Lapset ja riitaisa ero. Miten toimia?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Voihan sitä totuutta paeta aina. Mutta kyllä se joskus tulee ilmi.

Mitä sitten? Ei ole sinun tehtäväsi toitottaa eron syitä lapsille. Sun kaltaiset ihmiset elää ikuisessa kaunassa ja kerjää sääliä. Ainoa häviäjä olet sinä, joka et pääse asian yli.

Ja pershäiriöinen ikuisessa valheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.

Voi harjoitella vaikka peilin edessä.

Kaikki eivät edelleenkään halua valehdella. Eron syytä kysytään jossain vaiheessa kuitenkin, joten parempi saada kuulla totuus heti.

Kenen totuus on se, joka lapselle pitää kertoa heti? Äidin vai isän? Aivan satavarmasti kumpikin kertoo ihan erilaisen "totuuden".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Kyllä, totuus tulee ilmi joka tapauksessa jossain vaiheessa. Parempi aloittaa terapia ajoissa, jotta siitä on jotain hyötyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.

Voi harjoitella vaikka peilin edessä.

Kaikki eivät edelleenkään halua valehdella. Eron syytä kysytään jossain vaiheessa kuitenkin, joten parempi saada kuulla totuus heti.

Kenen totuus on se, joka lapselle pitää kertoa heti? Äidin vai isän? Aivan satavarmasti kumpikin kertoo ihan erilaisen "totuuden".

Pettäjän totuus on kotiin päin vetävä, mutta lapset huomaa kyllä kenen kanssa isi muuttaa yhteen suoraan entisestä kodista. Totuus tulee ilmi kertomattakin, mutta parempi painottaa huoripukin toimia, jotta totuus pysyy varmasti esillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.

Voi harjoitella vaikka peilin edessä.

Kaikki eivät edelleenkään halua valehdella. Eron syytä kysytään jossain vaiheessa kuitenkin, joten parempi saada kuulla totuus heti.

Kenen totuus on se, joka lapselle pitää kertoa heti? Äidin vai isän? Aivan satavarmasti kumpikin kertoo ihan erilaisen "totuuden".

Pettäjän totuus on kotiin päin vetävä, mutta lapset huomaa kyllä kenen kanssa isi muuttaa yhteen suoraan entisestä kodista. Totuus tulee ilmi kertomattakin, mutta parempi painottaa huoripukin toimia, jotta totuus pysyy varmasti esillä.

Tosiasioiden kohtaaminen elämässä on vaikeaa pettäjälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Minkä ikäinen LAPSI on valmis kuulemaan TOTUUDEN, että äiti on hiek kapillu tai iskä huono sängyssä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Miten äiti ja isä kertoo ikätasoisesti, että äiti halusi jättää isän siksi, että isän mukaan äiti on itsekäs kodinrikkoja ja äidin mielestä isä oli valehteleva petturi? Ja että äidin mielestä isä on luonnehäiriöinen ja isän mielestä äiti tunnekylmä jääkuutio. Näin niinkuin esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Voihan sitä totuutta paeta aina. Mutta kyllä se joskus tulee ilmi.

No sitten tulee kun lapset ovat isompia ja valmiit käsittelemään sellaisia asioita ja tekemään itsenäisiä päätöksiä esimerkiksi siitä vaikuttaako totuus heidän käsitykseensä toisesta vanhemmasta. Eron hetkellä ja kun lapset ovat pieniä, tuollainen ei kuulu lapsille, koska lapset eivät osaa käsitellä tuollaisia asioita ja suhtautua asioihin vielä kunnolla. Tuollaisten asioiden, vaikka totuuksia olisikin, kertominen vain sotkee lasten päät ja pahimmassa tapauksessa pilaa välit toiseen vanhempaan, millä saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia.

Kaikki aikuisten asiat ei kuulu lapsille, vaikka totuuksia olisikin. Eihän lapsille avauduta vaikka pahoista rahavaikeuksista tai aikuisten seksielämästä täysin avoimesti ja rehellisesti, vaan osa totuudesta jätetään kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Minkä ikäinen LAPSI on valmis kuulemaan TOTUUDEN, että äiti on hiek kapillu tai iskä huono sängyssä?

Minkä ikäinen tahansa, jos sellainen on tosiaan eron syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Minkä ikäinen LAPSI on valmis kuulemaan TOTUUDEN, että äiti on hiek kapillu tai iskä huono sängyssä?

Voit tuota liiottelua jatkaa ihan niin kauan kuin haluat. Tosiasiat pysyvät. Ehkä ne lapset sitten aikuisina pitkäaikaisen terapian jälkeen alkavat ymmärtämään omaa käytöstään joka pahimmillaan on toistanut tuota kaavaa kun totuutta ja rehellisyyttä ei ole painotettu nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.

Voi harjoitella vaikka peilin edessä.

Kaikki eivät edelleenkään halua valehdella. Eron syytä kysytään jossain vaiheessa kuitenkin, joten parempi saada kuulla totuus heti.

Kenen totuus on se, joka lapselle pitää kertoa heti? Äidin vai isän? Aivan satavarmasti kumpikin kertoo ihan erilaisen "totuuden".

Pettäjän totuus on kotiin päin vetävä, mutta lapset huomaa kyllä kenen kanssa isi muuttaa yhteen suoraan entisestä kodista. Totuus tulee ilmi kertomattakin, mutta parempi painottaa huoripukin toimia, jotta totuus pysyy varmasti esillä.

Tämä. Kyllä isukin kannattaa heti kertoa lapsille, että äiti oli ihan lahna sängyssä, siksi oli pakko erota. Isukkihan kertoo vain totuuden, joten äidin mielestä on oikein noin kertoa. Tai sitten vanhemmat voisivat käyttäytyä kuin aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Miten äiti ja isä kertoo ikätasoisesti, että äiti halusi jättää isän siksi, että isän mukaan äiti on itsekäs kodinrikkoja ja äidin mielestä isä oli valehteleva petturi? Ja että äidin mielestä isä on luonnehäiriöinen ja isän mielestä äiti tunnekylmä jääkuutio. Näin niinkuin esimerkkinä.

Ihan siten kuin asiat on. Miksi yrität jatkuvasti silotella ja salata asioita?

Lapsilla pitää olla mahdollisuus nähdä molemmat vanhemmat riittävän hyvinä. Kun toista vanhemmista mollataan, samalla mollataan puolta lapsesta, näin lapsi sen kokee.  Meillä ero tapahtui vasta kun mieheltä paljastui sivusuhde. Tätä ennen oli kaikenlaista hankalaa, ja siis molemmat omalta osaltaan vastuussa suhteen ongelmista. Lapsille selvisi että isä oli valehdellut, ja se oli heille tosi traumaattista, vaikuttaen edelleen isäsuhteeseen, vaikka ovat aikuisia kohta. Lisäksi lapset kärsivät siitä, kuinka raivoissani minä olin ja kesti kauan päästä vihasta yli. Kaiken keskellä olen puolustanut isää, että hän teki parhaansa, ei paremmin osannut asiaa hoitaa. Ja sama toisinpäin- en osannut minäkään ja pyytänyt omalta puoleltani anteeksi. Niin lapset on rauhassa voineet kokea kaikkia tunteitaan meitä molempia kohtaan, ilman että toinen on jotenkin paha ja toinen hyvä. Ja niinkuin näkyy, se mikä on totuus, kuitenkin tulee läpi- ja valheet heikensivät lasten luottamusta isäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde on siinä tilassa että ero tulee niin kannattaa paiskata kättä sen entisen kumppanin kanssa ja sopia että ollaan jatkossa kavereita. Elämä on niin paljon helpompaa. On turhaa riidellä merkityksettömistä asioista.

Näin mäkin haluaisin tehdä mutta vaikea yksipuolisesti päättää että ollaan sovussa.

Toinen on uhannut jo aiemmin että lapsia en saa ja tekee muutenkin kaikesta vaikeaa.

Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Minkä ikäinen LAPSI on valmis kuulemaan TOTUUDEN, että äiti on hiek kapillu tai iskä huono sängyssä?

Minkä ikäinen tahansa, jos sellainen on tosiaan eron syy.

Mikä se syy on silloin, kun osapuolilla otsikon mukaisesti riitaisa ero? Kumpikin näkee eron syyt eri tavoin. Kumman versio voittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.

Voi harjoitella vaikka peilin edessä.

Kaikki eivät edelleenkään halua valehdella. Eron syytä kysytään jossain vaiheessa kuitenkin, joten parempi saada kuulla totuus heti.

Kenen totuus on se, joka lapselle pitää kertoa heti? Äidin vai isän? Aivan satavarmasti kumpikin kertoo ihan erilaisen "totuuden".

Pettäjän totuus on kotiin päin vetävä, mutta lapset huomaa kyllä kenen kanssa isi muuttaa yhteen suoraan entisestä kodista. Totuus tulee ilmi kertomattakin, mutta parempi painottaa huoripukin toimia, jotta totuus pysyy varmasti esillä.

Tämä. Kyllä isukin kannattaa heti kertoa lapsille, että äiti oli ihan lahna sängyssä, siksi oli pakko erota. Isukkihan kertoo vain totuuden, joten äidin mielestä on oikein noin kertoa. Tai sitten vanhemmat voisivat käyttäytyä kuin aikuiset.

No miksei, jos se on kerran totuus joka ajoi isin ihan välttämättä huååriin, koska isi on tahdonvoimaton idoootti joka toimii elämässään vain billun ohjaamana ameebana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Minkä ikäinen LAPSI on valmis kuulemaan TOTUUDEN, että äiti on hiek kapillu tai iskä huono sängyssä?

Minkään ikäinen lapsi ei hyödy tuosta "totuudesta" mitään, eikä halua sitä vanhemmiltaan kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:

Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.

Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.

Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.

Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.

Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.

Jne.

Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.

Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.

Minkä ikäinen LAPSI on valmis kuulemaan TOTUUDEN, että äiti on hiek kapillu tai iskä huono sängyssä?

Minkä ikäinen tahansa, jos sellainen on tosiaan eron syy.

Mikä se syy on silloin, kun osapuolilla otsikon mukaisesti riitaisa ero? Kumpikin näkee eron syyt eri tavoin. Kumman versio voittaa?

Ei kummankaan, silloin on riitaisa ero ja sopuisia perhejuhlia ei ole odotettavissa tulevaisuudessa. Se on sen eron hinta ja sitä kannattaa pohdiskella etukäteen.