Käsi sydämmellä, ajatteletko nyt samoin kuin ajattelit 15 vuotta sitten

Perusarvot ja asenteet ei ole muuttuneet, olin kypsä aikuinen 15 vuotta sitten. Mielestäni nuo ei aikuisella ihmisellä hevillä muutu.

En tiedä. 15 vuotta sitten olin 7 vuotias.

En ollut rasisti silloinkaan.

Nuorempana olin vasemmistolainen ja ajattelin huono-osaisuuden johtuvan huonosta tuurista. Sitten tutustuin vasemmistolaisiin ja kelkka kääntyi.

En. Mutta en silloinkaan olisi kirjoittanut vihapuheita nettiin. En keskity tuomitsemaan ja tuhoamaan. En ole sellainen persoona.

Poliittinen kantani on muuttunut täysin. Silloin änestin vasemmistoliittoa ja demareita, nyt kokoomusta ja perussuomalaisia.

Myös muissa ajatuksissa mielipiteeni ovat saattaneet tulla jyrkemmiksi. Silloin siedin esim naispappeja mutta nykyään valitsen mieluumin miespapin pitämät tilaisuudet.

Elämä opettaa?

Kyllä on muuttunut. Onneksi fiksuunnun päivä päivältä, joten paljon on muuttunut. 15 vuotta sitten olin tiukkapipoinen uskovainen. Enpä ole enää tiukkapipoinen.

Elämä ja kokemukset opettavat.

En ajattele monestakaan asiasta samoin. Olin silloin 30v. Kyllä elämä ja sen kokemukset muokkaavat myös ajatusmaailmaa. Samoin tietty sinisilmäisyys ja yliymmärtäväisyys haihtuvat nuoruuden jälkeen. Ja jokaisen lapsen jälkeen olen ajatellut eri tavalla myös lastenkasvatuksesta. Koska jokainen on kasvatettava eri keinoin, ovat niin erilaisia. Vain perusluonteenpiirteet säilyvät, mutta ajatukset ja hyväksyntä niistäkin voi muuttua. En oikein pidä totena ihmisiä, jotka eivät ns muutu vuosien varrella. Heillä tuntuu usein olevan päällä jonkinlainen defenssi nähdä asiat realistisesti ja mieluummin juuttuvat vanhoihin tapoihin ja ajatuksiinsa. Vaikka väkisin.

Hönö! Olet kirjoittanut tänne jo monta "nykyään olen nassse" -kommentteja.

Suurin piirtein. Olin 15 vuotta sitten 40-vuotias. Ajatusmaailmani ei noista ajoista ole juuri muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Suurin piirtein. Olin 15 vuotta sitten 40-vuotias. Ajatusmaailmani ei noista ajoista ole juuri muuttunut.

Melkein sama batman-kommentti ja -ikä minullakin. Viimeiset suuret muutokset tulivat noin 21-24-vuotiaana.

15 vuotta sitten olin 21 vuotias nuorimies ja ajelin vanhalla bemarilla pitkin kyliä pillu mielessä nyt 36 vuotiaana teen yhä sitä samaa joten ei ole tainneet ajatukset muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin en? Kyllä ajattelen tärkeissä asioissa ihan samoin kuin 15 vuotta sitten. Esim. arvomaailmani on ihan sama enkä ymmärrä aikuisia ihmisiä joilla se vaihtuisi 15 vuodessa. Olen 45 ja mulle 15 vuotta tuntuu lyhyeltä ajalta. Sen toki ymmärrän jos 15-vuotiaana ajattelee eri lailla kuin 30-vuotiaana.

Minulle ja ystävilleni on tapahtunut elämässä asioita, jotka ovat saaneet arvomaailmani muuttumaan aika radikaalisti viimeisen 15 vuoden aikana. Olen 54 vuotta. On asioita, joista ajattelin 15v sitten, että en voisi koskaan tehdä niitä, mutta nyt olen tehnyt, ja hyvä niin. On asioita, joita pidin 15 vuotta sitten pahana, nyt pidän hyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon. Olin 15 vuotta sitten 34 vuotias kolmen lapsen äiti, joka oli asunut vuosia ulkomailla esimerkiksi sellaisessa paikassa, jossa valkoihoiset olivat vähemmistönä.

Ajattelin silloin ihan fiksusti ja samalla tavalla ajattelen paljon nytkin. Tietenkin. Asian voi tarkistaa läheisiltäni. :-)

Mitä merkitystä sillä enemmistön ihonvärillä tässä on??

Arvot ei ole juuri muuttuneet, mutta huomaan että välinpitämättömyyteni on jonkin verran lisääntynyt. Huolehdin toki lapsesta mahdollisimman hyvin, mutta ostan hänelle välillä uusia vaatteita, legoja, leluja enkä enää ahdistu siitä kauheasti niin kuin ennen. En vihaa enää jouluja ja lahjoja vaikken niitä itse haluakaan.

15-vuotiaana olin aika karkäs mielipiteineni, mutten nyt sentäs enää lähemmäs kolmekymppisenä. Teininä tunsin vihaa eri tavalla ajattelevia kohtaan, mutta nyt lähinnä seuraan huolestuneena tuota oikeisto-persutouhua.

Noh, sanoisin että aikuistuttuani olen muuttunut enemmän oikeistolaiseksi ja myös vielä maa han muu tto krii tti semm äksi kuin teininä.

Ei se muutos silti kovin huomattava ehkä ole.

Jos tässä tarkoitetaan arvomaailmalla sitä, kuinka suhtautuu ei-kantasuomalaisiin, ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin, niin voin kertoa, että nämä asiat eivät olleet arvomaailmani keskiössä silloin eikä ole nytkään. 

Minulla on sama ihmiskuva ja eettiset periaatteet. Olen jotakin uuttakin oppinut, mutta nuo mainitut asiat ovat aikuisella hyvin pysyviä. En usko hetkeäkään, että Purra on muuttunut jos sitä meinaat.

Sanotaan nyt näin että kommunismini syntyi niihin aikoihin, kun tutstuin työelämään ja näin läheltä kapitalisteja jotka pyörittivät yrityksiä ja kohtelivat työntekijöitä erikoisesti.

Kommunismista on tullut vain väkevämpää kun on läheltä katsellut ja kokenut työelämää.

Hyvin sankkaa punaista ja siitä saa lisää voimaa työskennellä kovempaa ja tehokkaammin.

Enimmäkseen.