Missä vieraassa maassa ihmiset ovat olleet töykeimpiä?

Italiassa (Sisiliassa).

Vierailija kirjoitti:

Bulgariassa.

Tätä ei varmaan tarvi edes selittää.

Itse sain Bulgariassa hyvää palvelua.

Rantabaarissa baarimikko palveli ja kertoi ihan kaverillisesti omasta elämästäänkin. Mukavaa oli.

Kenkäkaupassa myyjä palveli ja hymyili koko ajan. Haki uusia malleja koko ajan varastosta.

Hotlan tytöt hymyili ja palveli. Yksi raflassa katsoi pitkään, luulin että on jo ihastunut minuun.

Respan kaunotar taas vei sydämmeni.

Laskuissa ei koskaan kusetettu, toisin kuin kuubassa.

Upea maa tuo.

Virossa oli todella töykeää. Muissa maissa, joissa olen käynyt, ei ole ollut vastaavaa.

Suomessa pidetyssä kansainvälisillä markkinoilla oli Virolainen lompakkomyyjä kojussaan, joka onnistui töksäyttämään, joten jäi kaupat tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Virossa virolaiset mutta ei koskaan vironvenäläiset joilla ei ole kroonista alemmuudentuntoa suomalaisia kohtaan mitä tarvitsisi käytöksellä tai ilmeillä esittää. Latvia ja Liettua ovat ihan toista maata, niihin matkustaa aina mielellään.

Ehkä 90-luvun Virossa. Jos nykyään kohtaat virolaiset ylläkuvatun ennakkoasenteen mukaan, tietenkin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Virosta minulla töykeimmät kokemukset. Siellä on kai syvässä se neuvostoliittolainen käytöstapa.

Muualta ei pahaa sanottavaa, jopa ranskalaiset ovat olleet hyvinkin ystävällisiä, vaikka osaan ranskaa vain muutaman sanan, lähinnä ravintolasanoja.

Riikassa Latviassa. Slovakiassa.

Ei edes vieras maa, vaan oma, itsenäinen,  sipsivaltiomme Affenanmaa.

Järkyttävän törkeää käytöstä mannermaista kohtaan, jopa lapsia kohtaan, jotka yrittävät asioida suomenkielellä.

Ei missään. Mutta yliuteliaisuus, liian iholle tuleminen ja tyrkkymyynti joissakin valtioissa on ärsyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskassa, ei missään muualla.

 

Sama kokemus minulla

Minulla ei ole ranskalaisista pahaa sanottavaa, muutaman kerran olen käynyt. Elämäänsä kyllästyneimpiä, palveluhaluttomimpia ja naama nurinpäin olevia olen tavannut Virossa ja Latviassa, Liettuassa en ole käynyt. Jo puolalaiset ja unkarilaiset noista itäisen Euroopan maista ovat edes hiukan ystävällisempiä. 

Täällä on haukuttu Meksiko, Intia ja Sisilia, joissa itse olen saanut aivan mahtavan hyvää kohtelua ja palvelua erittäin ystävällisiltä ihmisiltä. Töykeintä ja huonointa on palvelu ehdottomasti ollut Suomessa ja Virossa, samanlaisia hapannaamoja molemmat kansat.

Naurattaa virolaisen asiakaspalvelun moittiminen, koska ihan samanlaisiin asiakasosaajiin törmää usein täällä lahden pohjoispuolella. Se tuntuu erilaiselta vieraassa maassa. Virolaisissa on samaa introverttiyttä ja ujoutta kuin suomalaisissa.

Venäjä,  Viro, Latvia ja Italia (pohjoinen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liettua. Todella tylyä väkeä turisteja kohtaan niin ravintoloissa, ruokakaupoissa, hotelleissa, kadulla jos yritti kysyä jotain paikalliselta.

 

Sama kokemus. Taisi tosin osittain johtua myös heidän kielitaitonsa puutteellisuudesta.

Ravintolassa saimme myös aivan karmeaa ruokaa, puolentoista tunnin odottelun jälkeen.

 

Menar du att litauerna inte kunde litauiska eller var det sen också era språkkunskaper som felade? Färre människor i EU har idag finska och engelska som modersmål sammanlagt, än de som har svenska. Antalet människor som talar polska och tyska, av vilka speciellt polskan är vanlig i Litauen, är en ca. 20-25 faldig grupp i jämförelse med finska och engelska. Vilka språk försökte ni med om litauerna inte förstod er? 

Du verkar inte ha haft några problem med att förstå dem tidigare kommentarerna på finska samt trådstarten.

Undrar nu varför du skriver på svenska. Tipsar dig om familjeliv.se.

Unkari, Viro.

Roomassa kentällä kuski huijasi turisteja ihan huolella. Tarjosi virallisessa lipunmyynnissä ryhmäkyytejä hotellille asti, mutta jättikin tylysti juna-aseman eteen selviytymään omin nokkineen hotelleihinsa. Pääset kentän junalla samaan paikkaan huomattavasti halvemmalla, niissäkin on sitten kuitenkin mahdolliset taskuvarkaat...

Ravintolassa saat olla tarkkana tilauksesi kanssa, hinnoittelu röyhkeästi miten sattuu, tuli huomattua omalla kohdalla ja useammalle asiakkaalle käyneen samoin. Tämä tosin tapahtui vain yhdessä ravintolassa.

Pariisin lentokenttävirkailija oli tukehtua omaan tärkeyteensä, mutta muuten kohdattu siellä vain ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Virossa kohta 10 vuotta enkä ole saanut erityisen huonoa palvelua missään. Mutta kun omat vanhempani tulivat suomesta kylään, he öykkäröivät ja mm. vaativat ravintolassa musiikin vaientamista, käyttäytyivät tympeästi ja ylimielisesti joka paikassa, mikään ei kelvannut tai kiinnostanut. Joivat koko ajan ja käyttäytyivät kuin maailmanomistajat. Ei ole mikään ihme jos vetää tympeäksi suomalaisen nähdessään. 

Olen kyllä saanut töykeää palvelua mm. linja-autoasemalla, enkä todellakaan vaatinut mitään erikoista. Osassa busseista oli myös vessa lukossa, kun ei kai sitä jakseta pestä, viis asiakkaista. 

Enimmäkseen olen ihan hyvin tullut kohdelluksi, varsinkin Tallinnan ulkopuolella. Varmasti huonot kokemukset suomalaisista vaikuttavat palveluun. 

Mutta erikoinen elämänkokemus sinulla, jos et tunnista tätä itäblokin asiakaspalvelutyyliä. Meillä oli joskus muinoin Suomessa lähikaupassa venäläisittäin puhuva myyjä, joka harrasti tätä myös, että päivittäin tuli koettua. Tämä on onneksi väistyvää neuvostokulttuuria.

Vastaava asiakaspalvelukulttuuri vallitsee myös Suomessa tietyillä aloilla. Esimerkiksi putkiremontissa ainoa fiksusti käyttäytyvä oli virolainen työmies. Törkein oli suomalainen työnjohtaja, ilmeisesti firman perintöprinssi.

Entisajan suomalaiset kemikaaliot oli jotenkin legendaarisen kauheita paikkoja käydä. Onneksi ne on kaikki jo menneet nurin. Yleensäkin osa yrittäjistä on todella järkkyjä ihmisiä, kun ei ole ketään heitä tavoille opettamassa, osa sitten erityisen fiksuja. 

Virossa, Venäjällä ja täällä koto-Suomessa. Mulkkuja on kyllä ihan kaikkialla mutta jossain paikoissa korostuu.

Vierailija kirjoitti:

Italiassa ehdottomasti. Ravintola oli avaamassa aamupäivällä ja istuimme terassille. Kun tarjoilijalle selvisi että halusimme tilata vain juomat, heitti hän vihaisena meidät ulos ravintolasta.

Muita paikkoja ovat sitten olleet Ranska ja Tshekin pohjoisosa, jossa paikalliset kohtelivat erittäin töykeästi kaikkia ulkopaikkakuntalaisia ja etenkin ulkomaalaisia.

Oman kokemuksen mukaan Italiassa on ystävällistä ja avuliasta sakkia. Huono tuuri kävi sinulla.

Ensimmäinen reissu Tallinnan lautalla, kauan sitten, oli suorastaan shokki. Tylyä komentelua sai  jo  laivassa. Nythän asiat ovat siellä muuttuneet hivenen parempaan. Ovat oppineet myymään.

En tiedä voiko täällä kertoa mutta Venäjällä.

Kaaduin hotellissa aamiaishuoneessa ja iskin oikean käteni pahassa asennossa kovalla voimalla seinään. Ja en ollut humalassa joten se siitä asiasta. Siinä oli jokin sellainen omituinen koroke sen ruokasalin puolivälissä lattiassa jota en huomannut. Siihen kompastuin ja kaaduin.

Kukaan hotellin henkilökunnasta ei reagoinut mitenkään, vaikka näytin heille kättäni jossa ranne omituisessa asennossa käsi täysin vinossa. Onneksi tyttäreni oli mukana ja yhdessä lähdimme etsimään taksia ja sairaalaa. Siellä sitten oma lukunsa, voi ..etten sano mikä!

Vastaanotto siellä todella töykeä.  Onneksi oli yksi englantia ymmärtävä joka ohjasi minut röntgeniin. Siellä oli nuori ihana inhimillinen naishoitaja, häntä muistan lämmöllä.  Sitten lääkärin puheille, tai teurastajahan siellä oli vastasssa. En kerro käsittelyä mutta se oli hirveää, epäkunnioittavaa, äijä virnuili kun en ymmärtänyt venäjää eikä osannut tai halunnut puhua englantia.  Vieläkin vuosien jälkeen traumat nousee pintaan, en ikinä suostu venäläisen ns. "lääkärin" käsiin, ennemmin kuolen.

Kun rannetta kiskottiin oikeaan asentoon, oli apuna jokin mieshoitaja tai muu sellainen en tiedä hänen toimenkuvaansa. Hän oli sitten taas myötätuntoinen mutta ei puhunut mitään, katsoi vain siihen tapaan että ymmärsin hänen tuntevan myötätuntoa. Käsittelyn jälkeen tuli vastareaktio, meinasin pyörtyä. Onneksi istuin jollakin sellaisella pienellä jakkaralla ja sain nojattua pääni tutkimuspöytää vasten. Kaikki häipyi huoneesta ja jäin yksin. Kun sen verran toivuin pääsin omin avuin odotushuoneeseen ja siellä istuimme hyvän tovin koska en pystynyt nousemaan.