Lue keskustelun säännöt.
Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa
21.07.2023 |
Pitkän suoran tien päässä toinen koira jäykistyy paikalleen ja tuijottaa kiinteästi ja hievahtamatta omaa koiraani. Tuijottajan hihnan toisessa päässä kaivetaan kännykkä esiin, nythän on hyvää aikaa surffailla, kun koira kerran jököttää paikallaan. Minä ja koirani lähestymme rauhallisesti usean minuutin ajan, yritän saada katsekontaktia somettajaan saadakseni jonkinlaisen vihjeen siitä, onko homma hanskassa vai ei. Oma koirani jännittyy askel askeleelta toisen vain tuijottaessa herkeämättä. Omistaja vilkaisee meitä välillä, mutta ei tee elettäkään laukaistakseen tilannetta. Käännyn kannoillani, ja lähdemme oman koirani kanssa takaisin tulosuuntaan. Ei kannata ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuu koirien kohdatessa.
Koiran omistaja, opeta koirasi olemaan jäykistymättä tuijottamaan muita koiria! Se ei ole kovin vaikeaa. Jäykkänä tuijottava koira on toiselle koiralle aina mahdollinen uhka. Sinä koiran laumanjohtajana päätät, koska pysähdytään, ja voit vaikuttaa tilanteeseen. Koirasi ei saa päättää, koska pysähdytte tuijottelemaan, vaan se on sinun päätöksesi. Osoita omalla käytökselläsi myös muille ulkoileville, että hallitset oman koirasi.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa opettamaan minun koirani pois tuosta tuijottamisesta, voin ihan vaikka maksaa sinulle siitä isonkin summan. Kyseessä paimenkoira, bordercollie, jonka kanssa käyty asian tiimoilta kolmella eri koirakouluttajalla ja sitkeästi noudatettu näiden antamia ohjeita ilman pidemmän tähtäimen tulosta. Koira on muilta osin ongelmaton, eikä räyhää muille koirille tai ihmisille, mutta hihnassa tuijottaminen on ongelma. Toki voit minun kohdallani luottaa siihen, että koira on minun hallinnassani, mutta ottaa päähän näissä keskusteluissa tämä että tällaiset asiat olisi aina helposti opetettavissa pois.
Bordercollie on paimenkoira, joten kaiken lähestyvän tarkkailu on sille täysin rotuomaista käyttäytymistä ja siksi sen kitkeminen on hyvin vaikeaa. Ja toisaalta, miksi pitäisi yrittää kitkeä koirastasi sellaista piirrettä, joka on sille kaikista ominaisinta? Minusta riittää oikein hyvin, että koirasi on muuten hallinassa.
Itselläni on metsästyskoira-mix, joka on kiltti ja tottelevainen, mutta äärimmäisen riistaviettinen. Minusta olisi jopa väärin alkaa kitkemään koirasta tuota sen ikiaikaista, jalostuksella vahvistettua vaistoa. Me elämme sen asian kanssa, että rusakoiden ja kauriiden näkeminen aiheuttaa aina reaktion koirassani, mutta toisaalta pyrin järjestämään sille mahdollisuuden toteuttaa vaistojaan esim. verijäljen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta.
Tuijottajat , jotka jähmettyvät tien laitaan, tai jopa keskelle tietä, ovat todella rasittavia ja on mielestäni epäkohteliasta jättää ohittaminen kokonaan toisen osapuolen vastuulle, tai jopa suorastaan hankaloittaa sitä. Varsinkin ahtailla poluilla seisomaan ja tuijottamaan jääminen tekee ohittamisesta lähes mahdotonta. Itselläni on hyvin reaktiivinen koira, joka hermostuu tuijottajista, kun taas jos toinen koira ohittaa rauhallisesti omakin koirani toimii rauhallisesti, joten tämän ongelman kanssa painitaan melkein päivittäin.Miksi syyttelet toista, jos sulla itsellä on ongelmia koirasi kanssa?
Kuten kirjoitin, on kohteliasta huomioida muita tiellä liikkujia ja ohittaa muut koira asiallisesti jäämättä tuijottamaan. Tuijottaminen on koirien näkökulmasta provokatiivista. Kaikille on mukavampaa, jos tiellä ja poluilla pyritään liikkumaan muut huomioiden. Niin itsekin teen ja pyrin kouluttamaan koiraani ohittamaan muut asiallisesti. Tähän kouluttamiseen auttaa se, jos vastakappale ei jää tuijottamaan vaan osallistuu itsekin ohittamiseen aktiivisesti. ts kävelee rauhallisesti ohi.
Toki voin antaa sen myös riehua hihnassa ja päästää lähelle, jos mielestäsi kaikki voivat tehdä mitä lystäävät.
Miksi et kävele koirasi kanssa eteen päin? Miten ohitus mielestäsi suoritetaan jos kumpikaan ei suostu liikkumaan?
Tielle mahtuu yleensä kaksi. Jos kumpikaan ei liiku, molemmat ovat pysähdyksissä vapaaehtoisesti. Tällöin ohitusta ei tapahdu, ja se on kummankin osapuolen aktiivinen valinta.
Alahan ottaa vastuu omasta osuudestaan tapahtumiin. Aikuiset tekevät niin.
Just näin. Toista se jumittaminen haittaa ja toista ei. Se ketä haittaa, voi tehdä asialle jotain sen sijaan, että syyttäisi siitä toista. Oma koira ei jumita eikä meitä haittaa toisten koirien jumittamiset. Saa tuijottaa ja seistä niin paljon kuin haluaa, mutta me mennään vaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta.
Tuijottajat , jotka jähmettyvät tien laitaan, tai jopa keskelle tietä, ovat todella rasittavia ja on mielestäni epäkohteliasta jättää ohittaminen kokonaan toisen osapuolen vastuulle, tai jopa suorastaan hankaloittaa sitä. Varsinkin ahtailla poluilla seisomaan ja tuijottamaan jääminen tekee ohittamisesta lähes mahdotonta. Itselläni on hyvin reaktiivinen koira, joka hermostuu tuijottajista, kun taas jos toinen koira ohittaa rauhallisesti omakin koirani toimii rauhallisesti, joten tämän ongelman kanssa painitaan melkein päivittäin.Miksi syyttelet toista, jos sulla itsellä on ongelmia koirasi kanssa?
Kuten kirjoitin, on kohteliasta huomioida muita tiellä liikkujia ja ohittaa muut koira asiallisesti jäämättä tuijottamaan. Tuijottaminen on koirien näkökulmasta provokatiivista. Kaikille on mukavampaa, jos tiellä ja poluilla pyritään liikkumaan muut huomioiden. Niin itsekin teen ja pyrin kouluttamaan koiraani ohittamaan muut asiallisesti. Tähän kouluttamiseen auttaa se, jos vastakappale ei jää tuijottamaan vaan osallistuu itsekin ohittamiseen aktiivisesti. ts kävelee rauhallisesti ohi.
Toki voin antaa sen myös riehua hihnassa ja päästää lähelle, jos mielestäsi kaikki voivat tehdä mitä lystäävät.
Miksi et kävele koirasi kanssa eteen päin? Miten ohitus mielestäsi suoritetaan jos kumpikaan ei suostu liikkumaan?
Tielle mahtuu yleensä kaksi. Jos kumpikaan ei liiku, molemmat ovat pysähdyksissä vapaaehtoisesti. Tällöin ohitusta ei tapahdu, ja se on kummankin osapuolen aktiivinen valinta.
Alahan ottaa vastuu omasta osuudestaan tapahtumiin. Aikuiset tekevät niin.
Kyllä normaali ihminen jatkaa matkaa jos koira ei maata nuuskuttele.
Maailmassa on monia, jotka ainakaan jonkun toisen mielestä eivät ole normaaleja tai toimi normaalisti. Jos joka kerran tällaisen kohdatessa menee jumiin, se on ihan oma valinta.
Vaikka olisin kuinka rauhallisesti, koirat aina räyhäävät minulle. Miksi teidän pitää jäädä tuijottamaan myös koiratonta naista ja sitten hyökätä kohdalla kimppuun kun yritän kävellä ohi? Näitä on ollut aivan lukemattomasti ja joka kerta omistaja sitten yllättyy, että ei meidän Fifi näin normaalisti käyttäydy. Älkää jääkö tuijottamaan koiranne kanssa yhtään ketään kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta.
Tuijottajat , jotka jähmettyvät tien laitaan, tai jopa keskelle tietä, ovat todella rasittavia ja on mielestäni epäkohteliasta jättää ohittaminen kokonaan toisen osapuolen vastuulle, tai jopa suorastaan hankaloittaa sitä. Varsinkin ahtailla poluilla seisomaan ja tuijottamaan jääminen tekee ohittamisesta lähes mahdotonta. Itselläni on hyvin reaktiivinen koira, joka hermostuu tuijottajista, kun taas jos toinen koira ohittaa rauhallisesti omakin koirani toimii rauhallisesti, joten tämän ongelman kanssa painitaan melkein päivittäin.Keskelle polkua, toisen tietä tukkimaan jääminen on tietenkin väärin, mutta tuo "jos toinen on rauhallisesti, omanikin on rauhallisesti" on vähän hassu ajatus. Oman koiran koulutusta kun ei voi jättää koskaan sen varaan, että koira osaa käyttäytyä toivotulla tavalla vain silloin kun vastaantuleva koirakin osaa.
Jos toinen koira kykenee hoitamaan ohittamisen ilman rähjäämistä, mutta on liian jännittynyt liikkumaan, mutta oma koira rähjää, silloin sen oman koiran kanssa on väistettävä tarpeeksi. Vastaantulevan koiran kanssa ollaan siis harjoittelussa pidemmällä.
T. Myös reaktiivisen koiran omistaja.
Eihän se tietenkään ole toisen koiran toiminnan varassa, mutta pointtinani on, että jos vastaan tuleva koira auttaa ohittamisessa eikä jää paikoilleen toljottamaan, ohittaminen on meille helpompaa ja saadaan onnistumisia ja mahdollisuuksia positiiviiseen vahvistamiseen. Seisoskelemaan jäävä osapuoli ikään kuin vierittää ohittamisen työn toiselle osapuolelle ja jos toisella koiralla on jo valmiiksi hankaluuksia edessä seisova tuijottaja ei millään tavalla edesauta ohittamisen sujumista. Yhteispelillä tämäkin asia sujuu helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa opettamaan minun koirani pois tuosta tuijottamisesta, voin ihan vaikka maksaa sinulle siitä isonkin summan. Kyseessä paimenkoira, bordercollie, jonka kanssa käyty asian tiimoilta kolmella eri koirakouluttajalla ja sitkeästi noudatettu näiden antamia ohjeita ilman pidemmän tähtäimen tulosta. Koira on muilta osin ongelmaton, eikä räyhää muille koirille tai ihmisille, mutta hihnassa tuijottaminen on ongelma. Toki voit minun kohdallani luottaa siihen, että koira on minun hallinnassani, mutta ottaa päähän näissä keskusteluissa tämä että tällaiset asiat olisi aina helposti opetettavissa pois.
Totta. Ja meillä koira joka tarvitsee silmälasit tämän keskustelun perusteella. Likinäköinen pennusta saakka.
Miksi tosiaan monessa muussa maassa koirat ovat irti, ystävällisiä ja rentoja. Meillä meni koirien taluttaminen mönkään siinä kohtaa, kun taluttajat halusivat koirien menevän ohi, niille sanottiin aina OHI, koskaan ei saa tervehtiä toisia koiria. Haistella ei saa ja on marssittava omistajan vierellä, joka on koiralle aivan luonnotonta.
Minulla oli koiria jo 70-luvulla ja vielä silloin koirien annettiin tervehtiä toisiaan, leikkiä keskenään ja nuuhkia kävelyllä ollessaan. Harvoin näkyi rähjääjiä. Mutta nyt juuri kukaan ei anna koiransa tervehtiä vastaantulijoita, vaan huutaa jo ajoissa ohi, ohi, ja koira parkuu remmissä koko sielunsa syvyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.
Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.
Kyllä se edelleen olet laumanjohtaja. Vai koiranko pitäisi se olla ja sä kyselet siltä, mitäs nyt tehdään? Sitä ei tehdä enää haitallisilla koulutusmetodeilla kuten sanoit, vaan resurssien hallinnalla. Ei-toivottu käytös on helppo sammuttaa palkkaamalla vain toivottua käytöstä. Siinä koira oppii ajattelemaan itse. Epävarma ja tuijottava koira tarvitsee koulutuksen. Vastaehdollistamisen. Hihnakoulutus vie aikaa, mutta se kannattaa. Myös pienille koirille. Koulutus perustuu passiiviseen, ei-toivotun käytöksen sammuttamiseen, katsekontaktiin ja palkkaamiseen.
Olisi kiva tietää, mitä alapeukuttaja ajatteli tässä vikana olevan... siis ihan oikeasti voisitko avata, mikä näissä ammatilaisten eläintenkouluttajien ja koirapsykologien nimenomaan pehmeään koulutukseen perustuvissa keinoissa, joissa koira oppii itse ajattelemaan sua erityisesti jäi vaivaamaan?
Voisikohan olla se, että vaikka tunnut olevan kartalla, silti alennut puhumaan noista laumanjohtjamyyteistä, jotka nämä mainitsemasi ammattilaiset ja koirapsykologitkin tuomitsevat virheellisinä ja haitallisina.
No minäkin miellän vanhanaikaisin termein, että ihminen on lauman johtaja, ei koira. Samoin lasten kanssa, minä olen perheen pää ja minulla tulee olla homma hanskassa. Johtaminen ei nykyään käsitteenä ole mitään alistamista ja väkivaltaa, vaan nimenomaan siitä että kokonaisuus on hallinnassa, ohjausta. On vanhanaikaista ajatella, että johtaminen on pakottamista ja alistamista ja muuta negatiivista. Johtamiskäsitys on muuttunut kautta rantain. Kannattaa pitää mielessä, että vaikka sinulla on vanhanaikainen käsitys johtamisesta, niin ihminen joka puhui esimerkiksi lauman johtamisesta hyvin suurella todennäköisyydellä tarkoittaa sillä eri asiaa miten sinä sen hyvin negatiivisesti käsität.
OhisOn kaksi eri asiaa pohtia mitä sana johtajuus tarkoittaa ja käyttää termiä laumanjohtaja spesifisti koirankoulutuksesta keskustellessa.
Ei ole, laumanjohtaja termiä on oikein sallittua käyttää, se ei ole kielletty sana. Jos sinä annat sille negatiivisen merkityksen, se on sinun ongelmasi. Jos sinä alat nillittämään koulutusfanaatikkona vääristä termeistä, se on sinun ongelmasi. Minä ja moni muu pidämme termistä ja se kuvaa hyvin sitä miten miellän kokonaisuuden.
En vain minä, vaan muutkin eläinlähtoiset ammattilaiset pitävät tuon termin käyttöä haitallisena.
On täysin epärelevanttia alkaa erittelemään sitä miten kukakin tuon termin käsittää, kun sen pohja on kuitenkin vanhoissa, ei eläinystävällisissä koulutusmenetelmissä. Termistä pyritään pääsemään eroon juuri sen takia, että edelleen valtaosalle se tarkoittaa juurikin koiran pakkohallinnalla kouluttamista ja epäjohdonmukaista käyttäytymistä koulutustilanteissa.
Ammattilaiset puhuvat positiivisesta vahvistamisesta ja useimmat, jotka koiraansa kouluttavat tällä metodilla, eivät tunne tarvetta puhua laumanjohtuudesta juurikin sen takia, ettei se edes kuvaa sitä yhteistyötä koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut tämän etenkin pienten koirien omistajissa ja vielä korostuneemmin ikääntyneissä omistajissa. Omistajat vaikuttavat siltä että heistä on jotenkin söpöä kun koira terhakkaana seisoo ja räksyttää.
Sitten sille koiralle lässyttämällä perustellaan että voi voi kun jos me nyt tehdään tälleen niin toinen ei uskalla tulla jne ja hymyillään miten oma pieni koira on niin sosiaalinen!
Ihan kuin se koira oppisi tuollaisesta sanomisesta yhtään mitään, ainakaan hyvää. Tai niin kuin huono köytös kertoisi sosiaalisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta.
Tuijottajat , jotka jähmettyvät tien laitaan, tai jopa keskelle tietä, ovat todella rasittavia ja on mielestäni epäkohteliasta jättää ohittaminen kokonaan toisen osapuolen vastuulle, tai jopa suorastaan hankaloittaa sitä. Varsinkin ahtailla poluilla seisomaan ja tuijottamaan jääminen tekee ohittamisesta lähes mahdotonta. Itselläni on hyvin reaktiivinen koira, joka hermostuu tuijottajista, kun taas jos toinen koira ohittaa rauhallisesti omakin koirani toimii rauhallisesti, joten tämän ongelman kanssa painitaan melkein päivittäin.Miksi syyttelet toista, jos sulla itsellä on ongelmia koirasi kanssa?
Kuten kirjoitin, on kohteliasta huomioida muita tiellä liikkujia ja ohittaa muut koira asiallisesti jäämättä tuijottamaan. Tuijottaminen on koirien näkökulmasta provokatiivista. Kaikille on mukavampaa, jos tiellä ja poluilla pyritään liikkumaan muut huomioiden. Niin itsekin teen ja pyrin kouluttamaan koiraani ohittamaan muut asiallisesti. Tähän kouluttamiseen auttaa se, jos vastakappale ei jää tuijottamaan vaan osallistuu itsekin ohittamiseen aktiivisesti. ts kävelee rauhallisesti ohi.
Toki voin antaa sen myös riehua hihnassa ja päästää lähelle, jos mielestäsi kaikki voivat tehdä mitä lystäävät.
Miksi et kävele koirasi kanssa eteen päin? Miten ohitus mielestäsi suoritetaan jos kumpikaan ei suostu liikkumaan?
Tielle mahtuu yleensä kaksi. Jos kumpikaan ei liiku, molemmat ovat pysähdyksissä vapaaehtoisesti. Tällöin ohitusta ei tapahdu, ja se on kummankin osapuolen aktiivinen valinta.
Alahan ottaa vastuu omasta osuudestaan tapahtumiin. Aikuiset tekevät niin.
Just näin. Toista se jumittaminen haittaa ja toista ei. Se ketä haittaa, voi tehdä asialle jotain sen sijaan, että syyttäisi siitä toista. Oma koira ei jumita eikä meitä haittaa toisten koirien jumittamiset. Saa tuijottaa ja seistä niin paljon kuin haluaa, mutta me mennään vaan ohi.
Minäpä alan sitten itsekin seisoskelemaan koiran kanssa keskellä teitä ja polkuja väistämättä tuumaakaan. Penkan kautta mahtuu kyllä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua koiranne tervehtivän muita koiria, tehkää selväksi se. Eli menette reilusti toiselle puolelle katua, otatte mahdollisimman lyhyen hihnan ja katse ohi eteenpäin. Hihnaan varoituskolmio tai stop merkki voisi olla hyvä heräte.
Mä teen aina näin! Otan koiran pientareen puolelle, yritän kävellä välinpitämättömän näköisenä ohi, en ota vastaantulevan koirakkoon mitään kontaktia ja SILTI joka lenkillä on joku jolle pitää sanoa, että älä päästä sitä koiraasi siinä flexissä naamalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tosiaan monessa muussa maassa koirat ovat irti, ystävällisiä ja rentoja. Meillä meni koirien taluttaminen mönkään siinä kohtaa, kun taluttajat halusivat koirien menevän ohi, niille sanottiin aina OHI, koskaan ei saa tervehtiä toisia koiria. Haistella ei saa ja on marssittava omistajan vierellä, joka on koiralle aivan luonnotonta.
Minulla oli koiria jo 70-luvulla ja vielä silloin koirien annettiin tervehtiä toisiaan, leikkiä keskenään ja nuuhkia kävelyllä ollessaan. Harvoin näkyi rähjääjiä. Mutta nyt juuri kukaan ei anna koiransa tervehtiä vastaantulijoita, vaan huutaa jo ajoissa ohi, ohi, ja koira parkuu remmissä koko sielunsa syvyydeltä.
Meillä on omat koirakaverit, joita tavataan säännöllisesti. En halua tutustuttaa vieraisiin koiriin lenkillä, kun ei tiedä onko rokotukset kunnossa jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua koiranne tervehtivän muita koiria, tehkää selväksi se. Eli menette reilusti toiselle puolelle katua, otatte mahdollisimman lyhyen hihnan ja katse ohi eteenpäin. Hihnaan varoituskolmio tai stop merkki voisi olla hyvä heräte.
Mä teen aina näin! Otan koiran pientareen puolelle, yritän kävellä välinpitämättömän näköisenä ohi, en ota vastaantulevan koirakkoon mitään kontaktia ja SILTI joka lenkillä on joku jolle pitää sanoa, että älä päästä sitä koiraasi siinä flexissä naamalle.
Oletteko molemmat jotenkin erittäin epäsosiaalisia, sinäja koirasi, vai vain sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän tuijotteluun lisäisin vielä sen, kun jotkut antaa koiransa mennä maahan ja jäädä siihen odottelemaan kohtaamista jäykistyneenä. Sekä tuijottelu että maassa makaaminen jäykistyneenä on uhkaavaa toiselle koiralle. Ja kun yrität mennä tuojottelijasta tai maasta makaavasta ohi, POIKKEUKSETTA se koira tekee jonkinlaisen hyökkäysliikkeen kohti kun ollaan kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa opettamaan minun koirani pois tuosta tuijottamisesta, voin ihan vaikka maksaa sinulle siitä isonkin summan. Kyseessä paimenkoira, bordercollie, jonka kanssa käyty asian tiimoilta kolmella eri koirakouluttajalla ja sitkeästi noudatettu näiden antamia ohjeita ilman pidemmän tähtäimen tulosta. Koira on muilta osin ongelmaton, eikä räyhää muille koirille tai ihmisille, mutta hihnassa tuijottaminen on ongelma. Toki voit minun kohdallani luottaa siihen, että koira on minun hallinnassani, mutta ottaa päähän näissä keskusteluissa tämä että tällaiset asiat olisi aina helposti opetettavissa pois.
Bordercollie on paimenkoira, joten kaiken lähestyvän tarkkailu on sille täysin rotuomaista käyttäytymistä ja siksi sen kitkeminen on hyvin vaikeaa. Ja toisaalta, miksi pitäisi yrittää kitkeä koirastasi sellaista piirrettä, joka on sille kaikista ominaisinta? Minusta riittää oikein hyvin, että koirasi on muuten hallinassa.
Itselläni on metsästyskoira-mix, joka on kiltti ja tottelevainen, mutta äärimmäisen riistaviettinen. Minusta olisi jopa väärin alkaa kitkemään koirasta tuota sen ikiaikaista, jalostuksella vahvistettua vaistoa. Me elämme sen asian kanssa, että rusakoiden ja kauriiden näkeminen aiheuttaa aina reaktion koirassani, mutta toisaalta pyrin järjestämään sille mahdollisuuden toteuttaa vaistojaan esim. verijäljen avulla.
No sepä juuri, mutta AP:ta tämä tuntui häiritsevän ja hän oli sitä mieltä, että käytös on helposti poiskitkettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tosiaan monessa muussa maassa koirat ovat irti, ystävällisiä ja rentoja. Meillä meni koirien taluttaminen mönkään siinä kohtaa, kun taluttajat halusivat koirien menevän ohi, niille sanottiin aina OHI, koskaan ei saa tervehtiä toisia koiria. Haistella ei saa ja on marssittava omistajan vierellä, joka on koiralle aivan luonnotonta.
Minulla oli koiria jo 70-luvulla ja vielä silloin koirien annettiin tervehtiä toisiaan, leikkiä keskenään ja nuuhkia kävelyllä ollessaan. Harvoin näkyi rähjääjiä. Mutta nyt juuri kukaan ei anna koiransa tervehtiä vastaantulijoita, vaan huutaa jo ajoissa ohi, ohi, ja koira parkuu remmissä koko sielunsa syvyydeltä.
Asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.
Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.
Kyllä se edelleen olet laumanjohtaja. Vai koiranko pitäisi se olla ja sä kyselet siltä, mitäs nyt tehdään? Sitä ei tehdä enää haitallisilla koulutusmetodeilla kuten sanoit, vaan resurssien hallinnalla. Ei-toivottu käytös on helppo sammuttaa palkkaamalla vain toivottua käytöstä. Siinä koira oppii ajattelemaan itse. Epävarma ja tuijottava koira tarvitsee koulutuksen. Vastaehdollistamisen. Hihnakoulutus vie aikaa, mutta se kannattaa. Myös pienille koirille. Koulutus perustuu passiiviseen, ei-toivotun käytöksen sammuttamiseen, katsekontaktiin ja palkkaamiseen.
Olisi kiva tietää, mitä alapeukuttaja ajatteli tässä vikana olevan... siis ihan oikeasti voisitko avata, mikä näissä ammatilaisten eläintenkouluttajien ja koirapsykologien nimenomaan pehmeään koulutukseen perustuvissa keinoissa, joissa koira oppii itse ajattelemaan sua erityisesti jäi vaivaamaan?
Voisikohan olla se, että vaikka tunnut olevan kartalla, silti alennut puhumaan noista laumanjohtjamyyteistä, jotka nämä mainitsemasi ammattilaiset ja koirapsykologitkin tuomitsevat virheellisinä ja haitallisina.
No minäkin miellän vanhanaikaisin termein, että ihminen on lauman johtaja, ei koira. Samoin lasten kanssa, minä olen perheen pää ja minulla tulee olla homma hanskassa. Johtaminen ei nykyään käsitteenä ole mitään alistamista ja väkivaltaa, vaan nimenomaan siitä että kokonaisuus on hallinnassa, ohjausta. On vanhanaikaista ajatella, että johtaminen on pakottamista ja alistamista ja muuta negatiivista. Johtamiskäsitys on muuttunut kautta rantain. Kannattaa pitää mielessä, että vaikka sinulla on vanhanaikainen käsitys johtamisesta, niin ihminen joka puhui esimerkiksi lauman johtamisesta hyvin suurella todennäköisyydellä tarkoittaa sillä eri asiaa miten sinä sen hyvin negatiivisesti käsität.
OhisOn kaksi eri asiaa pohtia mitä sana johtajuus tarkoittaa ja käyttää termiä laumanjohtaja spesifisti koirankoulutuksesta keskustellessa.
Ei ole, laumanjohtaja termiä on oikein sallittua käyttää, se ei ole kielletty sana. Jos sinä annat sille negatiivisen merkityksen, se on sinun ongelmasi. Jos sinä alat nillittämään koulutusfanaatikkona vääristä termeistä, se on sinun ongelmasi. Minä ja moni muu pidämme termistä ja se kuvaa hyvin sitä miten miellän kokonaisuuden.
En vain minä, vaan muutkin eläinlähtoiset ammattilaiset pitävät tuon termin käyttöä haitallisena.
On täysin epärelevanttia alkaa erittelemään sitä miten kukakin tuon termin käsittää, kun sen pohja on kuitenkin vanhoissa, ei eläinystävällisissä koulutusmenetelmissä. Termistä pyritään pääsemään eroon juuri sen takia, että edelleen valtaosalle se tarkoittaa juurikin koiran pakkohallinnalla kouluttamista ja epäjohdonmukaista käyttäytymistä koulutustilanteissa.
Ammattilaiset puhuvat positiivisesta vahvistamisesta ja useimmat, jotka koiraansa kouluttavat tällä metodilla, eivät tunne tarvetta puhua laumanjohtuudesta juurikin sen takia, ettei se edes kuvaa sitä yhteistyötä koiran kanssa.
No sinä saat pitää, kuten sanoin niin koulutusfanaatikot saavat minun puolestani pitää tuota sanaa saatanasta seuraavana. Minä en ole koulutusfanaatikko enkä koulutusammattilainen ja minä käytän tuota termiä koska se ei ole mikään n-sana. Minulle juuri tuo termi pitää sisällään kaiken sen, mitä koiran omistaminen pitää sisällään. Sinä saat jankata asiasta muiden fanaatikkojen kanssa vaikka maailman tappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta.
Tuijottajat , jotka jähmettyvät tien laitaan, tai jopa keskelle tietä, ovat todella rasittavia ja on mielestäni epäkohteliasta jättää ohittaminen kokonaan toisen osapuolen vastuulle, tai jopa suorastaan hankaloittaa sitä. Varsinkin ahtailla poluilla seisomaan ja tuijottamaan jääminen tekee ohittamisesta lähes mahdotonta. Itselläni on hyvin reaktiivinen koira, joka hermostuu tuijottajista, kun taas jos toinen koira ohittaa rauhallisesti omakin koirani toimii rauhallisesti, joten tämän ongelman kanssa painitaan melkein päivittäin.Keskelle polkua, toisen tietä tukkimaan jääminen on tietenkin väärin, mutta tuo "jos toinen on rauhallisesti, omanikin on rauhallisesti" on vähän hassu ajatus. Oman koiran koulutusta kun ei voi jättää koskaan sen varaan, että koira osaa käyttäytyä toivotulla tavalla vain silloin kun vastaantuleva koirakin osaa.
Jos toinen koira kykenee hoitamaan ohittamisen ilman rähjäämistä, mutta on liian jännittynyt liikkumaan, mutta oma koira rähjää, silloin sen oman koiran kanssa on väistettävä tarpeeksi. Vastaantulevan koiran kanssa ollaan siis harjoittelussa pidemmällä.
T. Myös reaktiivisen koiran omistaja.
Eihän se tietenkään ole toisen koiran toiminnan varassa, mutta pointtinani on, että jos vastaan tuleva koira auttaa ohittamisessa eikä jää paikoilleen toljottamaan, ohittaminen on meille helpompaa ja saadaan onnistumisia ja mahdollisuuksia positiiviiseen vahvistamiseen. Seisoskelemaan jäävä osapuoli ikään kuin vierittää ohittamisen työn toiselle osapuolelle ja jos toisella koiralla on jo valmiiksi hankaluuksia edessä seisova tuijottaja ei millään tavalla edesauta ohittamisen sujumista. Yhteispelillä tämäkin asia sujuu helpommin.
Kun sen jähmettyvän koirankin koulutus voi olla kesken ja silloin on todella epäreilua ajatella, että tämän koirakon pitäisi auttaa sinua koirasi koulutuksessa. Molemmat keskittyvät omaan koiraansa.
Minun koirani on hyvin arka ja olemme tehneet ihan valtavan työn sen pelkojen selättämiseksi. Nykyään elämme jo melko normaalia elämää, mutta aina silloin tällöin vastaantuleva ihminen tai koira saa sen jähmettymään paikoilleen. Silloin minä keskityn vain oman koirani tukemiseen sille vaikeassa tilanteessa, en auttamamaan toista koiran omistajaa hallitsemaan oman koiransa ohitustilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tosiaan monessa muussa maassa koirat ovat irti, ystävällisiä ja rentoja. Meillä meni koirien taluttaminen mönkään siinä kohtaa, kun taluttajat halusivat koirien menevän ohi, niille sanottiin aina OHI, koskaan ei saa tervehtiä toisia koiria. Haistella ei saa ja on marssittava omistajan vierellä, joka on koiralle aivan luonnotonta.
Minulla oli koiria jo 70-luvulla ja vielä silloin koirien annettiin tervehtiä toisiaan, leikkiä keskenään ja nuuhkia kävelyllä ollessaan. Harvoin näkyi rähjääjiä. Mutta nyt juuri kukaan ei anna koiransa tervehtiä vastaantulijoita, vaan huutaa jo ajoissa ohi, ohi, ja koira parkuu remmissä koko sielunsa syvyydeltä.
AI jassoo! Sinäkö tervehdit kaikkia vastaantulijoita, miksi koirien pitäisi. Haloo ja herätys!!
Tuotahan se johtajuus on nykypäivänä ihan kaikkialla. Hallinta ei tarkoita alistamista, vaan kokonaisuuden hallintaa. Kokonaisuuden hallinta ei ole alistamista, vaan asioiden hahmottamista mitkä vaikuttavat mihinkin ja yhteistyötä, positiivisen vahvistamista.