Olen 45v enkä enää kaunis, mitä nyt?
Olen ollut aina ns. kaunotar ja saanut paistatella huomiossa. Nyt se on auttamatta ohi. Toki olen vieläkin hyvävartaloinen ja tavallaan kaunis, mutta en enää kuten nuoret naiset.
Miten muuttaisin tyyliäni ja elämäntapaani ja saisin siihen sisältöä? Miten vanheta arvokkaasti ja kuitenkin pitää oman itseni? Olen rakastanut muotia, laittautumista, kaupunkielämää, taidetta jne. Asiat tuntuvat tylsiltä kun olenkin keski-ikäinen tantta.
Kommentit (132)
Kerro parikymppisille nuorille naisille että ulkonäkö katoaa, ja jos ei halua vanhempana saada lohtua pelkästään kissoilta, niin kannattaa koittaa pariutua ja hankkia perhe ennen kolmeakymppiä.
Tuttu tunne. Olin nuorempana viehättävä, nätti ja hoikka. Kasvot muuttuivat jo noin 40v. aika paljon, piirteet alkoivat roikkumaan jonkin verran. Siihen sopeutui vähitellen. Paino ei onneksi ole noussut. Mutta tykkään edelleen kauniista vaatteista. Nyt niistä nauttii lähinnä itse, päät eivät enää käänny. Mutta näin elämä menee. Seuraavat sukupolvet nauttivat hehkeydestään.
Katoin just Riikka purrasta kun oli laitettu artikkeliin kuvia vuosien varrelta, että kyllä on iso notkahdus ulkonäköön käynyt 38v ja 46v välissä. Nyt on yhtä ruma sisäisesti ja ulkoisesti. Tuli ikäkriisi, että hyviä vuosia ei ole enää montaa jäljellä!
En koskaan ole ollut kuin sellainen ihan perusnätti mutta onhan tää aivan uus level olla lähes 50 ja valahtanut 4 vuodessa raketin lailla alamäkee.
Mieheni onneksi hulluna kehooni ja onhan mulla esim ihan mielettömän upeat daisarit ikään nähden mutta kauheaa nähdä vanha akka peilistä.
Tykkään olla aikuinen mutta peilikuva on kaamea, vaikka siis osaan meikata ym tyylillä mutta ikäähän sä et saa piiloon eikä tietysti ole syytäkään.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ketjussa paljon entisiä kaunottaria.
Nuorena jokainen on kaunis, sanoi isäni kun olin teini-ikäinen. Muistan miettineeni silloin, ettei sellainen kauneus, jota on jokaisessa, ole kauneutta ollenkaan.
Mutta nyt jälkikäteen huomaan, että isä oli oikeassa.
Eihän 45 vuotias ole vielä edes kovin vanha. Kyllä ne jotka ovat OIKEASTI kauniita, ovat sitä vielä nelikymppisinäkin. Ellei ole ihan täysin antanut itsensä levitä ja lössähtää.
Esimerkiksi äitini oli todellinen kaunotar ja hän oli sitä loppuun asti. Vielä 7-kymppisenäkin. Ja ilman mitään botoxeja yms.
Vierailija kirjoitti:
Eihän 45 vuotias ole vielä edes kovin vanha. Kyllä ne jotka ovat OIKEASTI kauniita, ovat sitä vielä nelikymppisinäkin. Ellei ole ihan täysin antanut itsensä levitä ja lössähtää.
Esimerkiksi äitini oli todellinen kaunotar ja hän oli sitä loppuun asti. Vielä 7-kymppisenäkin. Ja ilman mitään botoxeja yms.
Selvä. Äitisi on selvästikin niitä harvoja ajattomia kaunottaria maailmassa. Mutta useimmat meistä eivät ole, ja ne jotka saavat elää viisikymppiseksi, kokevat myös sen iän mukanaan tuoman näkymättömyyden tunteen.
Lohduttautua voi monin tavoin. Kuten tässä ketjussa on jo kerrottu, maailmassa on edelleen paljon kauneutta, ja tärkeintä on saada elää, tänäänkin. Mutta en ole aivan varma, lohduttaako ketään tavallista kuolevaista tietää, että sinun äitisi oli todellinen kaunotar eikä päästänyt itseään leviämään.
Puhut hänestä menneessä aikamuodossa, joten ilmeisesti hänkään ei aivan immuuni ajan kulumiselle ollut.
Jatka vaan kurppaantumista. Ikä tekee tehtävänsä.
Minä en ole ollut ikinä kaunis, lähinnä erikoinen. En edes tiennyt, mitä tarkoittaa olla huomion kohteena, kunnes esittelin kesäsijaiselleni työympäristöä ja miehet olivat kuin kissa pistoksissa. Olin kyllä täysin näkymätön. Aika jännä.
Mutta toisaalta, kyllä aika avoimesti huomioimme työpaikalla ne kaikkein komeimmat miehet.
Tavallisemman näköisetkin huomataan, mutta ei se samanlaista kuhinaa saa aikaiseksi kuin esimerkiksi nuori ja komea fyssari.
Mutta, ihminen voi olla todella viehättävä vaikka ei olisi heteronormatiivisesti kaunis tai komea.
Purrasta, en pidä hänestä tai mistään mitä hän edustaa. Mutta onhan hän kaunis. Ikää tulee niin piirteet muuttuu, eikä vanhoihin kuviin vertailu aiheuta kuin pahaa mieltä.
Itse ajattelin käydä kokeilemassa muutamaa väkälankaa ja jotain kosteutushoitoa huuliin.
Ei mitään pysyvää, mutta pienen pienet hidastustöyssyt matkalle.
Elämä on luopumista ja niin se täytyy siirtyä seuraavaan vaiheeseen itse kunkin, jos vain onni käy.
Kosteuta, kosteuta, kosteuta, sisältä ja ulkoa, on ollut oman äitini vinkki, ja muuten toimii. Jos iho kuivahtaa yhtään, se näyttää yhtäkkiä vanhalta. Itse olen huomannut, että vaatetyyliä on pakko simppelöittää, koska muuten alkaa näyttää liian tädiltä. Kuntosalilta haen voimaa ja notkeutta nyt, en halua kävellä kuin vanha nainen, kumarassa ja töpötellen. Käy myös tarkistuttamassa näkö, se vanhentaa kun näyttää tihrustavalta.
10 vuoden kriisiterapia ja sitten onkin seuraava ikäkriisi, ja uusi kriisiterapia jne. Ja muut kriisit päälle. Missään ei ole järkeä, ei.
Parin vuoden kuluttua olet tyytyväinen siihen minkä näköinen olit nyt. Joten mikset olisi tyytyväinen nyt jo?
Saman huomannut nelikymppisenä. 35-vuotiaana olin vielä todella kaunis, mutta siitä pikkuhiljaa alkoi alamäki. Pari lisäkiloa eivät alta asiaa yhtään. Valokuvista se.n huomaa parhaiten.
Mites ne villit vuodet? Niiden jälkeen ei oikein voi arvokkaasti vanheta.
Botoksia ja täyteaineita ei todellakaan kannata ottaa : niillä tulee TÄYTEAINE NAAMA. Siitähän on ollut jo juttua lehdissä, en sitä termiä nyt muista. Mutta kasvot näyttävät jo kolmikymppisellä turvonneilta! Ja epäviehättävilfä.
Katsokaa Martinaa. Vasta 40. Mutta vanha iho, luomet roikkuu, nasot paistaa. Ja varmasti ottanut botokseja
Hän luulee muiden 25-40-vuotiaiden tavoin, että ankkahuulet kun puhaltaa täyteen että se jotenkin nuorentaa. Ei nuorenna.
Vaan aiheuttaa viiksi varjon ylähuulen päälle.
Täytteet näkyy. Ovat rumia.
Ja kaikenlisäksi 40 v on nuori.
Katsokaas miltä he näyttää 49vja sen jälkeen ;) kun nyt jo pilattu iho..
Naiset parhaimmillaan vasta viidenkympin jälkeen
T. M45
Hah hah, nytkö huomaatte, miten vaikeaa on 45-vuotiaana näyttää siltä, että katsotaan toisenkin kerran.
Se on vaikeaa. Jonoksi asti ei riitä..
Toista se on 35. Sitten tapahtuu jotain kymmenennessä vuodessa ja hehkuttavat häviävät. Näinpä.
Tämä on jotenkin niin hämmentävää :D olen aina ollut se vähän rujon näköinen nainen, jonka nähdessä miehet vaan kiihdyttää äkkiä toiseen suuntaan. Laiha olen ollut aina ennen kuin joku tulee huutelemaan siitä, mutta olen vain luonnostani sotkuisen näköinen. Kasvojenpiirteilleni ei sovi mikään meikki ja hiukset on kuivaa hamppua jota saa repiä auki kaikin käsivoimin mega-super-öljy-olaplex-kiilto-tehosäihky-aineiden jäljiltäkin. Minä jopa odotan vanhenemista kun ei ole mitään menetettävää, päinvastoin, saa olla rauhassa just sellainen kun on. Olen aina muutenkin ihastellut vanhempia naisia.