Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhteiskunnan pitäisi hoitaa mielenterveys ja ylipaino-ongelma kuntoon?
22.07.2023 |
Nykyään on asenne että hoitakaa mut kuntoon, mutta en toki itse halua panostaa kuntoutumiseeni. Itse olen ollut nuorena vuosia masentunut ja lopulta tajusin ettei kukaan kun minä saa pääkoppaani kuntoon.
Kommentit (59)
Myös syöpä paranee positiivisella ajattelulla.
https://www.city.fi/ilmiot/maria+nordin+vaittaa+kayttamiensa+menetelmie…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä ei ole tarpeeksi laajaa kokemusta mt-ongelmista ja ylipainosta, jotta ymmärtäisi.
Kaikki vaan oman onnensa nojaan ja hullut maakellareihin lukkojen taakse. Näinkö?
Länsimaissa on viimeisenä kymmenenä vuotena menty siihen että hyväksytään heikkous ja laiskottelu. Kun nämä hyväksytään seurauksena on lisääntyneet mielenterveysongelmat, lihavuus-ongelma, transuilu yms. Eli ihmisen vastuu omasta elämästä on vähentynyt ja se on siirtynyt yhteiskunnalle.
No miksi nyt yleensäkkään halutaan auttaa ihmisiä joilla on terveysongelmia? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Myös syöpä paranee positiivisella ajattelulla.
https://www.city.fi/ilmiot/maria+nordin+vaittaa+kayttamiensa+menetelmie…
Klassikkoargumentti, jolla yritetään jättää huomioitta iso määrä ihan tutkimukseen perustuvia hyödyllisiä juttuja. Ehkä Nordinille maksaakin Big Pharma, että hän saa tutkitutkin jutut vaikuttamaan piipertelyltä?
Siis en nyt puhu jo puhjenneesta syövästä, en tiedä aiheesta riittävästi. Ennaltaehkäisystä kyllä.
No eipä taida olla kunnossa, kun tuollaisia väitteitä latelet. Onneksi avustavat pillerit on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ne ovat yhteiskunnallisia ongelmia.
Ylipaino varsinkin on globaali ilmiö länsimaissa. Muutama vuosikymmen sitten ylipainoisia ei juuri ollut eli asiasta on turha syyllistää yksilöitä. Asiaan voitaisiin vaikuttaa helposti esim. rankalla roskaruoka ja sokeri verotuksella.
Suomalaisilla homma menee jo perseelleen koulussa, syötetään samaa hiilarimättöä liikkumattomille penkillä istuville lapsille kuin intissä varusmiehille. Erona tokin varusmiehillä on huomattavasti paremmat ruoat.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee halvemmaksi yhteiskunnalle? Hoitaminen vai hoitamatta jättäminen?
No jättäminen tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellainen teoria että suomalaiset ei halua edes kuntoutua. Ne haluaa vaan valittaa netissä ja nostaa sairauspäivärahaa.
Olen sen tehnyt ja en tiedä, tekisinkö uudestaan, koska hoidosta piti tapella niin paljon, että en tiedä, kumpi oli välillä isompi ongelma lopulta: ne asiat, joiden takia tarvitsin apua, vai se prosessi, jota hoidon saaminen, jatkuminen ja rahoitus vaativat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko mulle miten mä hoidan tän dissosiaatio, ahdistuksen, masennuksen, syömishäiriön ja ptsd:n kuriin?
Oon yrittänyt teinistä asti ja tämä 20 vuoden itsehoito ei näytä toimineen. Itse ihmettelen, miten mun annetaan olla edes vapaana muun kansan keskuudessa, mun pelkotilat ja epätodellisuus tekee musta kyvyttömäm toimimaan.
Mä pärjään ptsd:n ja dissosiaatuhäiriön kanssa työelämässä, mutta vapaa-ajalla en jaksa mitään ja töissäkin teen vaan työn enkä seurustele muiden kanssa. Toki varmaan riippuu monesta asiasta, mm. tukiverkko, fyysinen terveys jne. En siis arvostele
Koko maailma tarvitsisi näiden kriisien aiheuttaman pahan olon takia apua.
Meillä ei ole rahaa ja jos olisikin, niin ei olisi hoitohenkilökuntaa, ja hekin ovat ahdistuneita työn paljoudesta.
Osittain nämä ongelmat johtuvat hyvinvointivaltion seurauksista. Jokaisella on varaa asua yksin (ja syödä karkkia lohdukseen ja lihoa ja kärsiä sitten siitä lisää) ja yksinäisyys on huono asia, kun ei voi jakaa murheitaan muiden kanssa, niin kuin köyhemmissä maissa, joissa koko suku asuu samassa majassa.
Ahdistavista asioista pitäisi saada puhua, ja siihen tietysti riittäisi joku täysipäinen amatöörikin kuuntelemaan.
Asiat ja pelot tuppaavat kasvamaan turhaan suuriksi, kun niitä omassa mielessään vain pohtii.
Todistettua apua saisi jo siitä, kun lähtisi ulos kävelemään, mutta sitäkään ei haluta kokeilla, ennemmin halutaan psykiatsiseen hoitoon ja sitten petytään siihenkin, koska avun saannin odotukset ovat turhan suuret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko mulle miten mä hoidan tän dissosiaatio, ahdistuksen, masennuksen, syömishäiriön ja ptsd:n kuriin?
Oon yrittänyt teinistä asti ja tämä 20 vuoden itsehoito ei näytä toimineen. Itse ihmettelen, miten mun annetaan olla edes vapaana muun kansan keskuudessa, mun pelkotilat ja epätodellisuus tekee musta kyvyttömäm toimimaan.Mä pärjään ptsd:n ja dissosiaatuhäiriön kanssa työelämässä, mutta vapaa-ajalla en jaksa mitään ja töissäkin teen vaan työn enkä seurustele muiden kanssa. Toki varmaan riippuu monesta asiasta, mm. tukiverkko, fyysinen terveys jne. En siis arvostele
Dissosiaatiohäiriön*
Olen kauan sitten käynyt sellaisessa lihavien keskusteluryhmässä, siellä oli hoitaja ja vieraileva lääkärikin muutaman kerran keskustelemassa. Silloin sain aloitettua järkevän laihtumisen.
Toimisikohan tuollainen myös mielentervysongelmiin. Ei tulisi kovin kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän noita edes saa mennä hoitamaan, intersektionaalit hyppii seinille jos menet puhumaan laihduttamisesta tai ulkoilusta tai terveellisestä ruoasta tai vaikka työnteon sekä parisuhteen merkityksestä mielenterveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Kuukausittainen toimeentulotuki tulisi olla saavutettavissa vain kiitettävällä Cooper-testi tuloksella.
Kyllä kansalaisia pitäisi velvoittaa liikkumaan tukia vastaan.
Saman voisi todeta melkein mihin tahansa sairauteen. Miksi ei ihmiset hoida itseään kuntoon, vaan käyttävät kallisarvoisten lääkäreiden aikaa. Ajatelkaa, mikä kustannussäästö olisi, jos esimerkiksi tyrä hoidettaisiin itsepalveluperiaatteella.
Kyllä prideen löytyy rahaa joka taholta.
Aloitetaan juopoista, pettäjistä ja narkkareisra.
Miehet katettu.
Tai potenssiongelmia? Eikö niissä luonto yritä kertoa jotain?
Ylipaino on riippuvuus on vähän samaa astetta kuin tupakka tai alkoholi riippuvuus. Ruoka tottumuksesta on vaikea päästä eroon. Se vaatii sinnikästä työskentelyä itsensä kanssa.