Olen 45v enkä enää kaunis, mitä nyt?

Vierailija kirjoitti:

Sain 44-vuotiaana kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lihoin kolmessa vuodessa 20 kg vaikka liikuin ja söin "oikein". Rasva-aineenvaihdunta vaan jumitti, kasvot turposivat ja jaksaminen hyytyi.

Vihasin itseäni pitkään ja vaikka mitä tein, näytin mielestäni muumin ja buldogin risteytykseltä. Olin tottunut koko elämäni käyttämään kokoni xs mukaisia vaatteita ja hippouduttani olin jo L-hyllyllä, jalkoja särki ja kaksoisleuka lepatti.

Sitten päätin, että ihan sama, säästöt hyvälle plastiikkakirurgille ja kävin kahdessa operaatiossa, sekä lisäsin kuntoilua ja salia entisestään, plus hion ruokavalioni ammattilaisen kanssa.

Saanko kysyä, paljonko toimenpiteesi suunnilleen maksoivat? Ja eikö lääkitys jeesannut kilpirauhasen vajaatoimintaan?

Olen nyt ikäänkuin saanut entisen itseni raavittua esiin, vanhat kasvonpiirteeni sekä vartaloni; en näytä kiristetyltä mutta omalta itseltäni noin 10 v sitten. Olen hyväksynyt sen, etten enää nuorru, mutta pidän peilikuvastani ja itsestäni, jaksamisestani ja siitä, että elämänkokemusta on näihin yhdistettynä.

Tapasin nuoruusaikojen opiskelukaverin, jonka kanssa oli 20 v. sitten sutinaa -hän on 5 vuotta minua nuorempi- ja kieltämättä on mukavaa etten näytä tädiltä hänen mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain 44-vuotiaana kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lihoin kolmessa vuodessa 20 kg vaikka liikuin ja söin "oikein". Rasva-aineenvaihdunta vaan jumitti, kasvot turposivat ja jaksaminen hyytyi.

Vihasin itseäni pitkään ja vaikka mitä tein, näytin mielestäni muumin ja buldogin risteytykseltä. Olin tottunut koko elämäni käyttämään kokoni xs mukaisia vaatteita ja hippouduttani olin jo L-hyllyllä, jalkoja särki ja kaksoisleuka lepatti.

Sitten päätin, että ihan sama, säästöt hyvälle plastiikkakirurgille ja kävin kahdessa operaatiossa, sekä lisäsin kuntoilua ja salia entisestään, plus hion ruokavalioni ammattilaisen kanssa.

Olen nyt ikäänkuin saanut entisen itseni raavittua esiin, vanhat kasvonpiirteeni sekä vartaloni; en näytä kiristetyltä mutta omalta itseltäni noin 10 v sitten. Olen hyväksynyt sen, etten enää nuorru, mutta pidän peilikuvastani ja itsestäni, jaksamisestani ja siitä, että elämänkokemusta on näihin yhdistettynä.

Tapasin nuoruusaikojen opiskelukaverin, jonka kanssa oli 20 v. sitten sutinaa -hän on 5 vuotta minua nuorempi- ja kieltämättä on mukavaa etten näytä tädiltä hänen mielestään.

Viestini hyppäsi lainauksen keskelle. Siis: Saanko kysyä, paljonko toimenpiteesi suunnilleen maksoivat? Ja eikö lääkitys jeesannut kilpirauhasen vajaatoimintaan?

Samanikäisenä miehenä mietin, että kun ulkoinen komeus rapistuu, kannattaa panostaa sisäiseen kauneuteen. Sisäinen rauha ja läsnäolo parantavat myös ulkoista olemusta.

Lisäksi kannattaa "kilpailla" vain omassa ikäsarjassaan eikä vertailla itseään puolet nuorempien ulkonäköön.

Nuorempana ja komeampana en ainakaan itse osannut kantaa itseäni itsevarmana (epävarmuutta ja komplekseja), joten nyt keski-ikäisenä elämä on tasaisempaa.

Juu, nuoruuden kauneutta ei takaisin saa, ja sen asian kanssa on vain opittava elämään. Itsellä toiminut hyvin se, että olen "opetellut" pukeumaan naisellisesti ja löytänyt oman tyylini. Puolitoista vuotta mennyt uudessa työpaikassa, jossa enimmäkseen naisia, ja monet kerrat on ihasteltu vaatetustani ja jopa aurinkolasejani:-) Ja lauantaina Helsingin yöelämässä käydessäni eräs nuori, todella sievä neitokainen kehui mekkoani... Pakko se on tunnustaa, että mieltä lämmittää, ettei vieläkään ole täysin näkymätön kanssaihmisilleen.

N55

Eiks se oo vaan reilua ettei enää oo niin kaunis . Ruma mies ei ole koskaan saanut ihailua osakseen. Eikö tähän pitäisi hallituksen puuttua ja tasa-arvo Suomeen tämän asian kanssa. Miehillekin 700 naista ihailemaan ympäri vuorokauden .

Vierailija kirjoitti:

Botoksia ja täyteaineita ei todellakaan kannata ottaa : niillä tulee TÄYTEAINE NAAMA. Siitähän on ollut jo juttua lehdissä, en sitä termiä nyt muista. Mutta kasvot näyttävät jo kolmikymppisellä turvonneilta! Ja epäviehättävilfä.

Katsokaa Martinaa. Vasta 40. Mutta vanha iho, luomet roikkuu, nasot paistaa. Ja varmasti ottanut botokseja

Hän luulee muiden 25-40-vuotiaiden tavoin, että ankkahuulet kun puhaltaa täyteen että se jotenkin nuorentaa. Ei nuorenna.

Vaan aiheuttaa viiksi varjon ylähuulen päälle.

Täytteet näkyy. Ovat rumia.

Ja kaikenlisäksi 40 v on nuori.

Katsokaas miltä he näyttää 49vja sen jälkeen ;) kun nyt jo pilattu iho..

Tämä.

Kaikki voivat olla kauniita omalla tavallaan. Kuvassa mielestäni erittäin kaunis vähän vanhempi nainen.

https://media1.popsugar-assets.com/files/thumbor/nOsI9EikZX2qYGegJ8gw0k…

Ihan kuin ap olisi rakentanut elämänsä miesten ihailun varaan, eikä voi enää tehdä mitään, jos se viedään häneltä pois.

Ja tuo "mitä nyt?" kertoo sen, että tämä on provo.

En itse edes tiedä näänkö eläväni sinne asti.

t. se 23v, 175cm mimmi jonka keskustelu yllättäen poistettiin

Toi aloittajan teksti kuvastaa sitä että hänellä ei ole elämässään oikeita ongelmia. No murheiden määrä on vakio, sanotaan. Voihan sitä aina murehtia tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain 44-vuotiaana kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lihoin kolmessa vuodessa 20 kg vaikka liikuin ja söin "oikein". Rasva-aineenvaihdunta vaan jumitti, kasvot turposivat ja jaksaminen hyytyi.

Vihasin itseäni pitkään ja vaikka mitä tein, näytin mielestäni muumin ja buldogin risteytykseltä. Olin tottunut koko elämäni käyttämään kokoni xs mukaisia vaatteita ja hippouduttani olin jo L-hyllyllä, jalkoja särki ja kaksoisleuka lepatti.

Sitten päätin, että ihan sama, säästöt hyvälle plastiikkakirurgille ja kävin kahdessa operaatiossa, sekä lisäsin kuntoilua ja salia entisestään, plus hion ruokavalioni ammattilaisen kanssa.

Olen nyt ikäänkuin saanut entisen itseni raavittua esiin, vanhat kasvonpiirteeni sekä vartaloni; en näytä kiristetyltä mutta omalta itseltäni noin 10 v sitten. Olen hyväksynyt sen, etten enää nuorru, mutta pidän peilikuvastani ja itsestäni, jaksamisestani ja siitä, että elämänkokemusta on näihin yhdistettynä.

Tapasin nuoruusaikojen opiskelukaverin, jonka kanssa oli 20 v. sitten sutinaa -hän on 5 vuotta minua nuorempi- ja kieltämättä on mukavaa etten näytä tädiltä hänen mielestään.

Viestini hyppäsi lainauksen keskelle. Siis: Saanko kysyä, paljonko toimenpiteesi suunnilleen maksoivat? Ja eikö lääkitys jeesannut kilpirauhasen vajaatoimintaan?

Toki; yhteensä vajaat 20 000 euroa. Päätin investoida osan säästöistäni ja ilme freesautui heti kun turvotus ja mustelmat paranivat. En halunnut mitään "Wildensteinin morsian"-lookia enkä sellaista saanut.

Lääkitys on auttanut vajaatoimintaan (on kaksoislääkitys), mutta kertynyttä höttöä ja venyneitä kasvojen kudoksia se ei korjannut. Näytin aina väsyneen laiskalta. Nyt on hyvä, ts. tunnistaa itsensä taas peilistä.

Toisaalta nuorena sitä ei osannut arvostaa asioita. Sitä, että on heleä iho ja on ns. parhaassa iässä: keho jaksaa ja palautuu fyysisesti nopeasti jne. Piti itsestään selvänä suurinta osaa niistä hyvistä asioista. Ainakin minä. Myös sitä kauniimpaa olemustaan ja miesten huomiota.