiriintynyt luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.
Rakkaus on biologiaa.
Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.
Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Rakastumisessa ei ole mitään väärää, mutta entinen suhde on lopetettava sitä ennen hyvissäajoin jo ennen ensimmäisiäkään treffejä uuden kumppanin kanssa. Silloin edes pikkuisen kunnioittaa edellistä kumppaniaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas, molemmilla, rakastumisen tunne on vain lisääntynyt koko avioliiton ajan. Yli 30 vuotta kasvavaa rakkautta ja tyytyväisiä henkisesti ja fyysisesti.
Hienoa! Tuo on kyllä ihan hepreaa ja täysi mahdottomuus näille jännityksenmetsästäjille jotka ovat muuten aina oikeassa ja puoliso väärässä. Siinä se toisen kunnioitus sitten murenee käsiin kun oma ego ei anna piiruakaan myöden.
Ensin valitaan itse ihminen jonka kanssa eletään ja jonka toimia ei ymmärretä ollenkaan. Mutta kun hän oli niin ihana, en tiedä mikä häneen meni kun hänestä tuli tuollainen paska. No olisiko se ankeuttaja joka näkyy peilissä ja valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastumisen tunne heikkenee jossain parissa kolmessa vuodessa viimeistään. Sitten sen saattaa kokea jo jonkun muun kanssa. Mutta pitkässä parisuhteessa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Silti ankeaa, jos loppuelämä pitäisi viettää rakastumatta enää.
Olen rakastunut puolisooni uudestaan ja uudestaan jo lähes kymmenen vuotta. Rakkaus on muuten päätös minkä ego vesittää.
Rakkaus on biologiaa.
Pidemmässä suhteessa valinta sekä tahtotila.
Itse ajattelin näin. Sitten kun tunne kuihtui ja jäljellä oli enää se pelkkä tahtominen, niin lopulta se elämä alkoi tuntua aika tyhjältä ja hiipui se tahtominenkin sitten. Tajusin, ettei se se pelkkä tahtominen ilman tunnetta sittenkään riitä. Tai jollekin ehkä riittää mutta minulle ei.
Jos olet vaiti oikeista tunteistasi tai valehtelet niistä toiselle niin et löydä ketään pidempään suhteeseen. Elämä ei ole siirappia ja hattaraa.
Naisille parisuhde saattaa olla paljon muutakin,miehille seksi on suurin syy mennä suhteeseen.