Miten kukaan voi nauttia kaupungissa asumisesta?
Olen asunut kaupungissa lähes viisi vuotta, olen kotoisin pienestä kylästä. Olen tehnyt päätöksen, että muutan takaisin kotikylääni jossa olen kasvanut. Hymyilen edelleen täällä lenkillä ihmisille ja tervehdin, siitä on vain tullut tapa mutta harva tervehtii takaisin, valtaosa katsoo kuin tärähtänyttä. En ymmärrä, miten kukaan pystyy elämään kaupungissa. Täällä on niin paljon meteliä ja ihmisiä, lisäksi kaikilla tuntuu olevan kiire ja kaikki ovat pahalla päällä. Olen asunut rauhallisella alueella kerrostalossa, mutta silti koen, että olen jatkuvasti ylikuormittunut. Liikenteen meteli on aivan liian kova, ihmisiä on joka paikassa ja luontoa ei ole tarpeeksi lähellä. Haluan asua ihan metsän vieressä, oikeasti hiljaisessa paikassa ja muutenkin pienissä kylissä on yhteisöllisyyttä, jota en ole kaupungissa kokenut ollenkaan. Naapureita moikataan välillä, mutta siihen se sitten jää. Täällä on rappujen ovet ja jopa roskiskatokset lukossa, uudessa talossa ei ole alaovi lukossa, pihalla on koristeita ja kukkasia ja pelkkä roskiskatos.
En ole koskaan nauttinut kahviloista, baareista tai muista paikoista mitä tässä on lähellä, joten en senkään puoleen koe hyötyä kaupungista. Olen asunut 30m2 yksiössä ja se on hintava, verrattuna kotikylääni jossa minua odottaa 60m2 parvekkeellinen kaksio, joka on halvempi kuin tämä yksiö. Tässä yksiössä ei ole edes kunnon keittiötä, vain yksi seinä jossa on ns. keittokomero. Rakastan ruoanlaittoa ja siihen ei todellakaan ole paljoa tilaa. Muutenkin minulla on paljon luovia harrastuksia, joille tarvitsen tilaa. (Palapelien rakennus, maalaaminen, neulominen yms)
Te, jotka nautitte kaupungissa asumisesta, mitkä ovat ne asiat joista pidätte eniten? Listaan tähän vielä plussat ja miinukset.
+ tuplasti isompi asunto
+ enemmän tilaa harrastuksille
+ enemmän säilytystilaa
+ rauhallinen ja hiljainen ympäristö
+ metsää, järviä ja peltoa ympärillä
+ läheiset lähempänä
+ vähemmän ihmisiä
+ yhteisöllisyys ja yhteishenki parempi
+ turvallisempi alue ja paikka muutenkin
- palveluihin on hieman pidempi matka, eli auto on hyvä olla, sillä julkisia menee aika harvakseltaan
Kommentit (190)
Pidän kaupunkilaisesta elämäntavasta, jossa kaiken keskipiste ei ole oma koti ja siellä oleminen. Tällöin asunnon koko tai säilytystilat eivät ole kovin oleellista.
Ympärillä asuu paljon ihmisiä - kavereita, harrastustuttuja ja sukulaisia.
Mahdollisuus tutustua vaikka päivittäin uuteen ihmiseen. Tapaa ihmisiä hyvin eri taustoista ja lähtökohdista ja siten oppii ymmärtämään ihmisiä ja elämää hyvinkin laajasti.
Paljon harrastuksia, kulttuuria, ravintoloita ja elämyksiä. Uutta ja mielenkiintoista tekemistä on enemmän kuin kalenteri antaa myöten.
Töihin on lyhyt matka ja lähistöllä useita potentiaalisia työpaikkoja. Töitä voi tehdä etänä kotona, toimistolla tai monessa muussa tilassa kaupungilla.
En pidä autoiluista vaikka auton omistankin. Kaupungissa pystyy olemaan melko riippumaton autoilusta.
Toki haittapuoliakin on, mutta tämä näin positiviisesti ajateltuna. Saattaisin toki viihtyä maallakin.
Asun yli 100 000 asukkaan kaupungissa ihan keskustan vieressä ja minulla on järvinäköala. Metsään pääsen muutamassa minuutissa. Suurin plussa kaupunkiasumisessa on se, ettei tarvitse autoa, koska kaikki on olennainen on lähellä. Voi myös piipahtaa kauppaan milloin haluaa eikä tarvitse ajelle kilometritolkulla asioita hoitaakseen. Läheisten lähellä tai kaukana olemiseen ei vaikuta se asuuko maalla tai kaupungissa. Ihan yhtä kaukana Australia (veljeni asuu) on tästä kaupungista kuin maaseudultakin käsin. Esimerkiksi
Viikonloppu mökillä on ihan tarpeeksi maaseutua vuodessa.
Asun pääkaupungin keskustassa ja ikkunoistani avautuvat puistonäkymät, kävelen kaikkialle, ei ole tarvetta autolle, kaikki tarvitsemani palvelut ja erikoispalvelutkin uimahalli, palloilupuistot ym. ovat alle kilometrin säteellä ja rantaan on rantaankin samoin on vajaa kilometri.
Ei ole autojen melua, ei saasteita, koska keskustan asuinkadut ovat yksisuuntaisia ja kapeita, ei ole sekavaa väkeä, ja ruokaravintolatkin jotka ovat alueella menevät kiinni kai ennen puoltayötä. On turvallista ja miellyttävää, mutta tämä onkin kai maan kallein postinumeroalue.
Maalla on kiva käydä päivämatka mutta punkkivaara on todellinen, en voisi asua koska maalla ainoa älyllinen stimulaatio on kirjoista ja median kautta, harvoin on älyllistä elämää maalla, jossa arvot perustuvat säilyttämiseen, ei muutokseen.
En tarvitse säilytystilaa, koska olen minimalisoinut elämän ja harrastukselle on oma erillinen työhuone 300 metrin päässä kotoa, tässä kaupungin keskustan alueella.
Miksi tuostakin pitää ihmetellä? En ole koskaan asunut muualla kuin kaupungissa, en ole oikeastaan edes ollut maalla muutamaa päivää enempää. Yhtä vähän on syytä ihmetellä jonkun toisen valintaa ja ratkaisua asua jossain periferian perukoilla.
Ajelin just Etelä-Savon pikkuteitä. Voi että. Siellä keskellä ei mitään, metsän keskellä siellä täällä taloja tien reunassa, amppelit roikkuen ja pihat tikissä. Mietin, et kesäidyllihän se on, mut syysöinä ja pimeinä talvipäivinä kun on korvessa, niin voi että. Tosi kaukana kaikesta. Mutta onhan netti jolla koko maailma on kämmenellä, ihan tässä. Kukin tyylillään. Rauhaa ja hiljasuutta on siellä, mitä kyllä itse monesti kaupungissa kaipaa. En silti tiedä haluaisinko asua ihan niin korvessa.
Syitä olla muuttamatta maalle:
- etäisyydet pitkiä ja huono tai olematon julkinen liikenne
- jos harrastaa muutakin kuin kotona nysväämistä tai metsässä kulkemista, harrastusmahdollisuudet huonot tai olemattomat
- vähemmän ihmisiä ja vähemmän tekemistä eli enemmän aikaa juoruta ja kytätä muita
- "yhteisöllisyys" eli kaikki tuntee kaikki
- työmahdollisuuksia hyvin rajallisesti
- kulttuuritarjontaa todella niukasti
Helposti. Junttilassa asuminen sen sijaan olisi ja on täysin sietämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis tiesithän sä ap että kaupunkeja on muitakin kuin Helsinki? Esimerkiksi tuo plussa, että metsää, järveä ja peltoa on ympärillä onnistuu myös kaupungissa. Peltoa ehkä vähän harvemmin, mutta varsinkin pienissä kaupungeissa ei tarvitse kovin kauas mennä että näkyy peltoa ikkunasta. Järviä taasen on ihan kaupunkien keskustoissakin. Metsiäkin ainakin lähellä keskustaa.
Kuka sanoi että asun nyt hesassa? En lähelläkään.
Aina näissä verrataan Helsinkiä ja jotain 1000 asukkaa maalaiskylää. En minäkään Helsingissä viihtyisi enkä missään 1000 asukkaan kylässä, mutta tohon väliin mahtuu paljon muitakin. Esim vaikka Rauman kokoinen paikkakunta. Löytyy meri, metsiä, luontoa ja myös niitä kahviloita ja kauppoja. Tai Hämeenlinna missä järveä joka paikassa ja luontoa. Ihmisillä kumma käsitys että vain maaseudulla on luontoa.
Asuin aikanaan 4km päässä Tampereen keskustasta, järven rannassa ja metsän vieressä.
Ja mitä jotkut sinkkuihmiset tekevät kauhealla määrällä tilaa ja neliöitä?
En sanonut missään vaiheessa että asun nyt Helsingissä ja että olen muuttamassa maalle. Olen muuttamassa pieneen kylään, en keskelle ei mitään maalle. Siellä kulkee bussit ja on muutakin kuin vain luontoa, vaikka se minulle iso asia onkin.
Juuri tätä en ymmärrä ihmisistä, oletetaan asioita ja vedetään naurettavia johtopäätöksiä. Kylä jossa olen kasvanut ei kyllä vastaa teidän käsitystänne juoruilusta ja yksityisyyden puutteesta, päin vastoin. Ei kenenkään ole pakko jakaa koko elämäntarinaansa muille, ja yleensä juttelu on mm. säästä, paikallisista tapahtumista ja uutisista, eikä mistään yksityisasioista. Kaupungissa sen sijaan mulla on erittäin uteliaita ja nenäkkäitä naapureita, jotka vahtii ikkunastaan jos menen vaikka taloyhtiön pihaan lukemaan kirjaa.
Kysyin nimenomaan miksi ihmiset viihtyy kaupungissa, en pyytänyt aggressiivisia kommentteja siitä miten oma valinta on paras ja muiden valinnat on peestä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä verrataan Helsinkiä ja jotain 1000 asukkaa maalaiskylää. En minäkään Helsingissä viihtyisi enkä missään 1000 asukkaan kylässä, mutta tohon väliin mahtuu paljon muitakin. Esim vaikka Rauman kokoinen paikkakunta. Löytyy meri, metsiä, luontoa ja myös niitä kahviloita ja kauppoja. Tai Hämeenlinna missä järveä joka paikassa ja luontoa. Ihmisillä kumma käsitys että vain maaseudulla on luontoa.
Asuin aikanaan 4km päässä Tampereen keskustasta, järven rannassa ja metsän vieressä.
Ja mitä jotkut sinkkuihmiset tekevät kauhealla määrällä tilaa ja neliöitä?
Miksi pitäisi asua pienessä koirankopissa vain koska on sinkku? Kyllä minä ennemmin asun isommassa asunnossa missä on tilaa olla ja kutsua ihmisiä kylään, kuin pienessä kämpässä jossa ei edes voi pyykkitelinettä levittää ilman että se on tiellä. Sitä paitsi, kuka sanoi että olen sinkku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis tiesithän sä ap että kaupunkeja on muitakin kuin Helsinki? Esimerkiksi tuo plussa, että metsää, järveä ja peltoa on ympärillä onnistuu myös kaupungissa. Peltoa ehkä vähän harvemmin, mutta varsinkin pienissä kaupungeissa ei tarvitse kovin kauas mennä että näkyy peltoa ikkunasta. Järviä taasen on ihan kaupunkien keskustoissakin. Metsiäkin ainakin lähellä keskustaa.
Kuka sanoi että asun nyt hesassa? En lähelläkään.
Ei kukaan. Ei edes lainaamasi kirjoittaja :D
Samaistun, en ole koskaan nauttinut kaupungeista, olivat ne kuinka pieniä tahansa. Luonnoton ympäristö ihmiselle olla. Kaikista pahimpia ovat lapsettomat minimalistit, jotka elävät yhden huoneen kokoisissa asunnoissa ja vaativat, että syrjäseuduilta on vietävä palvelut pois ja kaikki siirrettävä kaupunkeihin. Ihmisiet ovat irtaantuneita luonnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis tiesithän sä ap että kaupunkeja on muitakin kuin Helsinki? Esimerkiksi tuo plussa, että metsää, järveä ja peltoa on ympärillä onnistuu myös kaupungissa. Peltoa ehkä vähän harvemmin, mutta varsinkin pienissä kaupungeissa ei tarvitse kovin kauas mennä että näkyy peltoa ikkunasta. Järviä taasen on ihan kaupunkien keskustoissakin. Metsiäkin ainakin lähellä keskustaa.
Kuka sanoi että asun nyt hesassa? En lähelläkään.
Ei kukaan. Ei edes lainaamasi kirjoittaja :D
"Niin tiesithän sä ap että kaupunkeja on muitakin kuin Helsinki?"
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkiplussat
+kaikki tuttua
+ystävät, perhe ja sukulaiset täällä
+työpaikka lähellä
+palvelut helposti saavutettavissa
+kauppa alakerrassa
+ei itikoita, lumitöitä
-ei miinuksia
Kyse on siitä, mistä tykkää ja mihin on tottunut. Olen syntynyt kaupungissa, en pidä luonnosta tai yhteilöllisyydestä. Kukin tyylillään?
Jos et pidä luonnosta, et pidä elämästä. Luonto on kirjaimellisesti se syy, miksi sinäkin olet olemassa.
Mun kylän plussat ovat melkein kokonaan samat:
+kaikki tuttua
+ystävät, perhe ja sukulaiset täällä
+palvelut helposti saavutettavissa (en koe pientä ajomatkaa taakkana)
+ei lumitöitä, itikoita ja muita ötököitä on ihan joka paikassa :D
-olisi ahdistavaa ja meluisaa asua kaupan yläkerrassa
"Te, jotka nautitte kaupungissa asumisesta, mitkä ovat ne asiat joista pidätte eniten?"
1. Monipuolisemmat lenkkeilyreitit. Maalla on niin vähän teitä ja vielä vähemmän suunniteltuja virkistysreittejä.
2. Kuntosali
3. Enemmän naisia, olen sinkkumies
4. Halvemmat ruokakaupat, olen köyhä
Muuta ei tule mieleen. Haluaisin asua maalla hiljaisuuden, kiireettömyyden ja luonnonläheisyyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Asun ison puiston vieressä, jossa voin ulkoilla, mutta palvelut ovat kuitenkin lähellä. Taloyhtiössä on myös aidattu piha, jossa voin pitää koiraani irti. Toivottavasti tästä ei tarvitse muuttaa enää mihinkään muualle.
Tässäkin on pari puistoa vieressä, mutta ei se ole sama asia mennä sinne, se ei ole tarpeeksi iso eikä se ole juurikaan rentouttavaa mennä katselemaan humalaisia ja nuoria pussailemassa, kuin mennä oikeaan luontoon, metsään, nähdä eläimiä ja nauttia raittiista ilmasta. Ihmiset jotka viettävät aikaa metsässä ovat tutkitusti terveempiä kuin ne, jotka eivät vietä aikaa siellä. Metsä on maailman ihanin paikka ja kun ei ole pesimäaika, voisit pitää koiraasi vapaana ja väitän, että se nauttisi siitä paljon enemmän kuin jostain tomuisesta kaupunkipihasta, jossa on aina samat hajut ja virikkeet.
Asun ison puiston vieressä, jossa voin ulkoilla, mutta palvelut ovat kuitenkin lähellä. Taloyhtiössä on myös aidattu piha, jossa voin pitää koiraani irti. Toivottavasti tästä ei tarvitse muuttaa enää mihinkään muualle.