Yli 40-v. nainen, joka onnistuit kunnolla pudottamaan painoa. Miten?
Onnistuin minäkin aika helposti nuorempana, mutta nyt 40 plus ikäisenä ainakaan samat keinot kuin ennen ei saa painoa putoamaan kiloa enempää, vaikka kuukausia yrittänyt.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Painoin viime syksynä n.70kg, nyt 65kg ja olen ihan tyytyväinen.
Mitä tein? Lisäsin liikuntaa. Olen aina ollut sohvaperunointiin taipuvainen liikunnanvihaaja. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Aluksi 3-4 krt viikossa parin kilometrin kävelylenkki. Myöhemmin myös pitempiä lenkkejä. Kesäiset pihanhoitoaskareet ja muu hyötyliikunta päälle.
Olen syönyt täysin samaan malliin kuin ennenkin. Säännölliset 2 lämmintä ateriaa päivässä ja aamu-, väli- ja iltapalat. Ihan peruskotiruokaa, ei mitään dieettejä. Myös pullaa ja makkaraa :)
Niin ja onhan tässä ollut myös korona ja jäätävää stressiä. Ehkä nekin sitten laihduttavat, mene ja tiedä!
Jatkan vielä että ruokavaliooni ei kuulu karkit, jätskit, limsat, makeat jälkkärit, energiajuomat, popcornit, sipsit, siivet eikä muutkaan uppopaistetut ja mitä näitä nyt on. Tykkään leipoa itse. Burgerit ja pizzat teen itse, paljon vähärasvaisempaa kuin ravintolassa.
Paastosin sunnuntait. Eli söin lauantaina illalla, ja seuraavan kerran maanantaina aamulla.
Muina päivinä söin normaalisti, kuitenkin painottaen vähärasvaista lihaa ja kasviksia. Kävelin todella paljon, vähintään 10 000 askelta päivässä.
6 kuukaudessa lähti 27 kiloa.
Tutkimusten mukaan keski-ikä ei itse asiassa hidasta aineenvaihduntaa, joten hyvä uutinen on, että laihtuminen onnistuu kyllä.
Itse laihdutin noin 5 kiloa siten, että vähensin kalorit niin pieneen määrään kuin vain ikinä pystyin (ettei kuitenkaan ollut liian kova nälkä) tavoitteena saada mahdollisimman nopeita tuloksia, jotta motivaatio pysyisi yllä.
Aamut vedin kahvin voimalla, lounaaksi pieni annos kevyttä keittoa ja viipale näkkäriä, päivälliseksi mahdollisimman vähän ruokaa niin, että sillä pärjäsi, myöhään illalla söin sitten vähän enemmän, ettei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan. Kaikki ruoka mahdollisimman vähäenergistä eli misokeittoa, salaattia, tomaattia, tofua, porkkanaa, kurkkua, kananmuna, keitettyä riisiä. Ilallla leipää ja vähärasvaista jukurttia.
Ei siis erityisen monipuolinen ruokavalio, mutta tarkoitus ei ollutkaan olla tuolla ruokavaliolla kauaa. Ja toimin siis varmaan kaikkia laihdutusohjeita vastaan, mutta minulla tuo toimi. Tiesin, että tuloksia piti saada mahdollisimman nopeasti, että motivaatio pysyisi yllä.
Ikää 58, painoindeksi 32. Kiloja tullut tasaisesti kilo tai kaksi vuodessa viimeiset30 vuotta. Syön terveellisesti ja säännöllisesti. En syö roskaruokaa enkä karkkia, viiniä hyvin kohtuullisesti. Ruokailu on jo kauan ollut sen tyylistä, mitä monet kuvailevat laihdutukseksi.
Harrastan liikuntaa käytännössä joka päivä. Lenkkeilyä, pyöräilyä, kuntosalia, uinti, vesijumppaa.
Olen päätynyt siihen, että kilot johtuvat unettomuusongelmastani. Nukun usein huonosti, ainakin kerran viikossa on yö, jolloin en nuku ollenkaan. Iltapala on pakko syödä, jos aikoo saada unen päästä kiinni. Unettoman yön jälkeen ainoa keino jolla jaksaa, on syödä useammin.
Toivottomalta tuntuu. Uniongelmaa on yritetty hoitaa monella tavalla ilman apua.
Ja sitten joku kehtaa tulla sanomaan että syö vähemmän, liiku enemmän.
Te syötte liian vähän pätkäpaastoinenne. Totuus on että yleensä suurempi ruokamäärä laiihduttaa, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Itse laihduin kun aloin syödä ENEMMÄn eli lisäsin proteiinia aika paljon ja jätin alkon pois. Liikunta ei tee juuri mitään mutta harrastan sitä muista syistä. Tämän huomasin kun nilkka murtui ja kk kökötin himassa. Paino ei noussut ollenkaan vaikka en liikkunut!
Ottakaa malli miehiltä. Ei ne kituuta millään kahvilla ja keitolla vaan syövät reilusti kun laihduttavat. Naiset ajattelevat jotenkin niin että kaikki syöminen on pahasta. OIkeasti pitää syödä ja tankata jotta laihtuu eikä kilot tule takaisin. Ja niin kuin tässä todettu, pitäisi nukkua hyvin.
Kaikki yli 40vee laiheliinit on niin rumia. Tämä on totuus vaikkei saisi sanoa. Löysä iho roikkuu. Siksi en uskalla laihduttaa.
Kannattaa lukea jokin kirja painonhallinnasta. Kitudieetit ja pätkäpaastot ovat turhaa kidutusta. Painonhallinassa pätee se että syö tarpeeksi eikä liian vähän. Aineenvaihdunta menee tukkoon jos ei syö.
Jutelkaa miesten kanssa painonhallinnasta. Huomaatte ettei niistä yksikään syö mitään salaatteja kuten naiset vaan tekevät muita asioita. Siis hoikat miehet.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan keski-ikä ei itse asiassa hidasta aineenvaihduntaa, joten hyvä uutinen on, että laihtuminen onnistuu kyllä.
Itse laihdutin noin 5 kiloa siten, että vähensin kalorit niin pieneen määrään kuin vain ikinä pystyin (ettei kuitenkaan ollut liian kova nälkä) tavoitteena saada mahdollisimman nopeita tuloksia, jotta motivaatio pysyisi yllä.
Aamut vedin kahvin voimalla, lounaaksi pieni annos kevyttä keittoa ja viipale näkkäriä, päivälliseksi mahdollisimman vähän ruokaa niin, että sillä pärjäsi, myöhään illalla söin sitten vähän enemmän, ettei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan. Kaikki ruoka mahdollisimman vähäenergistä eli misokeittoa, salaattia, tomaattia, tofua, porkkanaa, kurkkua, kananmuna, keitettyä riisiä. Ilallla leipää ja vähärasvaista jukurttia.
Ei siis erityisen monipuolinen ruokavalio, mutta tarkoitus ei ollutkaan olla tuolla ruokavaliolla kauaa. Ja toimin siis varmaan kaikkia laihdutusohjeita vastaan, mutta minulla tuo toimi. Tiesin, että tuloksia piti saada mahdollisimman nopeasti, että motivaatio pysyisi yllä.
Eli paino lähti lihaksista tuolla ruokavaliolla. Huono päätös... Lihaksen saaminen takaisin on kovaa hommaa ja ainoa tapa pitää kalorien kulutus hyvällä tasolla.
Sokeriton, viljaton, maidoton, rasvaton
Sun täytyy kokeilla mikä tapa itsellesi on sopivin. Kuulostele, miten esim yleinen jaksamisesi ja nukkuminen reagoi mihinkin muutokseen. Mulla paino on lähtenyt ja pysynyt kurissa mm. tavoitteellisella ihaskuntoharjoittelulla, syömällä tarpeeksi ruokaa ja riittävästi vähärasvaisia proteiinipitoisia ruokia. Kannattaa tutkia raaka-aineiden ravintosisältöjä. Teen nykyään toisinaan kävelylenkkejä, hölkkääminen vain kasvatti ruokahalua ja sai ajoittain menettämään yöunet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikeinta olla motivoitunut tarpeeksi pitkään. Kun se laihtuminen on niin vaikeaa enää tässä iässä. Muistan kuinka helppoa se oli nuorena, heti kun aloitti, tuli tuloksia. Nykyään on ihan sama syökö koko kesän grillimakkaroita tai toisen kesän pelkästään kevyesti kalaa ja kasviksia, paino on ja pysyy samana vuodesta toiseen.
Se ei hirveästi nostata motivaatiota.Nyt mulla on taas uusi yritys ja olen vielä aiempiakin kertoja tarkempi. Mietin jokaisen suupalan. Jos ei tälläkään kertaa paino lähde putoamaan edes vähäsen, luovutan kokonaan.
Kymmenen vuotta paino pysynyt ihan samana riippumatta siitä mitä milloinkin syön. Toisaalta on hyvä ettei se myöskään ole noussut, vaikka on ollut sellaisiakin porsastelukesiä että oksat pois.
Mutta näyttää olevan ihan sama mitä syön, en laihdu.
Olen nyt myös käynyt lääkärillä ja ravitsemusterapeutilla, mutta ei niissäkään selvinnyt mitään mitä en jo tietäisi.Tiedossa on jo, että minulla on useampikin lääke sellainen mikä muuttaa aineenvaihduntaa, mutta on se nyt perhana, että pitääkö tässä alkaa näännyttämään itseään laihtuakseen? Siitä seuraa sitten taas uusia ongelmia. Hiusten lähtöä ja muuta.
Suomen kesä on lyhyt. Ehkä ne loput 8,5 kuukautta merkitsee enemmän.
Varmasti joo. Mutta kesä on myös sitä herkutteluaikaa. Ja mulla paino on pysynyt jo 10 vuotta samana vaikka vetäisin kesäisin tiukkaa linjaa tai antaisin vain mennä mitään miettimättä. Siinä on se ero.
Minähän nimenomaan mainitsin sen motivaation lopahtamisen. Ja jos joku kysyy, että miksi pitää aloittaa laihis aina just kesällä, niin ihan sen takia, että juuri silloin on kotimaiset kasvikset parhaimmillaan ja edullisia. Ja muutenkin tulee liikuttua enemmän kuin loskasäillä, vaikka käyn kyllä talvellakin uimahallissa ja salilla.
Mutta kyllä se vaan näyttää olevan niin että en enää laihdu, ellei oteta todella radikaaleja keinoja käyttöön. Enkä välttämättä halua sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Ikää 58, painoindeksi 32. Kiloja tullut tasaisesti kilo tai kaksi vuodessa viimeiset30 vuotta. Syön terveellisesti ja säännöllisesti. En syö roskaruokaa enkä karkkia, viiniä hyvin kohtuullisesti. Ruokailu on jo kauan ollut sen tyylistä, mitä monet kuvailevat laihdutukseksi.
Harrastan liikuntaa käytännössä joka päivä. Lenkkeilyä, pyöräilyä, kuntosalia, uinti, vesijumppaa.
Olen päätynyt siihen, että kilot johtuvat unettomuusongelmastani. Nukun usein huonosti, ainakin kerran viikossa on yö, jolloin en nuku ollenkaan. Iltapala on pakko syödä, jos aikoo saada unen päästä kiinni. Unettoman yön jälkeen ainoa keino jolla jaksaa, on syödä useammin.
Toivottomalta tuntuu. Uniongelmaa on yritetty hoitaa monella tavalla ilman apua.
Ja sitten joku kehtaa tulla sanomaan että syö vähemmän, liiku enemmän.
Näinhän se taitaa olla. Saatko nukuttua lomalla tai oletko stressaantunut koko ajan?
Painoni lähti sinua muutaman vuoden nuorempana nousuun kun vanhemmat kuolivat ja oli muuta stressiä. Nukuin miten sattui. Piti todella keskittyä syömiseen, että sain nousun pysähtymään. Mutta vasta kun päätin, että oli stressi mikä hyvänsä niin uni on tärkein. Minua ei saa herättää ellei talo ole tulessa, koska ei tiedä milloin olen nukahtanut. Teen työni sitten kun herään. Ja kas, en kiinnitä syömisiin yhtä paljon huomiota kuin tähän asti, mutta nyt vasta paino on alkanut kunnolla laskea kuukausien kitkuttamisen jälkeen. Olen 3-4 kg kevyempi, ja jostain syystä nyt on helpompaa saada vaaka näyttämään vähemmän.
Minullakin jostain syystä jäätelöpäivän jälkeen paino on pudonnut aiempaa alemmas ihan pykälän verran. Vaikka olen kakkostyypin tapaus. Pitääkö se teoria paikkansa, että ihmisen on välillä syötävä enemmän, jotta aivot ymmärtävät, ettei tässä ole nälänhätä meneillään? Kävisi järkeen. Ainakin tuntuu olo hyvältä seuraavana päivänä, vaikka heti syötyä voi olla olo, ettei olisi pitänyt.
Nyt saattaa mennä päivä kaikenlaisissa pikkupuuhissa niin, että varsinaista nälkää ei tulekaan, eikä myöskään sitä romahdusta, joka aiemmin olisi iskenyt varoittamatta, ja jonka takia piti aina olla joku välipala mukana, koska muuten tuli migreeni seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Te syötte liian vähän pätkäpaastoinenne. Totuus on että yleensä suurempi ruokamäärä laiihduttaa, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Itse laihduin kun aloin syödä ENEMMÄn eli lisäsin proteiinia aika paljon ja jätin alkon pois. Liikunta ei tee juuri mitään mutta harrastan sitä muista syistä. Tämän huomasin kun nilkka murtui ja kk kökötin himassa. Paino ei noussut ollenkaan vaikka en liikkunut!
No, minä vain lihon mitä enemmän syön.
Ainoa tapa, jolla oikeasti laihdun on se, että syön aivan minimaalisen vähän kuukausia. Painoni on ollut noin bmi 25, kun olen halunnut kiloja pois ja mikään muu ei auta kuin tosissaan se, että lähes paastoaa ja syö ihan pirun vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OMAD, kävely.
Omad ei ole kovin terveellinen valinta.
Päinvastoin, sitä terveellisempää ei olekaan. Ja vielä täysin ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Heti alkuun kannattaa ainakin unohtaa kaikenmaailman ihmepaastot ja muut hokkuspokkukset. Ainut mikä tieteellisesti todistetusti toimii on SÄÄNNÖLLINEN 3-4 tunnin välein syöminen.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa painon eikä myöskään jaksamisen kanssa koska syön 3 kunnollista ateriaa päivässä ja 2 ravitsevaa välipalaa.
Toimii jos haluaa parin vuoden päästä painaa enemmän kuin laihdutuksen aloitettuaan.
Vierailija kirjoitti:
kokeile parin päivän paastoa. sen jälkeen salaatti ja vähärasvainen ja sokerinen ruokavalio, sillä voi pudottaa muutaman kilon,lisäksi tee pitkiä kävelylenkkejä. sitkeässä on paino keski -iässä. painonpudotus kuitenkin voi verisuonia auttaa ja sydäntä.pitkäl tähtäimel kannattaa kuitenkin terveysmielessä painon tarkkailu et pysyy normaalipaino.
Muuten voisi ehkä toimia, mutta ei kai nyt sentään sokerista ruokavaliota?
Syön terveellisesti. Pyöräilen reilu 100km viikossa. Lihaskunto treeni 2-3krt viikossa. Liikkuva työ.
Ja olen lähempänä 50v.
Ihan samalla tavalla kuin nuorempanakin. Syömällä kevyemmin ja liikkumalla enemmän.