Irtisanomisen helpottaminen: Jatkossa voi olla asiallinen syy irtisanoa työntekijä liiallisten sairaspoissaolojen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.

Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.

Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.

Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.

Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.

Kiinnostaisi tietää mikä tämä työvuoro on (kellon aika), joka laukaisee "migreenin". Itse inhosin ravintola-alalla välivuoroja (n. klo 11-19). Aamulla ei oikein ehdi mitään kun pitää kelloa kytätä ja illalla ei jaksa.

Stressi voi laukaista migreenin eli tuskin on kellonajasta kiinni. Itsellä, kun on migreeni niin ei se kelloa katso milloin se iskee. Yleensä etukäteen varoittaa oireilla ja osaan ottaa ajoissa estolääkkeen. Kaikkia se lääke ei auta. Mut tosiaan migreenin voi laukasta miljoona eri asiaaa. Hajut, maut, stressi, valot, väsymys, kuumuus (sauna tai helle), liian vähäinen juomienn eli nestehukkakin voi laukaista päänsäryn ja sitä kautta migreenin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.

Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.

Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.

Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.

Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.

Kiinnostaisi tietää mikä tämä työvuoro on (kellon aika), joka laukaisee "migreenin". Itse inhosin ravintola-alalla välivuoroja (n. klo 11-19). Aamulla ei oikein ehdi mitään kun pitää kelloa kytätä ja illalla ei jaksa.

Stressi voi laukaista migreenin eli tuskin on kellonajasta kiinni. Itsellä, kun on migreeni niin ei se kelloa katso milloin se iskee. Yleensä etukäteen varoittaa oireilla ja osaan ottaa ajoissa estolääkkeen. Kaikkia se lääke ei auta. Mut tosiaan migreenin voi laukasta miljoona eri asiaaa. Hajut, maut, stressi, valot, väsymys, kuumuus (sauna tai helle), liian vähäinen juomienn eli nestehukkakin voi laukaista päänsäryn ja sitä kautta migreenin. 

Tiedän kyllä työkavereita jotka käyttävät migreeniä tekosyynä, koska olen joskus todistanut kaveria joka tuli mökille viettää viikonloppua niin soitti töihinsä ihan huoletta, että on migreenissä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kyynelsilmäisiä syöpätarinoita postaavat voisivat vastata kysymykseen, miksi julkisella sektorilla voidaan olla 30 päivää vuodessa sairaslomalla, kun samaan aikaan yksityisellä puolella luku on vähän yli 10.  Nyt siis puhutaan keskiarvosta. Ei ole rahtusenkaan epäilyttävää, että julkisen sektorin työntekijät voittavat tilastollisen mahdottomuuden ja ovat kolme kertaa sairaampia kuin yksityisen sektorin työntekijät? Ja tämä on ihan oikein, koska?

Sairasloma kuuluu sairaille - ei työnvälttelijöille, joita todella suuri osa saikuttajista on. Ylimääräinen lomakuukausi veronmaksajien piikkiin keskimäärin jokaiselle julkisen sektorin työntekijälle. Reilua.

Joka kolmas saa syövän. Toivon, että arpa osuu myös sinun kohdalle. Tai vielä parempaa, lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastustan toki jyrkästi näitä esityksiä, mutta tilastojen mukaan ja itse työskennelleenä esim. päiväkodissa ja sairaalassa, niin kohtuuttoman paljon saikutellaan. En ota kantaa, mistä se johtuu, mutta tällainen poissaolo rasittaa koko systeemia ja tulee hemmetin kalliiksi. On jo ihan tilastollisesti mahdotonta sairastaa niin paljon viikonloppujen ja lomien lisäksi. Tästäkin voisi joskus puhua. 

Itse ainakin sorruin lintsaamiseen/saikutteluun juurikin näissä töissä. Kun kaikki muutkin. Nykyisessä duunissa yksityisellä ei tulisi mieleenkään.

En ymmärrä, että jos olet itse töissä päiväkodissa ja sairaalassa ja silti et ymmärrä miksi nämä henkilökunnan jäsenet yleensä sairastelee enemmän, kuin keskimäärin muuaalla? Oiskohan siksi, että siellä altistutaan näille kiertäville taudeille ja pandemioille enemmän, kuin missään muualla?

Nimimerkillä kaikki hemmetin mahdolliset norot sairastanut joka hiton vuosi ja ei ole kivaa. Silti jotkut jaksaa itkeä.

Minä olen päivystyksessä töissä ja 2022 kun olin sairaalana 9 x niin sairastin koronan ensin vuoden alussa ja sitten uudelleen vuoden lopussa, noroviruksen sairastin marraskuun alussa jonka perään tuli tuo korona. vuoden alussa sairastin vatsataudin, Influenssa oli keväällä ja myöhemmin toinen vatsatautipandemia mikä oli muunnos siitä aikaisemmasta vatsatauti epidemiasta mikä tuli ulkomailta käynneiltä suomalaisilta mikä jylläsi sit toukokuun puolella. Kerran olin sairaslomalla kun potilas löi silmään joka sitten muurautui umpeen. Tavallinen flunssa oli syksyllä. Jälkitautina tuli angiina, kun menin liian aikaisin töihin tuon flunssan jälkeen.

Ihan mielelläni olisin nämä kaikki voinut jättää välistä ja olisin ollut töissä. Melkein nämä kaikki kiersivät siis koko henkilökunnan läpi (poislukien angiina ja tuo silmä). Ehkä yksi taisi välttyä kerran tuolta norolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kyynelsilmäisiä syöpätarinoita postaavat voisivat vastata kysymykseen, miksi julkisella sektorilla voidaan olla 30 päivää vuodessa sairaslomalla, kun samaan aikaan yksityisellä puolella luku on vähän yli 10.  Nyt siis puhutaan keskiarvosta. Ei ole rahtusenkaan epäilyttävää, että julkisen sektorin työntekijät voittavat tilastollisen mahdottomuuden ja ovat kolme kertaa sairaampia kuin yksityisen sektorin työntekijät? Ja tämä on ihan oikein, koska?

Sairasloma kuuluu sairaille - ei työnvälttelijöille, joita todella suuri osa saikuttajista on. Ylimääräinen lomakuukausi veronmaksajien piikkiin keskimäärin jokaiselle julkisen sektorin työntekijälle. Reilua.

Yksityisellä puolella näitä henkilövahvuus tilastoja väärennellään ja siksi se näyttää siltä, että henkilökunta ei olisi sairaslomalla vaikka ovat ihan yhtä paljon.

Mitä paljon sairastelevien pitäisi sitten tehdä? Itse olen sairastellut ihan lapsesta asti paljon, ikinä en ole ns turhaan saikuttanut, vaan päinvastoin. Ja edelleen tuntuu kamalalta omalle tunnolle kun joutuu jäämään pois, mut minkä sille voin. Lääkärissä on juostu ja kaikkea yritetty modernista lääketieteestä vaihtoehtohoitoihin, mutta ei ne sairaudet ole hävinneet, lisääntyneet vain. Sairaseläkkeelle ei pääse, kun terveitä päiviä on kuitenkin. Pakko on sitä jollain elää ja jos on työtön, työkkäri pistää kaiken maailman 9e/pv töihin.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kyynelsilmäisiä syöpätarinoita postaavat voisivat vastata kysymykseen, miksi julkisella sektorilla voidaan olla 30 päivää vuodessa sairaslomalla, kun samaan aikaan yksityisellä puolella luku on vähän yli 10.  Nyt siis puhutaan keskiarvosta. Ei ole rahtusenkaan epäilyttävää, että julkisen sektorin työntekijät voittavat tilastollisen mahdottomuuden ja ovat kolme kertaa sairaampia kuin yksityisen sektorin työntekijät? Ja tämä on ihan oikein, koska?

Sairasloma kuuluu sairaille - ei työnvälttelijöille, joita todella suuri osa saikuttajista on. Ylimääräinen lomakuukausi veronmaksajien piikkiin keskimäärin jokaiselle julkisen sektorin työntekijälle. Reilua.

Sinähän keksit noita lukuja ihan itse. Kunta10 on suuri, lähes 100 000 työntekijää käsittävä tutkimus. Vuoden 2022 kuntatyöntekijöiden keskimääräinen poissaolomäärä oli 20 päivää. Tämä on tuorein tilasto. Koronapoissaolot lisäsivät sairauspoissaolopäivien lukumäärää. Koronan vuoksi on kirjoitettu pidempiä poissaoloja kuin muiden flunssien. Erityisesti hoitotyötä tekevien keskuudessa sairauspoissaolopäivien määrä on noussut korona-vuosina ja erityisesti vuonna 2022, jolloin hengitystieinfektioiden määrä lisääntyi. Hoitotyössä ihmiset keskimäärin altistuvat enemmän viruksille ja on kiinnitetty nyt enemmän huomiota, ettei infektiotaudeissa saa tulla töihin tartuttamaan asiakkaita.

Yksityiseltä sektorilta on mahdotonta saada yhtä kattavaa lukua, koska poissaolojen ilmoittaminen on vapaaehtoista. Työterveyshuollot rekisteröivät yritysten poissaolomääriä, mutta on mahdollista, että he eivät saa kaikkia lukuja. Esimerkiksi kun erään ison terveydenhuollon toimijan työterveystilastoja tarkasteltiin, huomattiin, että suuren yrityksen esihenkilöt ovat jättäneet ilmoittamatta omailmoitteisia poissaoloja jopa 50%. Tällöin tilasto ei kerro todellista määrää. Totuus lienee se, että Suomessa ei ole saatavilla yhtään luotettavaa tilastointia yksityisen sektorin sairauspoissaoloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastustan toki jyrkästi näitä esityksiä, mutta tilastojen mukaan ja itse työskennelleenä esim. päiväkodissa ja sairaalassa, niin kohtuuttoman paljon saikutellaan. En ota kantaa, mistä se johtuu, mutta tällainen poissaolo rasittaa koko systeemia ja tulee hemmetin kalliiksi. On jo ihan tilastollisesti mahdotonta sairastaa niin paljon viikonloppujen ja lomien lisäksi. Tästäkin voisi joskus puhua. 

Itse ainakin sorruin lintsaamiseen/saikutteluun juurikin näissä töissä. Kun kaikki muutkin. Nykyisessä duunissa yksityisellä ei tulisi mieleenkään.

En ymmärrä, että jos olet itse töissä päiväkodissa ja sairaalassa ja silti et ymmärrä miksi nämä henkilökunnan jäsenet yleensä sairastelee enemmän, kuin keskimäärin muuaalla? Oiskohan siksi, että siellä altistutaan näille kiertäville taudeille ja pandemioille enemmän, kuin missään muualla?

Juuri näin. Kun itse olin 1,5 vuotta päiväkodissa sosionomiksi valmistuttuani, sain ensin kihomadot. Töistä piti olla siihen aikaan poissa monta päivää, kihomatohoitojen takia. Palasin töihin ja sain flunssan, taas pari päivää saikulla. Jonkin ajan päästä peräpää kutisi uudestaan ja ajattelin, että kuurit on syöty ja ei voi olla taas. Pesin käsiäkin ihan koko ajan ja ajattelin, että ei voi olla kihomatoja, jotka tarttuu lähinnä pesemättömien käsien kautta. Yhtenä yönä oli niin kova kutina, että pyysin miestä kurkkaamaan, näkyykö mitään ja taas oli pieniä valkoisia matoja, hyi olkoon. Ja taas aamulla soittamaan töihin, että kihomatoja on ja työterveys määräsi jälleen useamman päivän poissaolon, kun lasten kanssa työskennellessä on oltava varmuus, että kaikki on kuolleet lääkekuurin seurauksena.

Sitten tuli oksennustauti. Se iski kesken päivän. Ryhmässä oli monta mahatautista lasta ja osa aikuisista sairastui. Ja jälleen uusi flunssa, jälkitautina poskiontelotulehdus. Ja lopulta sain täitä. Ei niiden täiden takia tarvitse olla poissa kuin päivä mutta silti. Säästyin sentään silmätulehduksilta, vaikka meillä semmoinenkin pöpö kiersi.

Ikinä en ole ollut niin paljon poissa töistä kuin päiväkodissa, vaikkei mitään fyysistä vammaa ollut. Monellahan alkaa reistailla selkä ja nivelet lapsia auttaessa.

Sairaslomien määrää tulisi rajoittaa per vuosi. Esimerkiksi 12 kpl sairaslomia vuodessa, sen jälkeen voi irtisanoa. Kukaan ei sairastu uuteen tautiin kerran kuukaudessa ympäri vuoden ellei siis "sairastu".

Työntekijät pitää voida irtisanoa ihan minkä syyn takia tahansa, jos he ovat vuodessa yli 5 päivää pois töistä. Vuosilomat palkattomiksi ja jos lomalta rahaa haluaa, voi loman olla töissä. Palkatonta vuosilomaa saisi pitää max viikon kerrallaan ja silloinkin on päivystysvelvollisuus. Lauantai takaisin työpäiväksi. Eiköhän tuossa ole hyvä alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastustan toki jyrkästi näitä esityksiä, mutta tilastojen mukaan ja itse työskennelleenä esim. päiväkodissa ja sairaalassa, niin kohtuuttoman paljon saikutellaan. En ota kantaa, mistä se johtuu, mutta tällainen poissaolo rasittaa koko systeemia ja tulee hemmetin kalliiksi. On jo ihan tilastollisesti mahdotonta sairastaa niin paljon viikonloppujen ja lomien lisäksi. Tästäkin voisi joskus puhua. 

Itse ainakin sorruin lintsaamiseen/saikutteluun juurikin näissä töissä. Kun kaikki muutkin. Nykyisessä duunissa yksityisellä ei tulisi mieleenkään.

En ymmärrä, että jos olet itse töissä päiväkodissa ja sairaalassa ja silti et ymmärrä miksi nämä henkilökunnan jäsenet yleensä sairastelee enemmän, kuin keskimäärin muuaalla? Oiskohan siksi, että siellä altistutaan näille kiertäville taudeille ja pandemioille enemmän, kuin missään muualla?

Työtävieroksuvia tyyppejä.

Julkisellakin on runsaasti heitä jotka ovat sairaslomalla todella vähän tai jopa ei lainkaan vuodesta toiseen. Olin aiemmin julkisella ja kahdeksan vuoden aikana yksi kollega ei sairastanut päivääkään. Kertoi olleensa teini-iässä viimeksi sairaana ja silloin jäi pari koulupäivää välistä ja muutoin aina terveena oikeastaan aivan pikkulapsiaikaa lukuun ottamatta. Sitten on niitä joita ei paljon työpaikalla näy. 

Yksityisellä olen itse päässyt siihen etten ole useampaan vuoteen virallisesti sairastanut koska olen tehnyt enää vain etätöitä. Vaikka joskus olisi vähän kipeä niin ei silti niin sairas ettei töitä kykenisi kotona tekemään. Olisi eri asia lähteä työpaikalle yskimään ja nenää niistämään kun vielä äänikin usein silloin poissa. Sairastamisen kynnys on siis itselläni noussut huomattavastikin. 

Vierailija kirjoitti:

Työntekijät pitää voida irtisanoa ihan minkä syyn takia tahansa, jos he ovat vuodessa yli 5 päivää pois töistä. Vuosilomat palkattomiksi ja jos lomalta rahaa haluaa, voi loman olla töissä. Palkatonta vuosilomaa saisi pitää max viikon kerrallaan ja silloinkin on päivystysvelvollisuus. Lauantai takaisin työpäiväksi. Eiköhän tuossa ole hyvä alku.

Määräaikaiset työsuhteet voisivat tulla takaisin niin työntekijä voisi tehdä sen verran kuin haluaa ja lomailla jos ei jaksa. Ainakin itselle sopisi terveysalalla kuukausi työtä kerrallaan ja sitten kuukausi vapaata. Jaksaminen paranisi paljon.

Kyllä aina on löytynyt keino, jolla lusmuilijat saadaan irtisanottua.

Eikö se nykyään sitten onnistu millään?

Olen ollut työpaikassa, jossa työntekijät oikein kuorossa kehuivat itseään, kuinka ovat olleet töissä flunssaisina jopa kovassa kuumeessakin.

Sellaista pidän täytenä typeryytenä.

Tätähän se kansa halusi ja näin äänesti. Nautitaan nyt tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kyynelsilmäisiä syöpätarinoita postaavat voisivat vastata kysymykseen, miksi julkisella sektorilla voidaan olla 30 päivää vuodessa sairaslomalla, kun samaan aikaan yksityisellä puolella luku on vähän yli 10.  Nyt siis puhutaan keskiarvosta. Ei ole rahtusenkaan epäilyttävää, että julkisen sektorin työntekijät voittavat tilastollisen mahdottomuuden ja ovat kolme kertaa sairaampia kuin yksityisen sektorin työntekijät? Ja tämä on ihan oikein, koska?

Sairasloma kuuluu sairaille - ei työnvälttelijöille, joita todella suuri osa saikuttajista on. Ylimääräinen lomakuukausi veronmaksajien piikkiin keskimäärin jokaiselle julkisen sektorin työntekijälle. Reilua.

Sinähän keksit noita lukuja ihan itse. Kunta10 on suuri, lähes 100 000 työntekijää käsittävä tutkimus. Vuoden 2022 kuntatyöntekijöiden keskimääräinen poissaolomäärä oli 20 päivää. Tämä on tuorein tilasto. Koronapoissaolot lisäsivät sairauspoissaolopäivien lukumäärää. Koronan vuoksi on kirjoitettu pidempiä poissaoloja kuin muiden flunssien. Erityisesti hoitotyötä tekevien keskuudessa sairauspoissaolopäivien määrä on noussut korona-vuosina ja erityisesti vuonna 2022, jolloin hengitystieinfektioiden määrä lisääntyi. Hoitotyössä ihmiset keskimäärin altistuvat enemmän viruksille ja on kiinnitetty nyt enemmän huomiota, ettei infektiotaudeissa saa tulla töihin tartuttamaan asiakkaita.

Yksityiseltä sektorilta on mahdotonta saada yhtä kattavaa lukua, koska poissaolojen ilmoittaminen on vapaaehtoista. Työterveyshuollot rekisteröivät yritysten poissaolomääriä, mutta on mahdollista, että he eivät saa kaikkia lukuja. Esimerkiksi kun erään ison terveydenhuollon toimijan työterveystilastoja tarkasteltiin, huomattiin, että suuren yrityksen esihenkilöt ovat jättäneet ilmoittamatta omailmoitteisia poissaoloja jopa 50%. Tällöin tilasto ei kerro todellista määrää. Totuus lienee se, että Suomessa ei ole saatavilla yhtään luotettavaa tilastointia yksityisen sektorin sairauspoissaoloista.

Noin meilläkin kaunisteltiin entisellä työnantajalla toimintakertomukseen. Olin yksikön päällikönä. Toimintakertomuksessa saattoi lukea vaikka että sairauspoissaoloja ilmoitettiin kelalle 5,3 päivää/työntekijä. Omavastuuaika on 9 päivää, eli suurin osa alle 9 päivän poissaoloista on niitä, joita ei ilmoiteta Kelalle, kun kela ei maksa niistä työnantajalle korvausta. Ainoastaan jos saman sairauden vuoksi on useita lyhyitä poissaoloja, omavastuuaika jatkopätkissä 1 pv. Saadaan tilastot kaunisteltua, kun julkisesti ilmoitetaan 5,3 pv/työntekijä, vaikka niitä lyhyitä poissaoloja olisi lisäksi 15 pv/työntekijä. Tuo oli vain esimerkki, miten yksityinen sektori toimii.