Lue keskustelun säännöt.
Naapurissa menossa kuolinpesän tyhjennys
17.07.2023 |
Jo neljä päivää ovat kantaneet tavaraa ulos sieltä. Jätesäkkejä ja valtavasti roskan näköistä irtaimistoa roskalavalle.
Tulee mieleen kolme asiaa, kun sitä katsoo.
A Pitää alkaa karsia omia tavaroita, kaapit ovat täynnä ihan turhaa roinaa.
B Ei pidä ostaa mitään lisää kaupasta.
C Tavaraa ei täältä mukaansa saa.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitoko turvallisuudentunnettanne tavaraan, jota ette aktiivisesti käytä! Mielenterveysongelmia vähätellään. Tämä on oikea on ongelma, kun jätätte tätä jälkeenne.
Joku joutuu nämäkin siivoamaan, vaikka käyttäisi senkin ajan mieluummin oman elämänsä elämiseen!
Valitettavasti tämä on meissä sisäsyntyisenä eli huomiseen varautuminen tuo turvallisuudentunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.
Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.
Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.
Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.
Mikä kenellekin on arvokasta. Tuo kattilaesimerkki nyt oli vaan ihan turhaa kärjistämistä, kukaan ei toimi noin. 1800-l lehtiä voi muuten lukea Kansallisarkiston sivuilta https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu
Eikö muka kukaan toimi noin? Miksi hyviä teräskattiloita kannetaan keväisin erilaisten opiskelijoiden asuttamien talojen roskiksiin?
Ja totta, että voit lukea sen 1800-luvun naistenlehden Kansallisarkiston sivuilta, mutta siinä ei ole Juhani Ahon kirjoittamaa kommenttia.
Neljä päivää on aika vähän. Jotkut joutuvat siivoamaan vuoden, jos tavaraa on hamstrattu paljon ja on muuten päivätöissä, että vain illat jäävät aikaa tavaran läpikäymiselle.
Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Kuolinsiivous tulisi olla välttämättömyys kun täyttää 65. Silloin vielä usein jaksaa karsia tavaraa, siitä kymmenen vuotta eteenpäin niin ei enää jaksa.
Anoppini nauttii tavaroistaan ja nauttikoon. Paljon on arvotonta tavaraa, mutta ihan hyvää keräilytavaraakin. Olen hänelle näitä arvotavarouden hintoja vähän kertonut ja sanonut, että jos tulee rahapulaa niin voi myydä jonkun niistä muttei halua.
Hän nauttikoon tavaroistaan ja me sitten huolehdimme arvottomat hänen kuolemansa jälkeen kaatikselle.
Oma äitini taas tekee kuolinsiivousta. Kukin tavallaan. Kenellekään ei pidä tyrkyttä omaa näkemystään ellei kyse ole sitten todellakin jo roskapussin ym. Hamstraamisesta niin ettei asunnossa juuri pysty edes asumaan.
Niimpä. Äiti jonossa hoiva-asuntoon ja tyhjätään vähitellen nykyistä kämppää. Voi jessus sitä roinan ja kaiken määrää. Lähtien 70-luvun melamiiniastioista ja ties mistä matkamuistoista joita raahannut reissuilta eikä kukaan muu niissä näe mitään haluttavaa. Keittiökamaa on järjettömästi ja astiastoa yms. Tietysti hän haluaa että lapset ottavat paljon, mutta meillä on jo kodit ja riittävästi tavaraa kullakin eikä haluta eikä mahdu. Mummu muuttaa hoivakotiin ja onneksi hänellä vain hillitysti tavaraa pienessä asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani lähellä eläkeikää oleva nainen asuu yksin. Hän muutti 100-neliöiseen rivariin, kun tavaraa oli kuulemma niin paljon, ettei millään mahdu pienempään. Hänen oma asiansahan se on, mutta itse en ymmärrä, ettei mistään roinasta ja ihan silkasta romusta voi luopua. Olen itsekin lähellä eläkeikää. Myin asuntoni. Muutin 80-neliöisestä kolmiosta 45-neliöiseen kaksioon. Paljon olin jo karsinut tavaraa parin vuoden ajan ennen muutoa, mutta muuttovaiheessa oli vielä luovuttava paljosta. Puolet hyvälaatuisista huonekaluistakin meni kierrätykseen. Olihan siinä jonkinlaista luopumisen tuskaa, mutta se meni ohi, kun muuttoauton takavalot katosivat näkyvistä. Vielä pitää uudessa kodissa tehdä hiukan lisätyötä, että saa varastossa olevat tavarat vähenemään. Sitten olen tyytyväinen.
Kun minun äiti kuoli niin meni 3 päivää kun tyhjensin sen taloa ja omaisuutta siirtelin omaan varastoon. Kaatopaikalle ei mennyt paljoakaan tavaraa Myin suurimman osan netissä kirppareilla ja osto ja myynti palstoilla. Kyllä sitä 10 kertaa jouduin kuormaa viemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niimpä. Äiti jonossa hoiva-asuntoon ja tyhjätään vähitellen nykyistä kämppää. Voi jessus sitä roinan ja kaiken määrää. Lähtien 70-luvun melamiiniastioista ja ties mistä matkamuistoista joita raahannut reissuilta eikä kukaan muu niissä näe mitään haluttavaa. Keittiökamaa on järjettömästi ja astiastoa yms. Tietysti hän haluaa että lapset ottavat paljon, mutta meillä on jo kodit ja riittävästi tavaraa kullakin eikä haluta eikä mahdu. Mummu muuttaa hoivakotiin ja onneksi hänellä vain hillitysti tavaraa pienessä asunnossa.
Ja sitten nämä äidit loukkaantuvat, kun tavarat ja kuluneet vanhat huonekalut eivät kelpaa omille lapsille. Omaa vanhaa äitiäni on ollut vaikeaa saada ymmärtämään, että minun pieneen asuntooni ei mahdu ylimääräistä. En myöskään halua sinne vanhoja huonekaluja, jotka eivät sovi tyyliini ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.
Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.
Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.
Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.
Mikä kenellekin on arvokasta. Tuo kattilaesimerkki nyt oli vaan ihan turhaa kärjistämistä, kukaan ei toimi noin. 1800-l lehtiä voi muuten lukea Kansallisarkiston sivuilta https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu
Eikö muka kukaan toimi noin? Miksi hyviä teräskattiloita kannetaan keväisin erilaisten opiskelijoiden asuttamien talojen roskiksiin?
Ja totta, että voit lukea sen 1800-luvun naistenlehden Kansallisarkiston sivuilta, mutta siinä ei ole Juhani Ahon kirjoittamaa kommenttia.
Juu aivan varmasti on teräskattiloita pilvin pimein roskiksessa ja Juhani Ahon muistiinpanoja löytyy joka ikäneidon jäämistöstä🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä. Äiti jonossa hoiva-asuntoon ja tyhjätään vähitellen nykyistä kämppää. Voi jessus sitä roinan ja kaiken määrää. Lähtien 70-luvun melamiiniastioista ja ties mistä matkamuistoista joita raahannut reissuilta eikä kukaan muu niissä näe mitään haluttavaa. Keittiökamaa on järjettömästi ja astiastoa yms. Tietysti hän haluaa että lapset ottavat paljon, mutta meillä on jo kodit ja riittävästi tavaraa kullakin eikä haluta eikä mahdu. Mummu muuttaa hoivakotiin ja onneksi hänellä vain hillitysti tavaraa pienessä asunnossa.
Ja sitten nämä äidit loukkaantuvat, kun tavarat ja kuluneet vanhat huonekalut eivät kelpaa omille lapsille. Omaa vanhaa äitiäni on ollut vaikeaa saada ymmärtämään, että minun pieneen asuntooni ei mahdu ylimääräistä. En myöskään halua sinne vanhoja huonekaluja, jotka eivät sovi tyyliini ollenkaan.
Äitini yrittää hallita jopa niitä tavaroita joita on aikoinaan antanut minulle. Kerran suuttui kun olin luopunut eräästä huonekalusta jonka antoi 15v sitten ja ostin uuden tilalle. Kuulemma olisi pitänyt kysyä häneltä ensin ja tuoda se hänelle takaisin.
47mies kirjoitti:
Kun minun äiti kuoli niin meni 3 päivää kun tyhjensin sen taloa ja omaisuutta siirtelin omaan varastoon. Kaatopaikalle ei mennyt paljoakaan tavaraa Myin suurimman osan netissä kirppareilla ja osto ja myynti palstoilla. Kyllä sitä 10 kertaa jouduin kuormaa viemään.
Kolmessa päivässä tyhjensit talon!
Nostanpa hattua.
Ja ihan yksin tietysti vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien vanhusten omakotitalosta ja pihamökistä kertyi 7 siirtolavaa kaatopaikka tavaraa.
Lopettakaa hyvät ihmiset se joutavan tavaran hilloaminen, se ei aiheuta muuta kuin järjettömän määrän työtä ja kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.
Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.
Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.
Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.
No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.
Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.
Vierailija kirjoitti:
Äidiltä ei mielestäni jäänyt romua vaan hyvää tavaraa. Mutta ei siinä ollut mitään antiikkiakaan eikä kallisarvoisia aarteita. Kuolinpesän tyhjentäjä kaatoi kaiken jätesäkkeihin, ehjät astiat, koriste-esineet, kirjat ym.
Oli aika opettavaista mutta myös surullista. Mutsi oli sisustanut kämppänsä huolella.[/quote
Oliko äidillä hyvä tavara🙄?
Mikä kenellekin on arvokasta. Tuo kattilaesimerkki nyt oli vaan ihan turhaa kärjistämistä, kukaan ei toimi noin. 1800-l lehtiä voi muuten lukea Kansallisarkiston sivuilta https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu