Lapset ja riitaisa ero. Miten toimia?
Edessä on ero ja siitä pitäisi kertoa lapsille, mutta miten? Kuuluuko lapsille kertoa, että eropäätöksen on tehnyt itse toinen vanhemmista?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.
Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:
Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.
Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.
Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.
Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.
Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.
Jne.
Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.
Miten äiti ja isä kertoo ikätasoisesti, että äiti halusi jättää isän siksi, että isän mukaan äiti on itsekäs kodinrikkoja ja äidin mielestä isä oli valehteleva petturi? Ja että äidin mielestä isä on luonnehäiriöinen ja isän mielestä äiti tunnekylmä jääkuutio. Näin niinkuin esimerkkinä.
Ihan siten kuin asiat on. Miksi yrität jatkuvasti silotella ja salata asioita?
Mitähän asioita yritän salata? En ole eronnut eikä ole suunnitelmissakaan. Minä olen lasten puolella.
Valehtelemalla toimit lapsia vastaan.
Rohkeaa ja aikuismaista on lapselle ikätasoisesti tunnustaa oma pettämisensä/salasuhteilunsa ja kantaa siitä vastuu eron syynä. Ei selittelyä vaan vastuunkantamista ja asian aitoa omistamista. Se ei ole helppoa varmasti mutta silloin voidaan puhua ihmisyydestä eikä ihmiskuoresta. Eli opetetaan lapsille että pettäminen on väärin ja tuomittavaa. Jotta se tulevaisuus olisi parempi edes lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Rohkeaa ja aikuismaista on lapselle ikätasoisesti tunnustaa oma pettämisensä/salasuhteilunsa ja kantaa siitä vastuu eron syynä. Ei selittelyä vaan vastuunkantamista ja asian aitoa omistamista. Se ei ole helppoa varmasti mutta silloin voidaan puhua ihmisyydestä eikä ihmiskuoresta. Eli opetetaan lapsille että pettäminen on väärin ja tuomittavaa. Jotta se tulevaisuus olisi parempi edes lapsilla.
Ehkä jäi otskosta huomaamatta sanat riitaisa ero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.
Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:
Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.
Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.
Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.
Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.
Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.
Jne.
Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.
Miten äiti ja isä kertoo ikätasoisesti, että äiti halusi jättää isän siksi, että isän mukaan äiti on itsekäs kodinrikkoja ja äidin mielestä isä oli valehteleva petturi? Ja että äidin mielestä isä on luonnehäiriöinen ja isän mielestä äiti tunnekylmä jääkuutio. Näin niinkuin esimerkkinä.
Ihan siten kuin asiat on. Miksi yrität jatkuvasti silotella ja salata asioita?
Mitähän asioita yritän salata? En ole eronnut eikä ole suunnitelmissakaan. Minä olen lasten puolella.
Valehtelemalla toimit lapsia vastaan.
Oletko ikinä kuullut perusteettomista syytöksistä? Missä kohdassa on se vale?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.
Asumiskuviot joo. Lapsiraukat, vuoroviikkoina tai -viikonloppuina toisen vanhemman luona. Sitten tulee kuvioon vielä uudet puolisot ja kenties niiden lapset. Kauhea soppa. Onneksi itse olen onnellinen avioliitossani joka on kestänyt jo 40 vuotta.
Ja tämä on siis panoksesi ketjuun, jonka nimi on Lapset ja riitaisa ero. Miten toimia. Siis oikeesti? Hohhhoijjaaaaaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeaa ja aikuismaista on lapselle ikätasoisesti tunnustaa oma pettämisensä/salasuhteilunsa ja kantaa siitä vastuu eron syynä. Ei selittelyä vaan vastuunkantamista ja asian aitoa omistamista. Se ei ole helppoa varmasti mutta silloin voidaan puhua ihmisyydestä eikä ihmiskuoresta. Eli opetetaan lapsille että pettäminen on väärin ja tuomittavaa. Jotta se tulevaisuus olisi parempi edes lapsilla.
Ehkä jäi otskosta huomaamatta sanat riitaisa ero?
Pettäminen on aina valinta jonka pettäjä tekee yksin. Siihen ei ajauduta eikä kukaan siihen pakota. Eli siihen tekoon on vain yksi syyllinen ja se on pettäjä. Mutta selvitessään se varmasti aiheuttaa riitaisuutta. Ja joo, länkytystä tästä voi tulla vaikka millä mitalla mutta faktat ovat mitä ovat. Ei kukaan pakota pettämään tai salasuhteilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhde on siinä tilassa että ero tulee niin kannattaa paiskata kättä sen entisen kumppanin kanssa ja sopia että ollaan jatkossa kavereita. Elämä on niin paljon helpompaa. On turhaa riidellä merkityksettömistä asioista.
Mitä jos se entinen kumppani ei paiskaa kanssasi kättä? Jokainen kun voi täällä päättää vain omista toimintatavoistaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.
Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?
Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.
Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.
Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.
Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.
On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.
Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.
Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.
Voi harjoitella vaikka peilin edessä.
Kaikki eivät edelleenkään halua valehdella. Eron syytä kysytään jossain vaiheessa kuitenkin, joten parempi saada kuulla totuus heti.
Kenen totuus on se, joka lapselle pitää kertoa heti? Äidin vai isän? Aivan satavarmasti kumpikin kertoo ihan erilaisen "totuuden".
Pettäjän totuus on kotiin päin vetävä, mutta lapset huomaa kyllä kenen kanssa isi muuttaa yhteen suoraan entisestä kodista. Totuus tulee ilmi kertomattakin, mutta parempi painottaa huoripukin toimia, jotta totuus pysyy varmasti esillä.
Tämä. Kyllä isukin kannattaa heti kertoa lapsille, että äiti oli ihan lahna sängyssä, siksi oli pakko erota. Isukkihan kertoo vain totuuden, joten äidin mielestä on oikein noin kertoa. Tai sitten vanhemmat voisivat käyttäytyä kuin aikuiset.
No miksei, jos se on kerran totuus joka ajoi isin ihan välttämättä huååriin, koska isi on tahdonvoimaton idoootti joka toimii elämässään vain billun ohjaamana ameebana.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, et koskaan saa lapsia ja et koskaan pääse lähellekään kenenkään lapsia.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeaa ja aikuismaista on lapselle ikätasoisesti tunnustaa oma pettämisensä/salasuhteilunsa ja kantaa siitä vastuu eron syynä. Ei selittelyä vaan vastuunkantamista ja asian aitoa omistamista. Se ei ole helppoa varmasti mutta silloin voidaan puhua ihmisyydestä eikä ihmiskuoresta. Eli opetetaan lapsille että pettäminen on väärin ja tuomittavaa. Jotta se tulevaisuus olisi parempi edes lapsilla.
Ehkä jäi otskosta huomaamatta sanat riitaisa ero?
Pettäminen on aina valinta jonka pettäjä tekee yksin. Siihen ei ajauduta eikä kukaan siihen pakota. Eli siihen tekoon on vain yksi syyllinen ja se on pettäjä. Mutta selvitessään se varmasti aiheuttaa riitaisuutta. Ja joo, länkytystä tästä voi tulla vaikka millä mitalla mutta faktat ovat mitä ovat. Ei kukaan pakota pettämään tai salasuhteilemaan.
Pettäjä valitsee itse kylläkin jatkaako suhdetta pettäjän kanssa, eli se on kuin onkin hänen oma päätöksensä, ja hän on itse siitä päätöksestään vastuussa. Tämä on syy miksi moni petetty miettii onko tämä asia niin iso että sen vuoksi lapsilta revitään ydinperhe riekaleiksi. Kyse on inhimillisestä toiminnasta, kun ajatellaan niitä omi lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.
Totuus on kerrottava ihan pienillekin lapsille näin:
Isä: Äitinne haluaa erota ja rikkoa teiltä kodin.
Äiti: Enpäs, vaan siksi kun sinä kävit huo rissa.
Isä: Ei vaan siksi, kun äitinne on hiek kapillu.
Äiti: Ei vaan isänne ei tyydyttänyt minua sängyssä, vaan ajatteli vain omaa mulk kkuan.
Isä: Äitinne makasi aina ihan lahnana.
Jne.
Tässä vaiheessa totuuden kuulleet lapset ovat viiltäneet ranteensa auki tai loppuelämän terapian tarpeessa, mutta hei, totuus on kerrottava.Ikätasoisesti. Älä jaksa mennä ääripäihin.
Miten äiti ja isä kertoo ikätasoisesti, että äiti halusi jättää isän siksi, että isän mukaan äiti on itsekäs kodinrikkoja ja äidin mielestä isä oli valehteleva petturi? Ja että äidin mielestä isä on luonnehäiriöinen ja isän mielestä äiti tunnekylmä jääkuutio. Näin niinkuin esimerkkinä.
Ihan siten kuin asiat on. Miksi yrität jatkuvasti silotella ja salata asioita?
Lapset ei ole sinun parisuhdeongelmien väline. Järkyttävää millaisia "kasvattajia" täällä kommentoi.
Katson juuri sivusta riitaisaa eroa, tai katsoin ensin reilun vuoden riitaisaa parisuhdetta, sitten vuoden verran eroprosessia, ja nyt reilu vuosi on jo mennyt eron jälkeistä riitelyä.
Olen itse lasten puolella, mutta ymmärrän täysin miksi erossa voi olla viakeaa ja lähde mahdotonta tehdä päätöksiä lasten edun mukaan.
Molemmat vanhemmat hokevat että lapset on tärkeintä, mutta silti riitelevät. Mistä riitelevät?
Lasten asumiskuvioista. Toinen haluaisi pitää kaikki 3 lasta itsellään, tilittää pussiinsa lapsilisät, elrit, ja asumis sun muut tuet, ja että lapset asuisivat 50/50. Tämä ei toiselle sovi, joten hän riitelee. Toisaalta niin riitelee myös se joka noin haluaisi asiat järjestää. Miten tämän riitelyn voisi lopettaa kun kumpikaan ei anna periksi?
mitä väliä jollain kakaroiden tunteilla on, kun äipällä keittää yli, koska mies vaihtoi nuorempaan, kauniimpaan, ja notkeampaan ja nalkuttamattomaan? +kokoisen lähiövalaan tunteet ajaa kaiken edelle, kaikissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeaa ja aikuismaista on lapselle ikätasoisesti tunnustaa oma pettämisensä/salasuhteilunsa ja kantaa siitä vastuu eron syynä. Ei selittelyä vaan vastuunkantamista ja asian aitoa omistamista. Se ei ole helppoa varmasti mutta silloin voidaan puhua ihmisyydestä eikä ihmiskuoresta. Eli opetetaan lapsille että pettäminen on väärin ja tuomittavaa. Jotta se tulevaisuus olisi parempi edes lapsilla.
Ehkä jäi otskosta huomaamatta sanat riitaisa ero?
Pettäminen on aina valinta jonka pettäjä tekee yksin. Siihen ei ajauduta eikä kukaan siihen pakota. Eli siihen tekoon on vain yksi syyllinen ja se on pettäjä. Mutta selvitessään se varmasti aiheuttaa riitaisuutta. Ja joo, länkytystä tästä voi tulla vaikka millä mitalla mutta faktat ovat mitä ovat. Ei kukaan pakota pettämään tai salasuhteilemaan.
Pettäjä valitsee itse kylläkin jatkaako suhdetta pettäjän kanssa, eli se on kuin onkin hänen oma päätöksensä, ja hän on itse siitä päätöksestään vastuussa. Tämä on syy miksi moni petetty miettii onko tämä asia niin iso että sen vuoksi lapsilta revitään ydinperhe riekaleiksi. Kyse on inhimillisestä toiminnasta, kun ajatellaan niitä omi lapsiakin.
Riippuu tapauksesta. Edellyttää pettäjältä nöyrtymistä ja paljon. Terapiaa jossa nuo piirteet terapoidaan kokonaan pois. Jollei siihen pysty tulee hänet jättää siltä istumalta. Kulissien pitäminen epärehellisen ihmisen kanssa jolla ei ole halua eikä kykyä ymmärtää, katua ja muuttaa itseään ei ole lapsille hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei ole aikuisten riitojen osapuolia eikö terapeutteja. Aloitus jo kertoo kaiken siitä, että lapsia halutaan kuormittaa aikuisten keskinäisillä asioilla kuten sillä, kuka halusi ja kuka ei halunnut erota.
Lapsille kerrotaan, että vanhemmat eroavat, mutta vanhemmuus jatkuu. Mitään pahan puhumista exästä ei harrasteta vaan ne ulinat säästetään aikuisille kuulijoille.
Kertokaa nyt vihdoinkin miten tämä onnistuu jos vain toinen haluaa erota sovussa?
Jos toinen haluaa tehdä kaikki vaikeaksi, puhuu p.skaa ympäriinsä, tehtailee kaikenmaailman ilmoituksia, höpisee lapsille omat näkemyksensä, niin toisenko pitäis vaan hymyillä että kiva kun erotaan sovussa?
Siinä vaiheessa ei muutenkaan oo välttämättä jaksamista jos on rikki siitä mitä liiton aikana on tapahtunut, niin pitäis vaan odotella jokunen vuosi että ihmiset EHKÄ näkisi mikä se todellisuus on?
Ja samaan aikaan lapset kärsii koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeaa ja aikuismaista on lapselle ikätasoisesti tunnustaa oma pettämisensä/salasuhteilunsa ja kantaa siitä vastuu eron syynä. Ei selittelyä vaan vastuunkantamista ja asian aitoa omistamista. Se ei ole helppoa varmasti mutta silloin voidaan puhua ihmisyydestä eikä ihmiskuoresta. Eli opetetaan lapsille että pettäminen on väärin ja tuomittavaa. Jotta se tulevaisuus olisi parempi edes lapsilla.
Ehkä jäi otskosta huomaamatta sanat riitaisa ero?
Pettäminen on aina valinta jonka pettäjä tekee yksin. Siihen ei ajauduta eikä kukaan siihen pakota. Eli siihen tekoon on vain yksi syyllinen ja se on pettäjä. Mutta selvitessään se varmasti aiheuttaa riitaisuutta. Ja joo, länkytystä tästä voi tulla vaikka millä mitalla mutta faktat ovat mitä ovat. Ei kukaan pakota pettämään tai salasuhteilemaan.
Pettäjä valitsee itse kylläkin jatkaako suhdetta pettäjän kanssa, eli se on kuin onkin hänen oma päätöksensä, ja hän on itse siitä päätöksestään vastuussa. Tämä on syy miksi moni petetty miettii onko tämä asia niin iso että sen vuoksi lapsilta revitään ydinperhe riekaleiksi. Kyse on inhimillisestä toiminnasta, kun ajatellaan niitä omi lapsiakin.
Riippuu tapauksesta. Edellyttää pettäjältä nöyrtymistä ja paljon. Terapiaa jossa nuo piirteet terapoidaan kokonaan pois. Jollei siihen pysty tulee hänet jättää siltä istumalta. Kulissien pitäminen epärehellisen ihmisen kanssa jolla ei ole halua eikä kykyä ymmärtää, katua ja muuttaa itseään ei ole lapsille hyväksi.
Kyllä se jok toisen jättää, tekee sen jättämispäätöksen 100% tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei ole aikuisten riitojen osapuolia eikö terapeutteja. Aloitus jo kertoo kaiken siitä, että lapsia halutaan kuormittaa aikuisten keskinäisillä asioilla kuten sillä, kuka halusi ja kuka ei halunnut erota.
Lapsille kerrotaan, että vanhemmat eroavat, mutta vanhemmuus jatkuu. Mitään pahan puhumista exästä ei harrasteta vaan ne ulinat säästetään aikuisille kuulijoille.
Kertokaa nyt vihdoinkin miten tämä onnistuu jos vain toinen haluaa erota sovussa?
Jos toinen haluaa tehdä kaikki vaikeaksi, puhuu p.skaa ympäriinsä, tehtailee kaikenmaailman ilmoituksia, höpisee lapsille omat näkemyksensä, niin toisenko pitäis vaan hymyillä että kiva kun erotaan sovussa?
Siinä vaiheessa ei muutenkaan oo välttämättä jaksamista jos on rikki siitä mitä liiton aikana on tapahtunut, niin pitäis vaan odotella jokunen vuosi että ihmiset EHKÄ näkisi mikä se todellisuus on?
Ja samaan aikaan lapset kärsii koko ajan.
Jos toinen vanhemmista kertoo lapselle asioita joita hänen ei pitäisi edes kuulla kerrotaan tietenkin että tämä toinen vanhempi toimii lasta kohtaan väärin.
Kun ja jos se exä toimii ja on toiminut myös ex puolisoaan kohtaan väärin se asia käsitellään muiden kuin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhde on siinä tilassa että ero tulee niin kannattaa paiskata kättä sen entisen kumppanin kanssa ja sopia että ollaan jatkossa kavereita. Elämä on niin paljon helpompaa. On turhaa riidellä merkityksettömistä asioista.
Niin, näin siis teoriassa. Jos ei yhdessä asuessakaan olla enää vuosiin oltu kavereita eikä mitään muutakaan, niin miten ihmeessä eron jälkeen yhtäkkiä ollaankin frendejä. Taustalla yleensä aika paljon toista tai molempia satuttaneita asioita, joita hyvin vaikeaa unohtaa.
Lasten asiat toki voidaan yrittää hoitaa asiallisesti meilillä ja viesteillä. Mutta että kavereita?!? Ehkä jotkut onnistuvat olemaan, mutta eivät läheskään kaikki. Varsinkaan jos lasten asioista ollaan eron jälkeen eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Rohkeaa ja aikuismaista on lapselle ikätasoisesti tunnustaa oma pettämisensä/salasuhteilunsa ja kantaa siitä vastuu eron syynä. Ei selittelyä vaan vastuunkantamista ja asian aitoa omistamista. Se ei ole helppoa varmasti mutta silloin voidaan puhua ihmisyydestä eikä ihmiskuoresta. Eli opetetaan lapsille että pettäminen on väärin ja tuomittavaa. Jotta se tulevaisuus olisi parempi edes lapsilla.
Syyllisyyden taakka ei välttämättä poistu koskaan. Se voi kestää loppuelämän jollei sitä aidosti käsittele ja sisäistä että teot olivat vääriä ilman mitään selittelyjä. Ei ne lapset tule aikuisinakaan läheisiksi jos ei myönnä tekojaan ja kadu niitä nöyrtyen.
Lapselle opetetaan että valehtelu ja sanojensa syöminen on väärin jo ihan vauvasta asti, ei aikuisten parisuhteen pettämistarinoilla ja perheenhajoittamisella. Monessa parisuhteessa ei pysty elämään, petti tai ei, joten ero on kuitenkin edessä, tapa tai tyyli on vapaa. Se että toinen saa pettämisestä lyömäaseen on eniten väärin lapsille. Lapset pidetään asioista ulkona, ja eron syyksi ilmoitetaan että vanhemmat eivät enää pysty elämään yhdessä, ja ero tulee siksi.
Mitähän asioita yritän salata? En ole eronnut eikä ole suunnitelmissakaan. Minä olen lasten puolella.