Lue keskustelun säännöt.
Kokemukset tindertreffeiltä
16.07.2023 |
Olen köynyt nyt kuudet pikaiset treffit ja kukaan miehistä ei lopulta ole ollut kiinnostunut minusta. Juttelevat kyllä tapamisessa, mutta sen jäljeen ei kuulu mitään.,
Taidan jättää koko jutun, ja olla yksin loppuelämän.
Kommentit (193)
Itse olen hakenut kemiaa, koska se on niin helkkarin harvinaista. Paperilla ihan ok ehdokkaita on paljon enemmän. Ei ole minusta toisellekaan osapuolelle reilua jäädä odottelemaan sen kipinän syttymistä, jos itse jo tietää ettei sitä todennäköisesti ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlaista lähes aina. Kivaa oli treffeillä ja riitti jutunaihetta mutta kun ei vaan mikään kelpaa miehille. En oikein tiedä mitä tuolta hakevat vai onko tarjontaa vaan niin paljon?
N26
Olen huomannut että mitä enemmän kivaa rentoa jutunaihetta treffeillä riittää, sitä todennäköisempää on ettei ne johda mihinkään. Silloin puuttuu se jännite ja kutkuttava hermostuneisuus jollaista tuntee aidosti "siinä mielessä" kiinnostavan seurassa ollessa.
Pätee ainakin minuun.
Silloin kun nainen ei herätä seksuaalista kiinnostustani, pystyn olemaan treffeillä rento, hauska ja kaikin puolin hyvää seuraa. Mutta jos nainen herättää kiinnostukseni, niin minua jännittää, alan yrittää liikaa, enkä ole läheskään yhtä sulava ja hauska.
M30
Sama täällä.
Naiset kiinnostuvat minusta eniten kun minä en ole kiinnostunut heistä. Silloin pystyn olemaan peruskohtelias ja viemään tilannetta rennosti. Jos tullaan hyvin toimeen kaveripohjalta, tulee sitä läpänheittoakin.
Kun nainen kiinnostaa oikeasi, en olekaan naisen silmissä suoritusvarma merimies jolle kaunis nainen on "business as usual" ja sitten nainen voisi jännätä että ooh mikä kiinnostava ja mysteerinen mies. Sitten naista ei kiinnosta.
Tämä juuri.
Se minkä olen huomannut on se, ettei suurin osa naisista tunnista "kemiaa".
Kun mies on itsevarma ja supliikki, naiset kokevat että "kemiaa" on. Tämä riippumatta siitä ovatko naiset mukana jutunheitossa, kuuntelemassa passiivisina miestä, vai jännittämässä hiljaisina.
Kun miestä vähän jännittää, nainen ei tunne "kemiaa".
Tämä johtaa Tinderissä juurikin siihen että naiset kiinnostuvat vahvimmin miehistä jotka ovat erittäin kokeneita ja taitavia, mutta eivät vakavissaan kiinnostuneita.
Osa naisista tuntee sitä kemiaa nimenomaan niitä miehiä kohtaan, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita heistä. Ei kyse ole siitä, että kiinnostuksen puutteen aiheuttama rentous tulkitaan väärin kemiaksi, vaan siitä että se kiinnostuksen puute itsessään herättää sen kemian. Voi olla esimerkiksi sitoutumiskammon ilmenemismuoto, että etsitään alitajuisesti suhteita joilla ei ole mitään edellytyksiä edetä vakavaksi. Silloin ei tarvitse antautua todelliseen läheisyyteen eikä kohdata sitä tosiasiaa ettei rakkaus korjannutkaan sisäistä tyhjyyttä. Helpompi ajatella, että kyllä minä nyt olisin onnellinen jos olisin tuonkin saanut.
Ei. Vaan selkeästi kun "juttu luistaa", nainen kokee että kemiaa on. Vaikka se juttu olisii yksipuolista eli mies viihdyttää ja nainen viihtyy.
Sinänsä mitä kirjoitat voi olla tottakin osalla naisista.
Mutta yleisin syy on selkeästi siinä, että naisiin iskee itsevarmuus ja suoritusvarmuus. Se kun mies ottaa tilanteen haltuun eikä hätkähdä naisesta. Nainen haluaa olla se osapuoli joka ujostelee ja jännittää enemmän kuin mies.
No onhan se todella iso turn off jos mies menee silminnähden sekaisin naisen nähdessään. Olen monesta miehestä huomannut välittömästi kun kohtasimme, että taisin miellyttää silmää vähän liikaakin. Yhdistävä tekijä näille miehille on ollut myös se, että omaa silmääni he eivät ole miellyttäneet ollenkaan. Sekoamisen pitäisi olla molemminpuolista, ei niin että vain toinen sekoaa.
No onhan se todella iso turn off jos mies menee silminnähden sekaisin naisen nähdessään.
Tässä rehellinen kommentti. Tasoistahan tässä on kyse. Kun mies menee naisen ulkonäöstä sekaisin, nainen ei mene miehen ulkonäöstä sekaisin - ja päin vastoin.
Ja jos samantasoinen mies käyttäytyy kuin tapaisi korkeampitasoisen naisen (menee ulkonäöstä sekaisin, alkaa jännittämään), naisen alitajunta tulkitsee että mies ei ole tasokkain mitä hän voisi saada.
Kun mies on "business as usual" = mies saisi kauniimpiakin naisia = miehen saaminen olisi jättipotti.
En kyllä ihan allekirjoita tätä, sillä olen ollut myös ihastunut mieheen, joka ihan omienkin sanojensa mukaan jännitti seurassani. Hän punasteli ja kädet tärisivät kun kaatoi minulle juomaa. Ei se haitannut vaan tämän miehen kohdalla se oli pelkästään söpöä, ja tietysti itsekin jännitin häntä. Kuitenkaan en huomannut ensimmäisessä kohtaamisessamme tuollaista selkeää ulkonäöstä sekoamista, eli tuntui että tällä miehellä se jännitys tuli jostain muusta kuin siitä, että satun näyttämään tietynlaiselta. Mielestäni olimme ulkonäköjemme puolesta hyvä match, eli kumpikaan ei ollut selvästi toista parempi, mutta tyylillisesti muuten emme välttämättä kovin yhteensopivia.
Vastaamassasi viestissä oli kuvailtu tasokkaampien ihmisten pariutumista ja sinun viestissäsi tavallisten ihmisten. Onnea onnellisesta parisuhteesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä olen ollut Tinderissä kohta 2 vuotta ja käynyt treffeillä 24 eri miehen kanssa. Heistä 18 antoi minulle pakit ja minä taasen annoin pakit 6:lle. Kolmea tyyppiä tapasin ensitreffien jälkeen joku 5-9 kertaa, mutta ei edes ole tullut mitään parin kuukauden tapailusuhdetta.
Tuo kertoo suoraan että yrität aivan täysin yli oman tasosi. Luultavasti yrittämäsi miehet pelaavat ihan eri liigassa kuin sinä.
Suuri osa miehistä haluaa jatkaa tapailua vaikkei mitään vakavampaa kiinnostusta olisi ilmassa. Eli normaalin suhdeluvun pitäisi olla sellainen, että vähintään 90% tapauksista nainen on se joka antaa pakit.
Herää myös kysymys antavatko kuvasi oikean käsityksen siitä millainen nainen ilmaantuu livenä treffeille?
Saa alapeukkuja, mutta on totta.
Nainen saa Tinderin kautta n. 15-20x enemmän matcheja, viestejä ja treffejä kuin mies.
Lienee jokaiselle selvää ettei 100% naisista voi pariutua 5-10% miesten kanssa, vaan enemmistö tavoittelijoista haluaisi kyseisen naisen kanssa vain seksiä.
Sinulle taitaa olla epäselvää, että Tinderissä naisia on murto-osa miesten määrästä. Lisäksi iso osa naiskäyttäjistä on botteja tai miesten feikkiprofiileja, siihen päälle maksulliset naiset ja lesbot.
Lienee jokaiselle selvää, että tästä johtuen heteronaiselle on Tinderissä paljon enemmän tarjokkaita kuin heteromiehelle.
Naisia on n. puolet vähemmän.
Naisia on Yhdysvalloissa reilu 20% käyttäjistä, Briteissä alle 10%.
En tiedä, mitä tarkoitat ilmaisulla puolet vähemmän 1/3 versus 2/3 käyttäjistä. Ei varmasti ole niin paljon naisia.
Ja kaikista näistä ne feikit, maksulliset ja naista etsivät naiset pois. Ei jää paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.
Joo, kai sekin on ihan ymmärrettävää. Sitten kun on tuntenut sitä vahvaa vetovoimaa, niin on vaikea enää tyytyä vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlaista lähes aina. Kivaa oli treffeillä ja riitti jutunaihetta mutta kun ei vaan mikään kelpaa miehille. En oikein tiedä mitä tuolta hakevat vai onko tarjontaa vaan niin paljon?
N26
Olen huomannut että mitä enemmän kivaa rentoa jutunaihetta treffeillä riittää, sitä todennäköisempää on ettei ne johda mihinkään. Silloin puuttuu se jännite ja kutkuttava hermostuneisuus jollaista tuntee aidosti "siinä mielessä" kiinnostavan seurassa ollessa.
Pätee ainakin minuun.
Silloin kun nainen ei herätä seksuaalista kiinnostustani, pystyn olemaan treffeillä rento, hauska ja kaikin puolin hyvää seuraa. Mutta jos nainen herättää kiinnostukseni, niin minua jännittää, alan yrittää liikaa, enkä ole läheskään yhtä sulava ja hauska.
M30
Sama täällä.
Naiset kiinnostuvat minusta eniten kun minä en ole kiinnostunut heistä. Silloin pystyn olemaan peruskohtelias ja viemään tilannetta rennosti. Jos tullaan hyvin toimeen kaveripohjalta, tulee sitä läpänheittoakin.
Kun nainen kiinnostaa oikeasi, en olekaan naisen silmissä suoritusvarma merimies jolle kaunis nainen on "business as usual" ja sitten nainen voisi jännätä että ooh mikä kiinnostava ja mysteerinen mies. Sitten naista ei kiinnosta.
Tämä juuri.
Se minkä olen huomannut on se, ettei suurin osa naisista tunnista "kemiaa".
Kun mies on itsevarma ja supliikki, naiset kokevat että "kemiaa" on. Tämä riippumatta siitä ovatko naiset mukana jutunheitossa, kuuntelemassa passiivisina miestä, vai jännittämässä hiljaisina.
Kun miestä vähän jännittää, nainen ei tunne "kemiaa".
Tämä johtaa Tinderissä juurikin siihen että naiset kiinnostuvat vahvimmin miehistä jotka ovat erittäin kokeneita ja taitavia, mutta eivät vakavissaan kiinnostuneita.
Osa naisista tuntee sitä kemiaa nimenomaan niitä miehiä kohtaan, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita heistä. Ei kyse ole siitä, että kiinnostuksen puutteen aiheuttama rentous tulkitaan väärin kemiaksi, vaan siitä että se kiinnostuksen puute itsessään herättää sen kemian. Voi olla esimerkiksi sitoutumiskammon ilmenemismuoto, että etsitään alitajuisesti suhteita joilla ei ole mitään edellytyksiä edetä vakavaksi. Silloin ei tarvitse antautua todelliseen läheisyyteen eikä kohdata sitä tosiasiaa ettei rakkaus korjannutkaan sisäistä tyhjyyttä. Helpompi ajatella, että kyllä minä nyt olisin onnellinen jos olisin tuonkin saanut.
Ei. Vaan selkeästi kun "juttu luistaa", nainen kokee että kemiaa on. Vaikka se juttu olisii yksipuolista eli mies viihdyttää ja nainen viihtyy.
Sinänsä mitä kirjoitat voi olla tottakin osalla naisista.
Mutta yleisin syy on selkeästi siinä, että naisiin iskee itsevarmuus ja suoritusvarmuus. Se kun mies ottaa tilanteen haltuun eikä hätkähdä naisesta. Nainen haluaa olla se osapuoli joka ujostelee ja jännittää enemmän kuin mies.
No onhan se todella iso turn off jos mies menee silminnähden sekaisin naisen nähdessään. Olen monesta miehestä huomannut välittömästi kun kohtasimme, että taisin miellyttää silmää vähän liikaakin. Yhdistävä tekijä näille miehille on ollut myös se, että omaa silmääni he eivät ole miellyttäneet ollenkaan. Sekoamisen pitäisi olla molemminpuolista, ei niin että vain toinen sekoaa.
No onhan se todella iso turn off jos mies menee silminnähden sekaisin naisen nähdessään.
Tässä rehellinen kommentti. Tasoistahan tässä on kyse. Kun mies menee naisen ulkonäöstä sekaisin, nainen ei mene miehen ulkonäöstä sekaisin - ja päin vastoin.
Ja jos samantasoinen mies käyttäytyy kuin tapaisi korkeampitasoisen naisen (menee ulkonäöstä sekaisin, alkaa jännittämään), naisen alitajunta tulkitsee että mies ei ole tasokkain mitä hän voisi saada.
Kun mies on "business as usual" = mies saisi kauniimpiakin naisia = miehen saaminen olisi jättipotti.
En kyllä ihan allekirjoita tätä, sillä olen ollut myös ihastunut mieheen, joka ihan omienkin sanojensa mukaan jännitti seurassani. Hän punasteli ja kädet tärisivät kun kaatoi minulle juomaa. Ei se haitannut vaan tämän miehen kohdalla se oli pelkästään söpöä, ja tietysti itsekin jännitin häntä. Kuitenkaan en huomannut ensimmäisessä kohtaamisessamme tuollaista selkeää ulkonäöstä sekoamista, eli tuntui että tällä miehellä se jännitys tuli jostain muusta kuin siitä, että satun näyttämään tietynlaiselta. Mielestäni olimme ulkonäköjemme puolesta hyvä match, eli kumpikaan ei ollut selvästi toista parempi, mutta tyylillisesti muuten emme välttämättä kovin yhteensopivia.
Vastaamassasi viestissä oli kuvailtu tasokkaampien ihmisten pariutumista ja sinun viestissäsi tavallisten ihmisten. Onnea onnellisesta parisuhteesta!
Tuo suhde jäi itse asiassa lyhyeksi eikä koskaan edennyt parisuhteeksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlaista lähes aina. Kivaa oli treffeillä ja riitti jutunaihetta mutta kun ei vaan mikään kelpaa miehille. En oikein tiedä mitä tuolta hakevat vai onko tarjontaa vaan niin paljon?
N26
Olen huomannut että mitä enemmän kivaa rentoa jutunaihetta treffeillä riittää, sitä todennäköisempää on ettei ne johda mihinkään. Silloin puuttuu se jännite ja kutkuttava hermostuneisuus jollaista tuntee aidosti "siinä mielessä" kiinnostavan seurassa ollessa.
Pätee ainakin minuun.
Silloin kun nainen ei herätä seksuaalista kiinnostustani, pystyn olemaan treffeillä rento, hauska ja kaikin puolin hyvää seuraa. Mutta jos nainen herättää kiinnostukseni, niin minua jännittää, alan yrittää liikaa, enkä ole läheskään yhtä sulava ja hauska.
M30
Sama täällä.
Naiset kiinnostuvat minusta eniten kun minä en ole kiinnostunut heistä. Silloin pystyn olemaan peruskohtelias ja viemään tilannetta rennosti. Jos tullaan hyvin toimeen kaveripohjalta, tulee sitä läpänheittoakin.
Kun nainen kiinnostaa oikeasi, en olekaan naisen silmissä suoritusvarma merimies jolle kaunis nainen on "business as usual" ja sitten nainen voisi jännätä että ooh mikä kiinnostava ja mysteerinen mies. Sitten naista ei kiinnosta.
Tämä juuri.
Se minkä olen huomannut on se, ettei suurin osa naisista tunnista "kemiaa".
Kun mies on itsevarma ja supliikki, naiset kokevat että "kemiaa" on. Tämä riippumatta siitä ovatko naiset mukana jutunheitossa, kuuntelemassa passiivisina miestä, vai jännittämässä hiljaisina.
Kun miestä vähän jännittää, nainen ei tunne "kemiaa".
Tämä johtaa Tinderissä juurikin siihen että naiset kiinnostuvat vahvimmin miehistä jotka ovat erittäin kokeneita ja taitavia, mutta eivät vakavissaan kiinnostuneita.
Osa naisista tuntee sitä kemiaa nimenomaan niitä miehiä kohtaan, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita heistä. Ei kyse ole siitä, että kiinnostuksen puutteen aiheuttama rentous tulkitaan väärin kemiaksi, vaan siitä että se kiinnostuksen puute itsessään herättää sen kemian. Voi olla esimerkiksi sitoutumiskammon ilmenemismuoto, että etsitään alitajuisesti suhteita joilla ei ole mitään edellytyksiä edetä vakavaksi. Silloin ei tarvitse antautua todelliseen läheisyyteen eikä kohdata sitä tosiasiaa ettei rakkaus korjannutkaan sisäistä tyhjyyttä. Helpompi ajatella, että kyllä minä nyt olisin onnellinen jos olisin tuonkin saanut.
Ei. Vaan selkeästi kun "juttu luistaa", nainen kokee että kemiaa on. Vaikka se juttu olisii yksipuolista eli mies viihdyttää ja nainen viihtyy.
Sinänsä mitä kirjoitat voi olla tottakin osalla naisista.
Mutta yleisin syy on selkeästi siinä, että naisiin iskee itsevarmuus ja suoritusvarmuus. Se kun mies ottaa tilanteen haltuun eikä hätkähdä naisesta. Nainen haluaa olla se osapuoli joka ujostelee ja jännittää enemmän kuin mies.
No onhan se todella iso turn off jos mies menee silminnähden sekaisin naisen nähdessään. Olen monesta miehestä huomannut välittömästi kun kohtasimme, että taisin miellyttää silmää vähän liikaakin. Yhdistävä tekijä näille miehille on ollut myös se, että omaa silmääni he eivät ole miellyttäneet ollenkaan. Sekoamisen pitäisi olla molemminpuolista, ei niin että vain toinen sekoaa.
No onhan se todella iso turn off jos mies menee silminnähden sekaisin naisen nähdessään.
Tässä rehellinen kommentti. Tasoistahan tässä on kyse. Kun mies menee naisen ulkonäöstä sekaisin, nainen ei mene miehen ulkonäöstä sekaisin - ja päin vastoin.
Ja jos samantasoinen mies käyttäytyy kuin tapaisi korkeampitasoisen naisen (menee ulkonäöstä sekaisin, alkaa jännittämään), naisen alitajunta tulkitsee että mies ei ole tasokkain mitä hän voisi saada.
Kun mies on "business as usual" = mies saisi kauniimpiakin naisia = miehen saaminen olisi jättipotti.
En kyllä ihan allekirjoita tätä, sillä olen ollut myös ihastunut mieheen, joka ihan omienkin sanojensa mukaan jännitti seurassani. Hän punasteli ja kädet tärisivät kun kaatoi minulle juomaa. Ei se haitannut vaan tämän miehen kohdalla se oli pelkästään söpöä, ja tietysti itsekin jännitin häntä. Kuitenkaan en huomannut ensimmäisessä kohtaamisessamme tuollaista selkeää ulkonäöstä sekoamista, eli tuntui että tällä miehellä se jännitys tuli jostain muusta kuin siitä, että satun näyttämään tietynlaiselta. Mielestäni olimme ulkonäköjemme puolesta hyvä match, eli kumpikaan ei ollut selvästi toista parempi, mutta tyylillisesti muuten emme välttämättä kovin yhteensopivia.
Riippuu aika paljon siitä, millaista käytös on muuten. Jännittää voi kaikkia, mutta jos pohjalla ei ole itsevarmuutta vaan heikko itsetunto, silloin jännittäminen on rasittavaa. Olin itse treffeillä tuollaisen jännittäjän kanssa, joka jatkuvasti hoki että en varmaan kiinnostu hänestä. Ja narisi ympärillä olevien miesten käytöksestä, joka ilmeisesti oli hänestä uhkaavaa. En jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.
Onnekas se ihminen joka saa olla vähempäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Kaikki hakee sitä täydellistä jalat alta vievää prinsessaa/prinssiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hakee sitä täydellistä jalat alta vievää prinsessaa/prinssiä.
Traagista, sillä kovin harva meistä on sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Niin. Kun tässä on nyt aika moni jo kertonut kokeilleensa. Useita kertoja. Useiden vuosien ajan. Heille se kemia nimenomaan ei ole syttynyt. Mikä tässä on niin mahdotonta ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Niin. Kun tässä on nyt aika moni jo kertonut kokeilleensa. Useita kertoja. Useiden vuosien ajan. Heille se kemia nimenomaan ei ole syttynyt. Mikä tässä on niin mahdotonta ymmärtää?
Onko sinun vaikea ymmärtää voi-sanaa?
Kemia ensitreffeillä on vähintään 70-prosenttisesti fuulaa eikä perustu mihinkään todelliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Niin. Kun tässä on nyt aika moni jo kertonut kokeilleensa. Useita kertoja. Useiden vuosien ajan. Heille se kemia nimenomaan ei ole syttynyt. Mikä tässä on niin mahdotonta ymmärtää?
Onko sinun vaikea ymmärtää voi-sanaa?
Et voi väittää että kenelläkään ei ole kertakäyttökulttuurissa aikaa tai halua alkaa odottaa kemian syttymistä. Moni meistä on jo sen tehnyt ja todennut kohdallaan mahdottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlaista lähes aina. Kivaa oli treffeillä ja riitti jutunaihetta mutta kun ei vaan mikään kelpaa miehille. En oikein tiedä mitä tuolta hakevat vai onko tarjontaa vaan niin paljon?
N26
Olen huomannut että mitä enemmän kivaa rentoa jutunaihetta treffeillä riittää, sitä todennäköisempää on ettei ne johda mihinkään. Silloin puuttuu se jännite ja kutkuttava hermostuneisuus jollaista tuntee aidosti "siinä mielessä" kiinnostavan seurassa ollessa.
Pätee ainakin minuun.
Silloin kun nainen ei herätä seksuaalista kiinnostustani, pystyn olemaan treffeillä rento, hauska ja kaikin puolin hyvää seuraa. Mutta jos nainen herättää kiinnostukseni, niin minua jännittää, alan yrittää liikaa, enkä ole läheskään yhtä sulava ja hauska.
M30
Sama täällä.
Naiset kiinnostuvat minusta eniten kun minä en ole kiinnostunut heistä. Silloin pystyn olemaan peruskohtelias ja viemään tilannetta rennosti. Jos tullaan hyvin toimeen kaveripohjalta, tulee sitä läpänheittoakin.
Kun nainen kiinnostaa oikeasi, en olekaan naisen silmissä suoritusvarma merimies jolle kaunis nainen on "business as usual" ja sitten nainen voisi jännätä että ooh mikä kiinnostava ja mysteerinen mies. Sitten naista ei kiinnosta.
Tämä juuri.
Se minkä olen huomannut on se, ettei suurin osa naisista tunnista "kemiaa".
Kun mies on itsevarma ja supliikki, naiset kokevat että "kemiaa" on. Tämä riippumatta siitä ovatko naiset mukana jutunheitossa, kuuntelemassa passiivisina miestä, vai jännittämässä hiljaisina.
Kun miestä vähän jännittää, nainen ei tunne "kemiaa".
Tämä johtaa Tinderissä juurikin siihen että naiset kiinnostuvat vahvimmin miehistä jotka ovat erittäin kokeneita ja taitavia, mutta eivät vakavissaan kiinnostuneita.
Osa naisista tuntee sitä kemiaa nimenomaan niitä miehiä kohtaan, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita heistä. Ei kyse ole siitä, että kiinnostuksen puutteen aiheuttama rentous tulkitaan väärin kemiaksi, vaan siitä että se kiinnostuksen puute itsessään herättää sen kemian. Voi olla esimerkiksi sitoutumiskammon ilmenemismuoto, että etsitään alitajuisesti suhteita joilla ei ole mitään edellytyksiä edetä vakavaksi. Silloin ei tarvitse antautua todelliseen läheisyyteen eikä kohdata sitä tosiasiaa ettei rakkaus korjannutkaan sisäistä tyhjyyttä. Helpompi ajatella, että kyllä minä nyt olisin onnellinen jos olisin tuonkin saanut.
Ei. Vaan selkeästi kun "juttu luistaa", nainen kokee että kemiaa on. Vaikka se juttu olisii yksipuolista eli mies viihdyttää ja nainen viihtyy.
Sinänsä mitä kirjoitat voi olla tottakin osalla naisista.
Mutta yleisin syy on selkeästi siinä, että naisiin iskee itsevarmuus ja suoritusvarmuus. Se kun mies ottaa tilanteen haltuun eikä hätkähdä naisesta. Nainen haluaa olla se osapuoli joka ujostelee ja jännittää enemmän kuin mies.
No onhan se todella iso turn off jos mies menee silminnähden sekaisin naisen nähdessään. Olen monesta miehestä huomannut välittömästi kun kohtasimme, että taisin miellyttää silmää vähän liikaakin. Yhdistävä tekijä näille miehille on ollut myös se, että omaa silmääni he eivät ole miellyttäneet ollenkaan. Sekoamisen pitäisi olla molemminpuolista, ei niin että vain toinen sekoaa.
No onhan se todella iso turn off jos mies menee silminnähden sekaisin naisen nähdessään.
Tässä rehellinen kommentti. Tasoistahan tässä on kyse. Kun mies menee naisen ulkonäöstä sekaisin, nainen ei mene miehen ulkonäöstä sekaisin - ja päin vastoin.
Ja jos samantasoinen mies käyttäytyy kuin tapaisi korkeampitasoisen naisen (menee ulkonäöstä sekaisin, alkaa jännittämään), naisen alitajunta tulkitsee että mies ei ole tasokkain mitä hän voisi saada.
Kun mies on "business as usual" = mies saisi kauniimpiakin naisia = miehen saaminen olisi jättipotti.
En kyllä ihan allekirjoita tätä, sillä olen ollut myös ihastunut mieheen, joka ihan omienkin sanojensa mukaan jännitti seurassani. Hän punasteli ja kädet tärisivät kun kaatoi minulle juomaa. Ei se haitannut vaan tämän miehen kohdalla se oli pelkästään söpöä, ja tietysti itsekin jännitin häntä. Kuitenkaan en huomannut ensimmäisessä kohtaamisessamme tuollaista selkeää ulkonäöstä sekoamista, eli tuntui että tällä miehellä se jännitys tuli jostain muusta kuin siitä, että satun näyttämään tietynlaiselta. Mielestäni olimme ulkonäköjemme puolesta hyvä match, eli kumpikaan ei ollut selvästi toista parempi, mutta tyylillisesti muuten emme välttämättä kovin yhteensopivia.
Vastaamassasi viestissä oli kuvailtu tasokkaampien ihmisten pariutumista ja sinun viestissäsi tavallisten ihmisten. Onnea onnellisesta parisuhteesta!
Olenpa onnekas, kun en ole tällainen tasokkaampi ihminen, vaan saan olla onnellisessa parisuhteessa /)
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.
Onnekas se ihminen joka saa olla vähempäsi.
Uskooko joku ihminen oikeasti, että häntä parempaa ei maailmasta löydy? Aina löytyy. Parisuhde on aina todellisuudessa tyytymisen ja rakastamisen halun taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Jostain kumman syystä moni on kuitenkin nykyäänkin sitoutuneessa, rakkaudellisessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kemia ensitreffeillä on vähintään 70-prosenttisesti fuulaa eikä perustu mihinkään todelliseen.
Ei kyse vieläkään ole siitä, että maagisesti tuntisi ihmisen ilman tuntemista tms. tai mistään muustakaan "yliluonnollisesta". Vaan että hän, se kokonaisuus kiehtoo riittävästi, häntä haluaa, ja hänen seurassaan ei ole kiusallista edes hiljaisina hetkinä. Joidenkin ihmisten kanssa tämä toteutuu, useimpien ei.
Sinäkö olet kiinnostunut tutustumaan johonkin lisää, vaikka hän ei herättäisi niin minkäänlaista kiinnostusta tai halua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia ensitreffeillä on vähintään 70-prosenttisesti fuulaa eikä perustu mihinkään todelliseen.
Ei kyse vieläkään ole siitä, että maagisesti tuntisi ihmisen ilman tuntemista tms. tai mistään muustakaan "yliluonnollisesta". Vaan että hän, se kokonaisuus kiehtoo riittävästi, häntä haluaa, ja hänen seurassaan ei ole kiusallista edes hiljaisina hetkinä. Joidenkin ihmisten kanssa tämä toteutuu, useimpien ei.
Sinäkö olet kiinnostunut tutustumaan johonkin lisää, vaikka hän ei herättäisi niin minkäänlaista kiinnostusta tai halua?
Tuskin koskaan tuntematon ihminen herättää minussa minkäänlaista halua. Kiinnostusta hyvinkin moni. Minulle on aina ollut helppo löytää parisuhteita.
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.