Lapset ja riitaisa ero. Miten toimia?

Vierailija kirjoitti:

Katson juuri sivusta riitaisaa eroa, tai katsoin ensin reilun vuoden riitaisaa parisuhdetta, sitten vuoden verran eroprosessia, ja nyt reilu vuosi on jo mennyt eron jälkeistä riitelyä.

Olen itse lasten puolella, mutta ymmärrän täysin miksi erossa voi olla viakeaa ja lähde mahdotonta tehdä päätöksiä lasten edun mukaan.

Molemmat vanhemmat hokevat että lapset on tärkeintä, mutta silti riitelevät. Mistä riitelevät? 

Lasten asumiskuvioista. Toinen haluaisi pitää kaikki 3 lasta itsellään, tilittää pussiinsa lapsilisät, elrit, ja asumis sun muut tuet, ja että lapset asuisivat 50/50. Tämä ei toiselle sovi, joten hän riitelee. Toisaalta niin riitelee myös se joka noin haluaisi asiat järjestää. Miten tämän riitelyn voisi lopettaa kun kumpikaan ei anna periksi?

Tunnen samantyyppisen tapauksen... Mitähän tuossa kenenkin mielestä sitten pitäisi tehdä? Itse en osaa vastata.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle opetetaan että valehtelu ja sanojensa syöminen on väärin jo ihan vauvasta asti, ei aikuisten parisuhteen pettämistarinoilla ja perheenhajoittamisella. Monessa parisuhteessa ei pysty elämään, petti tai ei, joten ero on kuitenkin edessä, tapa tai tyyli on vapaa. Se että toinen saa pettämisestä lyömäaseen on eniten väärin lapsille. Lapset pidetään asioista ulkona, ja eron syyksi ilmoitetaan että vanhemmat eivät enää pysty elämään yhdessä, ja ero tulee siksi.

Eli kannatat valehtelua. Selvä.

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde on siinä tilassa että ero tulee niin kannattaa paiskata kättä sen entisen kumppanin kanssa ja sopia että ollaan jatkossa kavereita. Elämä on niin paljon helpompaa. On turhaa riidellä merkityksettömistä asioista.

Joo, niin justiin. Akka jakoi persettään selkäni takana yhteiselle kaverillemme. Siinä meni sekä parisuhde että kärsi myös kaverisuhde tähän kolmanteen osapuoleen. Nyt minun sitten pitäisi vissiin taputtaa akkaa selkään ja todeta, että ei muistella pahalla, ollaan kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Olet vain huono vanhempi jos levittelet toisen vanhemman pettämisiä lapsille. Voit toki näin toimoa, mutta se tekee sinusta huonon vanhemman. Voit selitellä huonoa vanhemmuuttasi niin paljon kuin haluat, olet silti huono jos noin teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Olet vain huono vanhempi jos levittelet toisen vanhemman pettämisiä lapsille. Voit toki näin toimoa, mutta se tekee sinusta huonon vanhemman. Voit selitellä huonoa vanhemmuuttasi niin paljon kuin haluat, olet silti huono jos noin teet.

Eiköhän se ole pettäjän vastuu kertoa teoistaan. Mitä olen itse nähnyt niin ihmiset joita on petetty eivät näistä asioista puhu ennenkuin lapset riittävän ikäisiä. Yksi vaihe varmasti on se kun lapset alkavat seurustelemaan itse ja nämä asiat tulevat heille myös ajankohtaisiksi.

Siinä vaiheessa jos pettäjä on peitellyt tekojaan siihen asti niin lapsi saattaa itse jossain teini-iän seurustelusuhteessa tultuaan petetyksi olla ehkä vihainen myös häneltä perheen pettämisellään rikkoneelle vanhemmalleen. Silloin onkin tiukka paikka pettäneellä vanhemmalla jos asiaa salattu. Kumpi on syyllinen?

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Olet vain huono vanhempi jos levittelet toisen vanhemman pettämisiä lapsille. Voit toki näin toimoa, mutta se tekee sinusta huonon vanhemman. Voit selitellä huonoa vanhemmuuttasi niin paljon kuin haluat, olet silti huono jos noin teet.

Eiköhän se ole pettäjän vastuu kertoa teoistaan. Mitä olen itse nähnyt niin ihmiset joita on petetty eivät näistä asioista puhu ennenkuin lapset riittävän ikäisiä. Yksi vaihe varmasti on se kun lapset alkavat seurustelemaan itse ja nämä asiat tulevat heille myös ajankohtaisiksi.

Siinä vaiheessa jos pettäjä on peitellyt tekojaan siihen asti niin lapsi saattaa itse jossain teini-iän seurustelusuhteessa tultuaan petetyksi olla ehkä vihainen myös häneltä perheen pettämisellään rikkoneelle vanhemmalleen. Silloin onkin tiukka paikka pettäneellä vanhemmalla jos asiaa salattu. Kumpi on syyllinen?

-sivusta

Näin aikuisena entisenä erolapsena voin sanoa, että luojan kiitos vanhemmat ymmärsivät olla hiljaa eron yksityiskohdista.

Teininä viimeinen asia mitä kaipaa, on miettiä vanhempien pettämisiä tai olla joku erotuomari. Säästäkää hyvät ihmiset edes lapsianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Olet vain huono vanhempi jos levittelet toisen vanhemman pettämisiä lapsille. Voit toki näin toimoa, mutta se tekee sinusta huonon vanhemman. Voit selitellä huonoa vanhemmuuttasi niin paljon kuin haluat, olet silti huono jos noin teet.

Eiköhän se ole pettäjän vastuu kertoa teoistaan. Mitä olen itse nähnyt niin ihmiset joita on petetty eivät näistä asioista puhu ennenkuin lapset riittävän ikäisiä. Yksi vaihe varmasti on se kun lapset alkavat seurustelemaan itse ja nämä asiat tulevat heille myös ajankohtaisiksi.

Siinä vaiheessa jos pettäjä on peitellyt tekojaan siihen asti niin lapsi saattaa itse jossain teini-iän seurustelusuhteessa tultuaan petetyksi olla ehkä vihainen myös häneltä perheen pettämisellään rikkoneelle vanhemmalleen. Silloin onkin tiukka paikka pettäneellä vanhemmalla jos asiaa salattu. Kumpi on syyllinen?

-sivusta

Näin aikuisena entisenä erolapsena voin sanoa, että luojan kiitos vanhemmat ymmärsivät olla hiljaa eron yksityiskohdista.

Teininä viimeinen asia mitä kaipaa, on miettiä vanhempien pettämisiä tai olla joku erotuomari. Säästäkää hyvät ihmiset edes lapsianne.

Erot periytyvät suvuissa joskus monessakin polvessa ellei joku sitä kierrettä katkaise ja opeta mikä on oikein ja mikä väärin. Salaamalla kierre jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Olet vain huono vanhempi jos levittelet toisen vanhemman pettämisiä lapsille. Voit toki näin toimoa, mutta se tekee sinusta huonon vanhemman. Voit selitellä huonoa vanhemmuuttasi niin paljon kuin haluat, olet silti huono jos noin teet.

Eiköhän se ole pettäjän vastuu kertoa teoistaan. Mitä olen itse nähnyt niin ihmiset joita on petetty eivät näistä asioista puhu ennenkuin lapset riittävän ikäisiä. Yksi vaihe varmasti on se kun lapset alkavat seurustelemaan itse ja nämä asiat tulevat heille myös ajankohtaisiksi.

Siinä vaiheessa jos pettäjä on peitellyt tekojaan siihen asti niin lapsi saattaa itse jossain teini-iän seurustelusuhteessa tultuaan petetyksi olla ehkä vihainen myös häneltä perheen pettämisellään rikkoneelle vanhemmalleen. Silloin onkin tiukka paikka pettäneellä vanhemmalla jos asiaa salattu. Kumpi on syyllinen?

-sivusta

Näin aikuisena entisenä erolapsena voin sanoa, että luojan kiitos vanhemmat ymmärsivät olla hiljaa eron yksityiskohdista.

Teininä viimeinen asia mitä kaipaa, on miettiä vanhempien pettämisiä tai olla joku erotuomari. Säästäkää hyvät ihmiset edes lapsianne.

Erot periytyvät suvuissa joskus monessakin polvessa ellei joku sitä kierrettä katkaise ja opeta mikä on oikein ja mikä väärin. Salaamalla kierre jatkuu.

Onneksi olen oppinut, ettei lapset ole vanhempien likakaivoja vaan että aikuiset käsittelevät ongelmansa aikuisten kesken. Jos se ei riitä, terveydenhuollon apuun turvautuminen ei ole häpeä. Lapsilla on oikeus olla lapsia eikä riitojen keskipisteitä.

Lapseni eivät koskaan ole kysyneet, MIKSI erosimme isänsä kanssa. Asia esitettiin niin, että me emme enää tule toimeen niinkuin ennen tms. ympäripyöreää. Olivat tuolloin 4 ja 6, nyt 15 ja 17. Ero tapahtui minun aloitteestani. Isä koko ajan vähemmäm ja vähemmän yhteyksissä eikä säännöllisiä tapaamisia ole enää.

Aina olen yrittänyt olla korrekti enkä mustamaalata toista osapuolta, ja nyt lapset ovatkin jo sen ikäisiä, että heille on alkanut valjeta ihan itsestään minkälainen itsekäs ääliö on kyseessä.

Mihin se rakkaus katoaa aviopuolisoilta? Miksi ette pidä kiinni siitä rakkaudesta, joka veti teidät yhteen?

Ja mikä siinä on, että sen rakkauden menettää usein sitten kun niitä rakkaudenhedelmiä on tehty.

Minua vähän vihastuttaa sellainen toiminta, että ensin tehdään lapsia ja sitten erotaankin. Ja lapset kärsii.

Lapset rakastavat aina, siis aina molempia vanhempiaan, jos nyt kyseessä ei ole väkivaltainen psykovanhempi.

Lapsille ei kuulu pettämiset, eikä muut seikat.

Heille tilanne on aina traumaattinen ja tulevaisuus pelottaa.

Teidän tehtävä on luoda nyt turvalliset olosuhteet, laittaa asumiskuviot kuntoon.

Osoittaa käytännössä se, kuinka uudet rutiinit muodostuu, ja että isä ja äiti pitävät teistä jatkossakin huolen.

Aikuisen tehtävä on käydä oma eronsa läpi niin, ettei rasita lapsia omilla tunteillaan, eikä uhriudu.

Menee vuosi, kun lapset tottuvat uuteen systeemiin. Se teidän on vaan kestettävä.

Lasten elämä siinä mullistuu ja paljon.

Yksikään lapsi, eikä nuori joita olen työssäni kohdannut, ei ole halunnut vanhempiensa eroa.

Eniten heitä on ahdistanut vanhempien riitely, se kun toinen haukkuu toista, sekä vuoroviikko asuminen.

He eivät ole voineet yhtään mitään vanhempiensa eroille, ja haluavat säilyttää kummankin elämässään, ilman että täytyy jännittää, ettei toinen vanhempi suutu, kun puhuu toisesta.

Ero on todellakin aina trauma lapsille ja nuorille.

Kypsät aikuiset myös tämän ymmärtävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Olet vain huono vanhempi jos levittelet toisen vanhemman pettämisiä lapsille. Voit toki näin toimoa, mutta se tekee sinusta huonon vanhemman. Voit selitellä huonoa vanhemmuuttasi niin paljon kuin haluat, olet silti huono jos noin teet.

Eiköhän se ole pettäjän vastuu kertoa teoistaan. Mitä olen itse nähnyt niin ihmiset joita on petetty eivät näistä asioista puhu ennenkuin lapset riittävän ikäisiä. Yksi vaihe varmasti on se kun lapset alkavat seurustelemaan itse ja nämä asiat tulevat heille myös ajankohtaisiksi.

Siinä vaiheessa jos pettäjä on peitellyt tekojaan siihen asti niin lapsi saattaa itse jossain teini-iän seurustelusuhteessa tultuaan petetyksi olla ehkä vihainen myös häneltä perheen pettämisellään rikkoneelle vanhemmalleen. Silloin onkin tiukka paikka pettäneellä vanhemmalla jos asiaa salattu. Kumpi on syyllinen?

-sivusta

Näin aikuisena entisenä erolapsena voin sanoa, että luojan kiitos vanhemmat ymmärsivät olla hiljaa eron yksityiskohdista.

Teininä viimeinen asia mitä kaipaa, on miettiä vanhempien pettämisiä tai olla joku erotuomari. Säästäkää hyvät ihmiset edes lapsianne.

Erot periytyvät suvuissa joskus monessakin polvessa ellei joku sitä kierrettä katkaise ja opeta mikä on oikein ja mikä väärin. Salaamalla kierre jatkuu.

Onneksi olen oppinut, ettei lapset ole vanhempien likakaivoja vaan että aikuiset käsittelevät ongelmansa aikuisten kesken. Jos se ei riitä, terveydenhuollon apuun turvautuminen ei ole häpeä. Lapsilla on oikeus olla lapsia eikä riitojen keskipisteitä.

Olet siis sitä mieltä että lukion loppupuolella olevalle seurustelevalle teinilläkään ei pidä hänen suoraan kysyessään kertoa totuutta vanhempiensa muodostaman ydinperheen hajoamisen syystä vaan valehdella? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Olet vain huono vanhempi jos levittelet toisen vanhemman pettämisiä lapsille. Voit toki näin toimoa, mutta se tekee sinusta huonon vanhemman. Voit selitellä huonoa vanhemmuuttasi niin paljon kuin haluat, olet silti huono jos noin teet.

Eiköhän se ole pettäjän vastuu kertoa teoistaan. Mitä olen itse nähnyt niin ihmiset joita on petetty eivät näistä asioista puhu ennenkuin lapset riittävän ikäisiä. Yksi vaihe varmasti on se kun lapset alkavat seurustelemaan itse ja nämä asiat tulevat heille myös ajankohtaisiksi.

Siinä vaiheessa jos pettäjä on peitellyt tekojaan siihen asti niin lapsi saattaa itse jossain teini-iän seurustelusuhteessa tultuaan petetyksi olla ehkä vihainen myös häneltä perheen pettämisellään rikkoneelle vanhemmalleen. Silloin onkin tiukka paikka pettäneellä vanhemmalla jos asiaa salattu. Kumpi on syyllinen?

-sivusta

Näin aikuisena entisenä erolapsena voin sanoa, että luojan kiitos vanhemmat ymmärsivät olla hiljaa eron yksityiskohdista.

Teininä viimeinen asia mitä kaipaa, on miettiä vanhempien pettämisiä tai olla joku erotuomari. Säästäkää hyvät ihmiset edes lapsianne.

Erot periytyvät suvuissa joskus monessakin polvessa ellei joku sitä kierrettä katkaise ja opeta mikä on oikein ja mikä väärin. Salaamalla kierre jatkuu.

Onneksi olen oppinut, ettei lapset ole vanhempien likakaivoja vaan että aikuiset käsittelevät ongelmansa aikuisten kesken. Jos se ei riitä, terveydenhuollon apuun turvautuminen ei ole häpeä. Lapsilla on oikeus olla lapsia eikä riitojen keskipisteitä.

Olet siis sitä mieltä että lukion loppupuolella olevalle seurustelevalle teinilläkään ei pidä hänen suoraan kysyessään kertoa totuutta vanhempiensa muodostaman ydinperheen hajoamisen syystä vaan valehdella? Miksi?

Miksi et ymmärrä lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus erotilanteessa on se, että isä ja äiti eroavat, mutta äiti ja isä rakastavat lapsia ihan niin kuin ennenkin. Se rakkaus ei muutu mihinkään. Lapset on erossaan hädissään siitä, miten se heihin vaikuttaa. Jos joku lapsista kysyy, miksi te eroatte, niin siihen sanotaan, että ei osata olla enää sovussa tässä ihmissuhteessa. Lapset on kuitenkin riitelyn huomanneet. Ja sitten lohdutetaan lapsia.

Ei tollasessa tilanteessa voi olla itsekäs ja ruveta omista fiiliksistä ja totuuksista vollaamaan. Pitää ottaa koppia lasten hyvinvoinnista.

Tuolla tavalla pettäjä väistää kätevästi vastuunsa siitä että hajotti perheensä. Tuossa tilanteessa varmaan järkevää. Mutta. Totuus tulee ilmi. Jossain vaiheessa.

Sinähän siinä hajoitit kun halusit erota.

Lapsille on myös opetettava että kynnysmattona ei pidä olla. Teoilla on seurauksia ja niihin syyllisen on ne kannettava. Yksin. Se ei ole ehdottomuutta. Se on lasten tulevaisuuden kannalta viisasta.

Olet vain huono vanhempi jos levittelet toisen vanhemman pettämisiä lapsille. Voit toki näin toimoa, mutta se tekee sinusta huonon vanhemman. Voit selitellä huonoa vanhemmuuttasi niin paljon kuin haluat, olet silti huono jos noin teet.

Eiköhän se ole pettäjän vastuu kertoa teoistaan. Mitä olen itse nähnyt niin ihmiset joita on petetty eivät näistä asioista puhu ennenkuin lapset riittävän ikäisiä. Yksi vaihe varmasti on se kun lapset alkavat seurustelemaan itse ja nämä asiat tulevat heille myös ajankohtaisiksi.

Siinä vaiheessa jos pettäjä on peitellyt tekojaan siihen asti niin lapsi saattaa itse jossain teini-iän seurustelusuhteessa tultuaan petetyksi olla ehkä vihainen myös häneltä perheen pettämisellään rikkoneelle vanhemmalleen. Silloin onkin tiukka paikka pettäneellä vanhemmalla jos asiaa salattu. Kumpi on syyllinen?

-sivusta

Näin aikuisena entisenä erolapsena voin sanoa, että luojan kiitos vanhemmat ymmärsivät olla hiljaa eron yksityiskohdista.

Teininä viimeinen asia mitä kaipaa, on miettiä vanhempien pettämisiä tai olla joku erotuomari. Säästäkää hyvät ihmiset edes lapsianne.

Erot periytyvät suvuissa joskus monessakin polvessa ellei joku sitä kierrettä katkaise ja opeta mikä on oikein ja mikä väärin. Salaamalla kierre jatkuu.

Onneksi olen oppinut, ettei lapset ole vanhempien likakaivoja vaan että aikuiset käsittelevät ongelmansa aikuisten kesken. Jos se ei riitä, terveydenhuollon apuun turvautuminen ei ole häpeä. Lapsilla on oikeus olla lapsia eikä riitojen keskipisteitä.

Olet siis sitä mieltä että lukion loppupuolella olevalle seurustelevalle teinilläkään ei pidä hänen suoraan kysyessään kertoa totuutta vanhempiensa muodostaman ydinperheen hajoamisen syystä vaan valehdella? Miksi?

Miksi et ymmärrä lukemaasi?

Eli tosiasiat tulee viedä mukanaan hautaan saakka? Sillä salaisuuksien pitämisen mallilla ei lasten parisuhdetaidot parane aikuisiksi tulleessan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ero vaikuttaa lapsiin mitä suurimmassa määrin eli se todellakin kuuluu heillekin. Ei niitä syitä tarvitse ruotia, mutta voi todellakin sanoa totuuden siitä, kuka eroa halusi. Valehteleminen omille lapsille on törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ero vaikuttaa lapsiin mitä suurimmassa määrin eli se todellakin kuuluu heillekin. Ei niitä syitä tarvitse ruotia, mutta voi todellakin sanoa totuuden siitä, kuka eroa halusi. Valehteleminen omille lapsille on törkeää.

Joillain on pakottava tarve valheisiin omille lapsilleen. Mistä se kertoo?