Olimme kirpputorilla ja tytär (4v) halusi pehmon,kun sanoin että ei nyt kun niitä on jo niin alkoi vieras vanhempi rouva hössöttää että hän ostaa jos äidillä ei ole varaa
Teki oikeasti mieli kuris taa se mummo joka noin vaan käveli vieraan ihmisen sääntöjen yli. Kyse ei tietenkään ollut rahasta vaan siitä että tyttö sai jo kaksi mekkoa ja dvdn minkä lisäksi kotona on pehmoja sängyn täydeltä.
En meinannut uskoa kun ystävä aikoinaan kertoi miten vieras vanhempi pariskunta oli ostanut hänen pojalleen jäätelön,jonka juuri oli kieltänyt. Mikä mummoja oikein vaivaa?!
Kommentit (41)
Olen toiminut täsmälleen samoin, vaikken mummo olekaan. Maksoin 8-vuotiaan lapsen ostokset, koska hän lähestyi mua kaupassa ja valitti nälkäänsä. Sen jälkeen olen tehnyt monia muitakin hankintoja, koska kävi ilmi, että hän on todella köyhästä perheestä.
N26
Oletan että AP on trolli.
Se nyt vaan on eri asia valita itse tavaransa, eikä aina ottaa vanhempien leluja vuodelta nakki mitä on mahdollisesti kierrätetty suvussa jo pidempään.
Maz kirjoitti:
Oletan että AP on trolli.
Se nyt vaan on eri asia valita itse tavaransa, eikä aina ottaa vanhempien leluja vuodelta nakki mitä on mahdollisesti kierrätetty suvussa jo pidempään.
Miten tämä liittyi aloitukseen millään tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni on paraikaa porttikielto koska hän tekee koko ajan tuota.
Kun käsken lasta pesemään hampaat, hän rynnii selittämään, että ei tarvitse.
Eikä tarvitse laittaa hanskoja ulos talvella, ei harjata hiuksia, ei olla sotkematta, ei kiusaamatta siskoa
Joka väliin tulossa ns lohduttelemaan.
Ai miten hän selittää esim. tuon että ei tarvitse pestä hampaita?
Vierailija kirjoitti:
Näitä näkee kaupassa, että lapsi on tullut yksin ostoksille 5€ setelin kanssa ja lappaa hihnalle 30€ edestä tavaraa. Sitten ei anneta lapsen oppia rahan arvoa, vaan joku taulapää tarjoutuu maksamaan 25€ edestä ostoksia tälle lapselle. Se ei missään nimessä ole tarkoituksenmukaista. Kyse on pienen lapsen opettelusta mihin raha riittää. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa ja pitää opetella pienestä pitäen ettei taikaseinästä tai naapureilta saa rahaa, vaan itse on opeteltava elämään varojensa mukaan.
Se lapsi tietää, että seuraava tulee ja maksaa. Nää on marketeissa ihan tuttu ilmiö, katsovat vielä, että taakseen tulee joku mummo tms., jolta heltiää empatiaa ja ainakin 10 e.
Melkoinen johtopäätös kyllä, että ainoa mahdollinen syy jättää pehmolelu ostamatta olisi rahan puute. Oon itse lähtöisin sellaisesta perheestä, jossa olisi ollut rahaa ostaa suurinpiirtein lelukauppa tyhjäksi jos niin olisi haluttu tehdä, mutta mun jokaista lelumielitekoa ei ole silti täytetty. Toiveet on pitänyt perustella ja tarkkaan miettiä, tulisiko lelulle käyttöä hintansa edestä.
Minä olen vastaavassa tilanteessa ollut lapselle ystävällinen ja sanonut, että voi voi sentään, eikö äiti osta. Minä voisin ostaa, mutta koska äiti ei semmoisesta tykkää, niin sinä et nyt kivaa lelua saa. On se niin surullista.
Ja sitten poistunut paikalta tyytyväisenä. Sain kerrottua lapselle, että kyllä hän sen olisi saanut ja äidille, että en mene rajojensa yli. Kaikki sai, mitä halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni on paraikaa porttikielto koska hän tekee koko ajan tuota.
Kun käsken lasta pesemään hampaat, hän rynnii selittämään, että ei tarvitse.
Eikä tarvitse laittaa hanskoja ulos talvella, ei harjata hiuksia, ei olla sotkematta, ei kiusaamatta siskoa
Joka väliin tulossa ns lohduttelemaan.
Ai miten hän selittää esim. tuon että ei tarvitse pestä hampaita?
Kun ei hänkään lapsena pessyt. Kuulemma ihan turhaa niitä joka päivä pestä.
Ja nyt sitten vinkuukin jatkuvasti miten on tonnien hammaslääkärilaskut.
Ei näe ristiriitaa puheissaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vastaavassa tilanteessa ollut lapselle ystävällinen ja sanonut, että voi voi sentään, eikö äiti osta. Minä voisin ostaa, mutta koska äiti ei semmoisesta tykkää, niin sinä et nyt kivaa lelua saa. On se niin surullista.
Ja sitten poistunut paikalta tyytyväisenä. Sain kerrottua lapselle, että kyllä hän sen olisi saanut ja äidille, että en mene rajojensa yli. Kaikki sai, mitä halusi.
Miten tuossa kukaan saa mitä haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ostettu tavara/jäätelö/karkkipussi päättäväisesti roskiin ja puhuttelu lapselle että vierailta ei vastaanoteta mitään eikä heidän autoonsa tai asuntoonsa mennä.
Mä tein näin. JA kävin parille naapurille sanomassa että älkää ottako niitä lapsia kyytiin sieltä tienvarresta, että on semmonen setä liikkeellä. Setä oli oikeasti tuomittu, oli itte vahingossa möläyttäny naapurille ja naapuri taas äideille. "pääsette pelaamaan mun luo" joopjoo, ei.
Muistan, kun ekan kerran itse törmäsin moiseen mummoon.
Esikoinen oli pari vuotias ja oltiin vähän myöhässä aikataulusta. Nälkä ja väsy jo pikkasen känkätti. Joo, mun moka.
Me oltiin 20 metrin päässä kotoa, kun muksu kellahti pulkasta ja se sitten harmitti. Nostin hänet takas pulkkaan ja niin joku mummo siihen pätkähti viereen selittämään, että hän antaa mandariinin pikkuselle. Juu, ei kiitos nyt mitään mandariineja, kun pitäs ottaa vaatetta pois ja koti on tossa ja äkkiä sinne. Ruoka odottaa. Tää alkaa kuorimaan hedelmää ja hössöttää vaan. Mä vedän pulkkaa ja yritän päästä eteenpäin..
Päästään ulko-ovelle,niin täti iskee kahden kilon pussin mandariineja pulkkaan ja sen puoliksi kuoritun mandariinin, tässä on. Syö poika kulta, tässä kylliksi mandariineja, kun teillä ei ole.
Siinä vaiheessa teki mieli nakata mandariinilla muijaa päähän. Sanoin kuitenkin vaan, hyvä rouva, eihän me nyt voida ottaa Teidän mandariineja.
Tuo taapersi jo eteenpäin ja mumisi jotain, että poika tarvii vitamiineja, hänellä on jo tarpeeksi.
Loukkaannuin tuon naisen sanoista silloin. Kyllä meillä oli varaa mandariineihin, vaikkei ne suussa koko ajan kuljetakaan. Oltiin vaan jääty kavereiden kanssa pulkkamäkeen pikkasen yli aikaa.. ja poika oli ihan hyvin ravittu yms.
Opinpa siitä. Seuraavan tyrkyn kohdalla en enää ollutkaan ystävällinen. Suoraan sanoin, mitä mä niiden välipaloista ja lahjuksista olen.
Noita on muutama tyrmätty vuosien saatossa, yhden kerran otin kädestä kiinni ja talutin pois paikalta. Kauemmas muksuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vastaavassa tilanteessa ollut lapselle ystävällinen ja sanonut, että voi voi sentään, eikö äiti osta. Minä voisin ostaa, mutta koska äiti ei semmoisesta tykkää, niin sinä et nyt kivaa lelua saa. On se niin surullista.
Ja sitten poistunut paikalta tyytyväisenä. Sain kerrottua lapselle, että kyllä hän sen olisi saanut ja äidille, että en mene rajojensa yli. Kaikki sai, mitä halusi.
Miten tuossa kukaan saa mitä haluaa?
No, hän sai puuttua tuntemattomien tilanteeseen ja tilanteen v*ttuilla lapselle. Tyytyväisenä.
Ohis
Myös tällaisia pappoja on. Kerran yksi osti R-kioskilla lapselleni ison karkkipussin vaikka olin sanonut, että nyt ei osteta karkkia. En kehdannut kieltää. Kyse ei meilläkään ollut rahasta vaan siitä, ettei nyt mitään jättipusseja ostella ex tempore.
Vierailija kirjoitti:
Näitä näkee kaupassa, että lapsi on tullut yksin ostoksille 5€ setelin kanssa ja lappaa hihnalle 30€ edestä tavaraa. Sitten ei anneta lapsen oppia rahan arvoa, vaan joku taulapää tarjoutuu maksamaan 25€ edestä ostoksia tälle lapselle. Se ei missään nimessä ole tarkoituksenmukaista. Kyse on pienen lapsen opettelusta mihin raha riittää. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa ja pitää opetella pienestä pitäen ettei taikaseinästä tai naapureilta saa rahaa, vaan itse on opeteltava elämään varojensa mukaan.
Itse ihmettelin kaupassa kun 2tyttöä n.8-9v oli edelläni kassalla. Ostivat pari tikkaria ja limsapullon. Toinen tyhjensi kukkarosta ison kasan 2€ ja 1€ kolikoita tiskille. Myyjä koitti antaa vaihtorahoja johon tyttö vastasi että en mä halua niitä. Myyjä jatkoi että ota nyt tästä jäi yli 10€. Sitten tyttö otti vastahakoisesti rahat vastaan. Tuntui ettei kouluikäisillä lapsilla ollut mitään käsitystä rahan arvosta. Voi tietty olla eri nykylapsilla kunnei käteistä paljoa enää käytetä.
Minä olen erilainen äiti, otan aina ihnisten ystävällisyyden vastaan jos se on hyvä tarkoittavaa eli hyväntahtoiset mummot ovat kivoja. Ja tiedostan itsekin tulevani vanhaksi ja mummoksi, joten toivoisin että minua kunnioitettaisiin ja arvostettaisiin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vastaavassa tilanteessa ollut lapselle ystävällinen ja sanonut, että voi voi sentään, eikö äiti osta. Minä voisin ostaa, mutta koska äiti ei semmoisesta tykkää, niin sinä et nyt kivaa lelua saa. On se niin surullista.
Ja sitten poistunut paikalta tyytyväisenä. Sain kerrottua lapselle, että kyllä hän sen olisi saanut ja äidille, että en mene rajojensa yli. Kaikki sai, mitä halusi.
Miten tuossa kukaan saa mitä haluaa?
Lapsi saa hyväksynnänkokemuksen tunteilleen, äiti huomaa, että asettamiaan rajoja ei rikoja ja minä olen iloinen, kun saan tuoda hyvää mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voisi ennaltaehkäistä että omassa elämässä on sitten tarpeeksi ohjelmaa eikä tarvi sekaantua
Kyllä, voisivat keskittyä omaan elämään.
Voi että inhoan tuota pakkomiellettä sekaantua kaikkeen. Oma tätini on ihan samanlainen! Olemme vaikkapa syömässä ravintolassa, niin hän silmä kovana kyttää lapsiperheitä. Käsi jo ojentuu omalla paikalla, kun hän kokee niin vahvasti että juuri hän on ainoa joka osaa pukea /riisua "lapsiparan". Keskustelusta ei tule mitään, jos tätsykkä bongaa kenen tahansa mukulan jostain. Hänen pitää vahtia! Jos vaikka käy jotain! Ihan hyvin voi käydä, ja hänhän on se ainoa joka voi mihinkään ikinä puuttua! Vaikka olis etäisyyttä lapseen 50 m, ja vanhemmat lapsen vieressä niin muori on se joka asiat hoitaa. Ainakin oman päänsä sisällä.
Omaan kotiini en tätä häsläkkiä päästä, hän siivoaisi ja järjestelisi sen lattiasta kattoon mielensä mukaisesti. Olen joutunut tappelemaan 20 v, etten ota hänen ostamia astiastoja, vaatteita, meikkejä yms. Olen aikuinen ja halua itse päättää mitä omistan. En myöskään kerro mitään yksityisasioitani, muori miettisi niitä päässään aamusta iltaan ja illasta aamuun ja epäilemättä papattaisi kaikille eteenpäin kuten minullekin papattaa kaikkien asiat.
Ja jos nyt joku ihmettelee miksi häntä edelleen suostun näkemään, niin on hän minulle kuitenkin rakas täti, vaikka onkin täysin höspähtänyt.
Äidit tekevät aina väärin!