Sosiaalipummin tarina
Olen tt-tuen saaja, kaiken lisäksi yh-äiti. Opiskelen päätoimisesti ja teen sivutoimisesti töitä. Minulla on diagnosoitu sairauksia, jotka rajoittavat elämääni.
Olenko työtä vieroksuva? Tuskin.
Olen lapsesta asti tottunut tekemään töitä. Olen maalta kotoisin ja vietin kesälomani kotitilani pelloilla, kun toiset lapset viettivät huolettomia päiviä ja matkustivat vanhempiensa kanssa. Tein sellaista työtä, jota harvat suomalaiset suostuvat näinä päivinä tekemään. Työt loppuivat vasta kun muutin lapsuudenkodistani pois. Elämä oli kaoottista: vanhempani olivat jatkuvasti väsyneitä ja me sisarukset riideltiin. Jokainen meistä lapsesta on jollain tavalla traumatisoitunut.
Itsekunnioitus ei kehittynyt lapsuudessa, päinvastoin. Jos en jaksanut 7-vuotiaana tehdä työtä, minua moitittiin laiskaksi ja avuttomaksi. Luultavasti olin lapsuudessa masentunut, vaikka sitä ei koskaan diagnosoitu. Olin myös koulukiusattu.
Itsekunnioituksen puutteesta johtuen päädyin huonoon liittoon, josta lapseni syntyi. Nyt olen siis tuon lapsen yh-äiti. Isä on perustanut uuden perheen.
Kasvuolosuhteideni takia en pärjännyt koulussa, ja se on tietysti heijastunut myöhempään elämääni. Nyt, 36-vuotiaana olen yliopistossa. Mutta olen tehnyt hirvittävän työn, että olen tässä pisteessä.
Tulevaisuus antaa töitä, tai sitten ei.
Sen tiedän, ettei mikään ole tässä elämässä sattumaa; me olemme historiamme tulos. Toisia historia hellii, toisia nujertaa lapsesta alkaen.
Terveisiä Orpolle.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka moni on ollut opiskeluaikoina tukiaisten varassa. Tärkeintä on, ettei jää makoilemaan yhteiskunnan turvaverkkoon niin kuin joku demari. Leuka pystyyn ja töitä kohti!
Tämä on totta. Totta on myös se, ettei tule helposti rekrytoiduksi, vaikka seisoisi päällään.
Ei minulla ole ollut vaikeuksia. Olen myös nähnyt, miten työvoimapulaa paikataan palkkaamalla ihmisiä jopa Intiasta, Kiinasta ja Filippiineiltä asti. Suomalaisella ei pitäisi olla mitään ongelmaa, jos kykenee kouluttautumaan korkeasti... ja haluaa kouluttautua hyödyllisesti.
Kouluttautuminen ja osaaminen ei ole ongelma. Palkatuksi tuleminen on.
Nettihaastatteluissa monet on huonoja. Luonnossa loistavia.
Onko hänellä ongelmaa lainkaan enää. Kurja parisuhde ehkä jätti traumat, mutta aika parantaa haavat. Ja hänellä on tulevaisuus edessään.
Kaikkea hyvää elämääsi!
Nyt on ruokaa tulossa kun kanttarelleja näkyy tienpientareella.
Suomen työttömiin työnhakijoihin liitetään vääriä sterotypioita.
Erittäin suuri osa on vääränikäisiä (+45 v), liian osaavia ja koulutettuja tai väärää sukupuolta.