Lue keskustelun säännöt.
ÄLÄ syö omia eväitä. Älä tee töitä tietokoneella viikonloppuisin. Älä opiskele täällä, kiitos. Muun muassa tällaisista asioista kahviloiden ...
18.07.2023 |
Tämä on liiketoimintaa, ja meidän on ajateltava sitä, mikä on järkevintä. Se ei ole järkevää, että yksi ihminen istuu kahvikupin hinnalla kaksi tuntia läppärin ääressä ja vie samalla neljän asiakkaan paikat. Jos pitää päästä tekemään töitä, pitää hankkia työtila tai mennä kirjastoon, mikä on tarkoitettu sitä varten.
Siis onko nykyään näin itsekästä porukkaa, että omivat kahvin hinnalla itselleen tunneiksi työpisteen jonkun kahvilayrittäjän tiloista, koska minä voin?
Kommentit (892)
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten viikoloppukylässä poikani luona, joka silloin asui Heinolassa. Hän oli yhden juniorijoukkueen (jääkiekko) valmentaja. Menin tietysti katsomaan ko. joukkueen peliä.
Peli loppui ja menin jäähallin pikkuruiseen kahvilaan odottelenaan poikaani. Kahvilassa oli telkkari auki ja joku liigapeli menossa. Ainoan hyvän pöydän, jossa ei olisi tarvinnut kurotella ja vääntää niskojaan nähdäkseen telkkarin, oli varannut hipsterinnäköinen tyyppi, joka näpytteli läppäriään. Pöytä oli kuuden hengen pöytä.
Kysyin tyypiltä kahvimuki ja voileipä tarjottimella, että voiko tähän istua. Näin teen aina, enkä muista, että koskaan kukaan olisi sanonut ei, jos esim. kavereita ei satu odottelemaan.
Tyyppi sanoi että ei käy, hän kun tekee töitä! Siis kuvitteliko toi saamarin parikymppinen hipsteri (jäähallissa), että minä liki 50v nainen olisin hänen kanssaan alkanut jutella 😅, olisin halunnut ajankuluksi vain katsoa liigapeliä!
Olin niin puulla päähän lyöty, että istuuduin vain viereiseen pöytään ja koitin sitten ajankulukseni kurotella sitä peliä telkkarista.
Sori, meni ohi aloituksen, mutta joku raja töiden tekemiseen ainakin jäähallinen kahviloiden parhailla paikoilla telkkareitten suhteen. Menkää edes sinne seinänvieruspaikoille istumaan. Terveisiä Heinolan tosi tollolle hipsterille.
Ei olisi tarvinnut edes kysyä. Olisit istunut vaan samaan pöytään ja mieluiten viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menen yksin kahvilaan, luen aina kirjaa tai kännykkää, joskus tablettiakin, jos se sattuu olemaan mukana. Samalla syön lounaan/voileivän, jälkiruoaksi kahvi ja jokin makea herkku. Aikaa vietän noin tunnin. Rahaa palaa helposti yli 20 euroa, pöydästä vien enintään kaksi paikkaa, jos on paljon ostoskasseja mukana. En siis koskaan vie neljän hengen pöytää yksinäni, kyllä siihen mahtuu aina muita.
Jos menen ystäväni kanssa kahvilaan, vietämme siellä yleensä reilun tunnin ja saatamme kumpikin juoda kahvin, joskus jotain suolaista tai makeaa sen kanssa. Rahaa käytämme yhteensä ehkä 10-20 euroa mutta emme todellakaan käytä kännykkää, tablettia tai lue kirjaa. Neljän hengen pöydästä menee se koko pöytä meille kahdelle, vaikea siihen juttuun olisi jonkun ulkopuolisen tulla mukaan.
Miksi tuo jälkimmäinen on hyväksyttävämpää kuin tuo ensimmäinen? Koen olevani yksin paljon parempi asiakas, koska päätavoite on käyttää kahvilan tarjottavia. Sen sijaan kaverin tapaamisessa tärkeintä on se kaveri ja ne kahvikupit ovat siinä vain rekvisiittana.
tässä ktjussa on ollut kyse siitä, että ihmiset menevät kahvilaan tekemään töitä/jumittamaan yhteen pöytään tunneiksi yhden kahvikupin hinnalla. Ei siitä, että sinä menet kahvilaan tabletin kanssa ja ostat tavaraa 20 eurolla ja istut siellä tunnin, jonka jälkeen lähdet pois. Tai siitä, että menet kaverisi kanssa sinne.
kyse on siis siitä, että omitaan joku paikka tai pöytä tunneiksi (ihan sama mitä siellä tehdään ja millä) yhden kahvikupin (tai muuten alhaisen hinnan tuotteen) hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei missään kohtaa sano, että hänellä olisi itsellään kahvila. Tämä on tätä nykyajan luetun ymmärtämistä. Hän vain linkkasi artikkeliin ja kommentoi asiaa itse. Miksi moni käskeen hänen lopettaa kahvilan, kun aloituksesta ei mitenkään käy ilmi, että hänellä sellaista edes olisi? Jotenkin tämä kuvastaa tätä nykyajan kulttuuria, hirveän mustavalkoista, johtuuko kasvatuksesta? Jos tuo maalaisista, sillä on maalaistalo. Jos tuo sanoo ettei työtä saa kun haluaa, tuo on työtön jne. Teettekö työnnekin arvauksilla ja mututuntumalla?
Eihän hän mihinkään artikkeliin linkannut. Omasta perseestään hän vaan veti ne juttunsa.
Mikä ihmeen sekopää sinä olet joka haukkuu muita luetun ymmärtämisestä noilla eväillä?
Se on ihan totta, että linkkiä ei ollut. Jostain syystä mulle oli kuitenkin ihan selvää, että tässä keskusteluun nostettiin lehtijutusta mainittu asia. En tiedä, mistä näin tulkitsi, mutta en tätä epäillyt hetkeäkään. Joku sitten myöhemmin linkitti ketjuun sen Aamulehden jutun, mistä otsikko on lainattu.
Mun mielestä vähän erikoinen keskustelu tämä sen perusteella, että jutussa kuitenkin tuotiin esiin vain kolmen aika omansalaisen paikan näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menen yksin kahvilaan, luen aina kirjaa tai kännykkää, joskus tablettiakin, jos se sattuu olemaan mukana. Samalla syön lounaan/voileivän, jälkiruoaksi kahvi ja jokin makea herkku. Aikaa vietän noin tunnin. Rahaa palaa helposti yli 20 euroa, pöydästä vien enintään kaksi paikkaa, jos on paljon ostoskasseja mukana. En siis koskaan vie neljän hengen pöytää yksinäni, kyllä siihen mahtuu aina muita.
Jos menen ystäväni kanssa kahvilaan, vietämme siellä yleensä reilun tunnin ja saatamme kumpikin juoda kahvin, joskus jotain suolaista tai makeaa sen kanssa. Rahaa käytämme yhteensä ehkä 10-20 euroa mutta emme todellakaan käytä kännykkää, tablettia tai lue kirjaa. Neljän hengen pöydästä menee se koko pöytä meille kahdelle, vaikea siihen juttuun olisi jonkun ulkopuolisen tulla mukaan.
Miksi tuo jälkimmäinen on hyväksyttävämpää kuin tuo ensimmäinen? Koen olevani yksin paljon parempi asiakas, koska päätavoite on käyttää kahvilan tarjottavia. Sen sijaan kaverin tapaamisessa tärkeintä on se kaveri ja ne kahvikupit ovat siinä vain rekvisiittana.
tässä ktjussa on ollut kyse siitä, että ihmiset menevät kahvilaan tekemään töitä/jumittamaan yhteen pöytään tunneiksi yhden kahvikupin hinnalla. Ei siitä, että sinä menet kahvilaan tabletin kanssa ja ostat tavaraa 20 eurolla ja istut siellä tunnin, jonka jälkeen lähdet pois. Tai siitä, että menet kaverisi kanssa sinne.
kyse on siis siitä, että omitaan joku paikka tai pöytä tunneiksi (ihan sama mitä siellä tehdään ja millä) yhden kahvikupin (tai muuten alhaisen hinnan tuotteen) hinnalla.
Tässä ketjussa on kyllä monta kertaa sanottu, että tuntikin on kohtuuttoman kauan istua kahvilassa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menen yksin kahvilaan, luen aina kirjaa tai kännykkää, joskus tablettiakin, jos se sattuu olemaan mukana. Samalla syön lounaan/voileivän, jälkiruoaksi kahvi ja jokin makea herkku. Aikaa vietän noin tunnin. Rahaa palaa helposti yli 20 euroa, pöydästä vien enintään kaksi paikkaa, jos on paljon ostoskasseja mukana. En siis koskaan vie neljän hengen pöytää yksinäni, kyllä siihen mahtuu aina muita.
Jos menen ystäväni kanssa kahvilaan, vietämme siellä yleensä reilun tunnin ja saatamme kumpikin juoda kahvin, joskus jotain suolaista tai makeaa sen kanssa. Rahaa käytämme yhteensä ehkä 10-20 euroa mutta emme todellakaan käytä kännykkää, tablettia tai lue kirjaa. Neljän hengen pöydästä menee se koko pöytä meille kahdelle, vaikea siihen juttuun olisi jonkun ulkopuolisen tulla mukaan.
Miksi tuo jälkimmäinen on hyväksyttävämpää kuin tuo ensimmäinen? Koen olevani yksin paljon parempi asiakas, koska päätavoite on käyttää kahvilan tarjottavia. Sen sijaan kaverin tapaamisessa tärkeintä on se kaveri ja ne kahvikupit ovat siinä vain rekvisiittana.
tässä ktjussa on ollut kyse siitä, että ihmiset menevät kahvilaan tekemään töitä/jumittamaan yhteen pöytään tunneiksi yhden kahvikupin hinnalla. Ei siitä, että sinä menet kahvilaan tabletin kanssa ja ostat tavaraa 20 eurolla ja istut siellä tunnin, jonka jälkeen lähdet pois. Tai siitä, että menet kaverisi kanssa sinne.
kyse on siis siitä, että omitaan joku paikka tai pöytä tunneiksi (ihan sama mitä siellä tehdään ja millä) yhden kahvikupin (tai muuten alhaisen hinnan tuotteen) hinnalla.
Tässä ketjussa on kyllä monta kertaa sanottu, että tuntikin on kohtuuttoman kauan istua kahvilassa.
-eri
On se joo, jos ostaa pelkän kahvin. Jos kaverin kanssa on ja se ostaa muutakin kun kahvin niin en näe tunnissa ongelmaa. Mutta jos menee yli tunti niin molemmat vois kyllä hakea tiskiltä lisää syötävää ja juotavaa. Olisi ihan sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on liiketoimintaa, eikä tule liikevaihtoa jos alkaa olla liikaa ohjistusta, asiakkaat mene muualle. Omat eväät on kyllä törkeetä.
No sitten en osta sitä kahviakaan, jos en muita eväitäni saa siinä syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menen yksin kahvilaan, luen aina kirjaa tai kännykkää, joskus tablettiakin, jos se sattuu olemaan mukana. Samalla syön lounaan/voileivän, jälkiruoaksi kahvi ja jokin makea herkku. Aikaa vietän noin tunnin. Rahaa palaa helposti yli 20 euroa, pöydästä vien enintään kaksi paikkaa, jos on paljon ostoskasseja mukana. En siis koskaan vie neljän hengen pöytää yksinäni, kyllä siihen mahtuu aina muita.
Jos menen ystäväni kanssa kahvilaan, vietämme siellä yleensä reilun tunnin ja saatamme kumpikin juoda kahvin, joskus jotain suolaista tai makeaa sen kanssa. Rahaa käytämme yhteensä ehkä 10-20 euroa mutta emme todellakaan käytä kännykkää, tablettia tai lue kirjaa. Neljän hengen pöydästä menee se koko pöytä meille kahdelle, vaikea siihen juttuun olisi jonkun ulkopuolisen tulla mukaan.
Miksi tuo jälkimmäinen on hyväksyttävämpää kuin tuo ensimmäinen? Koen olevani yksin paljon parempi asiakas, koska päätavoite on käyttää kahvilan tarjottavia. Sen sijaan kaverin tapaamisessa tärkeintä on se kaveri ja ne kahvikupit ovat siinä vain rekvisiittana.
tässä ktjussa on ollut kyse siitä, että ihmiset menevät kahvilaan tekemään töitä/jumittamaan yhteen pöytään tunneiksi yhden kahvikupin hinnalla. Ei siitä, että sinä menet kahvilaan tabletin kanssa ja ostat tavaraa 20 eurolla ja istut siellä tunnin, jonka jälkeen lähdet pois. Tai siitä, että menet kaverisi kanssa sinne.
kyse on siis siitä, että omitaan joku paikka tai pöytä tunneiksi (ihan sama mitä siellä tehdään ja millä) yhden kahvikupin (tai muuten alhaisen hinnan tuotteen) hinnalla.
Tässä ketjussa on kyllä monta kertaa sanottu, että tuntikin on kohtuuttoman kauan istua kahvilassa.
-eri
Ja kahvilassa ei toivota viihtyvän vaan siellä kuuluu vain syödä ja juoda ja poistua mahdollisimman nopeasti.
Jatkossa siis kannattaa välttää viihtyisäksi kehuttuja kahviloita koska niissä saattaa huomaamattaan viihtyä liian kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jotenkin tosi koomista lukea kahvittelijoista, jotka eivät mene kahvilaan asiakkaaksi, jos siellä ei ole useita vapaita pöytiä. Samaan aikaan on kauhea ongelma, jos joku vetelehtii neljän hengen pöydässä (koska silloin se pöytä ei ole tyhjänä näiden muiden asiakkaiden ympärillä). Että kumman toiminnan seurauksena kahvilassa nyt sitten on enemmän asiakaspaikkoja tyhjillään?
Mä en ymmärrä sitä, että asioista on niin vaikea sanoa. "Mä vaan katsoisin tuota telkkaa. Sen näkee muista pöydistä niin huonosti. Olisitko sä voinut siirtyä, jos ei mahduta samaan pöytään, kun sua ei tuo televisio kiinnosta?" "Moikka, meillä tää kahvila alkaa olla aika täynnä. Onko sulla vielä ruokailu kesken, vai voisitko ehkä tehdä tilaa noille asiakkaille, jotka odottaa pöytäpaikkaa?"
Täällä jo(t)ku(t) kirjoitti, kuinka vain Suomessa ei osata käyttäytyä ja huomioida muita. Mä luulen, että itse asiassa (lähes) vain Suomessa otetaan niin hirveä stressi siitä, mitä muut tekee. Halutaan, että ne muut ymmärtää sanomatta, kuinka itse haluaa niiden toimivan, ja että kaikki toimii sillä tavalla kuin itse haluaa toimittavan. Muualla on enemmän sellaista ei se oo niin nökönnuukaa -meininkiä, jokainen tekee vähän tavallaan ja kun kaikki vähän joustaa, niin hommat toimii hienosti. Ja sit, jos tulee eteen joku tilanne, avataan se suu, kysytään ja sanotaan. Myönnän kyllä, että kun on itse kasvanut tuohon suomalaiseen tapakulttuuriin, on välillä pakko vetää pitkään henkeä ja muistuttaa itselleen, että kaikki järjestyy kyllä, kun ei tärise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten viikoloppukylässä poikani luona, joka silloin asui Heinolassa. Hän oli yhden juniorijoukkueen (jääkiekko) valmentaja. Menin tietysti katsomaan ko. joukkueen peliä.
Peli loppui ja menin jäähallin pikkuruiseen kahvilaan odottelenaan poikaani. Kahvilassa oli telkkari auki ja joku liigapeli menossa. Ainoan hyvän pöydän, jossa ei olisi tarvinnut kurotella ja vääntää niskojaan nähdäkseen telkkarin, oli varannut hipsterinnäköinen tyyppi, joka näpytteli läppäriään. Pöytä oli kuuden hengen pöytä.
Kysyin tyypiltä kahvimuki ja voileipä tarjottimella, että voiko tähän istua. Näin teen aina, enkä muista, että koskaan kukaan olisi sanonut ei, jos esim. kavereita ei satu odottelemaan.
Tyyppi sanoi että ei käy, hän kun tekee töitä! Siis kuvitteliko toi saamarin parikymppinen hipsteri (jäähallissa), että minä liki 50v nainen olisin hänen kanssaan alkanut jutella 😅, olisin halunnut ajankuluksi vain katsoa liigapeliä!
Olin niin puulla päähän lyöty, että istuuduin vain viereiseen pöytään ja koitin sitten ajankulukseni kurotella sitä peliä telkkarista.
Sori, meni ohi aloituksen, mutta joku raja töiden tekemiseen ainakin jäähallinen kahviloiden parhailla paikoilla telkkareitten suhteen. Menkää edes sinne seinänvieruspaikoille istumaan. Terveisiä Heinolan tosi tollolle hipsterille.Ei olisi tarvinnut edes kysyä. Olisit istunut vaan samaan pöytään ja mieluiten viereen.
Totta, näin olisi pitänyt toimia. Olen vaan aina ystävällisesti kysynyt lupaa istua samaan pöytään, jos vaikka se yksi istuja odotaa ystäviään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin tosi koomista lukea kahvittelijoista, jotka eivät mene kahvilaan asiakkaaksi, jos siellä ei ole useita vapaita pöytiä. Samaan aikaan on kauhea ongelma, jos joku vetelehtii neljän hengen pöydässä (koska silloin se pöytä ei ole tyhjänä näiden muiden asiakkaiden ympärillä). Että kumman toiminnan seurauksena kahvilassa nyt sitten on enemmän asiakaspaikkoja tyhjillään?
Mä en ymmärrä sitä, että asioista on niin vaikea sanoa. "Mä vaan katsoisin tuota telkkaa. Sen näkee muista pöydistä niin huonosti. Olisitko sä voinut siirtyä, jos ei mahduta samaan pöytään, kun sua ei tuo televisio kiinnosta?" "Moikka, meillä tää kahvila alkaa olla aika täynnä. Onko sulla vielä ruokailu kesken, vai voisitko ehkä tehdä tilaa noille asiakkaille, jotka odottaa pöytäpaikkaa?"
Täällä jo(t)ku(t) kirjoitti, kuinka vain Suomessa ei osata käyttäytyä ja huomioida muita. Mä luulen, että itse asiassa (lähes) vain Suomessa otetaan niin hirveä stressi siitä, mitä muut tekee. Halutaan, että ne muut ymmärtää sanomatta, kuinka itse haluaa niiden toimivan, ja että kaikki toimii sillä tavalla kuin itse haluaa toimittavan. Muualla on enemmän sellaista ei se oo niin nökönnuukaa -meininkiä, jokainen tekee vähän tavallaan ja kun kaikki vähän joustaa, niin hommat toimii hienosti. Ja sit, jos tulee eteen joku tilanne, avataan se suu, kysytään ja sanotaan. Myönnän kyllä, että kun on itse kasvanut tuohon suomalaiseen tapakulttuuriin, on välillä pakko vetää pitkään henkeä ja muistuttaa itselleen, että kaikki järjestyy kyllä, kun ei tärise.
Minä kyllä sanon, ja ihan asiallisesti, mutta nykyään ihmiset pitävät sitä sanomista lähtökohtaisesti epäkohteliaana, eivätkä korjaa käytöstään. Siksi on menty yhä enemmän siihen, että henkilökunnan pitää puuttua kaikkialla.
Jos on läppärikielto pöytien varaamisen takia, onko sitten hyväksyttävää kirjoittaa kynällä paperille? Tai kännykän muistioon? Jos näin, niin sittenhän ongelma ei ole ajan käyttäminen kahvilassa tai kahvittelun ulkopuolisen asian tekeminen vaan läppäri itsessään. Jos kyse on siitä, ettei läppäri sovi kahvilan tunnelmaan, niin ehkä minäkään en sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tamperelainen ja täytyy sanoa, että tämä viime aikojen lehdissä ollut kitinä läppäreistä on aika lailla tappanut mielenkiintoni käydä kaupungin kahviloissa. Joskus aiemminkin keväällä oli muistaakseni samankaltainen juttu Aamulehdessä. Siinä oli mm. yksi Pyynikintorilla oleva kahvila, jossa olin haaveillut käyväni, mutta en ole tullut käyneeksi, kun luin heidän julistaneen läppärikiellon.
En tee kahviloissa töitä vaan harrastan kirjoittamista. Ajatus jotenkin virtaa paremmin ihmisten ilmoilla kuin kotona. Olen aika neuroottinen sen suhteen olenko tiellä, poistun heti jos näyttää siltä että paikka alkaa täyttyä enkä muutenkaan viivy kauempaa kuin 1,5 tuntia. Tilaan yleensä syötävää ja aina juotavaa. Olen käyttänyt kahviloihin elämäni aikana aika paljon rahaa mutta nykyään ei oikein enää huvita, kun koen, että olemistani niissä kytätään ja paheksutaan.
Tämä on kyllä surkuhupaisa klisee, ettei kirjailijalla/taiteilijalla/opiskelijalla ajatus juokse muuta kuin meluisassa kahvilassa/ravintolassa. Kirjoittipa mitä tahansa niin se on työtä, joka kannattaa opetella tekemään ihan siellä oman kirjoituspöydän ääressä.
Niin, tai sitten voi elää omaa elämäänsä ja toteuttaa mielenkiinnon kohteitaan ihan sellaisella tavalla kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle ole tullut mieleenkään että puhelimen tai läppärin käyttö kahvilassa voisi oikeasti häiritä noin paljon. Kun menen yksin kahvilaan niin tietenkin avaan puhelimen tai läppärin tai luen lehteä, ihan tavallista mielestäni. En mä nyt edes keksi mitä muuta siinä kahvin ja syömisen ohessa pitäisi tehdä. Eikä mun puhelimesta tai läppäristä mitään ääntä kuulu että sekään ei pitäisi ketään häiritä.
Yrittäkää nyt tajuta: kun loisitte kahvilassa läppäriä/puhelinta/iPadiä, mitä tahansa laitetta käyttäen, viette asiakaspaikan maksavalta asiakkaalta. Ei siitä mitään häiriötä kenellekään ole, jos läppäriä käyttää, mutta kahvila menettää tuloja.
Tämä on totta siinä tilanteessa, että kahvilaan olisi jatkuvasti tulossa uusia asiakkaita, joilta pitkään istuskelija vie paikan. Harvaan kahvilaan on koko ajan tulijoita jonossa. Jos näin on, niin sitten on tietenkin normaalien käytöstapojen mukaista asioida ripeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla tykkään istua kahviloissa mutta ei kauaa, virkistys kahvia ja jotain hyvää. Samalla mietin mihin seuraavaksi menen nk mää matka. joita harrastan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin tosi koomista lukea kahvittelijoista, jotka eivät mene kahvilaan asiakkaaksi, jos siellä ei ole useita vapaita pöytiä. Samaan aikaan on kauhea ongelma, jos joku vetelehtii neljän hengen pöydässä (koska silloin se pöytä ei ole tyhjänä näiden muiden asiakkaiden ympärillä). Että kumman toiminnan seurauksena kahvilassa nyt sitten on enemmän asiakaspaikkoja tyhjillään?
Mä en ymmärrä sitä, että asioista on niin vaikea sanoa. "Mä vaan katsoisin tuota telkkaa. Sen näkee muista pöydistä niin huonosti. Olisitko sä voinut siirtyä, jos ei mahduta samaan pöytään, kun sua ei tuo televisio kiinnosta?" "Moikka, meillä tää kahvila alkaa olla aika täynnä. Onko sulla vielä ruokailu kesken, vai voisitko ehkä tehdä tilaa noille asiakkaille, jotka odottaa pöytäpaikkaa?"
Täällä jo(t)ku(t) kirjoitti, kuinka vain Suomessa ei osata käyttäytyä ja huomioida muita. Mä luulen, että itse asiassa (lähes) vain Suomessa otetaan niin hirveä stressi siitä, mitä muut tekee. Halutaan, että ne muut ymmärtää sanomatta, kuinka itse haluaa niiden toimivan, ja että kaikki toimii sillä tavalla kuin itse haluaa toimittavan. Muualla on enemmän sellaista ei se oo niin nökönnuukaa -meininkiä, jokainen tekee vähän tavallaan ja kun kaikki vähän joustaa, niin hommat toimii hienosti. Ja sit, jos tulee eteen joku tilanne, avataan se suu, kysytään ja sanotaan. Myönnän kyllä, että kun on itse kasvanut tuohon suomalaiseen tapakulttuuriin, on välillä pakko vetää pitkään henkeä ja muistuttaa itselleen, että kaikki järjestyy kyllä, kun ei tärise.
Minä kyllä sanon, ja ihan asiallisesti, mutta nykyään ihmiset pitävät sitä sanomista lähtökohtaisesti epäkohteliaana, eivätkä korjaa käytöstään. Siksi on menty yhä enemmän siihen, että henkilökunnan pitää puuttua kaikkialla.
Joo enemmän mäkin ajattelin henkilökunnan puuttumista, paitsi jos on joku tuollainen henkilökohtainen syy niin kuin just tietty pöytä, mihin tarvii päästä. Tai kysyä, sopiiko istua samaan pöytään, kun on täyttä. Mut en siis ajatellut, että asiakkaat alkaa heivata toisia pihalle. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha, entäs ne lähi idän nuoret herrasmiehet jotka kahvikupin hinnalla mölisevät ja kyyleilevät alaikäisiä tyttöjä koko päivän?
Niihin et puutu?
Oikeinko tiedät pari kahvilaa. Niin varmaan juu.. Taitaa olla taas näitä näin nämä asiat koetaan -juttuja todellisuuden sijaan.
Tiedän pari kahvilaa, jotka on joutuneet lopettamaan näiden takia, kun maksavat asiakkaat ei uskalla tulla ja nämä ei osta mitään. Ei edes sitä kahvia ja kahvilan pitäjä ei uskalla sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät mene kirjastoon?
Mikä tämä kirjastojuttu on? Ei sielläkään ole tarkoitus viettää aikaa sen enempää kuin että hakee hyllystä kirjat ja lainaa ne. Optimaalisimmillaan toki etukäteen varaa kirjat kirjaston verkkosivuilla ja käy vain noutamassa ne varaushyllystä. Ei kirjasto ole mikään ajanvietto- tai työntekopaikka.
Työtä tehdään työpaikalla tai kotona. Opiskelu tapahtuu koulussa tai kotona. Ei kumpaakaan missään muualla.
Et oo sitten paljon kirjastossa käynyt tai oot käynyt vain jossain perähikiän pikkukirjastossa. Kaupunkien kirjastoissa on iän kaiken ollut erillisiä luku- ja työskentelytiloja.
Ne tilat on tarkoitettu sellaiseen lukemiseen ja työskentelyyn, jotka liittyy siihen kirjastoon jotenkin. Ne ei ole sitä varten että sinne tullaan tekemään jotain muuta ihan randomia työtä. Tottakai esmes oppilaitosten kirjastoissa on tarkoituskin että oppilaat tekevät siellä jotain opparia tai esitelmää tai mitälie, mutta ei ne tilat ole tietenkään vaikkapa jonkun puhelinmyyjän tai koodarin työpaikkoja.
Joissain kirjastoissa on joo rajoitus, että hiljasia ja tietokoneellisia työtiloja ei saa käyttää firman töihin, mutta kyllä niissä saa muuten vapaasti esim. kirjotella ja kuvia muokkailla (ei siis tarvi liittyä kirjastoon mitenkään niinkuin joku kirjoitti).
Salissa voi sitten istua jossain nurkassa läppärin kanssa ja tehdä vaikka töitä. Ei sekään reilua ole jos joku päivästä toiseen varaa samat työtilat, jotta vois tehdä firmansa töitä ilmasessa työtilassa.
Viimeksi istunut Redissä kahvilassa, kahvi ja korvapuusti ja olimme n 2 h, iso kahvila ja paikkoja paljon. Sitä ennen söimme eri paikassa ja suelläkin varmaan srn pari tuntia.
Ja miksi pitää ottaa se paras ja usein isoin pöytä ja sitten istutaan läppärin kanssa monta tuntia pelkän kahvikupin kanssa. Tästä lähtien menen samaan pöytään istumaan ja jutttelemaan kavereiden kanssa niin eiköhän nuo itsekkäät etätyöskentelijät ala lähteä. Kukaan ei kiellä asiakasta menemästä 4h paikalle istumaan jos siellä on vapaata ja vain yksi asiakas on valloittanut koko tilan.
Vähän samaa tekee lukiolaiset. Pitäisi kuulemma saada kokeessa kuunnella kuulokkeilla musiikkia, että pystyy keskittymään kokeeseen. Kaipa sieltä kuulokkeista voi tulla vaikka ääneen luettuna koealue. En suostu, koe on koe ja selityksiähän nykyään riittää.
Lukion ope