Lue keskustelun säännöt.
Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa
21.07.2023 |
Pitkän suoran tien päässä toinen koira jäykistyy paikalleen ja tuijottaa kiinteästi ja hievahtamatta omaa koiraani. Tuijottajan hihnan toisessa päässä kaivetaan kännykkä esiin, nythän on hyvää aikaa surffailla, kun koira kerran jököttää paikallaan. Minä ja koirani lähestymme rauhallisesti usean minuutin ajan, yritän saada katsekontaktia somettajaan saadakseni jonkinlaisen vihjeen siitä, onko homma hanskassa vai ei. Oma koirani jännittyy askel askeleelta toisen vain tuijottaessa herkeämättä. Omistaja vilkaisee meitä välillä, mutta ei tee elettäkään laukaistakseen tilannetta. Käännyn kannoillani, ja lähdemme oman koirani kanssa takaisin tulosuuntaan. Ei kannata ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuu koirien kohdatessa.
Koiran omistaja, opeta koirasi olemaan jäykistymättä tuijottamaan muita koiria! Se ei ole kovin vaikeaa. Jäykkänä tuijottava koira on toiselle koiralle aina mahdollinen uhka. Sinä koiran laumanjohtajana päätät, koska pysähdytään, ja voit vaikuttaa tilanteeseen. Koirasi ei saa päättää, koska pysähdytte tuijottelemaan, vaan se on sinun päätöksesi. Osoita omalla käytökselläsi myös muille ulkoileville, että hallitset oman koirasi.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Nämä vauhko-ohittajat, jotka eivät anna koiransa tavata muita koiria, ovat siis myös sellaisia, etteivät päästä koiraansa koirapuistoon. Eipä yllätä. Koiraparat.
Oma koirani RAKASTAA koirapuistoja. Onneksi myös muut niissä käyvät koirat ja omistajat ovat normaaleja, eivätkä noin vainoharhaisia.
omaan koiraani on käyty koirapuistossa parikin kertaa kiinni, en mene enää kokeilemaan tulisiko ihan eläinlääkärikäyntiä vaativia vammoja. Nykyajan holtittomuus koirankoulutuksessa näkyy myös siten, että sinne puistoon tuodaan äriseviä otuksia paistattelemaan ja käymään joka toiseen kiinni ja omistaja selaa vain puhelintaan. Puhun nyt pikkukoirista. Ison koiran omistanyt viimeksi yli 7v sitten, en tiedä mikä meno on siellä puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen välillä niin että pysähdyn itse ja olen siinä niin kauan kunnes toinen lähtee liikkeelle
Miksi pysähdyt?
Ei ole kiire mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vauhko-ohittajat, jotka eivät anna koiransa tavata muita koiria, ovat siis myös sellaisia, etteivät päästä koiraansa koirapuistoon. Eipä yllätä. Koiraparat.
Oma koirani RAKASTAA koirapuistoja. Onneksi myös muut niissä käyvät koirat ja omistajat ovat normaaleja, eivätkä noin vainoharhaisia.omaan koiraani on käyty koirapuistossa parikin kertaa kiinni, en mene enää kokeilemaan tulisiko ihan eläinlääkärikäyntiä vaativia vammoja. Nykyajan holtittomuus koirankoulutuksessa näkyy myös siten, että sinne puistoon tuodaan äriseviä otuksia paistattelemaan ja käymään joka toiseen kiinni ja omistaja selaa vain puhelintaan. Puhun nyt pikkukoirista. Ison koiran omistanyt viimeksi yli 7v sitten, en tiedä mikä meno on siellä puolella.
Minä käyn pikkukoirani kanssa sekapuistossa ja siellä on aivan asiallinen meininki. Toki vähän katson, millaista jengiä on paikalla, ennen kuin mennään sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Niin? Jos toinen naureskelee, häntä voi kauniisti pyytää vähän väistämään. Harva kieltäytyy.
Ei tarvitse tuhlata aikaa kiertoreitteihin tai passiivisaggressiiviseen patsasteluun. Ja kaikki tämä vain muutamalla lauseella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Niin? Jos toinen naureskelee, häntä voi kauniisti pyytää vähän väistämään. Harva kieltäytyy.
Ei tarvitse tuhlata aikaa kiertoreitteihin tai passiivisaggressiiviseen patsasteluun. Ja kaikki tämä vain muutamalla lauseella!
eli sä olet se joka hakee päivän sosiaaliset kontaktit muista koiranomistajista käyttäytymällä miten käyttäydyt? :D me muut haetaan ne ihan muualta kun lenkkipolulta, niin ei paljon kiinnosta random ihmisten kanssa alkaa juttelemaan että voisitko kiitos tehdä metrin tilaa vaan halutaan keskittyä omaan ulkoiluun. Mulla on paha tapa olettaa että valtaosalla on järki olemassa, aina välillä joutuu kyllä pettymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Niin? Jos toinen naureskelee, häntä voi kauniisti pyytää vähän väistämään. Harva kieltäytyy.
Ei tarvitse tuhlata aikaa kiertoreitteihin tai passiivisaggressiiviseen patsasteluun. Ja kaikki tämä vain muutamalla lauseella!
eli sä olet se joka hakee päivän sosiaaliset kontaktit muista koiranomistajista käyttäytymällä miten käyttäydyt? :D me muut haetaan ne ihan muualta kun lenkkipolulta, niin ei paljon kiinnosta random ihmisten kanssa alkaa juttelemaan että voisitko kiitos tehdä metrin tilaa vaan halutaan keskittyä omaan ulkoiluun. Mulla on paha tapa olettaa että valtaosalla on järki olemassa, aina välillä joutuu kyllä pettymään.
Oon eri enkä enää edes koiranulkoiluttaja, mutta mitä ihmettä? Koska haet sosiaaliset kontaktisi muualta, niin et voi/halua ulkona jollekin lenkkeilevälle kanssaihmiselle kommunikoida toivettasi? Ja vielä oletat, että toinen ihminen vois jotenkin järjellä ymmärtää ajatuksesi. Harvalla on sellaista järkeä vaikka kuinka toivot ja oletat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Niin? Jos toinen naureskelee, häntä voi kauniisti pyytää vähän väistämään. Harva kieltäytyy.
Ei tarvitse tuhlata aikaa kiertoreitteihin tai passiivisaggressiiviseen patsasteluun. Ja kaikki tämä vain muutamalla lauseella!
eli sä olet se joka hakee päivän sosiaaliset kontaktit muista koiranomistajista käyttäytymällä miten käyttäydyt? :D me muut haetaan ne ihan muualta kun lenkkipolulta, niin ei paljon kiinnosta random ihmisten kanssa alkaa juttelemaan että voisitko kiitos tehdä metrin tilaa vaan halutaan keskittyä omaan ulkoiluun. Mulla on paha tapa olettaa että valtaosalla on järki olemassa, aina välillä joutuu kyllä pettymään.
Heh.
Asun tiheästi asutulla alueella, jolla on myös paljon koiria. Oma koirani jumittaa aniharvoin ja tilanne on silloinkin helppo purkaa. Monista muista syistä tulee neuvoteltua toisten koiranomistajien kanssa päivittäin. Ei ole kyse siitä, kiinnostaako jutella vai ei, vaan siitä, että ulkoilu on sujuvaa ja turvallista kaikille.
Toimii myös korvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Niin? Jos toinen naureskelee, häntä voi kauniisti pyytää vähän väistämään. Harva kieltäytyy.
Ei tarvitse tuhlata aikaa kiertoreitteihin tai passiivisaggressiiviseen patsasteluun. Ja kaikki tämä vain muutamalla lauseella!
eli sä olet se joka hakee päivän sosiaaliset kontaktit muista koiranomistajista käyttäytymällä miten käyttäydyt? :D me muut haetaan ne ihan muualta kun lenkkipolulta, niin ei paljon kiinnosta random ihmisten kanssa alkaa juttelemaan että voisitko kiitos tehdä metrin tilaa vaan halutaan keskittyä omaan ulkoiluun. Mulla on paha tapa olettaa että valtaosalla on järki olemassa, aina välillä joutuu kyllä pettymään.
Parempi onkin että et puhu kun olet noin negatiivinen ylipäätään. Onneksi suurin osa koiran omistajista on mukavia ja juttelevat säästelemättä.
Minulla on tällainen tuijottajakoira. Inhoan nykyään viedä sitä lenkille, kun kaikesta koulutuksesta ja avusta mitä olen saanut huolimatta, koira menee kaksi askelta eteenpäin ja sitten viisi taakse.
Lenkittäminen menee useimmiten hyvin, mutta sitten kun ei mene, vastapuolen hihnan päässä on joka toinen kerta ihminen joka sättii ja nolaa minut siinä paikassa. Hyvässä lykyssä hänen koiransa rähisee kadun toisella puolella ja minä yritän mennä ohin omani kanssa (karvat pystyssä mutta ei murise), ja samalla minulle huudetaan miten en osaa ja että minun pitäisi antaa koira pois.
En olisi ikinä ottanut koiraa jos olisin nähnyt tämän ennalta. Ja sitten saanut kolme kertaa ottaa pennun toisen koiran hampaista. Ja nyt korjaan edelleen jälkiä, kunnes taas kohtaamme irtokoiran ja kaikki alkaa alusta.
Ja kuitenkin se olen minä, ketä kaikki halveksuu ja paheksuu.
Anteeksi että en osaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä käyttäytymistä millään mahtikäskyllä lopeteta. Osalla koirista se käytös on todella tiukassa, siihen ei välttämättä auta mitkään namit ja sirkustemput kun sosiaalinen koira vetää letuksi odottamaan lenkkipolun laitaan, ja jos kyseinen otus on vaikka 50-kiloinen niin paha sitä on siitä kantaakaan. Lähes aina nämä ovat täysin kilttejä ja omistajalla tilanne hallinnassa. Jos et kestä niin parempi kääntyä.
Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa, päinvastoin. Lähes aina nuo koirat syöksähtävät räyhäten kohti juuri kun olet menossa niiden ohi, ja omistaja melkein kaatuu.
Jos omistajalla olisi tilanne hallinnassa, hän kulkisi sen koiransa kanssa eteenpäin eikä jumittaisi.
Joo, ja sitten se on oman koiran vika kun se reagoi. Itse tollasissa tilanteissa otan kontaktin omaan koiraan, että oon huomannut tilanteen ja kiellän reagoimasta, mutta sitten kun se siinä pinnistelee vaustojaan vastaan, niin tottakai pienikin ele sitten kohdalla siltä tuijottelijalta riittää siihen että alkaa rähinä.
Hyvissä kohtaamisissa tuollainen luonnollinen tuijottelukohtaus päättyy haisteluun ja leikkimiseen.
Se sinunkin koirasi tuijottaa vastaantulijaa vai luuletko että se kulkee silmät kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa toisen koiran tuijottaa. Mene sinä ohi vaan hyvin koulutetun koirasi kanssa.
Entä jos mäkin jään ihan piruuttani tuijotteleen sen "hyvin koulutetun koirani" kanssa? Pitäisikin varmaan tehdä se. Siinäpähän sitä tuijotellaan. Ja ohittaa vasta sitten kun kaikki liikkuu.
Minua ei haittaa, ei ole kiire kun koiran kanssa lähdetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kävelisitte jalkakäytävää pitkin ja suoran toisessa päässä seisoisi henkilö joka tuijottaa teitä silmiin koko sen matkan kun lähestytte, ei mitenkään rennosti paikallaan seisten vaan selvästi jännittyneenä, vähän jo kuin valmistautuen syöksymään kohti, mitä tekisitte?
Taluttajan pitää kääntyä pois moisesta tilanteesta. Et voi luottaa siihen ettei mitään tapahdu. Sama se on ihmismaailmassa, jotkut vaan on vaarallisia.
On tuokin nyt iso ongelma. Sitäkin tapahtuu paljon että irtokoira tulee kimppuun. Naapurissa voi olla karkaileva aggressiivinen koira jolla samanmielinen omistaja. Poliisikin voimaton.
Menee asiat oikeisiin mittasuhteisiin kun elämä tarjoaa välillä rumaa puoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni koiran omistaja käyttäytyy ikään kuin hänellä ei olis minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta oman koiransa käytökseen. "Se nyt vaan aina haluaa tuijottaa kaikkia muita koiria, minkäs teet." No sille kyllä voi tehdä paljonkin, ja koirien sielunelämästä pitäisi jokaisen koiranomistajan ymmärtää sen verran, että mitä jäykkänä tuijottava koira muille viestii. Jos koiran ottaa, sitten se pitää kasvattaa sillä tavalla, että ei aiheuta pelkoa ja ahdistusta muille.
Just lueskelin tuossa erään amerikkalaisen koirankouluttajan ajatelmia. Ajatus oli että "Osa koiranomistajista haluaa itse asiassa kissan, mutta koska he eivät koskaan ole olleet kissojen kanssa tekemisissä, he luulevat haluavansa koiran".
Olisi ihan järkevää miettiä, että sopiiko koira mulle ja mikä rotu ja sitten pohtia vielä ylipäätään se, että onko koiran kouluttaminen ja omistaminen (ja siihen vaadittava iso työ) haluamiani asioita. Vai haluaisinko sohvalla kanssani notkuvan eläimen, jota voi paijata ja joka tykkää minusta (=kissa)?
En mä koiraa nähdessä jäykisty. Mutta jos oikein hemaiseva daami astelee vastaan kivassa kesämekossaan, kultakutreineen, lakattuine kesäkynsineen, niin kyllä siinä suattaapi käyä niin, että mie jäykistyn. Luonnollinen reaktio.
Näiltä koirien ylianalysoijilta sais ottaa koirat pois.
minä hoidan omani, hoitakaa te omanne. mutta älkää kiltit yrittäkö tulla moikkaamaan. koira kyllä moikkaisi mutta minä en jaksa ihmisiä.
Meillä koira on perheenjäsen ja se saa itse päättää asioistaan kuten kaikki muutkin.