Lue keskustelun säännöt.
Tunnistatteko itsessänne sen, että mitä enemmän rahaa saa säästöön sitä pihimmäkso tulee
19.07.2023 |
Minulla hyvä esimerkki siitä kun vuosia sitten pääsin työelämään kunnolla kiinni ja kun olin saanut säästettyä muutaman tonnin, tuntui että minulla oli nyt tosi paljon rahaa ja ostin haaveilemani sadan euron maton ja se ei olevinaan tuntunut missään. Nyt vuosia myöhemmin säästöjä moninkertainen summa ja en ihan helpolla raaskisi sadan euron mattoa ostaa 😅 Mietin jopa juhlien järjestämisessä kuinka paljon rahaa meneekään ruokakauppaan, ennen ei tullut tällaisia mietittyä juurikaan, vaikka olihan ruoka halvempaa silloin. En oikein tiedä pidänkö tästä uudesta ominaisuudestani vai en.
Kommentit (48)
Kauan kesti kun sain tehtyä hankintoja, hiukan tarkemmaksi on tultu. Oli myös aika tärkeää omillaan pärjääminen heti nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se mukavaa nähdä kuinka säästetty raha poikii osakkeissa ja muissa sijoituksissa ja siksi tulee pihisteltyä. Tosin näin nelikymppisenä on se unelmien asunto, auto, mökki, huonekalut ja muut jo ostettuina, joten ei ole muuta kuin lainojen makseluja ja sijoittamisia "jäljellä" mitä nyt välillä matkustelee lomilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Ostan vain isolla alella ja tarpeeseen. Esim. kenkiä raaskin ostaa nyt viimeksi kun oli -70%. Kesäkenkiä on feikkicrocsit, sandaalit (yli 18 vuotta vanhat) ja likaiset ja rikkinäiset muut kengät, jotka yli 10v vanhat. Tilillä olis kuitenkin reippaasti yli 40 000€. Sitä vaan odottaa jokaisen tonnin kertymistä tilille ja odottaa seuraavaa kymppitonnia. Tosin olen joutunut maksamaan laskuja, jotka olleet tuhansia ja isoin 17 000€ liittyen asumiseen. Lainat on maksettu ajat sitten.
Tämä on niin totta. Että odottaa vaan sitä seuraavan tonnin täyttymistä. Olen aina ollut tällainen. Pakonomainen säästäminen.
Nyt olen alkanut tajuamaan, että ei aina tarvitse säästää. Omaan hyvinvointiin kannattaa käyttää rahaa. Harrastuksiin, hyvään ruokaan, pieniin arjen irtiottoihin. Rikas en ole, mutta ihan hyvin toimeen tuleva. Elämä on tänään, ei kymmenen vuoden kuluttua.
Me säästetään puolison kanssa n. 3500e/kk. Satsataan palveluihin (ruokaostosten kotiinkuljetus, hieroja jne.) mutta ei esim. tilata lehtiä, käydä kahviloissa tai sisusteta.
Lomalla ei nuukailla vaan syödään ravintoloissa, yövytään hotelleissä ja käydään kylpylässä mutta tämä on otettu huomioon vuosibudjetissa. Säästötililtä tällaisiin hummailuihin ei nosteta rahaa!
Kohtuullinen säästetty summa kaiken varalta on varmaankin ihan viisas tavoite. Sen summan pitäminen koskemattomana peruskuluihin tai impulssiostoksiin on tietysti oleellista.
Sitten jos kuluttaminen tavallisiin, tarpeellisiin ja kivoihin asioihin alkaa olla kärsimystä, ollaan jotenkin mielellisesti vaikealla alueella. Se alkaa vaikuttaa elämäntapaan ja ihmissuhteisiin kapeuttavasti, ja pitkään jatkuessaan jäykistää pihin ihmisen persoonallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tunnista tuota aivan. Säästän n. 750€/kk, mutta aina osamme lapselle mitä tarvitsee ja teemme reissuja lapsen ehdoin. Olemme aina tottuneet elämään vähällä, mutta mistään ei ole tingitty. Tosin en nyt raaski ostaa ihan mitä vaan ja vanhat huonekalut saavat kelvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän rahaa on, sitä pihimmäksi ihminen yleisesti ottaen tulee.
Sitä on kamala seurata, miten nuoresta, älyllisiä ja kulttuurisia arvoja kantaneesta, maailmaa avarasti katsoneesta ihmisestä tulee siinä kolmenkympin korvilla pelkkää rahaa tuijottava materialisti. Pahenee vain vuosi vuodelta, vuosikymmen vuosikymmeneltä. Ikäväkseni todistanut sitä useamman ihmisen kohdalla. Puheenaiheena on aina mutkien kautta raha. Raha raha raha. Aivot ovat jumittuneet. Pahinta mitä tuollaiselle ihmiselle hänen omasta mielestään voi tapahtua on joutua työttömäksi / tulottomaksi /rahattomaksi / ihmiseksi ilman omistusasuntoa. Pistää miettimään, olisiko se kuitenkin inhimillisessä katsannossa lopulta parasta, mitä tuolle ihmiselle voisi tapahtua. Kaikille heistä.
Aika moni heistä/meistä on kuitenkin kokenut sen köyhyydenkin, jos ei ole kultalusikka suussa syntynyt. Joten voi tässä olla kyseessä myös sellainen köyhyyden trauma, että sitten kun sitä rahaa vihdoinkin on, ei siihen uskalla kajota ettei ajaudu takaisin köyhyyteen.
Ja olisi pelottavaa olla vanhana köyhä. Nuorena se vielä menettelee, mutta iän myötä tulee terveysvaivoja.
Tunnistan. Tienaan noin 50k€ vuodessa ja eniten syömäni ruoka on nistipata. Kakkosena linssikeitto. En myöskään omista autoa, mökkiä, lemmikkiä tai muuta rahareikää.