Te jotka teette töitä yksin, miten jaksatte?

Varsinaista työyhteisöä en suuresti kaipaa, mutta työasioihin liittyvää tietoa kyllä. Onhan noita ohjeita ja koulutusvideoita, mutta paljon paremmin ne jäisivät mieleen ja niistä saisi enemmän irti, jos voisi keskustella jonkun kanssa. Myös hankalista asiakastapauksista haluaisi jutella jonkun kanssa.

Molemmissa on puolensa. Minä teen pääasiassa töitä yksin, mikä sopii mulle, mutta joskus olisi tosiaan kiva purkaa työpäivän tapahtumia tai saada toinen näkökulma, tai vaan jutella. En kuitenkaan ehkä haluaisi sellaista päivittäin.

Olisi mahtavaa saada tehdä töitä yksin autismin kirjolaisena ja fyysisen sairauden myötä, joista jälkimmäinen on aiheuttanut ihan outoja ja pelottavia oireita aivosumuineen, väsymyksineen ja kuivasilmäisyyksineen, joiden seurauksena silmäni ovat ihan ristissä sinivaloa suodattavien pelilaitteiden ympärillä niin, että on vaikeaa keskittyä olon tuntuessa aivan väsyneeltä ja yli-innokkaat lapset kuormittavat minua nykyään.

Aina yksinäni, omassa kodissa tietokonetta tai puhelinta selatessa keskustelupalstoilla kirjoittaen tulee todettua, että olisipa työ tällaista: ei yhtään kohtaamisia, rauhallinen ympäristö, ei jatkuvasti kyseleviä asiakkaita tai sellaisia, jotka jatkuvasti höpöttävät jotakin, joiden sanottaviin en osaa mitään vastata vaan nyökkään tai sanon "mmm". Olkaa vaan onnellisia, jotka saatte työskennellä yksin. Minulla sen tyyppinen työ haaveeksi jää.

Teen etätöitä kotona jo viidettä vuotta (=korona) ja nautin siitä ihan hirveästi! Aiemmin luulin, etten haluaisi tuoda 'töitä kotiin' ja kävin aina toimistolla, vaikka suuri osa työkavereista jo teki muutaman päivän viikossa etätöitä. Kun korona pakotti meidät kotiin työskentelemään, huomasin miten ihanaa on, kun ei mene aikaa työmatkoihin ja töihin pystyy ihan eri tavalla keskittymään, kun saa tehdä niitä omassa rauhassa. Olen intovertti ja viihdyn parhaiten yksin, mutta silti liki päivittäin soitellaan teams- puheluita työkavereille ympäri Suomea. Ja parasta tässä onkin se, että olen tutustunut uusiin ihmisiin, joihin tuskin olisin toimistolla ollessa tutustunut. Siellä tuli juteltua ja kysyttyä neuvoja samoilta tutuilta kollegoita, mutta nyt voin pirauttaa vaikka Maijalle ihan toiselle puolelle Suomea. 

Viime viikko oli puoliksi yksinäistä työtä. Tein siis osan ajasta yksin, kun toisella työntekijällä oli eri työajat ja meidän työaika meni vain pariksi tunniksi päällekkäin. 

Tällä viikolla teen kokonaan yksin, vain maanantaiaamuna oli lyhyt palaveri, jossa oli käsittelyssä tilannekatsaus ja muuttuneet asiat. 

Nautin yksintyöskentelystä, olen silloin tehokas ja aikaansaava, kaverin kanssa menee äkkiä juoruiluksi ja tehottomaksi seisoskeluksi. Kaverin kanssa on kyllä turvallisempaa ja jos tulee joku pulma niin se ratkeaa helpommin kun on kaksi pohtimassa.