Lue keskustelun säännöt.
Kokemukset tindertreffeiltä
16.07.2023 |
Olen köynyt nyt kuudet pikaiset treffit ja kukaan miehistä ei lopulta ole ollut kiinnostunut minusta. Juttelevat kyllä tapamisessa, mutta sen jäljeen ei kuulu mitään.,
Taidan jättää koko jutun, ja olla yksin loppuelämän.
Kommentit (193)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Onko sulla jotain annettavaa mahdolliseen kulissiliittoon?
Tinderit on täynnä kemiahan sen ratkaisee -porukkaa. He ovat siellä vuodesta toiseen etsimässä kemiaa, aina uudelleen ja uudelleen. Sillä aikaa muut ihmiset tutustuu toisiinsa erilaisissa tilanteissa, huomaavatkin ajan kanssa tykkäävänsä yhä enemmän, ihastuvat, kiintyvät, rakastuvat, perustavat perheitä. Tunnerekisteriin kuuluu muutakin kuin kemia.
Tämä on totta.. mutta kun ei elämässäni ole oikein paikkoja missä kohtaisi miehiä 🤷🏻
Pitihän minunkin sitten uteliaisuuttaan tuo Tinderi mennä taas laittamaan.. 🤭
Kiltti mies kirjoitti:
Mikset mene ruman miehen kanssa treffeille. Jokainen ruma mies ottaisi sinut vaimoksi heti.
Eli ruma mies ottaisi kenet tahansa jonka saa?
Nainen haluaa miehen, joka haluaa juuri kyseisen naisen.
Niin luulisin miestenkin?
Kiltti mies kirjoitti:
Miehet haluaa seksiä. Jos pihtaat niin miehet ei halua toista kertaa tavata,
Tämän takia minun on turha mennä tinderiin. Seksiä on saatavilla vain rakkaudesta ja parisuhteessa. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.
Onnekas se ihminen joka saa olla vähempäsi.
Uskooko joku ihminen oikeasti, että häntä parempaa ei maailmasta löydy? Aina löytyy. Parisuhde on aina todellisuudessa tyytymisen ja rakastamisen halun taidetta.
Ilmeisesti aika monelle on. Säälin heitä vilpittömästi. En tiedä missä sitten on vika, jos sitä rakkainta pitää arvostella ja vertailla, että parempikin löytyisi. Mikä ihme tuossa mielestäsi on taidetta. Mutta kaikkihan nykyään on taidetta jonkun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Sama. Siksi en ymmärräkään näitä, jotka voivat tapailla pitkänkin aikaa ja sitten jättää, koska "ei ole kemiaa". Mitä hittoa oikeasti, kuinka epätoivoinen täytyy olla jos tapailee kuukausia ja menee vielä sänkyynkin jos ei tunne kemiaa? Kyllä se pitäisi tietää jo ensimmäisistä treffeistä.
Sama juttu mulla. Se hetki kun näen naisen ensimmäisen kerran siinä sovitulla treffipaikalla, niin tiedän heti ensimmäisestä hetkestä että olenko kiinnostunut hänestä vai en.
Itse treffit on mun osalta tavallaan vaan muodollisuus, koska jo ennen kuin yhtään sanaa on vaihdettu, olen jo päätökseni tehnyt.
Silti miehet tuntuvat katkerilta siitä, jos nainen ei halua tapailla miestä, jonka kanssa ei ole kemiaa. Ovat kuulemma liian nirsoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hakee sitä täydellistä jalat alta vievää prinsessaa/prinssiä.
Traagista, sillä kovin harva meistä on sellainen.
Miten niin? Rakastuminen on juuri sitä että toinen näyttää unelmien prinssiltä tai prinsessalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.
Onnekas se ihminen joka saa olla vähempäsi.
Uskooko joku ihminen oikeasti, että häntä parempaa ei maailmasta löydy? Aina löytyy. Parisuhde on aina todellisuudessa tyytymisen ja rakastamisen halun taidetta.
Ilmeisesti aika monelle on. Säälin heitä vilpittömästi. En tiedä missä sitten on vika, jos sitä rakkainta pitää arvostella ja vertailla, että parempikin löytyisi. Mikä ihme tuossa mielestäsi on taidetta. Mutta kaikkihan nykyään on taidetta jonkun mielestä.
Olen ohis.. mutta siis kyllähän sitä rakastuessaan ajattelee että tämä mies on maailman paras jne mutta todellisuudessa tätäkin miestä parempi olisi voinut olla olemassa. Siis järjellä ajateltuna. Mutta ei sillä ole väliä koska se mies on aina ja ykkönen ikuisesti. Mutta ehkä on syytä pitää mielessä tuo että aina olisi potentiaalisesti parempaakin tarjolla, sillä ketään ei saa pitää itsestäänselvyytenä se jos mikä johtaa ennen pitkää eroon.
Ja en jaksa millään uskoa että tämä kirjoittaja ajatteli että kumppani on kieli pitkällä parempia etsimässä vaikka fakta on että olisi parempiakin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Onko sulla jotain annettavaa mahdolliseen kulissiliittoon?
Tinderit on täynnä kemiahan sen ratkaisee -porukkaa. He ovat siellä vuodesta toiseen etsimässä kemiaa, aina uudelleen ja uudelleen. Sillä aikaa muut ihmiset tutustuu toisiinsa erilaisissa tilanteissa, huomaavatkin ajan kanssa tykkäävänsä yhä enemmän, ihastuvat, kiintyvät, rakastuvat, perustavat perheitä. Tunnerekisteriin kuuluu muutakin kuin kemia.
Ihme olettamus, että kaikki kemiaa etsivät hakisivat jotain yksisarvista. Itselle se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että toinen ylipäätään kiinnostaa ja herättää jonkunasteista himoa, että on mielenkiintoa tutustua syvemmin ja halua olla kontaktissa. Useimmat nyt vaan eivät nappaa muulla, kuin kaverillisella "tuttava"tasolla, jos edes silläkään. En ole epätoivoinen, että nyt äkkiä joku kainaloon ja porsimaan.
Minulle se kemia takoittaa sitä, että miehen kanssa olisi helppo ja luonteva olla. Että löytyisi yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja puheenaiheita helposti. Tuntisi voivansa olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Kemia ensitreffeillä on vähintään 70-prosenttisesti fuulaa eikä perustu mihinkään todelliseen.
Miksi pitää vetää prosenttilukuja hatusta?
Ensitreffeillä voi viehättää toisen ulkonäkö, eleet, ilmeet, äänensävy, sanavalinnat, tapa keskustella, tapa kuunnella jne. Nuo ovat kaikki hyvin todellisia ja kertovat osaltaan ihmisen persoonallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.
Onnekas se ihminen joka saa olla vähempäsi.
Uskooko joku ihminen oikeasti, että häntä parempaa ei maailmasta löydy? Aina löytyy. Parisuhde on aina todellisuudessa tyytymisen ja rakastamisen halun taidetta.
Ilmeisesti aika monelle on. Säälin heitä vilpittömästi. En tiedä missä sitten on vika, jos sitä rakkainta pitää arvostella ja vertailla, että parempikin löytyisi. Mikä ihme tuossa mielestäsi on taidetta. Mutta kaikkihan nykyään on taidetta jonkun mielestä.
Olen ohis.. mutta siis kyllähän sitä rakastuessaan ajattelee että tämä mies on maailman paras jne mutta todellisuudessa tätäkin miestä parempi olisi voinut olla olemassa. Siis järjellä ajateltuna. Mutta ei sillä ole väliä koska se mies on aina ja ykkönen ikuisesti. Mutta ehkä on syytä pitää mielessä tuo että aina olisi potentiaalisesti parempaakin tarjolla, sillä ketään ei saa pitää itsestäänselvyytenä se jos mikä johtaa ennen pitkää eroon.
Ja en jaksa millään uskoa että tämä kirjoittaja ajatteli että kumppani on kieli pitkällä parempia etsimässä vaikka fakta on että olisi parempiakin olemassa.
Miksi et usko, kun niin hän juuri sanoi, että kaikki miettivät että parempiakin olisi? Onpas ihmeellinen näkemys että jos ei mieti sitä, niin siitä tulee ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.
Onnekas se ihminen joka saa olla vähempäsi.
Uskooko joku ihminen oikeasti, että häntä parempaa ei maailmasta löydy? Aina löytyy. Parisuhde on aina todellisuudessa tyytymisen ja rakastamisen halun taidetta.
Ilmeisesti aika monelle on. Säälin heitä vilpittömästi. En tiedä missä sitten on vika, jos sitä rakkainta pitää arvostella ja vertailla, että parempikin löytyisi. Mikä ihme tuossa mielestäsi on taidetta. Mutta kaikkihan nykyään on taidetta jonkun mielestä.
Olen ohis.. mutta siis kyllähän sitä rakastuessaan ajattelee että tämä mies on maailman paras jne mutta todellisuudessa tätäkin miestä parempi olisi voinut olla olemassa. Siis järjellä ajateltuna. Mutta ei sillä ole väliä koska se mies on aina ja ykkönen ikuisesti. Mutta ehkä on syytä pitää mielessä tuo että aina olisi potentiaalisesti parempaakin tarjolla, sillä ketään ei saa pitää itsestäänselvyytenä se jos mikä johtaa ennen pitkää eroon.
Ja en jaksa millään uskoa että tämä kirjoittaja ajatteli että kumppani on kieli pitkällä parempia etsimässä vaikka fakta on että olisi parempiakin olemassa.
Miksi et usko, kun niin hän juuri sanoi, että kaikki miettivät että parempiakin olisi? Onpas ihmeellinen näkemys että jos ei mieti sitä, niin siitä tulee ero.
Ei kun sun pitää itse tajuta itsestäs että tuolle miehelle olisi voinut olla vielä parempi jossain. Tuskin se mies sellaisia miettii.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Joillakin ihmisillä sen syttyminen kestää kauemmin. Jotkut tietävät jo aika nopeasti, onko sitä vai ei, ja minusta on jokseenkin naurettavaa syyllistää ihmistä tästä piirteestä. Eikö sen pitäisi ennemminkin olla plussaa, että tietää mitä haluaa? Haluatko sinä olla se, jonka kanssa katsellaan vuosia syttyisikö sitä kipinää vai ei ja sitten lopulta todetaan ettei syttynytkään? Minusta se on väärin sitä toista kohtaan. Eräänlaista hyväksikäyttöä. Hänkin olisi voinut viettää sen ajan sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää haluavansa juuri hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Joillakin ihmisillä sen syttyminen kestää kauemmin. Jotkut tietävät jo aika nopeasti, onko sitä vai ei, ja minusta on jokseenkin naurettavaa syyllistää ihmistä tästä piirteestä. Eikö sen pitäisi ennemminkin olla plussaa, että tietää mitä haluaa? Haluatko sinä olla se, jonka kanssa katsellaan vuosia syttyisikö sitä kipinää vai ei ja sitten lopulta todetaan ettei syttynytkään? Minusta se on väärin sitä toista kohtaan. Eräänlaista hyväksikäyttöä. Hänkin olisi voinut viettää sen ajan sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää haluavansa juuri hänet.
😂 Kyllä mä voin viettää aikaa miesten kanssa ilman, että seurustelen heidän kanssaan ja tunnen kemiaa. Mitä enemmän oikeesti tuntee miehiä, sitä oaremmat tsäänssit kemiaan. Sä voit odotella salamaniskua ihan niin kauan kuin haluat, ei kuulu muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Niin. Kun tässä on nyt aika moni jo kertonut kokeilleensa. Useita kertoja. Useiden vuosien ajan. Heille se kemia nimenomaan ei ole syttynyt. Mikä tässä on niin mahdotonta ymmärtää?
Onko sinun vaikea ymmärtää voi-sanaa?
Henkilökohtaisesti en kyllä haluaisi olla se ihminen, jota treffaillaan platonisin tuntein odottaen josko se kemia sieltä joskus ilmaantuisi. Kaikki ihmiset, joita olen tapaillut ovat pystyneet tuntemaan voimakasta vetoa melko nopeastikin jos oikein kunnolla kolahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Onko sulla jotain annettavaa mahdolliseen kulissiliittoon?
Tinderit on täynnä kemiahan sen ratkaisee -porukkaa. He ovat siellä vuodesta toiseen etsimässä kemiaa, aina uudelleen ja uudelleen. Sillä aikaa muut ihmiset tutustuu toisiinsa erilaisissa tilanteissa, huomaavatkin ajan kanssa tykkäävänsä yhä enemmän, ihastuvat, kiintyvät, rakastuvat, perustavat perheitä. Tunnerekisteriin kuuluu muutakin kuin kemia.
Ihme olettamus, että kaikki kemiaa etsivät hakisivat jotain yksisarvista. Itselle se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että toinen ylipäätään kiinnostaa ja herättää jonkunasteista himoa, että on mielenkiintoa tutustua syvemmin ja halua olla kontaktissa. Useimmat nyt vaan eivät nappaa muulla, kuin kaverillisella "tuttava"tasolla, jos edes silläkään. En ole epätoivoinen, että nyt äkkiä joku kainaloon ja porsimaan.
Minulle se kemia takoittaa sitä, että miehen kanssa olisi helppo ja luonteva olla. Että löytyisi yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja puheenaiheita helposti. Tuntisi voivansa olla oma itsensä.
Sitähän sitä ihmisten kanssa toivoisi yhdessäolon olevan.
Paino sanalle: Parisuhteita. Oikeita on löytynyt.