Millaista elämä oli 50-60-luvulla Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Poliittisesti oli mielenkiintoista aikaa. Yleislakko oli 1956. Muistan sen hyvin olen synt. -50. Noottia tuli Neu vostoliitosta ja Kekkosta muilutettiin ja kom munisteja oli paljon. Elintarvikkeiden säännöstely päättyi 1954. Minulla on vielä tallessa omat kupongit, jotka jäivät käyttämättä kun säännöstely loppui. 

Siis mitä?!? Kekkosta muilutettiin? Napattiin kyytiin ja kuljetettiin itärajan yli? Milloinkas tämä tapahtui? Nyt tulee ihan uutta tietoa, vietiinkö Sylvi ja pojatkin? Tämä taitaa olla osa Suomen salattua historiaa.

Avioliitot oli pakkoliittoja, jos niihin liittyi ennen aikaisia raskauksia. Ainakin 60luvulla

Vierailija kirjoitti:

Ainakin maaseudulla kurjuutta ja köyhyyttä riitti. Työt olivat raskaita ja jatkuva nälkä huonon ruuan takia. Lähinnä velleillä ja puuroilla elettiin, joskus ei ollut niitäkään, sunnuntaisin saattoi olla perunoita ja kastia. Olkaa nuoret kiitollisia siitä, miten hyvin asiat teillä on.

Höpön löpön. Kuulostaa kuin puhuisit jostain 1860-luvun nälkävuosista.

Vierailija kirjoitti:

Ulkovessa olivat vielä enemmistöllä. Hanasta ei tullut kuumaa vettä jos edes kylmää. Pesulla käytiin kahdesti viikossa saunassa. Enimmäkseen asuttiin maalla ja jokaisen kesä meni kitkiessä heinäpeltoja. 60~luvun jälkipuoliskolla alkoi sitten tapahtua. Autoja tuli ja moottoripyöriä. Päästiin liikkumaan ja alettiin muuttamaan kaupunkeihin. Oli sisävessa ja kylpyamme ja jääkaappikin. Radion pystyi ostamaan kuukauden palkalla.

Puhut nyt jostain maaseudusta. Kaupungeissa on ollut jo paljon aiemminkin sisävessat.

Vierailija kirjoitti:

Poliittisesti oli mielenkiintoista aikaa. Yleislakko oli 1956. Muistan sen hyvin olen synt. -50. Noottia tuli Neu vostoliitosta ja Kekkosta muilutettiin ja kom munisteja oli paljon. Elintarvikkeiden säännöstely päättyi 1954. Minulla on vielä tallessa omat kupongit, jotka jäivät käyttämättä kun säännöstely loppui. 

Omat neljävuotiaan kupongit? Anteeksi, varmasti muistat paremmin kuin minä, kasarin lapsi mutta onko pakko heittäytyä asiantuntijaksi?

Lapsuuden nuorukaiset jo 70- vuotiaita kun heidät niin hyvin muistaa.Hyvin pitkälti töitä tehtiin vielä käsipelillä porukalla mihin tänäpäivänä koneet.

Sodan jälkeen oli hyvin köyhää. Oman äitini ja isäni suvun tarinaa kuunnellessani mietin, että ikäiseni ja minua nuoremmat tyhmyyttämme väitämme , että ennen kaikki ole helpompaa. Ei todellakaan ollut. Me pääsemme hiton paljon helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden nuorukaiset jo 70- vuotiaita kun heidät niin hyvin muistaa.Hyvin pitkälti töitä tehtiin vielä käsipelillä porukalla mihin tänäpäivänä koneet.

Kirvesmies-isälläni on vakavat kulumat ja kivut kehossaan nyt vanhuksena juuri tästä syystä.

Kaikki naispuoliset käytti hameita ja vanhaksi tultiin heti 50 täytettyä, viimeistään kuusikymppisenä. Lasten mielipidettä ei ollut, korkeintaan kysyttiin että kenenkäs tyttö tai poika olet, ja kaikki tuntemattomat aikuiset puhutteli silloin kun parhaaksi näkivät, kasvatus oli enemmän yhteisöllisempää, mutta tukkapöllyä antoi vain omat vanhemmat tai ehkä opettajat joskus, tyttöjen asuun kuului esiliina, kuukautisista ei pystytty puhumaan, avioliitto sinetöi seksuaalisuuden aviopuolisoon, aviorikos oli suuri häpeä, mitään sosiaalitukia ei ollut joten kaikki kynnelle kykenevät kävivät töissä ja osa armeliaisuudesta hoidettiin siten että myös ne heikoimmat saivat elantonsa jostakin, monasti renkinä tai piikana. Uskonto ja kirkko oli läsnä elämässä, katekismus piti osata, suurin osa uskoi tuonpuoleiseen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkovessa olivat vielä enemmistöllä. Hanasta ei tullut kuumaa vettä jos edes kylmää. Pesulla käytiin kahdesti viikossa saunassa. Enimmäkseen asuttiin maalla ja jokaisen kesä meni kitkiessä heinäpeltoja. 60~luvun jälkipuoliskolla alkoi sitten tapahtua. Autoja tuli ja moottoripyöriä. Päästiin liikkumaan ja alettiin muuttamaan kaupunkeihin. Oli sisävessa ja kylpyamme ja jääkaappikin. Radion pystyi ostamaan kuukauden palkalla.

Puhut nyt jostain maaseudusta. Kaupungeissa on ollut jo paljon aiemminkin sisävessat.

Valtaosalla oli. Asun keskisuuressa kaupungissa. Pari km keskustan ulkopuolella on omakotialue. Yksi jäärä otti veden pihakaivosta ja käytti ulkovessa tuonne 1980- luvun puoliväliin asti. Ilmeisesti kaupungin terveysvalvonta puuttui silloin asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naispuoliset käytti hameita ja vanhaksi tultiin heti 50 täytettyä, viimeistään kuusikymppisenä. Lasten mielipidettä ei ollut, korkeintaan kysyttiin että kenenkäs tyttö tai poika olet, ja kaikki tuntemattomat aikuiset puhutteli silloin kun parhaaksi näkivät, kasvatus oli enemmän yhteisöllisempää, mutta tukkapöllyä antoi vain omat vanhemmat tai ehkä opettajat joskus, tyttöjen asuun kuului esiliina, kuukautisista ei pystytty puhumaan, avioliitto sinetöi seksuaalisuuden aviopuolisoon, aviorikos oli suuri häpeä, mitään sosiaalitukia ei ollut joten kaikki kynnelle kykenevät kävivät töissä ja osa armeliaisuudesta hoidettiin siten että myös ne heikoimmat saivat elantonsa jostakin, monasti renkinä tai piikana. Uskonto ja kirkko oli läsnä elämässä, katekismus piti osata, suurin osa uskoi tuonpuoleiseen elämään. 

Nyt menee jo aikaan ennen sotia.

Vanhempieni kertomusten perusteella järkyttävän ankeaa. Onneksi synnyin vasta 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni kertomusten perusteella järkyttävän ankeaa. Onneksi synnyin vasta 80-luvulla.

Ankeus on ihmisen mielessä. Minä olen saanut ihan toisenlaisen kuvan sukulaisteni kertomuksista ja valokuvista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliittisesti oli mielenkiintoista aikaa. Yleislakko oli 1956. Muistan sen hyvin olen synt. -50. Noottia tuli Neu vostoliitosta ja Kekkosta muilutettiin ja kom munisteja oli paljon. Elintarvikkeiden säännöstely päättyi 1954. Minulla on vielä tallessa omat kupongit, jotka jäivät käyttämättä kun säännöstely loppui. 

Valemuistoa pukkaa.

Mikä on valemuistoa noista? Kerro.

Mitä tarkoitat muokuttamisella?

Muilutus tarkoittaa yhdistettyä sieppausta ja pahoinpitelyä. Nykysuomen sanakirjan mukaan sillä tarkoitetaan henkilön väkivaltaista kuljettamista toiselle paikkakunnalle tai valtakunnan rajan taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naispuoliset käytti hameita ja vanhaksi tultiin heti 50 täytettyä, viimeistään kuusikymppisenä. Lasten mielipidettä ei ollut, korkeintaan kysyttiin että kenenkäs tyttö tai poika olet, ja kaikki tuntemattomat aikuiset puhutteli silloin kun parhaaksi näkivät, kasvatus oli enemmän yhteisöllisempää, mutta tukkapöllyä antoi vain omat vanhemmat tai ehkä opettajat joskus, tyttöjen asuun kuului esiliina, kuukautisista ei pystytty puhumaan, avioliitto sinetöi seksuaalisuuden aviopuolisoon, aviorikos oli suuri häpeä, mitään sosiaalitukia ei ollut joten kaikki kynnelle kykenevät kävivät töissä ja osa armeliaisuudesta hoidettiin siten että myös ne heikoimmat saivat elantonsa jostakin, monasti renkinä tai piikana. Uskonto ja kirkko oli läsnä elämässä, katekismus piti osata, suurin osa uskoi tuonpuoleiseen elämään. 

Nyt menee jo aikaan ennen sotia.

Ei mene. Ei ollut kovin erilaista tietenkään elämä jälkeen sotien kuin sitä ennen. Aloitin kansakoulun Turussa 1956 ja kaikilla meillä tytöillä oli esiliinat päällä ja rusetti hiuksissa. Koulukuvista sen näkee. Renkejä ja piikoja oli maaseudulla, mistä olisivat pienviljelijät saaneet koneistoa. Lehmät lypsettiin käsin. Kirkossa käytiin paljon vaikkeivat kaikki koska kom munistit olivat ateisteja ja heitä oli tuohon aikaan kaupungeissa aika tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliittisesti oli mielenkiintoista aikaa. Yleislakko oli 1956. Muistan sen hyvin olen synt. -50. Noottia tuli Neu vostoliitosta ja Kekkosta muilutettiin ja kom munisteja oli paljon. Elintarvikkeiden säännöstely päättyi 1954. Minulla on vielä tallessa omat kupongit, jotka jäivät käyttämättä kun säännöstely loppui. 

Omat neljävuotiaan kupongit? Anteeksi, varmasti muistat paremmin kuin minä, kasarin lapsi mutta onko pakko heittäytyä asiantuntijaksi?

En ole asiantuntija millään alalla. Elin tuolloin ja minulla on kupongit vielä tallella. Veljelläni myös, hän syntyi 1952. Itse en muista niitä kuponkeja käytettäneen koska oli nelivuotias enkä käynyt kaupassa. Äiti ja mummi kertoivat usein. Mitä tarkoitat "heittäytyä asiantuntijaksi"? 

50 -luvulla ei ollut vielä kummoisempia ehkäisyjä. Avioliiton ulkopuolinen lapsi oli kamala häpeä, mutta sekään ei riittänyt. Näitä naisia myös pakkosteriloitiin 50 -luvulla ja lapset huostaanotettiin. Töitähän ei pienten lasten au-äidit tietenkään saaneet. 60 -luvulla tuli epilleri ja naisen asema hieman parani. Heikkohan se oli silti. Hyvä lehmä saattoi olla arvostuksessa korkeammalla kuin emäntä. Naiset eivät välttämättä edes syöneet samasta pöydästä kuin muut. Oli hyvin tavanomaista, että emäntä kyykki jossain tiskipöydän jakkaralla jotain näykkimässä kun miehet istuivat ruokapöydässä. Isot muutot muuttivat yhteiskuntaa. Sodan jälkeiset rintamamiestilat todettiin elinkelvottomiksi ja isot määrät nuoria muutti kaupunkeihin, jopa Ruotsiin töihin. Lähiöt syntyivät. Kaupungeissa naisten asema parani. Naisille oli töitä ja kotityöt helpottuivat. Vastaavasti miehet vastasivat lisääntyvällä väkivallalla. Naisten ei spinut juoda alkoholia ja ravintolaan ei päässyt ilman miesseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin maaseudulla kurjuutta ja köyhyyttä riitti. Työt olivat raskaita ja jatkuva nälkä huonon ruuan takia. Lähinnä velleillä ja puuroilla elettiin, joskus ei ollut niitäkään, sunnuntaisin saattoi olla perunoita ja kastia. Olkaa nuoret kiitollisia siitä, miten hyvin asiat teillä on.

No ei eletty tai joka ei töitä viitsinyt tehdä saattoi elääkin vellillä ja puurolla. Asuimme maaseudulla ja pienviljelystila. Oli lehmiä, hevosia, kanoja, lampaita ja 30 hehtaaria maata viljeltiin. Syksyllä teurastettiin ja säilöttiin, talveksi oli ruokaa ihan joka päivälle. Aamulla syötiin puuroa jo silloin. Itselläni oli oikein hyvä lapsuus ja ruokaa oli aina tarpeeksi. Pääasiassa tehtiin kaikki kotona, leivät leivottiin myös itse. Kaupasta haettiin sokeria ja kahvipaketteja sekä suolaa. Karjakeittiössä oli aina lämmintä vettä kun maitoastiat pestiin, joten lypsyn jälkeen peseydyttiin siellä - kesällä lämmitettiin sauna ihan joka päivä. Vaatimatonta oli nykyiseen verrattuna mutta muistelen hyvällä lapsuuttani. 

Katsokaa elävästä arkistosta dokumentti suomalaiset köyhyydestä.....siinä ollaan Rautalammilla 1967/68?

Suosittelen myös jatko-osaa, jossa perheen vaiheita seurataan 12 v myöhemmin Ruotsissa.

Elintasoerot olivat suuret......maassamme oli vauraimmalla porukat melkoisen mukavat oltavat jo ennen sotia ja kaupunkilaisella keskiluokalla myös. Maaseudun ökytaloissa ihan eri meininki kuin jossain sivukylän töllissä. Itse olen kirjoittanut ylioppilaaksi 1983 ja muistan kun 70-luvulla jaettiin koulussa vaatelappuja köyhimmille. Kävin etelässä ekan kerran Mallorcalla 1976 mutta naudan filepihviä maiotoin vasta tuolloin 1983. Samana vuonna saatiin VHS-videot...väritelkkari oli tullut 1978. Kaverille 1976 Olympialaisiiin mutta perheen pää olikin lentokapteeni.

Synnyin 1962, me asuttiin kaupungissa omakotitalossa. Muistan jotain 60-luvusta. 

Pikkulapsena sain istua kauppareissuilla ostoskärryissä, irtomaitoa ostettiin omaan emaliseen maitokannuun. Tykkäsin painaa napista. Meillä oli kermanvärinen maitokannu, jossa oli turkoosi kansi. Sitten tuli ruskeat, lasiset maitopullot ja 60-luvun lopulla tuli muoviset maitopussit, joissa oli musta sisäpinta.  Meidän mummo kierrätti maitopussit uusiokäyttöön, eli leikkasi maitopussit suikaleiksi ja virkkasi niistä pyöreän wc-maton. Kauppoihin tuli 60-luvun lopulla jugurtteja. Vaarinkaljaa oli isoissa ruskeissa lasipulloissa. En muista, että kaupoissa olisi mitään säännöstelyä tai ruokakuponkeja ollut. Ihan tavallisia valintamyymälöitä ne oli, tavaraa oli hyllyissä ja Suomen markoilla maksettiin kassalla. 

Meidän talossa oli ihan nykyaikainen keittiö, sisävessa ja alakerrassa sauna ja pesuhuone. Tiskikonetta ei ollut vielä 60-luvulla. Telkkari oli mustavalkoinen. Keittiön ruokapöytä oli Ilmari Tapiovaaran Pirkka, muista hyvin sen, koska piti kiivetä ensin tuolille ja sitten pöydälle, jotta ylsi keittiön kaapeille, mikä nyt tietysti oli kiellettyä, mutta kaapissa säilytettiin mm. sitkeäkuorisia Vitol-helmiä ja makeaa raekalkkia ja rusinoita. Niitä kävin joskus salaa vähän maistelemassa. Kotona meillä oli myös joitakin kivoja värikkäitä lasimaljakoita ja värikkäitä verhoja. 

Minulla oli kyllä ainakin pitkiä housuja pihalla, oli kyllä mekkoja ja hameitakin. Ei kuitenkaan koskaan ollut esiliinaa. Sitä käytettiin vain kotitöissä, jos leipoi tai laittoi ruokaa. 

Tukkapöllyä tuli jos teki jotain kiellettyä, ja risusta sai takapuolelle, jos teki toistamiseen. Ruumiillinen kuritus oli meidän perheessä lievimmästä päästä, monet kaverit sai kyllä ihan vyöllä remmiä. Vaikka oli lievääkin, niin ruumiillinen kuritus on jättänyt jotain arkuutta. Useimmissa perheissä oli 3 lasta, joillakin oli 2 tai 4. Lestadiolaisilla oli isot perheet, toistakymmentä lasta. Vanhemmat oli usein nuoria, moni oli perustanut perheen jo parikymppisenä, ja monessa perheessä oli äiti kotona. Meilläkin äiti oli ensin pari vuotta kotona, mutta halusi sitten töihin, koska hänellä oli koulutus, ja meille tuli kotiapulainen hoitamaan lapsia. 

Olin 60-luvulla niin pieni, etten ymmärtänyt politiikasta mitään, mutta sen muistan, että Kekkonen tarkoitti meille lapsille ihan samaa kuin presidentti yleisnimenä, ja me katsottiin telkkarista kun Apollo 13 meni kuuhun. Pyhäkoulussa käytiin, sieltä sai lammastarroja.