Tajusin juuri, että parisuhteessa minulle merkitsee eniten lojaalius, luotettavuus ja turvallisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole noin. Minulle tärkeintä on tunneyhteys toiseen ihmiseen. Millään muulla ei ole väliä. Paitsi sitten tietysti "käytännön seikat" jotka saattavat estää yhdessäolon eli esim jos asumme turhan kaukana toisistamme, jos meillä on sellainen elämäntilanne meneillään joka ei mahdollista yhdessäoloa, jne.

Mainitsit "kemian". Joo, monet ihmiset sen mainitsevat. En tiedä mitä se on, minulla ei sellaisesta ole mitään kokemusta. Ilmeisesti on olemassa paljonkin jotain ihmeen "kemiaihmisiä", mutta minä en heidän kanssaan ikinä suhteessa ole koska en ikinä saavuta heidän kanssaan tunneyhteyttä. Eli suhde olisi täysin arvoton, siinä ei olisi mitään hyvää.

Puhut osin samasta asiasta. Tunneyhteys vaatii luottamusta. Tunneyhteys syntyy vain, jos uskaltaa avata tuntojaan toiselle. Et todellakaan uskalla puhua peloistasi, jos pelkäät samalla toisen irvailevan tai halveksivan sinua. Et uskalla kertoa rakastavasi, jos pelkäät toisen nauravan. Eli näin sekin nojaa luottamukseen.

Eli suhteen pitää olla turvallinen, jotta uskaltaa olla oma itsensä, puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Yllä mainittu psykoterapeutti olisi varmaan samaa mieltä.

Ei minulle tunneyhteys ole ollenkaan tuollaista mitä sinä puhut, sinä tarkoitat tunneyhteydellä nyt jotain ihan muuta.

Ei minulla tunneyhteys vaadi jotain sellaista kuin "uskallusta avata tuntojaan toiselle", "peloista puhumista", "sitä että kertoo rakastavansa", "uskallusta olla oma itsensä", "puhua tunteista ja ajatuksista",... Nuo ovat minulle aivan täysin ventovieraita juttuja, kuin joidenkin avaruusolioiden juttuja. Varmaankin niiden kemiaihmisten juttuja. Kirjoitat ihan omituisia juttuja, esim "uskallusta olla oma itseni"... häh? Minä olen aina oma itseni, ei se vaadi mitään uskallusta. Mitä muutakaan minä mukamas olisin kuin oma itseni? Mitä sinä sitten olet jos et oma itsesi, silloin kun et uskalla olla oma itsesi? Kun pelkäät olla oma itsesi olet jotain muuta... mitä olet silloin, häh?

En ikinä puhuisi sanaakaan saavuttaakseni tunneyhteyden toiseen ihmiseen. Puhumallahan sen yhteyden muodostumista vain estetään, eihän se silloin pääse muodostumaan. Ainoastaan hiljaisuudessa tunneyhteys voi muodostua.

Minulle tunneyhteyden luominen vaatii juuri sitä puhumista, toisen ajatusten ja tunteiden tuntemista. Sitä, että kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu omana itsenään. Minulla ei muodostu mitään tunneyhteyttä, jos toinen möllii siinä vieressä mitään puhumatta päivästä toiseen.

Sama. Ja tunneyhteys tulee siitä, että puhuu tunteista. Kauppalistasta puhuminen ei sitä luo.

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia kaikki naiset valitsee itselleen Chad-salimaken joka puhuu niin nätisti niille ja kehuu kuinka ihania naiset ovat.

Tässä ketjussa puhutaan hyvästä parisuhteesta, ei siitä, kuka kiinnittää huomion. Eihän kukaan ekoilla treffeillä tiedä, onko chad luotettava vai ei. Eikä tiedä vielä pariin vuoteen.

Tunneyhteys vaatii myös, että kumpikin kuuntelee toista syvällisesti, kuulee aidosti mitä toinen sanoo ja että kehonkielten kommunikaatio sopii yhteen. 

Eipä sulla kovin hyvin mee

Määritelkää kiltti mies! Millainen hän on?

Olen ollut parisuhteessa kahden omien sanojensa mukaan kiltin miehen kanssa. Alkuun oli ns. kohteliaisuuksia, kukkia ja kuksimista, muutaman vuoden päästä aivan päinvastainen käytös: molemmat pettivät, salailivat, valehtelivat selän takana.

Molempia yhdisti mm. puhumattomuus, rauhallinen käytös, edessäpäin kaksinaamaisuus ja miellyttämisen tarve. Mutta, yllätys yllätys, toisenlainen kaksoiselämä oli kuitenkin se, mikä paljasti kiltin miehen todellisen luonteen: salakavaluus, heikko itsetunto, jota piti pönkittää jatkuvalla huomion haulla ja flirttailulla muille naisille jne. Ja molemmat jäivät kiinni pettämisestä, toinen jopa vei salamuijansa esitettäväksi vanhempiensa luokse, ennen kuin erosta oli edes puhuttu. Tämä muija löytyi toiselta paikkakunnalta työkomennuksen aikana.

Niin, millainen on kiltti mies?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno huomata, että hyvät arvot joskus edes tuntuvat tärkeiltä. Vielä kun saataisiin nuoretkin naiset välittämään kiltistä miehestä.

Vaatii vähän huonoja kokemuksia, jotta tietää, mikä elämässä on tärkeintä.

En tiedä, mikö tämä ns kilttimies on.

Mutta eihän naisia kohtaan passiivisaggressiivisesti suhtautuva kilttimies ole lainkaan turvallinen kumppani. Jos kiltteydellä kompensoidaan puuttuvaa itseluottamusta ja syviä huonommuuden tunteita, niin sellainen ihminen ei ole kykenevä olemaan luottavainen, turvallinen ja varma suhteessaankaan.

Jos kiltteydellä tarkoitetaan miellyttämisenhalua, niin joo, ei se ole turvallista. Se on teennäistä.

Kiltti ei halua tuottaa kenellekään pettymystä ja myötäilee usein vaikka ei monestakaan syystä pitäisi. Luotettava ihminen osaa pitää rajat ja prioriteetit kunnossa ja sanoa tarvittaessa ei. Hyvää rajanvetoa on myös, että ei ota liikaa vastuuta toisten tunteista omiensa tai oman perheen kustannuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Määritelkää kiltti mies! Millainen hän on?

Olen ollut parisuhteessa kahden omien sanojensa mukaan kiltin miehen kanssa. Alkuun oli ns. kohteliaisuuksia, kukkia ja kuksimista, muutaman vuoden päästä aivan päinvastainen käytös: molemmat pettivät, salailivat, valehtelivat selän takana.

Molempia yhdisti mm. puhumattomuus, rauhallinen käytös, edessäpäin kaksinaamaisuus ja miellyttämisen tarve. Mutta, yllätys yllätys, toisenlainen kaksoiselämä oli kuitenkin se, mikä paljasti kiltin miehen todellisen luonteen: salakavaluus, heikko itsetunto, jota piti pönkittää jatkuvalla huomion haulla ja flirttailulla muille naisille jne. Ja molemmat jäivät kiinni pettämisestä, toinen jopa vei salamuijansa esitettäväksi vanhempiensa luokse, ennen kuin erosta oli edes puhuttu. Tämä muija löytyi toiselta paikkakunnalta työkomennuksen aikana.

Niin, millainen on kiltti mies?!

Ihanko oikeasti pettävä mies voi pitää itseään kilttinä? Mikäköhän heidän päässään liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määritelkää kiltti mies! Millainen hän on?

Olen ollut parisuhteessa kahden omien sanojensa mukaan kiltin miehen kanssa. Alkuun oli ns. kohteliaisuuksia, kukkia ja kuksimista, muutaman vuoden päästä aivan päinvastainen käytös: molemmat pettivät, salailivat, valehtelivat selän takana.

Molempia yhdisti mm. puhumattomuus, rauhallinen käytös, edessäpäin kaksinaamaisuus ja miellyttämisen tarve. Mutta, yllätys yllätys, toisenlainen kaksoiselämä oli kuitenkin se, mikä paljasti kiltin miehen todellisen luonteen: salakavaluus, heikko itsetunto, jota piti pönkittää jatkuvalla huomion haulla ja flirttailulla muille naisille jne. Ja molemmat jäivät kiinni pettämisestä, toinen jopa vei salamuijansa esitettäväksi vanhempiensa luokse, ennen kuin erosta oli edes puhuttu. Tämä muija löytyi toiselta paikkakunnalta työkomennuksen aikana.

Niin, millainen on kiltti mies?!

Ihanko oikeasti pettävä mies voi pitää itseään kilttinä? Mikäköhän heidän päässään liikkuu.

Eivät he ole. Pahuus ja sadistisuus piilotettu miellyttämisen ja kiltteyden maskin taakse.

.

.