Lue keskustelun säännöt.
Irtisanomisen helpottaminen: Jatkossa voi olla asiallinen syy irtisanoa työntekijä liiallisten sairaspoissaolojen vuoksi
16.07.2023 |
"Lehto taas pohtii tapausta, jossa työntekijä sairastelee paljon. Ihmistä ei periaatteessa voi irtisanoa sairauden vuoksi, mutta sairastelun jatkuessa pitkään tilanne voi muuttua."
Eli palkattoman saikkupäivän lisäksi luodaan myös toinen raippa mennä vaikka minkälaisessa oksennusripulissa töihin. Jos tulee liikaa saikkupäiviä, vaikka sitten ihan oikeista sairauksista, niin se saattaa olla riittävä syy irtisanoa työntekijä. Mikä sitten on liikaa, niin eipä tuossa tai missään muuallakaan sanota mitään kiveenhakattua lukua. Arvata saattaa, että se on varmaan joku häilyvä luku, joka saattaa olla jopa työnantajan päätettävissä!
Kommentit (137)
Luulisi, että Orpo sydänsairaana miehenä itsekin ymmärtäisi, ettei kaikki sairaudet ole pikkuflunssia, mutta niistäkin voi parantua. Ilkeää on potkaista pellolle, jos jotain vakavampaa sattuu.
Suomessa raahaudutaan yleensä pää kainalossa töihin ja suurempi ongelma on sairaat työntekijät töissä, kun muutama juoppo, jonka putki jää päälle. Asiansa osaava työnjohto osaa ohjata tällaiset ajoissa hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Jos ei ole kykenevä kyseisiin töihin, täytyy vaihtaa työpaikkaa.
Tätähän just tää nykyinen hallitus haluaa, että työpaikan vaihto tai potkut.
Tässä pari esimerkkiä, miettikää kumpi parempi vaihtoehto:
1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki pystyy siis tekemään normaalia työvuorolistaa kun hän tekee työvuoroja jotka ovat kello 9-17 tai 14-22. Erkki jatkaa töissä ja tekee pelkästään näitä vuoroja ja ne sujuvat ilman ongelmia seuraavat 15 vuotta kunnes eläköityy.
2: 1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki saa potkut, koska ei pysty tekemään, kuin vain 9-17 ja 14-22 vuoroja, eli ei pysty tekemään 6-14 vuoroa.
Erkki jää työttömäksi irtisanomisen jälkeen ja ei saa enää uutta työpaikkaa, koska ei pysty tekemään aamuvuoroja ja kukaan ei uskalla palkata tästä syystä Erkkiä. Erkki on eläkkeelle saakka työttömänä.
Kumpi vaihtoehto on parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vastustan toki jyrkästi näitä esityksiä, mutta tilastojen mukaan ja itse työskennelleenä esim. päiväkodissa ja sairaalassa, niin kohtuuttoman paljon saikutellaan. En ota kantaa, mistä se johtuu, mutta tällainen poissaolo rasittaa koko systeemia ja tulee hemmetin kalliiksi. On jo ihan tilastollisesti mahdotonta sairastaa niin paljon viikonloppujen ja lomien lisäksi. Tästäkin voisi joskus puhua.
Itse ainakin sorruin lintsaamiseen/saikutteluun juurikin näissä töissä. Kun kaikki muutkin. Nykyisessä duunissa yksityisellä ei tulisi mieleenkään.
En ymmärrä, että jos olet itse töissä päiväkodissa ja sairaalassa ja silti et ymmärrä miksi nämä henkilökunnan jäsenet yleensä sairastelee enemmän, kuin keskimäärin muuaalla? Oiskohan siksi, että siellä altistutaan näille kiertäville taudeille ja pandemioille enemmän, kuin missään muualla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Jos ei ole kykenevä kyseisiin töihin, täytyy vaihtaa työpaikkaa.
Tätähän just tää nykyinen hallitus haluaa, että työpaikan vaihto tai potkut.
Tässä pari esimerkkiä, miettikää kumpi parempi vaihtoehto:
1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki pystyy siis tekemään normaalia työvuorolistaa kun hän tekee työvuoroja jotka ovat kello 9-17 tai 14-22. Erkki jatkaa töissä ja tekee pelkästään näitä vuoroja ja ne sujuvat ilman ongelmia seuraavat 15 vuotta kunnes eläköityy.2: 1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki saa potkut, koska ei pysty tekemään, kuin vain 9-17 ja 14-22 vuoroja, eli ei pysty tekemään 6-14 vuoroa.
Erkki jää työttömäksi irtisanomisen jälkeen ja ei saa enää uutta työpaikkaa, koska ei pysty tekemään aamuvuoroja ja kukaan ei uskalla palkata tästä syystä Erkkiä. Erkki on eläkkeelle saakka työttömänä.
Kumpi vaihtoehto on parempi?
Meillä töissä 1 kohdan kaltainen tilanne. Tosin Erkin työkaverit kokivat epäreiluksi sen, että Erkki sai sairauden vuoksi vapautuksen tietyistä työtehtävistä. Oli kuulemma epäreilua muita kohtaan, kun joku saa sairauden vuoksi "etua" muihin verrattuna.🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Jos ei ole kykenevä kyseisiin töihin, täytyy vaihtaa työpaikkaa.
Tätähän just tää nykyinen hallitus haluaa, että työpaikan vaihto tai potkut.
Tässä pari esimerkkiä, miettikää kumpi parempi vaihtoehto:
1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki pystyy siis tekemään normaalia työvuorolistaa kun hän tekee työvuoroja jotka ovat kello 9-17 tai 14-22. Erkki jatkaa töissä ja tekee pelkästään näitä vuoroja ja ne sujuvat ilman ongelmia seuraavat 15 vuotta kunnes eläköityy.2: 1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki saa potkut, koska ei pysty tekemään, kuin vain 9-17 ja 14-22 vuoroja, eli ei pysty tekemään 6-14 vuoroa.
Erkki jää työttömäksi irtisanomisen jälkeen ja ei saa enää uutta työpaikkaa, koska ei pysty tekemään aamuvuoroja ja kukaan ei uskalla palkata tästä syystä Erkkiä. Erkki on eläkkeelle saakka työttömänä.
Kumpi vaihtoehto on parempi?
Erkki voisi siirtyä keikkalaiseksi ja itse valita täysin mitä vuoroja haluaa tehdä ja minkä verran haluaa. Tämä on se todellisuus missä sairaalamaailma on suuressa osassa maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis,
Toivottavasti sitten eduskuntaa koskee myös nuo 1. saikkupäivä palkaton, +voidaan erottaa 'asiallisella syyllä'.
Vaikka silöä ettei pumppu ehkä kesrä 4 vuottaa pääministerinä 🤪
Tuohan mahdollistaa mielivallan käytön. Kun pärstä ei syyn tai toisen takia miellytä, keksitään joku "asiallinen syy" irtisanomiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastustan toki jyrkästi näitä esityksiä, mutta tilastojen mukaan ja itse työskennelleenä esim. päiväkodissa ja sairaalassa, niin kohtuuttoman paljon saikutellaan. En ota kantaa, mistä se johtuu, mutta tällainen poissaolo rasittaa koko systeemia ja tulee hemmetin kalliiksi. On jo ihan tilastollisesti mahdotonta sairastaa niin paljon viikonloppujen ja lomien lisäksi. Tästäkin voisi joskus puhua.
Itse ainakin sorruin lintsaamiseen/saikutteluun juurikin näissä töissä. Kun kaikki muutkin. Nykyisessä duunissa yksityisellä ei tulisi mieleenkään.
En ymmärrä, että jos olet itse töissä päiväkodissa ja sairaalassa ja silti et ymmärrä miksi nämä henkilökunnan jäsenet yleensä sairastelee enemmän, kuin keskimäärin muuaalla? Oiskohan siksi, että siellä altistutaan näille kiertäville taudeille ja pandemioille enemmän, kuin missään muualla?
Nimimerkillä kaikki hemmetin mahdolliset norot sairastanut joka hiton vuosi ja ei ole kivaa. Silti jotkut jaksaa itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Ainakin julkisella voidaan työntekijä, jonka soveliasuudesta nykyiseen tehtäväänsä ollaan epävarmoja, laittaa työkykyarvioon. Jos siinä tullaan siihen tulokseen, ettei henkilö voi enää jatkaa nykyisessä tehtävässään (esim. terveydellisistä syistä) , voidaan hänelle osoittaa joku toinen tehtävä organisaatiossa. Jos sekään ei ole mahdollista (ei ole hänelle sopivia tehtäviä tai hän kieltäytyy vastaanottamasta sitä toista tehtävää), voidaan hänet irtisanoa. Kollegasi pitäisi siis laittaa työkykyarvioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Jos ei ole kykenevä kyseisiin töihin, täytyy vaihtaa työpaikkaa.
Tätähän just tää nykyinen hallitus haluaa, että työpaikan vaihto tai potkut.
Tässä pari esimerkkiä, miettikää kumpi parempi vaihtoehto:
1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki pystyy siis tekemään normaalia työvuorolistaa kun hän tekee työvuoroja jotka ovat kello 9-17 tai 14-22. Erkki jatkaa töissä ja tekee pelkästään näitä vuoroja ja ne sujuvat ilman ongelmia seuraavat 15 vuotta kunnes eläköityy.2: 1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki saa potkut, koska ei pysty tekemään, kuin vain 9-17 ja 14-22 vuoroja, eli ei pysty tekemään 6-14 vuoroa.
Erkki jää työttömäksi irtisanomisen jälkeen ja ei saa enää uutta työpaikkaa, koska ei pysty tekemään aamuvuoroja ja kukaan ei uskalla palkata tästä syystä Erkkiä. Erkki on eläkkeelle saakka työttömänä.
Kumpi vaihtoehto on parempi?Erkki voisi siirtyä keikkalaiseksi ja itse valita täysin mitä vuoroja haluaa tehdä ja minkä verran haluaa. Tämä on se todellisuus missä sairaalamaailma on suuressa osassa maata.
Hyvä neuvo, ryhdy keikkalaiseksi :D Mites elämää varten jos haluaa lainaa tai lomaa pitää tai varmuutta elämälle? Hiton hyvä neuvo. Ja keikkalaiseksikaan et pääse, kun sana lähtee kiertämään, että sinulla on jokin rajoitus työvuoroissa. Sen takia on helpompi vain pysyä siellä missä olet ollut 15 vuotta töissä jos pystyy vain jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Jos ei ole kykenevä kyseisiin töihin, täytyy vaihtaa työpaikkaa.
Tätähän just tää nykyinen hallitus haluaa, että työpaikan vaihto tai potkut.
Tässä pari esimerkkiä, miettikää kumpi parempi vaihtoehto:
1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki pystyy siis tekemään normaalia työvuorolistaa kun hän tekee työvuoroja jotka ovat kello 9-17 tai 14-22. Erkki jatkaa töissä ja tekee pelkästään näitä vuoroja ja ne sujuvat ilman ongelmia seuraavat 15 vuotta kunnes eläköityy.2: 1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki saa potkut, koska ei pysty tekemään, kuin vain 9-17 ja 14-22 vuoroja, eli ei pysty tekemään 6-14 vuoroa.
Erkki jää työttömäksi irtisanomisen jälkeen ja ei saa enää uutta työpaikkaa, koska ei pysty tekemään aamuvuoroja ja kukaan ei uskalla palkata tästä syystä Erkkiä. Erkki on eläkkeelle saakka työttömänä.
Kumpi vaihtoehto on parempi?Meillä töissä 1 kohdan kaltainen tilanne. Tosin Erkin työkaverit kokivat epäreiluksi sen, että Erkki sai sairauden vuoksi vapautuksen tietyistä työtehtävistä. Oli kuulemma epäreilua muita kohtaan, kun joku saa sairauden vuoksi "etua" muihin verrattuna.🙄
Niin onhan aina noita jotka eivät voi tehdä esimerkiksi yövuoroja tai joku toinen joka ei voinut tehdä jotain muuta työtä ja muut sitten tekevät hänenkin osansa. Jos joku tekisi pelkkää oikeaa iltaa niin onhan ne vuodeosastolla ainakin huomattavasti aamuvuoroja kevyempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Jos ei ole kykenevä kyseisiin töihin, täytyy vaihtaa työpaikkaa.
Tätähän just tää nykyinen hallitus haluaa, että työpaikan vaihto tai potkut.
Tässä pari esimerkkiä, miettikää kumpi parempi vaihtoehto:
1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki pystyy siis tekemään normaalia työvuorolistaa kun hän tekee työvuoroja jotka ovat kello 9-17 tai 14-22. Erkki jatkaa töissä ja tekee pelkästään näitä vuoroja ja ne sujuvat ilman ongelmia seuraavat 15 vuotta kunnes eläköityy.2: 1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki saa potkut, koska ei pysty tekemään, kuin vain 9-17 ja 14-22 vuoroja, eli ei pysty tekemään 6-14 vuoroa.
Erkki jää työttömäksi irtisanomisen jälkeen ja ei saa enää uutta työpaikkaa, koska ei pysty tekemään aamuvuoroja ja kukaan ei uskalla palkata tästä syystä Erkkiä. Erkki on eläkkeelle saakka työttömänä.
Kumpi vaihtoehto on parempi?Erkki voisi siirtyä keikkalaiseksi ja itse valita täysin mitä vuoroja haluaa tehdä ja minkä verran haluaa. Tämä on se todellisuus missä sairaalamaailma on suuressa osassa maata.
Hyvä neuvo, ryhdy keikkalaiseksi :D Mites elämää varten jos haluaa lainaa tai lomaa pitää tai varmuutta elämälle? Hiton hyvä neuvo. Ja keikkalaiseksikaan et pääse, kun sana lähtee kiertämään, että sinulla on jokin rajoitus työvuoroissa. Sen takia on helpompi vain pysyä siellä missä olet ollut 15 vuotta töissä jos pystyy vain jatkaa.
Ja (ei pahalla) naisvaltaisella alalla, kun juorut lähtee kiertämään jostain työrajoituksesta piireissä niin et sä enää töitä saa mitenkään. Naiset osaa olla niin julmia, kun ne juoruilee ja levittää väärääkin tietoa. Kaveri joka sairastui syöpään ja sen vuoksi joutui sairaslomalle niin olisittepa kuulleet mitä kaikkia juoruja sen sairasloman aikana meiänkin työpaikalla levisi. Pari kertaa oli jo kuollutkin ja menossa leikkauksee ulkomaille rintojen suurennukseen ennen, kuin selvisi, että kyseessä syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Jos ei ole kykenevä kyseisiin töihin, täytyy vaihtaa työpaikkaa.
Tätähän just tää nykyinen hallitus haluaa, että työpaikan vaihto tai potkut.
Tässä pari esimerkkiä, miettikää kumpi parempi vaihtoehto:
1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki pystyy siis tekemään normaalia työvuorolistaa kun hän tekee työvuoroja jotka ovat kello 9-17 tai 14-22. Erkki jatkaa töissä ja tekee pelkästään näitä vuoroja ja ne sujuvat ilman ongelmia seuraavat 15 vuotta kunnes eläköityy.2: 1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki saa potkut, koska ei pysty tekemään, kuin vain 9-17 ja 14-22 vuoroja, eli ei pysty tekemään 6-14 vuoroa.
Erkki jää työttömäksi irtisanomisen jälkeen ja ei saa enää uutta työpaikkaa, koska ei pysty tekemään aamuvuoroja ja kukaan ei uskalla palkata tästä syystä Erkkiä. Erkki on eläkkeelle saakka työttömänä.
Kumpi vaihtoehto on parempi?Meillä töissä 1 kohdan kaltainen tilanne. Tosin Erkin työkaverit kokivat epäreiluksi sen, että Erkki sai sairauden vuoksi vapautuksen tietyistä työtehtävistä. Oli kuulemma epäreilua muita kohtaan, kun joku saa sairauden vuoksi "etua" muihin verrattuna.🙄
Se ei ole muuta, kuin kateutta ja ajatellaan vain itseään. Itse ainakin rajoitettuja työvuoroja tekevänä mielummin tekisin kaikkia vuoroja, koska jo pelkästään tekemällä yövuoroja saisin 400 euroa enemmän rahaa kk. Eipä nää työkaverit muista tälläisiä asioita sitten, koskaan kun saavat enemmän itse tehdä näitä yövuoroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työntekijän asemaa aletaan entisestään rapauttaa, tulisi aikuisopiskelun mahdollisuuksia LISÄTÄ tuntuvasti, ei POISTAA. Hallituksen kaavailut on kuin synkimmästä Neuvostoliitosta. Tunnet takuulla että jonkun käsi on takanasi liipasimella koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Jos ei ole kykenevä kyseisiin töihin, täytyy vaihtaa työpaikkaa.
Tätähän just tää nykyinen hallitus haluaa, että työpaikan vaihto tai potkut.
Tässä pari esimerkkiä, miettikää kumpi parempi vaihtoehto:
1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki pystyy siis tekemään normaalia työvuorolistaa kun hän tekee työvuoroja jotka ovat kello 9-17 tai 14-22. Erkki jatkaa töissä ja tekee pelkästään näitä vuoroja ja ne sujuvat ilman ongelmia seuraavat 15 vuotta kunnes eläköityy.2: 1: Erkki on ollut töissä sairaalassa 15 vuotta ja Erkki sairastuu yhtäkkiä. Erkki pystyy tekemään enää vain iltapainotteista työtä, koska lääkäri on kieltänyt kokopäivätyöt erkiltä. Erkki saa potkut, koska ei pysty tekemään, kuin vain 9-17 ja 14-22 vuoroja, eli ei pysty tekemään 6-14 vuoroa.
Erkki jää työttömäksi irtisanomisen jälkeen ja ei saa enää uutta työpaikkaa, koska ei pysty tekemään aamuvuoroja ja kukaan ei uskalla palkata tästä syystä Erkkiä. Erkki on eläkkeelle saakka työttömänä.
Kumpi vaihtoehto on parempi?Erkki voisi siirtyä keikkalaiseksi ja itse valita täysin mitä vuoroja haluaa tehdä ja minkä verran haluaa. Tämä on se todellisuus missä sairaalamaailma on suuressa osassa maata.
Hyvä neuvo, ryhdy keikkalaiseksi :D Mites elämää varten jos haluaa lainaa tai lomaa pitää tai varmuutta elämälle? Hiton hyvä neuvo. Ja keikkalaiseksikaan et pääse, kun sana lähtee kiertämään, että sinulla on jokin rajoitus työvuoroissa. Sen takia on helpompi vain pysyä siellä missä olet ollut 15 vuotta töissä jos pystyy vain jatkaa.
Olen itse keikkalainen ollut jo vuosia eikä ole estänyt lomaa pitämästä ja lainakin ollaan saatu yhdessä vaimoni kanssa. Nyt jo maksettu. Keikkalaisena voin täysin valita paikan missä vuorot haluan tehdä ja palkkani parempi kuin vakkarina. Ja lomat pystymme pitämään yhtä aikaa mikä ei olisi muutoin mahdollista vuodesta toiseen mikä todella tärkeä asia. Tietenkin vaatii edes jonkinlaista elämänhallintaa että laittaa tilistä säästöön "lomia" varten mutta ei normaalijärjellä varustetulle ei vaikeaa.
Koskaan ei voi tietää, mitä elämä heittää tielle. Olen aina ollut se tunnollinen työntekijä, joka ei sairastanut koskaan ja lapseni oli samanlainen koko päiväkoti- ja alakouluajan. Yhden käden sormilla oli ne päivät, kun hänen takiaan piti olla kotona ja ne päivät hoiti puoliso, joka pystyi tekemään töitä kotoa.
Joskus otti päähän, kun tein vuosikaudet töitä tuuraten omien töiden ohessa milloin ketäkin, venyin ja joustin. No pari vuotta sitten vaihtui roolit. Rutiiniverikokeissa paljastui poikkeama, jota seurattiin ja tutkittiin reilu puoli vuotta, eli päivän tai kahden poissaoloja tuli paljon. Osan käynneistä pystyin hoitamaan saldoista ja työajan järjestelyillä. Sitten alkoi syöpähoidot, joiden aikana en ollut työkykyinen. 9 kk myöhemmin palasin töihin kevennetysti. Samaan aikaan alkoi yt:t. Pikkuisen hirvitti, miten käy. Jännitystä lisäsi, että esimies oli vaihtunut saikun aikana, uusi ei tuntenut työhistoriaani ollenkaan. Onneksi sain jatkaa. Ilmeisesti maineeni venyvänä ja joustavana työntekijänä oli kantautunut uuden esimiehen korviin. Palaan vähitellen täydelle työajalle ja toivottavasti olen vielä seuraavat 16 vuotta tärkeä ja tuottava työntekijä ja veronmaksaja.
Pistetään kesäksi osastoa kiinni kun ei riitä sairaanhoitajia. Se on sitä todellisuutta ja jokainen joka suostuu tulemaan töihin niin työnantajat ottavat ilosta itkien suunnilleen vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että mua tuo ei haittaisi.
Meidän työpaikalla (julkinen sektori) on ollut ongelmia asennevammasaikuttelijoiden kanssa.
Yhdelle tulee "migreeni" aina, kun hänen pitäisi työskennellä tietyssä vuorossa josta ei pidä. Hän ei ole perehdytyksen jälkeen tehnyt yhtään kokonaista päivää siinä vuorossa. Hän aina pyytää vaihtamaan vuoroa jonkun kanssa ja kaikki tietää, että jos suostuu vaihtoon (epäreilua muille, ei kukaan muukaan siitä vuorosta pidä mutta jonkun se on hoidettava) niin hän on töissä. Jos ei suostu, niin hänellä on migreeni just sinä päivänä. Lisäksi hänellä on todella paljon perjantaipoissaoloja. En muista koeajan jälkeen hänen olleen kertaakaan täyttä viikkoa töissä.
Toinen ongelmatapaus oli alkoholisti mt-tapaus joka oli todellakin enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta jota ei voitu irtisanoa koska hän oli sairas.
Yksi migreenin laukauiseva tekijä on stressi. Jos kyseinen työntekijä stressaa monta päivää ennen kyseistä työvuoroa niin se saattaa sitten laueta migreeninä. Varsinkin jos ei saa sen takia vaikka unta edellisenä yönä ennen vuoroa. Helpommalla kaikki pääsisi jos hänelle ei näitä vuoroja edes laitettaisi jos selkeesti niitä vuoroja ei olisi edes välttämätön tehdä.
Kiinnostaisi tietää mikä tämä työvuoro on (kellon aika), joka laukaisee "migreenin". Itse inhosin ravintola-alalla välivuoroja (n. klo 11-19). Aamulla ei oikein ehdi mitään kun pitää kelloa kytätä ja illalla ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastustan toki jyrkästi näitä esityksiä, mutta tilastojen mukaan ja itse työskennelleenä esim. päiväkodissa ja sairaalassa, niin kohtuuttoman paljon saikutellaan. En ota kantaa, mistä se johtuu, mutta tällainen poissaolo rasittaa koko systeemia ja tulee hemmetin kalliiksi. On jo ihan tilastollisesti mahdotonta sairastaa niin paljon viikonloppujen ja lomien lisäksi. Tästäkin voisi joskus puhua.
Itse ainakin sorruin lintsaamiseen/saikutteluun juurikin näissä töissä. Kun kaikki muutkin. Nykyisessä duunissa yksityisellä ei tulisi mieleenkään.
En ymmärrä, että jos olet itse töissä päiväkodissa ja sairaalassa ja silti et ymmärrä miksi nämä henkilökunnan jäsenet yleensä sairastelee enemmän, kuin keskimäärin muuaalla? Oiskohan siksi, että siellä altistutaan näille kiertäville taudeille ja pandemioille enemmän, kuin missään muualla?
Nimimerkillä kaikki hemmetin mahdolliset norot sairastanut joka hiton vuosi ja ei ole kivaa. Silti jotkut jaksaa itkeä.
Minä olen päivystyksessä töissä ja 2022 kun olin sairaalana 9 x niin sairastin koronan ensin vuoden alussa ja sitten uudelleen vuoden lopussa, noroviruksen sairastin marraskuun alussa jonka perään tuli tuo korona. vuoden alussa sairastin vatsataudin, Influenssa oli keväällä ja myöhemmin toinen vatsatautipandemia mikä oli muunnos siitä aikaisemmasta vatsatauti epidemiasta mikä tuli ulkomailta käynneiltä suomalaisilta mikä jylläsi sit toukokuun puolella. Kerran olin sairaslomalla kun potilas löi silmään joka sitten muurautui umpeen. Tavallinen flunssa oli syksyllä. Jälkitautina tuli angiina, kun menin liian aikaisin töihin tuon flunssan jälkeen.
Vastustan toki jyrkästi näitä esityksiä, mutta tilastojen mukaan ja itse työskennelleenä esim. päiväkodissa ja sairaalassa, niin kohtuuttoman paljon saikutellaan. En ota kantaa, mistä se johtuu, mutta tällainen poissaolo rasittaa koko systeemia ja tulee hemmetin kalliiksi. On jo ihan tilastollisesti mahdotonta sairastaa niin paljon viikonloppujen ja lomien lisäksi. Tästäkin voisi joskus puhua.
Itse ainakin sorruin lintsaamiseen/saikutteluun juurikin näissä töissä. Kun kaikki muutkin. Nykyisessä duunissa yksityisellä ei tulisi mieleenkään.