Lue keskustelun säännöt.
Kuukauden päästä avoliittoon siitä kun on jättänyt avioerohakemuksen. Uskoisitko jos toinen sanoisi, että ei ole pettänyt?
Elämä pilalla
19.07.2023 |
Joo en usko mäkään vaikka mies vakuuttaa tavanneensa tuon naisen parisen viikkoa sen jälkeen kun mies laittoi avioerohakemuksen. Noin kuukauden päästä hakemuksesta mies jo muutti naisen luo. Virallisesti toki asuu vielä tässä samassa osoitteessa mun kanssa, mutta kyllä se silloin on avoliitto jos on koko ajan sen naisen luona eikä vanhemmillaan missä mulle aluksi väitti asuvansa. Asui siis oikeasti reilun viikon vanhemmillaan ja sinne meni kolmisen viikkoa sen jälkeen kun oli jättänyt avioerohakemuksen.
Kommentit (143)
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Päästä jo irti menneestä ja keskity omaan elämääsi.
Jo?! JO?! On kuule vielä niin tuore asia tämä!!!!! Vasta sain tietää tuosta miehen naisesta ja tästä, että on mahdollisesti pettänyt!!!!! En ole edes erosta vielä toipunut ja sitten tuli tällainen pommi!!! Erostakaan ole vielä kahta kuukautta ja mun pitäisi jo sun mielestä olla täysin selvinnyt täysin yllättävästä erosta ja päästää jo irti. Kuinka tunteettomia te jotkut oikeasti olette?!?
On olemassa pahoja ihmisiä, ja heille on tyypillistä lyödä lyötyä. Nauttivat sellaisesta. Tykkäävät korppikotkina raadella surussaan räpiköivää.
En ikinä uskoisi, ihan selvä tapaushan tämä. Eikö sulla ollut mitään ennakkoaavistuksia, merkkejä?
(Sori jos kerroit jo, en lukenut vielä kaikkia viestejä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä millään tavalla olennaisena. Ex on Ex ja entinen suhde menneisyyttä. Ei liikuta mitenkään, vaikka entinen puolisoni paljastuisi pettäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vatvot sitä? Ei se sulle kuulu enää, eikä muuta asioita miksikään. Teet vaan itsellesi hallaa. Nyt vaan nenä pystyyn, jottei kruunu tipu ja kohti uusia tuulia. Et sie paskalla tee mitään ku et peltookaan omista.
Mä en ole noin tunteeton kuin sä. Mä rakastan miestä edelleen, ero oli mulle suuri järkytys ja täysi yllätys. Joo ei kuulu, mutta silti mä tunnen itseni murskatuksi. Arvoton, koko parisuhde valheelliselta ja pilalliselta, surullinen, järkyttynyt.
Ei ilmeisesti saisi olla mitään tunteita. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole sellainen.
No sitten märehdi, ei sun murehtiminen sitä miestä haittaa ollenkaan, sinua se haittaa. Onko nyt niin, että ero olisi ollut jotenkin helpompi jos mies olisi jäänyt yksin? Eli kenkuttaako sinua, että mies on se joka löytää uuden ja sinä olet yksin?
Etkö itse haluaisi tietää onko suhteesi perustunut vaikka kokonaan valheelle? Monella on nykyään jopa kaksoiselämä.
On hyvä selvittää mitä tapahtui ja puida asia mielessään loppuun asti, ennen kuin voi aloittaa uusin tuumin. Kyllä normaalijärkinen ja tunteva olento vaatii hetken, että pääsee taas jaloilleen. Tuosta voi ottaa opikseen, jos joskus tulee uusi mies vastaan. Onpahan homma taputeltu ainakin. Suru on terve ja elvyttävä tunne, sitä saa kärsiä ja kipuilla aikansa.
Ihmeellistä, että joillakin on joku nappi, mistä saa rakkauden tunteen off-tilaan vain painamalla.
En 6skoisi. Pistäisin ukon laittamaan osoitteeksikin nykyisen muija osoitteen, jossa asuu oikeasti.
Enkä kaipaisi tuollaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
En 6skoisi. Pistäisin ukon laittamaan osoitteeksikin nykyisen muija osoitteen, jossa asuu oikeasti.
Enkä kaipaisi tuollaista miestä.
Mies muuttaa kuulemma osoitteensa vanhempiensa luokse. Saa nähdä valehteleeko tuostakin. Miehen aikuinen lapsi on kuitenkin ollut rehellinen ja kertonut mulle asioita. Hänkään ei hyvällä katso isänsä touhuja eikä usko hänkään, että isänsä ei olisi pettänyt. Ei hyväksy tämä lapsi valehtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vatvot sitä? Ei se sulle kuulu enää, eikä muuta asioita miksikään. Teet vaan itsellesi hallaa. Nyt vaan nenä pystyyn, jottei kruunu tipu ja kohti uusia tuulia. Et sie paskalla tee mitään ku et peltookaan omista.
Mä en ole noin tunteeton kuin sä. Mä rakastan miestä edelleen, ero oli mulle suuri järkytys ja täysi yllätys. Joo ei kuulu, mutta silti mä tunnen itseni murskatuksi. Arvoton, koko parisuhde valheelliselta ja pilalliselta, surullinen, järkyttynyt.
Ei ilmeisesti saisi olla mitään tunteita. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole sellainen.
No sitten märehdi, ei sun murehtiminen sitä miestä haittaa ollenkaan, sinua se haittaa. Onko nyt niin, että ero olisi ollut jotenkin helpompi jos mies olisi jäänyt yksin? Eli kenkuttaako sinua, että mies on se joka löytää uuden ja sinä olet yksin?
Etkö itse haluaisi tietää onko suhteesi perustunut vaikka kokonaan valheelle? Monella on nykyään jopa kaksoiselämä.
On hyvä selvittää mitä tapahtui ja puida asia mielessään loppuun asti, ennen kuin voi aloittaa uusin tuumin. Kyllä normaalijärkinen ja tunteva olento vaatii hetken, että pääsee taas jaloilleen. Tuosta voi ottaa opikseen, jos joskus tulee uusi mies vastaan. Onpahan homma taputeltu ainakin. Suru on terve ja elvyttävä tunne, sitä saa kärsiä ja kipuilla aikansa.
Ihmeellistä, että joillakin on joku nappi, mistä saa rakkauden tunteen off-tilaan vain painamalla.
Tottakai tunteet pitää käsitellä mutta se ei tarkoita omissa vainoharhoissa vatvomista, vaan esimerkiksi tässä tapauksessa sen hyväksymistä, että tuskin saat ikinä tietää totuutta ja sen kanssa opettelet elämään. Mitä jos-ajattelu ei ole suremista eikä tervettä tunteidenkäsittelyä.
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vatvot sitä? Ei se sulle kuulu enää, eikä muuta asioita miksikään. Teet vaan itsellesi hallaa. Nyt vaan nenä pystyyn, jottei kruunu tipu ja kohti uusia tuulia. Et sie paskalla tee mitään ku et peltookaan omista.
Mä en ole noin tunteeton kuin sä. Mä rakastan miestä edelleen, ero oli mulle suuri järkytys ja täysi yllätys. Joo ei kuulu, mutta silti mä tunnen itseni murskatuksi. Arvoton, koko parisuhde valheelliselta ja pilalliselta, surullinen, järkyttynyt.
Ei ilmeisesti saisi olla mitään tunteita. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole sellainen.
No sitten märehdi, ei sun murehtiminen sitä miestä haittaa ollenkaan, sinua se haittaa. Onko nyt niin, että ero olisi ollut jotenkin helpompi jos mies olisi jäänyt yksin? Eli kenkuttaako sinua, että mies on se joka löytää uuden ja sinä olet yksin?
Niin eihän se saisi missään tuntua, että rakastamansa ihminen on toisen kanssa. Että toinen pystyy heti olemaan toisen kanssa eikä enää halua olla mun kanssa. Ahdistaa ja itkettää kun tietää miehen olevan toisen kanssa. Itse en edes voisi kuvitella olevani kenenkään kanssa. En kyllä voisi kuvitella olevani miehenkään kanssa enää tämän jälkeen. Rakastan silti ja itken.
Eli ole mistään tuollaisesta typerästä mitä sä oletat, että mua kenkuttaa. Kuinka edes kehtaat väittää tuollaista ihmiselle jonka sydän on särkynyt.
Ongelma on se, ettet ollut vielä hyväksynyt edes eroa. Nyt ikäänkuin suret uutta todistetta siitä ettei mies halua olla kanssasi, vaikka se tietohan sinulla on jo ollut kun mies on sinut jättänyt. Elättelit ehkä toiveita että mies muuttaa vielä mielensä. Herää, näin ei tule tapahtumaan. Mies ei halua sinua, piste. Mitä nopeammin sen hyväksyt sitä nopeammin pääset eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vatvot sitä? Ei se sulle kuulu enää, eikä muuta asioita miksikään. Teet vaan itsellesi hallaa. Nyt vaan nenä pystyyn, jottei kruunu tipu ja kohti uusia tuulia. Et sie paskalla tee mitään ku et peltookaan omista.
Mä en ole noin tunteeton kuin sä. Mä rakastan miestä edelleen, ero oli mulle suuri järkytys ja täysi yllätys. Joo ei kuulu, mutta silti mä tunnen itseni murskatuksi. Arvoton, koko parisuhde valheelliselta ja pilalliselta, surullinen, järkyttynyt.
Ei ilmeisesti saisi olla mitään tunteita. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole sellainen.
No sitten märehdi, ei sun murehtiminen sitä miestä haittaa ollenkaan, sinua se haittaa. Onko nyt niin, että ero olisi ollut jotenkin helpompi jos mies olisi jäänyt yksin? Eli kenkuttaako sinua, että mies on se joka löytää uuden ja sinä olet yksin?
Etkö itse haluaisi tietää onko suhteesi perustunut vaikka kokonaan valheelle? Monella on nykyään jopa kaksoiselämä.
On hyvä selvittää mitä tapahtui ja puida asia mielessään loppuun asti, ennen kuin voi aloittaa uusin tuumin. Kyllä normaalijärkinen ja tunteva olento vaatii hetken, että pääsee taas jaloilleen. Tuosta voi ottaa opikseen, jos joskus tulee uusi mies vastaan. Onpahan homma taputeltu ainakin. Suru on terve ja elvyttävä tunne, sitä saa kärsiä ja kipuilla aikansa.
Ihmeellistä, että joillakin on joku nappi, mistä saa rakkauden tunteen off-tilaan vain painamalla.
Olen eri, mutta en näe tässä tapauksessa mitään viitettä siitä että koko suhde olisi perustunut valheelle. Mahdollisesti lopussa on hetken aikaa mietitty kahden naisen välillä ja päädytty toiseen. Ehkä mietintäaikana on ylitetty rajojakin. Minusta ei ole kuitenkaan kovin oleellista, onko se ensipusu tai jopa seksi tapahtunut pari viikkoa ennen eroa vai pari viikkoa jälkeen. Kunhan ei ole ihan vuositolkulla vedätetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vatvot sitä? Ei se sulle kuulu enää, eikä muuta asioita miksikään. Teet vaan itsellesi hallaa. Nyt vaan nenä pystyyn, jottei kruunu tipu ja kohti uusia tuulia. Et sie paskalla tee mitään ku et peltookaan omista.
Mä en ole noin tunteeton kuin sä. Mä rakastan miestä edelleen, ero oli mulle suuri järkytys ja täysi yllätys. Joo ei kuulu, mutta silti mä tunnen itseni murskatuksi. Arvoton, koko parisuhde valheelliselta ja pilalliselta, surullinen, järkyttynyt.
Ei ilmeisesti saisi olla mitään tunteita. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole sellainen.
No sitten märehdi, ei sun murehtiminen sitä miestä haittaa ollenkaan, sinua se haittaa. Onko nyt niin, että ero olisi ollut jotenkin helpompi jos mies olisi jäänyt yksin? Eli kenkuttaako sinua, että mies on se joka löytää uuden ja sinä olet yksin?
Etkö itse haluaisi tietää onko suhteesi perustunut vaikka kokonaan valheelle? Monella on nykyään jopa kaksoiselämä.
On hyvä selvittää mitä tapahtui ja puida asia mielessään loppuun asti, ennen kuin voi aloittaa uusin tuumin. Kyllä normaalijärkinen ja tunteva olento vaatii hetken, että pääsee taas jaloilleen. Tuosta voi ottaa opikseen, jos joskus tulee uusi mies vastaan. Onpahan homma taputeltu ainakin. Suru on terve ja elvyttävä tunne, sitä saa kärsiä ja kipuilla aikansa.
Ihmeellistä, että joillakin on joku nappi, mistä saa rakkauden tunteen off-tilaan vain painamalla.
Tottakai tunteet pitää käsitellä mutta se ei tarkoita omissa vainoharhoissa vatvomista, vaan esimerkiksi tässä tapauksessa sen hyväksymistä, että tuskin saat ikinä tietää totuutta ja sen kanssa opettelet elämään. Mitä jos-ajattelu ei ole suremista eikä tervettä tunteidenkäsittelyä.
On selvää, että täällä avautumalla ei asia selviä. Ei ehkä selviä koskaan. Tai kenties, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, mies kertoo omantunnon kolkuttaessa (joskus se menee niin, ja kun alkuhuuma uuden kanssa on haihtunut, voi tulla tarve tilittää, ehkä ero jopa kaduttaakin...) ap:lle miten homma meni.
Surussa vellomiseen auttaa kuitenkin se itse rypeminen, mutta vain aikansa, ja tämä palsta-avautuminen on osa sitä. Vertaistuki ja kannustaminen ei maksa mitään ja jos ei voi ap:n tunteikkuutta ymmärtää tai sietää, ei sitä ole mikään pakko kritisoida ainakaan negatiivisesti. Me ollaan kaikki erilaisia ja ero puskista on aina järkytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En 6skoisi. Pistäisin ukon laittamaan osoitteeksikin nykyisen muija osoitteen, jossa asuu oikeasti.
Enkä kaipaisi tuollaista miestä.Mies muuttaa kuulemma osoitteensa vanhempiensa luokse. Saa nähdä valehteleeko tuostakin. Miehen aikuinen lapsi on kuitenkin ollut rehellinen ja kertonut mulle asioita. Hänkään ei hyvällä katso isänsä touhuja eikä usko hänkään, että isänsä ei olisi pettänyt. Ei hyväksy tämä lapsi valehtelua.
Miehen seksielämä ei kuulu sen paremmin hänen lapselleen kuin exälleenkään. Ei voi edellyttää "rehellisyyttä" asioissa, joista toinen ei ole edes tilivelvollinen.
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Mä en uhraisi edes sekuntia tuollaisen asian miettimiseen.
Katsos kun me ihmiset ollaan erilaisia. Kyllä mä haluan tietää jos mua on petetty. Mun sydän oli ihan palasina jo erosta ja nyt sitten selvisi vielä tämä. Luulin jo vähän päässeeni eteenpäin, mutta taas iskettiin päin näköä. Rakastan miestä edelleen ja tuska on suuri. En mä ole mikään robotti josta saa tunteet pois nappia painamalla enkä ajattele näitä asioita.
Onko siis ongelma se, että haluaisit miehen vielä asuvan kanssasi, vaikka on jättänyt sinut?
Eron jälkeen on pelkästään hyvä että toinen muuttaa pois. Moni muuttaa pikaisesti lähes mihin tahansa, että tilanteesta pääsee eteenpäin. Kumpikin!
Olennaista on; että sinun pitää päästä miehestä yli ja erosta eteenpäin. Pettikö vai ei -vatvominen vain vahingoittaa sinua itseäsi.
Alkup kysymykseen:
on mahdollista. on pariskuntia jotka muuttavat yhteen heti tapaamisen jälkeen; eli toinen vain jää toisen luo. Ymmärrettävää etenkin, jos on tuore ero eikä ole vielä omaa uutta asuntoa, ja vanhassa kodissa asuu ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vatvot sitä? Ei se sulle kuulu enää, eikä muuta asioita miksikään. Teet vaan itsellesi hallaa. Nyt vaan nenä pystyyn, jottei kruunu tipu ja kohti uusia tuulia. Et sie paskalla tee mitään ku et peltookaan omista.
Mä en ole noin tunteeton kuin sä. Mä rakastan miestä edelleen, ero oli mulle suuri järkytys ja täysi yllätys. Joo ei kuulu, mutta silti mä tunnen itseni murskatuksi. Arvoton, koko parisuhde valheelliselta ja pilalliselta, surullinen, järkyttynyt.
Ei ilmeisesti saisi olla mitään tunteita. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole sellainen.
No sitten märehdi, ei sun murehtiminen sitä miestä haittaa ollenkaan, sinua se haittaa. Onko nyt niin, että ero olisi ollut jotenkin helpompi jos mies olisi jäänyt yksin? Eli kenkuttaako sinua, että mies on se joka löytää uuden ja sinä olet yksin?
Etkö itse haluaisi tietää onko suhteesi perustunut vaikka kokonaan valheelle? Monella on nykyään jopa kaksoiselämä.
On hyvä selvittää mitä tapahtui ja puida asia mielessään loppuun asti, ennen kuin voi aloittaa uusin tuumin. Kyllä normaalijärkinen ja tunteva olento vaatii hetken, että pääsee taas jaloilleen. Tuosta voi ottaa opikseen, jos joskus tulee uusi mies vastaan. Onpahan homma taputeltu ainakin. Suru on terve ja elvyttävä tunne, sitä saa kärsiä ja kipuilla aikansa.
Ihmeellistä, että joillakin on joku nappi, mistä saa rakkauden tunteen off-tilaan vain painamalla.
Olen eri, mutta en näe tässä tapauksessa mitään viitettä siitä että koko suhde olisi perustunut valheelle. Mahdollisesti lopussa on hetken aikaa mietitty kahden naisen välillä ja päädytty toiseen. Ehkä mietintäaikana on ylitetty rajojakin. Minusta ei ole kuitenkaan kovin oleellista, onko se ensipusu tai jopa seksi tapahtunut pari viikkoa ennen eroa vai pari viikkoa jälkeen. Kunhan ei ole ihan vuositolkulla vedätetty.
Joo, varmaankin näin. Olishan tuo aikuinen lapsi kai huomannut isänsä touhut jo aiemmin, jos olisi pitempään vedättänyt. "Mietintäaika" vaatii aina pettäjältä sen valheessa elämisen aikansa, ettei molemmat naiset lemppaa. Niinkin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En 6skoisi. Pistäisin ukon laittamaan osoitteeksikin nykyisen muija osoitteen, jossa asuu oikeasti.
Enkä kaipaisi tuollaista miestä.Mies muuttaa kuulemma osoitteensa vanhempiensa luokse. Saa nähdä valehteleeko tuostakin. Miehen aikuinen lapsi on kuitenkin ollut rehellinen ja kertonut mulle asioita. Hänkään ei hyvällä katso isänsä touhuja eikä usko hänkään, että isänsä ei olisi pettänyt. Ei hyväksy tämä lapsi valehtelua.
Miehen seksielämä ei kuulu sen paremmin hänen lapselleen kuin exälleenkään. Ei voi edellyttää "rehellisyyttä" asioissa, joista toinen ei ole edes tilivelvollinen.
Se seksielämä kyllä kuuluu mulle meidän parisuhteen ajalta. Ei ole joo tilivelvollinen, mutta aika paska ihminen on tuollainen joka noin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vatvot sitä? Ei se sulle kuulu enää, eikä muuta asioita miksikään. Teet vaan itsellesi hallaa. Nyt vaan nenä pystyyn, jottei kruunu tipu ja kohti uusia tuulia. Et sie paskalla tee mitään ku et peltookaan omista.
Mä en ole noin tunteeton kuin sä. Mä rakastan miestä edelleen, ero oli mulle suuri järkytys ja täysi yllätys. Joo ei kuulu, mutta silti mä tunnen itseni murskatuksi. Arvoton, koko parisuhde valheelliselta ja pilalliselta, surullinen, järkyttynyt.
Ei ilmeisesti saisi olla mitään tunteita. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole sellainen.
No sitten märehdi, ei sun murehtiminen sitä miestä haittaa ollenkaan, sinua se haittaa. Onko nyt niin, että ero olisi ollut jotenkin helpompi jos mies olisi jäänyt yksin? Eli kenkuttaako sinua, että mies on se joka löytää uuden ja sinä olet yksin?
Etkö itse haluaisi tietää onko suhteesi perustunut vaikka kokonaan valheelle? Monella on nykyään jopa kaksoiselämä.
On hyvä selvittää mitä tapahtui ja puida asia mielessään loppuun asti, ennen kuin voi aloittaa uusin tuumin. Kyllä normaalijärkinen ja tunteva olento vaatii hetken, että pääsee taas jaloilleen. Tuosta voi ottaa opikseen, jos joskus tulee uusi mies vastaan. Onpahan homma taputeltu ainakin. Suru on terve ja elvyttävä tunne, sitä saa kärsiä ja kipuilla aikansa.
Ihmeellistä, että joillakin on joku nappi, mistä saa rakkauden tunteen off-tilaan vain painamalla.
Olen eri, mutta en näe tässä tapauksessa mitään viitettä siitä että koko suhde olisi perustunut valheelle. Mahdollisesti lopussa on hetken aikaa mietitty kahden naisen välillä ja päädytty toiseen. Ehkä mietintäaikana on ylitetty rajojakin. Minusta ei ole kuitenkaan kovin oleellista, onko se ensipusu tai jopa seksi tapahtunut pari viikkoa ennen eroa vai pari viikkoa jälkeen. Kunhan ei ole ihan vuositolkulla vedätetty.
Joo, varmaankin näin. Olishan tuo aikuinen lapsi kai huomannut isänsä touhut jo aiemmin, jos olisi pitempään vedättänyt. "Mietintäaika" vaatii aina pettäjältä sen valheessa elämisen aikansa, ettei molemmat naiset lemppaa. Niinkin voi käydä.
No, teknisesti joo, tosin jos mietintäaika on lyhyt niin varsinaista valehtelua ei välttämättä tapahdu. Ja uusi nainen saattaa kyllä tietää vanhasta. Mies on itkenyt naisen olkapäätä vasten, kuinka kypsä on parisuhteeseensa muttei meinaa saada lähdettyä. Nainen vähän lohduttaa. Maailman vanhin tarina.
Naapuriin tupsahti "uusi" naisystävä noin viikon kuluttua siitä, kun vaimo ja lapset olivat muuttaneet pois. Suhde kesti noin kaksi vuotta. Kyseessä lapsen harrastuskaverin yh äiti.
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En 6skoisi. Pistäisin ukon laittamaan osoitteeksikin nykyisen muija osoitteen, jossa asuu oikeasti.
Enkä kaipaisi tuollaista miestä.Mies muuttaa kuulemma osoitteensa vanhempiensa luokse. Saa nähdä valehteleeko tuostakin. Miehen aikuinen lapsi on kuitenkin ollut rehellinen ja kertonut mulle asioita. Hänkään ei hyvällä katso isänsä touhuja eikä usko hänkään, että isänsä ei olisi pettänyt. Ei hyväksy tämä lapsi valehtelua.
Miehen seksielämä ei kuulu sen paremmin hänen lapselleen kuin exälleenkään. Ei voi edellyttää "rehellisyyttä" asioissa, joista toinen ei ole edes tilivelvollinen.
Se seksielämä kyllä kuuluu mulle meidän parisuhteen ajalta. Ei ole joo tilivelvollinen, mutta aika paska ihminen on tuollainen joka noin tekee.
Kuului silloin, kun suhde oli voimassa. Ei kuulu enää.
Jos sitoutuu avioon toisen kanssa, on päättänyt olla piittaamatta toisen hairahduksesta. Kukaanhan ei ole virheetön.
Pettäminen on mahtipontinen sana, jota käyttävät kehittymättömät kakarat ja valkoinen roska.
Kuinka moni eronnut haluaa oikeasti jatkaa asumista exän kanssa? Se on äärimmäisen raskasta. Varsinkin, jos takana on pitkä suhde ja eropäätös on yksipuolinen, exän kanssa asuminenhan on yhtä painajaista.
Eiköhän ap:n ex majaile uuden naisen luona, koska omassa virallisessa kodissa on ex ja erokriisin läpikäynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä vatvot sitä? Ei se sulle kuulu enää, eikä muuta asioita miksikään. Teet vaan itsellesi hallaa. Nyt vaan nenä pystyyn, jottei kruunu tipu ja kohti uusia tuulia. Et sie paskalla tee mitään ku et peltookaan omista.
Mä en ole noin tunteeton kuin sä. Mä rakastan miestä edelleen, ero oli mulle suuri järkytys ja täysi yllätys. Joo ei kuulu, mutta silti mä tunnen itseni murskatuksi. Arvoton, koko parisuhde valheelliselta ja pilalliselta, surullinen, järkyttynyt.
Ei ilmeisesti saisi olla mitään tunteita. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole sellainen.
No sitten märehdi, ei sun murehtiminen sitä miestä haittaa ollenkaan, sinua se haittaa. Onko nyt niin, että ero olisi ollut jotenkin helpompi jos mies olisi jäänyt yksin? Eli kenkuttaako sinua, että mies on se joka löytää uuden ja sinä olet yksin?
Etkö itse haluaisi tietää onko suhteesi perustunut vaikka kokonaan valheelle? Monella on nykyään jopa kaksoiselämä.
On hyvä selvittää mitä tapahtui ja puida asia mielessään loppuun asti, ennen kuin voi aloittaa uusin tuumin. Kyllä normaalijärkinen ja tunteva olento vaatii hetken, että pääsee taas jaloilleen. Tuosta voi ottaa opikseen, jos joskus tulee uusi mies vastaan. Onpahan homma taputeltu ainakin. Suru on terve ja elvyttävä tunne, sitä saa kärsiä ja kipuilla aikansa.
Ihmeellistä, että joillakin on joku nappi, mistä saa rakkauden tunteen off-tilaan vain painamalla.
Olen eri, mutta en näe tässä tapauksessa mitään viitettä siitä että koko suhde olisi perustunut valheelle. Mahdollisesti lopussa on hetken aikaa mietitty kahden naisen välillä ja päädytty toiseen. Ehkä mietintäaikana on ylitetty rajojakin. Minusta ei ole kuitenkaan kovin oleellista, onko se ensipusu tai jopa seksi tapahtunut pari viikkoa ennen eroa vai pari viikkoa jälkeen. Kunhan ei ole ihan vuositolkulla vedätetty.
Joo, varmaankin näin. Olishan tuo aikuinen lapsi kai huomannut isänsä touhut jo aiemmin, jos olisi pitempään vedättänyt. "Mietintäaika" vaatii aina pettäjältä sen valheessa elämisen aikansa, ettei molemmat naiset lemppaa. Niinkin voi käydä.
No, teknisesti joo, tosin jos mietintäaika on lyhyt niin varsinaista valehtelua ei välttämättä tapahdu. Ja uusi nainen saattaa kyllä tietää vanhasta. Mies on itkenyt naisen olkapäätä vasten, kuinka kypsä on parisuhteeseensa muttei meinaa saada lähdettyä. Nainen vähän lohduttaa. Maailman vanhin tarina.
Klassikko. Aika usein siellä exän ovella ollaan kuitenkin koputtelemassa aikanaan. Kaikki tapaukset ja suhteet ovat tietenkin erilaisia, ja jotkut ovat menneet yhteen jopa ihan vääristä syistä tai pelkän kemian voimin, mikä ei pitempään kannattele.
Sinulle valehdellaan koska hän haluaa elää nyt elämäänsä tämän uuden kanssa eikä häntä kiinnosta mitä sinä tunnet kunhan et vaivaa häntä millään tavalla. Hän on sinut laittanut unholaan jo sinä päivänä kun alkoi pettää sinua tämän uuden puolisonsa kanssa.