Lapset ja riitaisa ero. Miten toimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Voihan sitä totuutta paeta aina. Mutta kyllä se joskus tulee ilmi.

Unohdit sanoa, mikä se "totuus" on? Se, että kumpikin vanhempi voi mielensä mukaan kertoa omaa versiotaan siitä miksi erottiin? Tangoon tarvitaan kuitenkin kaksi.

Mikään ei lapselle ole ankeampaa kuin se, että lapsia käytetään millään tavalla koston välikappaleena.

Nyt kyllä haiskahtaa että ei ole ollut puhtaat jauhot pussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Voihan sitä totuutta paeta aina. Mutta kyllä se joskus tulee ilmi.

Miksi se joku totuus pitää kaivaa? Riittää totuudeksi se, että vanhemmat ei enää halua olla yhdessä. Eron taustalla voi olla mitä vain ja vaikka kaikki kaivettaisiin lasten tietoon niin mitä hyötyisivät? Ahdistuisivat vain ja miettisivät kumpi on parempi, kenen puolella ym.

Tilannekohtaista. Mutta totuuden tietoinen peittely näissä kohdin on samojen haitallisten mallien siirtämistä lapsiin joka eroon johti. Rohkea on se joka kantaa vastuunsa rehellisesti ja katkaisee haitallisen mallin kierteen.

Et edelleenkään sano, mikä se totuus on. Siihen että joku haluaa erota, on yleensä syyt, jotka ei lapsille kuulu. Vai katsotko, että sun lapset hyötyvät kun yksi vanhempi kertoo, että toinen uhkaili ja valehteli ja toinen kertoo että tuo petti?

Että lapsirakas näin vanhempasi osoittavat kypsää toimintaa jakamalla nämä asiat kanssasi. Eikö kevennäkin kätevästi lasten taakkaa?

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Voihan sitä totuutta paeta aina. Mutta kyllä se joskus tulee ilmi.

Miksi se joku totuus pitää kaivaa? Riittää totuudeksi se, että vanhemmat ei enää halua olla yhdessä. Eron taustalla voi olla mitä vain ja vaikka kaikki kaivettaisiin lasten tietoon niin mitä hyötyisivät? Ahdistuisivat vain ja miettisivät kumpi on parempi, kenen puolella ym.

Tilannekohtaista. Mutta totuuden tietoinen peittely näissä kohdin on samojen haitallisten mallien siirtämistä lapsiin joka eroon johti. Rohkea on se joka kantaa vastuunsa rehellisesti ja katkaisee haitallisen mallin kierteen.

Et edelleenkään sano, mikä se totuus on. Siihen että joku haluaa erota, on yleensä syyt, jotka ei lapsille kuulu. Vai katsotko, että sun lapset hyötyvät kun yksi vanhempi kertoo, että toinen uhkaili ja valehteli ja toinen kertoo että tuo petti?

Että lapsirakas näin vanhempasi osoittavat kypsää toimintaa jakamalla nämä asiat kanssasi. Eikö kevennäkin kätevästi lasten taakkaa?

On ihmisiä jotka väistelevät totuutta elämänsä loppuun saakka. Lapsia sellaisilla ei pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

W t

Vierailija kirjoitti:

W t

Laitaihmisen venkoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei ole aikuisten riitojen osapuolia eikö terapeutteja. Aloitus jo kertoo kaiken siitä, että lapsia halutaan kuormittaa aikuisten keskinäisillä asioilla kuten sillä, kuka halusi ja kuka ei halunnut erota.

Lapsille kerrotaan, että vanhemmat eroavat, mutta vanhemmuus jatkuu. Mitään pahan puhumista exästä ei harrasteta vaan ne ulinat säästetään aikuisille kuulijoille.

Ehkä poikkeuksena pettämistilanteet missä toinen lähtee lennosta uuteen suhteeseen. Silloin ei pidä valehdella mistään. Totuus on lapsille parempi. Lapset kyllä aistivat valheet.

Edelleen, lasten taakaksi tuota tietoa on aivan turha laittaa. Mene terapiaan äläkä kaada tuskaasi ja katkeruuttasi lasten niskaan jotka jäävät sitten asian kanssa ihan yksin. Haluat kaiken lisäksi vielä syyllistää lapsia tällä tavoin etteivät haluaisi viettää aikaa sen toisen vanhemman kanssa vaikka heillä on siihen täysi oikeus, loukkaa se sinua tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Mitä se lapsi hyötyy siitä, että kerrotaan vaikka äidin halunneen eron? Sitten äiti kertoo syyksi, että halusi eron, koska isä ei suostunut enää maksamaan perheen laskuja. Sitten isä jatkaa ettei ala yksin maksamaan laskuja eikä halua elättää työtöntä äitiä. Äiti taas kertoo, että ei halua töihin kun haluaa huolehtia lapsista. Isä taas sanoo, että lapsista huolehditaan käymällä töissä.... Voi jatkaa loputtomiin, ottaa mukaan kaikki suhteen kiemurat ja vääntää niistä lopun elämää. Kenen etu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Mistä repäisit tuollaisen "totuuden"? Se, että haluaa eron, ei tarkoita samaa kuin pettäminen. Ihminen voi haluta erota, koska puoliso on uskoton, puoliso on narsku tai mitä tahansa. Moni eroaa vasta kärsittyään liitossa vuosia.

Lapset sen sijaan ei ole osallisia parisuhteessa eikä heitä pidä kuormittaa vanhempien keskinäisillä riidoilla. Jos ero on riitaisa, tuskin vanhemmat on samaa mieltä eron syistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.

Voi harjoitella vaikka peilin edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Mistä repäisit tuollaisen "totuuden"? Se, että haluaa eron, ei tarkoita samaa kuin pettäminen. Ihminen voi haluta erota, koska puoliso on uskoton, puoliso on narsku tai mitä tahansa. Moni eroaa vasta kärsittyään liitossa vuosia.

Lapset sen sijaan ei ole osallisia parisuhteessa eikä heitä pidä kuormittaa vanhempien keskinäisillä riidoilla. Jos ero on riitaisa, tuskin vanhemmat on samaa mieltä eron syistäkään.

Kuule silloin kun eron syynä on pettäminen, se pitää sanoa ääneen eikä valehdella kenenkään puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Kamala tilanne. Musta ei olis tuohon.

Pakkohan se olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.

Voi harjoitella vaikka peilin edessä.

Kaikki eivät edelleenkään halua valehdella. Eron syytä kysytään jossain vaiheessa kuitenkin, joten parempi saada kuulla totuus heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Mistä repäisit tuollaisen "totuuden"? Se, että haluaa eron, ei tarkoita samaa kuin pettäminen. Ihminen voi haluta erota, koska puoliso on uskoton, puoliso on narsku tai mitä tahansa. Moni eroaa vasta kärsittyään liitossa vuosia.

Lapset sen sijaan ei ole osallisia parisuhteessa eikä heitä pidä kuormittaa vanhempien keskinäisillä riidoilla. Jos ero on riitaisa, tuskin vanhemmat on samaa mieltä eron syistäkään.

Kuule silloin kun eron syynä on pettäminen, se pitää sanoa ääneen eikä valehdella kenenkään puolesta.

Noin perustavaa laatua olevasta asiasta valehtelu tai siihen pakottaminen antaa äärettömät huonot lähtökohdat lasten psyykkiselle kehitykselle jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Ei sen kertominen, kumpi teki eropäätöksen, ole mustamaalaamista. Sen sijaan on valehtelua väittää, että vanhemmat ovat yhdessä päättäneet erota, jos niin ei kerran ole.

On paljon traumatisoisampaa tajuta joko heti tai vasta myöhemmin, että vanhempi valehteli noinkin oleellisesta asiasta.

Asia ei kuulu lapsille. Miten on vaikea keskustella aikuisten kesken ja sopia, miten erosta kerrotaan? Ihan hyvä tapa on sanoa, että vanhemmat eroavat/ovat päättäneet erota.

Ei niin voi sanoa eli valehdella, jos toinen ei halunnut erota.

Sitten voi sanoa: vanhemmat eroavat.

Voi harjoitella vaikka peilin edessä.

Kaikki eivät edelleenkään halua valehdella. Eron syytä kysytään jossain vaiheessa kuitenkin, joten parempi saada kuulla totuus heti.

Mikä on totuus? Molemmat vanhemmat kertovat oman version. Asia ei vain lapsille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsille kerrotaan totuus eli se, että toinen petti ja haluaa rikkoa lapsilta kodin. Tietävätpä vastaisuudessa, että puukkoa voi siltä suunnalta tulla selkään milloin tahansa.

Mistä repäisit tuollaisen "totuuden"? Se, että haluaa eron, ei tarkoita samaa kuin pettäminen. Ihminen voi haluta erota, koska puoliso on uskoton, puoliso on narsku tai mitä tahansa. Moni eroaa vasta kärsittyään liitossa vuosia.

Lapset sen sijaan ei ole osallisia parisuhteessa eikä heitä pidä kuormittaa vanhempien keskinäisillä riidoilla. Jos ero on riitaisa, tuskin vanhemmat on samaa mieltä eron syistäkään.

Kuule silloin kun eron syynä on pettäminen, se pitää sanoa ääneen eikä valehdella kenenkään puolesta.

Kuka sanoo, että eron syy on pettäminen? Se, että toisen mielestä eron syy on pettäminen ei tee siitä totuutta. Sillä toisella puolella on oma näkemys. Mitä kun kumpikin vanhempi syöttää omaa totuuttaan?

Onko lapsen etu olla kahden riitapukarin oksennuspussi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsutte lapset koolle ja kerrotte, että te olette päättäneet erota. Ei sanota, että toinen haluaa. Sitten neuvottelette lasten kanssa asumiskuviot ja tapaamisten ja lomien suunnittelut jatkossa. Lapset on ne osalliset, joihin ero vaikuttaa.

Miksi muuten ei sanota totuutta? Eikö totuus olisi helpompi lapsille? Mikä totuudessa on vaikeaa?

Siksi koska eron syyt on usein vaikeat. Meillä esim minä halusin eron ja siitä varmaan moni ajattelee, että olen perheenrikkoja. Taustalla on kuitenkin exältä niin törkeää käytöstä, mikä eron aiheutti. Nämä ei kuulu lapsille tai kenellekään.

Totuudessa on aina helpompi kaikkien elää. Perheenrikkojan myös. Valheet tulevat ennemmkn tai myöhemmin ilmi.

Kenen totuudessa? Se, että yksi haluaa mustamaalata toista ei ole mikään totuus. Lapset ei myöskään ole aikuisten uskottuja, joille oksentaa paha olonsa. Lapset ansaitsevat vanhemmat, jotka ovat erossa heidän tukenaan eikä syyttelemässä toisiaan.

Voihan sitä totuutta paeta aina. Mutta kyllä se joskus tulee ilmi.

Mitä sitten? Ei ole sinun tehtäväsi toitottaa eron syitä lapsille. Sun kaltaiset ihmiset elää ikuisessa kaunassa ja kerjää sääliä. Ainoa häviäjä olet sinä, joka et pääse asian yli.