Millaista elämä oli 50-60-luvulla Suomessa?
Omalta osaltani tuo aika historiassa on jotenkin hämärän peitossa. Sota-ajasta on kuultu paljon ja 70-luku taas on niin "lähellä", että siitäkin kuulee yhä jatkuvasti kuvailuja. 50-60-luku on vain epämääräisesti "jälleenrakennusta". Esimerkiksi omat vanhempani ovat syntyneet tuossa 60-luvun vaihteessa, joten heillä ei hirveästi muistikuvia ole ja isovanhemmat taas on jo kuolleet. Millaista oli tavallisen ihmisen ja perheen elämä, joko maaseudulla tai kaupungissa? Kiitos jos jaksatte kertoa ja kuvailla, pienetkin jutut kiinnostaa.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin maaseudulla kurjuutta ja köyhyyttä riitti. Työt olivat raskaita ja jatkuva nälkä huonon ruuan takia. Lähinnä velleillä ja puuroilla elettiin, joskus ei ollut niitäkään, sunnuntaisin saattoi olla perunoita ja kastia. Olkaa nuoret kiitollisia siitä, miten hyvin asiat teillä on.
Höpön löpön. Kuulostaa kuin puhuisit jostain 1860-luvun nälkävuosista.
Ei 50- ja 60-luvuilla enää eteläisessä Suomessa ja teollisuuspaikkakunnilla nälkää nähty, ei maaseudulla maalaistaloissa jos nyt yleensä missään. Olihan tietysti hyvin köyhiäkin ihmisiä, johtui sitten mistä johtui, oli sairautta, alkoholismia, erilaisia rajoitteita jne ja sosiaalihuolto ei sentään ihan helposti rahaa jakanut. Lapsia oli paljon myös.
Kyllä kaupoissa ruokaa myytiin ja kaikkea mitä tarvittiin. Eli siinä mielessä ei ollut mikään pula-aika.
Asunnot saattoi olla huonokuntoisia, kaikenlaisissa hökkeleissäkin asuttiin ja ilman mukavuuksia.
60-luvun Brittilapset olleet paljon huolissaan ydinsodista kun on pyydetty ennustamaan tulevaisuutta, millaista elämä on vuonna 2000. Myös automaation lisääntymisestä ja ihmisten joutumisesta työttömäksi on kannettu huolta, eräskin sanoi että jotain pitäisi tehdä sille, mutta eihän sille mitään tehty, annettiin vaan tumput suorana automaation viedä työpaikat ja sitten vaan syyllistetään työttömäksi joutuneita työttömyydestään, erittäin raukkamaista! Automaatiota olisi pitänyt alkaa verottaa kuten ihmistyövoimaakin!! Nyt hyödyn on korjanneet vain osakkeenomistajat, kaikkien muiden vahingoksi!!!
Vierailija kirjoitti:
Lehtiä kuulemma lapset keräs ja ne pystyi palauttamaan kauppaan kun pullot nykyään. Niillä ostettiin sukulakuja. Näin on Anoppi muistellut. Maitokauppaan mentiin oman pullon kanssa.
Maitokauppaan mentiin oman maitokannun kanssa. Keräyspaperilla minä keräsin ensimmäisen rannekelloni joskus 50-60 luvun vaihteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkovessa olivat vielä enemmistöllä. Hanasta ei tullut kuumaa vettä jos edes kylmää. Pesulla käytiin kahdesti viikossa saunassa. Enimmäkseen asuttiin maalla ja jokaisen kesä meni kitkiessä heinäpeltoja. 60~luvun jälkipuoliskolla alkoi sitten tapahtua. Autoja tuli ja moottoripyöriä. Päästiin liikkumaan ja alettiin muuttamaan kaupunkeihin. Oli sisävessa ja kylpyamme ja jääkaappikin. Radion pystyi ostamaan kuukauden palkalla.
Puhut nyt jostain maaseudusta. Kaupungeissa on ollut jo paljon aiemminkin sisävessat.
Valtaosalla oli. Asun keskisuuressa kaupungissa. Pari km keskustan ulkopuolella on omakotialue. Yksi jäärä otti veden pihakaivosta ja käytti ulkovessa tuonne 1980- luvun puoliväliin asti. Ilmeisesti kaupungin terveysvalvonta puuttui silloin asiaan.
Tiedoksi, että Helsingin kaupungissa on tälläkin hetkellä käytössä olevia ulkohuusseja omakotitaloissa, joissa asutaan pysyvästi. Samoin monet hakevat veden vesiposteista, koska vesi on olevinaan "parempaa". Tämä siis 1.12.2023.
t. MaTaPuPu
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Miten niin tilaaminen 50-60-luvuilla kuulostaa hassulta? Ei silloin ollut tavarataloja ja tokmaneja joka nurkalla. Kyläkauppoja oli, mutta niiden valikoima oli melko vaatimaton. Taivalkoskella Jalavan kauppa taitaa olla viimeinen sitä aikaa muistuttava kauppa. Oli vaan tilattava, ja nykyisin sieltäkin voi tilata netissä.
Nettiä ei tietenkään ollut, mutta lehdissä oli sellaisia kuponkeja, joissa "vastanottaja maksaa postimaksun", eli tilaaminen oli ilmaista. Tavara käytiin lunastamassa postiennakolla.
Vierailija kirjoitti:
Elämä 1950- ja 1960-lukujen Suomessa oli hyvin erilaista riippuen siitä, missä asui.
Ei voi verrata esim noiden vuosikymmenten Helsinkiä ja jotakin Kainuun peräkylää, jonne sähkö saattoi tulla joskus 1980-luvun puolivälissä.
Sen muistan lapsuuteni Helsingistä, että maitokauppoja oli paljon, ja niihin mentiin oman maitokannun kanssa. Mitään itsepalvelumyymälöitä ei ollut, ja ruokakaupat olivat paljon pienempiä kuin nykyisin. Pienissäkin ruokakaupoissa oli palvelutiski, joissa myytiin lihaa. Vihannes- ja hedelmävalikoimat olivat hyvin rajalliset, koska ulkomaisten vihannesten tuonti oli säädeltyä. Avokado ja munakoiso yleistyivät kaupoissa vasta 1980-luvulla.
Kauppatorilta ja kauppahallista ostettiin tuoretta kalaa. Joskus niin tuoretta, että kalakauppias tappoi kuhan siinä asiakkaan silmien edessä. Ei silloin mitään ruodottomia fileitä myyty, vaan kala myytiin kokonaisena. Kotona sitten suomustettiin kala, ja niitä suomuja lev
Täälläkin asuu yksi 1953 syntynyt. Silloin lapsetkin joutuivat osallistua töiden tekoon. Kauppoihin tuli ulkomaalaisia omenoita vasta jouluksi jos silloinkaan. Viina oli viimeinen, jota myytiin kortilla rajallinen määrä. Ja sitten "mustasta" hullun kalliilla.
Silloin oli paljon elossa sodassa evakossa olleita. Varsinkin pohjoisessa asunnot olivat uusia, vaikka vaatimattomasti varustettuja. Koko Lappi ja hyvä osa Kainuuta oli poltettu maan tasalle, joten pakko oli rakentaa uutta. Sodasta ei puhuttu, evakosta jonkun verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Niin juuri. Mistä olisi 1950-60 luvulla voinut mitään tilata.
Anttilan postimyyntiluettelo oli 60-luvulla ainakin.
Mitään ei ollut vielä kielletty: ei ollut kiellettyjä sanoja, ei nopeusrajoituksia, sai tupakoida ihan missä vain, pyöräilykypärää ei ollut keksittykään, ei tarvittu aurinkovoiteita, lapsia sai rangaista fyysisestikin ja opettajakin sai pitää kuria, jne jne jne
Vierailija kirjoitti:
En tunnista omaa lapsuuttani näistä jutuista. Oli maalaistalo, kaksi autoa, televisio, jääkaappi, puhelin, radio, lapsilla polkupyörät, keittiössä puu- ja sähköliesi jne. Ruokana oli usein kalaa, koska ukki kalasti. Pihassa oli kasvimaa ja perunoita monen perheen tarpeisiin. Kesästä jouluun syötiin paljon kasviksia, kellari oli juureksia pullollaan ja kurkkua säilöttiin etikkaliemeen, jos ei käytetty jo kesällä.
Lähikaupungissa käytiin jätskillä ja ravintolassa syömässä. Kesämökkikin löytyi läheisen järven rannasta. Naapuriin tuli kesälapsia eli naapuripariskunnan lapsenlapsia, jotka viettivät maalla koko kesän, vaikka äitinsä eivät olleet töissä.
Mitä te siitä televisiosta katsoitte? Maalla piti radion pattereita säästää niin, että vain hyvin harvoja ja valittuja ohjelmia kuunneltiin. Urheilua tietenkin, kotimainen puolituntinen ja lauantain toivotut levyt uutisten lisäksi.
Kuka sillä toisella autolla ajoi? Naisilla oli harvemmin ajokortteja muilla kuin karjakoilla ja terveyssisarilla.
Kansakoulu oli ilmainen, mutta oppikouluun piti pyrkiä ja sen käyminen maksoi. Käytännössä yksi elämän suurista valinnoista tapahtui siten jo 11 vuotiaana. Kaikilla ei osaaminen riittänyt oppikouluun pääsemiseen ja vielä useamman vanhemmilla ei ollut varaa maksaa sitä.
Synnyin - 50- luvun alussa maalla. Taloa lämmitettiin puilla. Kylmä vesi tuli sisään ja oli viemäri.
Ei ollut kodinkoneita. Pyykkiä pestiin saunanpadassa talvella ja joen rannalla kesällä.
Ei ollut jääkaappia, vaan ns.kylmäkomero, jossa oli ulos menevä putki, joka viilensi kaappia.
Ruoka oli niukahkoa ja yksinkertaista. Perunavelliä, leipäpaistia, paistettua läskiä ja perunoita. Marjapuuroa. Viiden hengen perheelle ostettiin 300 g jauhelihaa.
Vaatteet teetettiin enimmäkseen ompelijalla. Ulkovaatteet ostettiin.
Isä ei juuri ollut kotona, koska oli yrittäjä. Jos oli kotona, oli kireä ja väsynyt. Äiti oli kotona ja hänkin väsynyt suuren perheen hoitamisesta ilman kodinkoneita.
Koulua oli 6 päivää viikossa. Oli kansakoulu ja oppikoulu, johon piti pyrkiä. Kaikki eivät käyneet oppikoulua, vaan jäivät kansakouluun. Oppikoulu oli maksullinen. Vain oppikoulussa opiskeltiin kieliä ja monipuolisempaa matematiikkaa.
50- luvulla kuunneltiin radiota, jossa oli 2 kanavaa: yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. Rinnakkaisohjelmassa saattoi kuulla iskelmiä ja kevyempää ohjelmaa. Meillä kuunneltiin vain vakavampaa yleisohjelmaa.
60-luvun alussa tuli televisio. Lauantaisin katsottiin Me Tammelat -tv-sarjaa. Shirley Temple -elokuvia sunnuntaisin.
Ajat ovat muuttuneet monella tavalla. Ihmiset maalla kävivät kylässä naapureissa ja sukulaisissa. Lapset juoksivat ja leikkivät pitkin pihoja keskenään. Perheissä maalla oli paljon lapsia.
Kaipaanko sitä aikaa? Ehkäpä en. Sieltä on selvitty tähän päivään.
M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Niin juuri. Mistä olisi 1950-60 luvulla voinut mitään tilata.
60-luvulla tilasin kyllä Anttilasta vaatteita. Tallessa on vielä jokunen. Olin teini silloin.
Vasta jouluksi sai tuontirajoitusten takia tuoda maahan ulkolaisia omenoita. Siihen asti oltiin kotimaisten talviomenoiden varassa. Selvennyksenä siihen, miksi jouluna yleensäkin oli hedelmiä.
t. -58
Legendaariset Anttilan kuvastot! Ne ilmestyi kaksi kertaa vuodessa ja välissä saattoi ilmestyä vielä joulukuvasto.
Kyllä se kuvasto on ollut jo 50-luvun puolella.
Siitähän kaikki tilattiin. Että se oli jännittävää. Anttilan kuvasto oli kuin tavaratalo kotonamme. Kaikilla vaatteilla oli nimi tyyliin "Elsa-poolopusero, Matti-haalarit, Jouko-yöasu " jne.