Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämä oli 50-60-luvulla Suomessa?
22.07.2023 |
Omalta osaltani tuo aika historiassa on jotenkin hämärän peitossa. Sota-ajasta on kuultu paljon ja 70-luku taas on niin "lähellä", että siitäkin kuulee yhä jatkuvasti kuvailuja. 50-60-luku on vain epämääräisesti "jälleenrakennusta". Esimerkiksi omat vanhempani ovat syntyneet tuossa 60-luvun vaihteessa, joten heillä ei hirveästi muistikuvia ole ja isovanhemmat taas on jo kuolleet. Millaista oli tavallisen ihmisen ja perheen elämä, joko maaseudulla tai kaupungissa? Kiitos jos jaksatte kertoa ja kuvailla, pienetkin jutut kiinnostaa.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin 60-luvulla tosi köyhiä. Meillä oli autona pieni Fiat. Aina syötiin kotona tehtyä ruokaa, ei syöty ravintoloissa. Ei käyty ulkomailla, paitsi Ruotsissa joskus.
Ette te mitään köyhiä olleet. Teillä sentään oli auto ja kävitte Ruotsissa vai oliko kyseessä Haaparanta, Övertorneå tai Pello ja rasvareissut vai tulivatko ne vasta 1970-luvulla? Naapurilla oli myös Pikku-Fiat, jossa ovet aukesivat *väärinpäin* ja he matkustivat kesälomalla sillä aina Muhokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisia lähti Amerikkaan ja lähettivät huonekaluja suomeen. Köyhää oli.
Vuonna 1903 Amerikkaan muuttanut isäni setä tuli käymään 1950-luvun lopulla Suomessa, siihen Suomeen, josta oli lähtenyt, ja toi tuliaisina vanhoja kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni kertomusten perusteella järkyttävän ankeaa. Onneksi synnyin vasta 80-luvulla.
Mutta huomattavasti vauraampia kuin 1930-luvun pulavuosina ja heti sotien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin maaseudulla kurjuutta ja köyhyyttä riitti. Työt olivat raskaita ja jatkuva nälkä huonon ruuan takia. Lähinnä velleillä ja puuroilla elettiin, joskus ei ollut niitäkään, sunnuntaisin saattoi olla perunoita ja kastia. Olkaa nuoret kiitollisia siitä, miten hyvin asiat teillä on.
Velli oli ruokaa, jota ei oikein arvostettu. Isoäitini kertoi 1930- luvun pulavuosista. Maalla kierteli kulkumiehiä töitä etsimässä, joko raha tai ruokaa vastaan. Heille oli tullut tällainen kulkumies talvella pirttiin ja isoäiti tarjosi hänelle samaa kuin perheellekin, sillä kertaa velliä. Muu perhe oli mennyt jo omiin askareisiin. Kulkumies söi vellin, häipyi kiittämättä ja jätti vielä ovetkin auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Niin juuri. Mistä olisi 1950-60 luvulla voinut mitään tilata.
Kaupassa saattoi sanoa "laitetaan tilille", ja ostokset maksettiin myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on syntynyt 1941 ja meni 13-vuotiaana tukkimetsälle töihin eli siinä 50-luvulla. Mummo aloitti myymään kananmunia kustantaakseen lapsille koulutuksen. Perheen vanhin poika peri kotitilan kuten maalla oli tapana ja siitä hyvästä muut lapset saivat rahaa tällä mummun kananmuna-sidehustlella opiskeluun. Kananmunat olivat kalliita, migreeniin ei ollut kunnon kipulääkkeitä, naapuritalon kaikki lapset saattoivat kuolla kulkutautiin. Isäni myös avusti sisarusten synnytyksessä vaikka se oli pelottavaa nuorelle miehelle. Sodan jälkeen lapsuus ja koko perhe oli ollut todella köyhää eikä tavaroita oikein saanut ostettua mistään lisää ellei tehnyt itse.
Joku lapsettomaksi jäänyt kysyi mummolta josko saisi yhden hänen viidestä lapsestaan kun hänellä on niin monta.
Isäni meni nuorukaisena miesten kotitalouskouluun, jotta hänestä tulisi hyvä isäntä. Kunnon emäntä puolestaan leipoi joka toinen päivä pullaa, ja kävi emäntäkoulun.
Oli tavallista kulkea hevoskyydillä paikasta toiseen maaseudulla, ja myös isäni perheessä oli renki maatilan töissä. Tuo ukkeli oli vaan jäänyt tilalle asumaan sodan jälkeen. Isäni pelkäsi susia lapsena ja renki sanoi että sorvaisee suden puukolla kuoliaaksi jos sellainen pihapiiriin ilmestyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Niin juuri. Mistä olisi 1950-60 luvulla voinut mitään tilata.
Kaupassa saattoi sanoa "laitetaan tilille", ja ostokset maksettiin myöhemmin.
Meillä oli tämä käytäntö aina 1980-luvulle asti, niin kauan kuin meidän naapurustossa lähikauppa oli, ostokset kerättiin pieniin A6- kokoisiin vihkoihin, jollainen oli oma joka tiliasiakkaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ördög kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. sellainen kirja, kuin 50-luvun tytöt kertoo kahden tytön elämästä päiväkirjamerkintöjen pohjalta. Sisältää paljon ajankuvaa. Pitääkin lukea uudelleen, edelliskerrasta on jo aikaa.
Totta joka sana. Niitähän on kolmen kirjan sarja, muut osat ovat "50-luvun teinit" ja "50-luvun tyttöjen ystävät".
Myös "Kauaksi kotoa - muutoksen sukupolvi kertoo" antaa mainiota ajankuvia.
Toisaalta on ihan hyvä muistaa, miten köyhää elämä saattoi olla, eritoten syrjäseudulla. Esko Juhani Tennilän muistelokirja "Svejkin poika" on vähän hätäisesti kirjoitettu, mutta ilman muuta lukemisen arvoinen. Kyllä minustakin olisi tullut k o m u k k a jos olisin varttunut sellaisissa oloissa.
Tunnen hieman yli 70-vuotiaat sisarukset. Lapsia oli enemmänkin, mutta tunnen vain nämä kaksi. Heillä kuoli isä, joka oli ollut pikkupomona, kun lapset olivat kouluiässä. Pojasta, joka oli perheen nuorin, tuli kommunisti. Hän kertoi, että isän kuolemassa harmitti eniten, kun joutuivat luopumaan autosta, joutuivat muuttamaan pienempään asuntoon ja kotirouvana ollut äiti joutui menemään siivoojaksi töihin. Vanhempi sisko kertoi, että hän on aina halunnut olla porvari ja oli kokoomuslaisena kuntapolitiikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin 60-luvulla tosi köyhiä. Meillä oli autona pieni Fiat. Aina syötiin kotona tehtyä ruokaa, ei syöty ravintoloissa. Ei käyty ulkomailla, paitsi Ruotsissa joskus.
Ette te mitään köyhiä olleet. Teillä sentään oli auto ja kävitte Ruotsissa vai oliko kyseessä Haaparanta, Övertorneå tai Pello ja rasvareissut vai tulivatko ne vasta 1970-luvulla? Naapurilla oli myös Pikku-Fiat, jossa ovet aukesivat *väärinpäin* ja he matkustivat kesälomalla sillä aina Muhokselle.
Ne oli yhdistettyjä loma- ja ostosreissuja, ei silloin taidettu vielä voita ostaa, tai en ainakaan muista, ei lapset sellaisesta välitä, mutta hilloa, limsaa ja makeisia ostettiin: lakritsipurkkaa (Riff-merkkistä), Pelle Svanslösin tabletteja, Maraboun suklaanappeja, leijonanpäitä ja vadelmaveneitä. Limsoista paras oli musta limsa, Ami. Vähän kauempaa tultiin kuin ihan rajan pinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 -luvulla ei ollut vielä kummoisempia ehkäisyjä. Avioliiton ulkopuolinen lapsi oli kamala häpeä, mutta sekään ei riittänyt. Näitä naisia myös pakkosteriloitiin 50 -luvulla ja lapset huostaanotettiin. Töitähän ei pienten lasten au-äidit tietenkään saaneet. 60 -luvulla tuli epilleri ja naisen asema hieman parani. Heikkohan se oli silti. Hyvä lehmä saattoi olla arvostuksessa korkeammalla kuin emäntä. Naiset eivät välttämättä edes syöneet samasta pöydästä kuin muut. Oli hyvin tavanomaista, että emäntä kyykki jossain tiskipöydän jakkaralla jotain näykkimässä kun miehet istuivat ruokapöydässä. Isot muutot muuttivat yhteiskuntaa. Sodan jälkeiset rintamamiestilat todettiin elinkelvottomiksi ja isot määrät nuoria muutti kaupunkeihin, jopa Ruotsiin töihin. Lähiöt syntyivät. Kaupungeissa naisten asema parani. Naisille oli töitä ja kotityöt helpottuivat. Vastaavasti miehet vastasivat lisääntyvällä väkivallalla. Naisten ei spinut juoda alkoholia ja ravintolaan ei päässyt ilman miesseuraa.
Silti ei kaikilla ollut tuollaista. Äitini esim. syntyi 1927 yksinäisenä lapsena eikä se vaikuttanut isoäitini elämään maaseudulla juuri ollenkaan. Isoäiti oli laajalla ympäristössä erittäin pidetty pitokokki. Isoäiti sitten löysi 1936 aviomiehen joka myös adoptoi äitini.
Miksi ajattelet ettei lehtolapsi vaikuttanut mummosi elämään? Muut samanikäiset tytöt tekivät lapsensa avioliittoon. Mummosi vietti 9 vuotta yksin miesten karttamana ennen kuin joku mies hänet viimein huoli. Ajattelitko, että tuohon aikaan oli normaalia aikuisen naisen olla sinkku? Omalle isomummolleni kävi samoin. Hän oli ison talon tytär. Viimein löytyi joku mies joka korjasi, paljon myöhemmin. Sosiaaliselta statukseltaan heikko, renki, joka ryyppäsi ja hakkasikin.
Tämä minun mummoni oli jo 35 vuotias kun äitini v. -27 syntyi. Mummon sisko on minulle tarinan kertonut kun olin teini-ikäinen ja se tarina ei kuulostanut kovinkaan huonolta. Mummo ja hänen sisarensa olivat topakoita naisia, molemmilla oli esim. tuon ajan naisten "hyvät ammatit", mummon sisar oli kätilö. Se taisi mennä niin päin mummoni jutussa, että mummo huoli itselleen miehen. Tämä pappa olikin todella oikea pappa meille lapsille, tykkäsi tehdä kaikkea lasten kanssa ja kertoi pitkiä mielenkiintoisia tarinoita omasta lapsuudestaan ja millaista oli senaikainen Suomi. Kirjoitin tarinat muistiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut puhelinta. Puhelimia oli kyllä olemassa, mutta ei niitä kaikilla ollut. Kaikilla ei ollut myöskään telkkaria eikä levysoitintakaan. Meillä oli telkkari ja levysoitin.
Aika usein syötiin itse ongittuja kaloja ja itse kasvatettuja perunoita, punajuuria, porkkanoita ja salaattia. Harvoin oli ostoruokaa. Makkaraa ostettiin joskus.
Tuosta tuli mieleeni, että isäni on kertonut hänen ekan muistonsa olevan se, kun heille tuli puhelin vuonna 1957,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliittisesti oli mielenkiintoista aikaa. Yleislakko oli 1956. Muistan sen hyvin olen synt. -50. Noottia tuli Neu vostoliitosta ja Kekkosta muilutettiin ja kom munisteja oli paljon. Elintarvikkeiden säännöstely päättyi 1954. Minulla on vielä tallessa omat kupongit, jotka jäivät käyttämättä kun säännöstely loppui.
Ei kai Kekkosta muilutettu sentään?
No EI. Taitaa olla käsitteet hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Olin 60-luvulla niin pieni, etten ymmärtänyt politiikasta mitään, mutta sen muistan, että Kekkonen tarkoitti meille lapsille ihan samaa kuin presidentti yleisnimenä, ja me katsottiin telkkarista kun Apollo 13 meni kuuhun. Pyhäkoulussa käytiin, sieltä sai lammastarroja.
Muuten tuon allekirjoitan, mutta Apollo 13 oli se, joka ei koskaan käynyt kuussa. Minun kotonani ei ollut telkkaria, mutta satuin olemaan yökylässä toisessa paikassa juuri sinä yönä, kun Apollo 11 laskeutui kuuhun ja se on jäänyt mieleen. Pyhäkoulussa ainakin maalaislapset kävivät, ja silloin riitti pienessäkin kylässä lapsia pihapeleihin. Ei pyhäkoulun lisäksi muuta ohjattua toimintaa ollutkaan, vaan isommat lapset järjestivät "kerhoja" itselleen ja pienemmille, minäkin .
Köyhyys oli erilaista kuin nyt. Vaateavustuksia saatiin, mutta ainakin meillä päin oli niin kunnanjohtajan kuin metsäpomon lapsilla tietyt kouluvaatteet eikä niillä kilpailtu. He tosin kävivät partiossa ja pianotunneilla toisin kuin me maalaislapset, joilla ei ollut silloin edes 4H-kerhoja, jotka tulivat myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Nimenomaan tilattiin, ompelijalta tai räätäliltä. Valmisvaattrita ei juuri ollut. Tai ommeltiin itse jos oli varaa ostaa kangasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Niin juuri. Mistä olisi 1950-60 luvulla voinut mitään tilata.
Anttilan postimyyntiluettelo
Anttila tuli vasta sitten 1970-luvun alussa.
Tässä oli postimyynnistä kyse. Minun mummolassani on vieläkin 1960-luvun Anttilan kuvastoja jossakin.
Suora lainaus Ylen sivulta:
"Anttilan taival alkoi vuonna 1952 Postitusliike Solpa -nimellä, joka markkinoi tavaroita kotiinkannetulla Ostajan opas -postimyyntiluettelolla."
Lehdissä oli myös ilmoituksia ja kuponkeja, joilla sai tilata jotain yksittäisiä tavaroita.
Itkin kun ainoat pitkät housut rikkoutuivat pulkkamäessä, samana päivänä sain serkkuni vanhoja vaatteita. Koulussa kysyttiin onpa upeita mistä ostit, vastasin ne ovat varakkailta sukulaisilta käytettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Niin juuri. Mistä olisi 1950-60 luvulla voinut mitään tilata.
60-luvulla vaatteita Anttilasta tilailin 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Nimenomaan tilattiin, ompelijalta tai räätäliltä. Valmisvaattrita ei juuri ollut. Tai ommeltiin itse jos oli varaa ostaa kangasta.
Kaunotar-merkillä ostin 60-luvulla ihania vaatteita. Niitä on edelleen tallessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...eikä tilattu uutta, kuulostaa hassulle. Kauppaan mentiin ja ostettiin.
Niin juuri. Mistä olisi 1950-60 luvulla voinut mitään tilata.
Anttilan postimyyntiluettelo
Anttila tuli vasta sitten 1970-luvun alussa.
Kerro miten mulla voi olla Anttilan postimyyntiluettelo 60-luvulta ja tallessa silloin sieltä tilattu takki.?
Meillä ei ollut puhelinta. Puhelimia oli kyllä olemassa, mutta ei niitä kaikilla ollut. Kaikilla ei ollut myöskään telkkaria eikä levysoitintakaan. Meillä oli telkkari ja levysoitin.
Aika usein syötiin itse ongittuja kaloja ja itse kasvatettuja perunoita, punajuuria, porkkanoita ja salaattia. Harvoin oli ostoruokaa. Makkaraa ostettiin joskus.