Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokemukset tindertreffeiltä
16.07.2023 |
Olen köynyt nyt kuudet pikaiset treffit ja kukaan miehistä ei lopulta ole ollut kiinnostunut minusta. Juttelevat kyllä tapamisessa, mutta sen jäljeen ei kuulu mitään.,
Taidan jättää koko jutun, ja olla yksin loppuelämän.
Kommentit (193)
Nosta ulkonäkötasoasi, niin voin vakuuttaa että niitä miehiä alkaa sinun seurasi kiinnostamaan ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tinzussa?!? Kuraa, jäteviemäri!
Valo, Lovena ym. josta voi oikeesti löytää ihmissuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlaista lähes aina. Kivaa oli treffeillä ja riitti jutunaihetta mutta kun ei vaan mikään kelpaa miehille. En oikein tiedä mitä tuolta hakevat vai onko tarjontaa vaan niin paljon?
N26
Seksiä haetaan vähän vaatimattomamman näköisiltä naisilta, kun Tinderistä on kyse.
Mikseivät paremman näköisiä halua sitten panna?
Haluaa varmasti, mutta Tinderissä mätsää aniharvoin yhdenkään kauniin naisen kanssa. Saatika sitten pääsisi kaiken kilpailun läpi treffeille, SAATIKA ikinä sänkyyn saakka. Tinder on riman laskemista varten, seksiseuran hakua varten ja parisuhteen etsiminen tapahtuu oikeassa elämässä ja toivomalla, että siellä kohtaa oikeasti haluamiaan tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlaista lähes aina. Kivaa oli treffeillä ja riitti jutunaihetta mutta kun ei vaan mikään kelpaa miehille. En oikein tiedä mitä tuolta hakevat vai onko tarjontaa vaan niin paljon?
N26
Seksiä haetaan vähän vaatimattomamman näköisiltä naisilta, kun Tinderistä on kyse.
Sivusta, minua käytti pelkkään seksiin tindermies, joka seurustelee nykyään huomattavasti minua rumemman naisen kanssa. Ei voi kauniiksi sanoa hyvällä tahdollakaan, lisäksi vartalokin on huonompi kuin minulla. Siitä naisesta voisi helposti uskoa, jos joku sanoisi hänen olleen aiemmin mies. Milläs selität tämän.
Siten, että sinä kuvittelet olevasi kauniimpi, kuin olet. Eikä tuo toinen välttämättä ole yhtään sinua rumempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Joillakin ihmisillä sen syttyminen kestää kauemmin. Jotkut tietävät jo aika nopeasti, onko sitä vai ei, ja minusta on jokseenkin naurettavaa syyllistää ihmistä tästä piirteestä. Eikö sen pitäisi ennemminkin olla plussaa, että tietää mitä haluaa? Haluatko sinä olla se, jonka kanssa katsellaan vuosia syttyisikö sitä kipinää vai ei ja sitten lopulta todetaan ettei syttynytkään? Minusta se on väärin sitä toista kohtaan. Eräänlaista hyväksikäyttöä. Hänkin olisi voinut viettää sen ajan sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää haluavansa juuri hänet.
😂 Kyllä mä voin viettää aikaa miesten kanssa ilman, että seurustelen heidän kanssaan ja tunnen kemiaa. Mitä enemmän oikeesti tuntee miehiä, sitä oaremmat tsäänssit kemiaan. Sä voit odotella salamaniskua ihan niin kauan kuin haluat, ei kuulu muille.
Niin no, kaverit on vähän eri asia kuin parisuhteen etsiminen. On minullakin paljon mieskavereita, mutta suurin osa niistä kyllä parisuhteessa joten parempikin ettei niissä ihmissuhteissa hirveästi kipinät lentele. Tämä ketju taisi kuitenkin koskea Tinder-treffailua, ja harva sieltä kavereita hakee. Omassa profiilissani jopa lukee, että haen ensisijaisesti uusia kavereita, mutta eihän kukaan mies oikeasti platonisessa kaverimielessä siellä naisista tykkäile ja kyllä se on lyhyen Tinder-urani aikana tullut selväksi.
Olen kyllä lähtökohtaisesti samaa mieltä siitä, että paras tapa tutustua on ilman paineita kaveripohjalta. Mutta jotkut elämäntilanteet on sellaisia, ettei niitä sinkkumiehiä juuri omassa elämänpiirissä pyöri. Sellainen deittailumaailma, jossa lähdetään suoraan ajatuksesta että molemmat hakee romanttista seuraa on omanlaisensa. Ei siinä minusta ole ketään kohtaan reilua jäädä roikottamaan epämääräisellä friendzonella kipinän mahdollista mutta epätodennäköistä syttymistä odottelemassa.
En siis ole lainkaan eri mieltä siitä mikä olisi optimaalinen tapa treffata elämänkumppani. Ainoastaan siitä, onko typerää naureskella ihmisille jotka syystä tai toisesta toimii toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Joillakin ihmisillä sen syttyminen kestää kauemmin. Jotkut tietävät jo aika nopeasti, onko sitä vai ei, ja minusta on jokseenkin naurettavaa syyllistää ihmistä tästä piirteestä. Eikö sen pitäisi ennemminkin olla plussaa, että tietää mitä haluaa? Haluatko sinä olla se, jonka kanssa katsellaan vuosia syttyisikö sitä kipinää vai ei ja sitten lopulta todetaan ettei syttynytkään? Minusta se on väärin sitä toista kohtaan. Eräänlaista hyväksikäyttöä. Hänkin olisi voinut viettää sen ajan sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää haluavansa juuri hänet.
😂 Kyllä mä voin viettää aikaa miesten kanssa ilman, että seurustelen heidän kanssaan ja tunnen kemiaa. Mitä enemmän oikeesti tuntee miehiä, sitä oaremmat tsäänssit kemiaan. Sä voit odotella salamaniskua ihan niin kauan kuin haluat, ei kuulu muille.
Niin no, kaverit on vähän eri asia kuin parisuhteen etsiminen. On minullakin paljon mieskavereita, mutta suurin osa niistä kyllä parisuhteessa joten parempikin ettei niissä ihmissuhteissa hirveästi kipinät lentele. Tämä ketju taisi kuitenkin koskea Tinder-treffailua, ja harva sieltä kavereita hakee. Omassa profiilissani jopa lukee, että haen ensisijaisesti uusia kavereita, mutta eihän kukaan mies oikeasti platonisessa kaverimielessä siellä naisista tykkäile ja kyllä se on lyhyen Tinder-urani aikana tullut selväksi.
Olen kyllä lähtökohtaisesti samaa mieltä siitä, että paras tapa tutustua on ilman paineita kaveripohjalta. Mutta jotkut elämäntilanteet on sellaisia, ettei niitä sinkkumiehiä juuri omassa elämänpiirissä pyöri. Sellainen deittailumaailma, jossa lähdetään suoraan ajatuksesta että molemmat hakee romanttista seuraa on omanlaisensa. Ei siinä minusta ole ketään kohtaan reilua jäädä roikottamaan epämääräisellä friendzonella kipinän mahdollista mutta epätodennäköistä syttymistä odottelemassa.
En siis ole lainkaan eri mieltä siitä mikä olisi optimaalinen tapa treffata elämänkumppani. Ainoastaan siitä, onko typerää naureskella ihmisille jotka syystä tai toisesta toimii toisin.
Miksi pitää ajatella niin kategorisesti? Olin joskus tinderissä, ja mulle on jäänyt sieltä kolme hyvää miespuolista ystävää. Sehän on vähintään yhtä hyvä asia kuin saada seurustelukumppani. Pipoa ja odotuksia vähän höllemmälle, niin treffailukin on kivempaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Joillakin ihmisillä sen syttyminen kestää kauemmin. Jotkut tietävät jo aika nopeasti, onko sitä vai ei, ja minusta on jokseenkin naurettavaa syyllistää ihmistä tästä piirteestä. Eikö sen pitäisi ennemminkin olla plussaa, että tietää mitä haluaa? Haluatko sinä olla se, jonka kanssa katsellaan vuosia syttyisikö sitä kipinää vai ei ja sitten lopulta todetaan ettei syttynytkään? Minusta se on väärin sitä toista kohtaan. Eräänlaista hyväksikäyttöä. Hänkin olisi voinut viettää sen ajan sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää haluavansa juuri hänet.
😂 Kyllä mä voin viettää aikaa miesten kanssa ilman, että seurustelen heidän kanssaan ja tunnen kemiaa. Mitä enemmän oikeesti tuntee miehiä, sitä oaremmat tsäänssit kemiaan. Sä voit odotella salamaniskua ihan niin kauan kuin haluat, ei kuulu muille.
Niin no, kaverit on vähän eri asia kuin parisuhteen etsiminen. On minullakin paljon mieskavereita, mutta suurin osa niistä kyllä parisuhteessa joten parempikin ettei niissä ihmissuhteissa hirveästi kipinät lentele. Tämä ketju taisi kuitenkin koskea Tinder-treffailua, ja harva sieltä kavereita hakee. Omassa profiilissani jopa lukee, että haen ensisijaisesti uusia kavereita, mutta eihän kukaan mies oikeasti platonisessa kaverimielessä siellä naisista tykkäile ja kyllä se on lyhyen Tinder-urani aikana tullut selväksi.
Olen kyllä lähtökohtaisesti samaa mieltä siitä, että paras tapa tutustua on ilman paineita kaveripohjalta. Mutta jotkut elämäntilanteet on sellaisia, ettei niitä sinkkumiehiä juuri omassa elämänpiirissä pyöri. Sellainen deittailumaailma, jossa lähdetään suoraan ajatuksesta että molemmat hakee romanttista seuraa on omanlaisensa. Ei siinä minusta ole ketään kohtaan reilua jäädä roikottamaan epämääräisellä friendzonella kipinän mahdollista mutta epätodennäköistä syttymistä odottelemassa.
En siis ole lainkaan eri mieltä siitä mikä olisi optimaalinen tapa treffata elämänkumppani. Ainoastaan siitä, onko typerää naureskella ihmisille jotka syystä tai toisesta toimii toisin.
Miksi pitää ajatella niin kategorisesti? Olin joskus tinderissä, ja mulle on jäänyt sieltä kolme hyvää miespuolista ystävää. Sehän on vähintään yhtä hyvä asia kuin saada seurustelukumppani. Pipoa ja odotuksia vähän höllemmälle, niin treffailukin on kivempaa kaikille.
Ei se minun omilla odotuksillani mihinkään muutu, jos miehet ainakin suurimmaksi osaksi odottavat romanttista ja seksuaalista suhdetta eivätkä ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia saada niitä miehiä, joista olen ollut kiinnostunut.
Jos 6 miestä lyhyen ajan sisällä torjuisi minut, niin se olisi kyllä todella kova kolaus egolleni. Tuossa tilanteessa luulen että lopettaisin kyllä deittailun kokonaan toistaiseksi, ja aloittaisin kaikkien aikojen ulkonäkökuurin. Palaisin deittimarkkinoille vasta sitten kun voisin olla 100% varma että pystyn siellä kilpailemaan, ja miesten päät kääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Ei kai kiintymys ja rakkaus ole kulissia? Yksinkin saa toki olla, jos sitä erityisesti haluaa. Muuten voisi ihan vaan ottaa hitaammin.
Kiintymys ja rakkaus ilman seksuaalista kemiaa on, no ehkei kulissia jos se on sitä elämältä hakee, mutta jotain mikä ei kaikille riitä. Ei minulle ainakaan. En sitten täysin tiedä, mitä se kemian halveksiminen tässä yhteydessä tarkoittaa, jos meinataan että suhteessa on seksuaalinen vetovoimakin kohdillaan.
Toki romanttiseen rakkauteen kuuluu seksuaalinen kemia, mutta rakkaus voi syntyä ajan kanssa, kuten kemiakin. Siihen ei toki kertakäyttökulttuurissa ole kenelläkään aikaa eikä halua.
Joillakin ihmisillä sen syttyminen kestää kauemmin. Jotkut tietävät jo aika nopeasti, onko sitä vai ei, ja minusta on jokseenkin naurettavaa syyllistää ihmistä tästä piirteestä. Eikö sen pitäisi ennemminkin olla plussaa, että tietää mitä haluaa? Haluatko sinä olla se, jonka kanssa katsellaan vuosia syttyisikö sitä kipinää vai ei ja sitten lopulta todetaan ettei syttynytkään? Minusta se on väärin sitä toista kohtaan. Eräänlaista hyväksikäyttöä. Hänkin olisi voinut viettää sen ajan sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää haluavansa juuri hänet.
😂 Kyllä mä voin viettää aikaa miesten kanssa ilman, että seurustelen heidän kanssaan ja tunnen kemiaa. Mitä enemmän oikeesti tuntee miehiä, sitä oaremmat tsäänssit kemiaan. Sä voit odotella salamaniskua ihan niin kauan kuin haluat, ei kuulu muille.
Niin no, kaverit on vähän eri asia kuin parisuhteen etsiminen. On minullakin paljon mieskavereita, mutta suurin osa niistä kyllä parisuhteessa joten parempikin ettei niissä ihmissuhteissa hirveästi kipinät lentele. Tämä ketju taisi kuitenkin koskea Tinder-treffailua, ja harva sieltä kavereita hakee. Omassa profiilissani jopa lukee, että haen ensisijaisesti uusia kavereita, mutta eihän kukaan mies oikeasti platonisessa kaverimielessä siellä naisista tykkäile ja kyllä se on lyhyen Tinder-urani aikana tullut selväksi.
Olen kyllä lähtökohtaisesti samaa mieltä siitä, että paras tapa tutustua on ilman paineita kaveripohjalta. Mutta jotkut elämäntilanteet on sellaisia, ettei niitä sinkkumiehiä juuri omassa elämänpiirissä pyöri. Sellainen deittailumaailma, jossa lähdetään suoraan ajatuksesta että molemmat hakee romanttista seuraa on omanlaisensa. Ei siinä minusta ole ketään kohtaan reilua jäädä roikottamaan epämääräisellä friendzonella kipinän mahdollista mutta epätodennäköistä syttymistä odottelemassa.
En siis ole lainkaan eri mieltä siitä mikä olisi optimaalinen tapa treffata elämänkumppani. Ainoastaan siitä, onko typerää naureskella ihmisille jotka syystä tai toisesta toimii toisin.
Miksi pitää ajatella niin kategorisesti? Olin joskus tinderissä, ja mulle on jäänyt sieltä kolme hyvää miespuolista ystävää. Sehän on vähintään yhtä hyvä asia kuin saada seurustelukumppani. Pipoa ja odotuksia vähän höllemmälle, niin treffailukin on kivempaa kaikille.
Ei se minun omilla odotuksillani mihinkään muutu, jos miehet ainakin suurimmaksi osaksi odottavat romanttista ja seksuaalista suhdetta eivätkä ystävyyttä.
No, deittailussa onneksi jokainen toimii just kuten itse haluaa, meni syteen tai saveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et antanutkaan pesää, siitä se johtuu
Ja sitten kun annat pesää, niin jatkossa tapaamiset keskittyvätkin lähinnä seksiin. Mitään ei voi myöskään suunnitella etukäteen, vaan pitäisi olla valmis juuri silloin kun mies ottaa yhteyttä. Tätä on tinder näteille ja hoikille naisillekin. Pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia saada niitä miehiä, joista olen ollut kiinnostunut.
Jos 6 miestä lyhyen ajan sisällä torjuisi minut, niin se olisi kyllä todella kova kolaus egolleni. Tuossa tilanteessa luulen että lopettaisin kyllä deittailun kokonaan toistaiseksi, ja aloittaisin kaikkien aikojen ulkonäkökuurin. Palaisin deittimarkkinoille vasta sitten kun voisin olla 100% varma että pystyn siellä kilpailemaan, ja miesten päät kääntämään.
No ei se pelkästä ulkonäöstä aina ole kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, sun kannattaa nyt aika kriittisesti tarkastella sitä että kuinka hyvin sun Tinder kuvat vastaa sitä, miltä sä oikeasti näytät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlaista lähes aina. Kivaa oli treffeillä ja riitti jutunaihetta mutta kun ei vaan mikään kelpaa miehille. En oikein tiedä mitä tuolta hakevat vai onko tarjontaa vaan niin paljon?
N26
Seksiä haetaan vähän vaatimattomamman näköisiltä naisilta, kun Tinderistä on kyse.
Mikseivät paremman näköisiä halua sitten panna?
Haluaa varmasti, mutta Tinderissä mätsää aniharvoin yhdenkään kauniin naisen kanssa. Saatika sitten pääsisi kaiken kilpailun läpi treffeille, SAATIKA ikinä sänkyyn saakka. Tinder on riman laskemista varten, seksiseuran hakua varten ja parisuhteen etsiminen tapahtuu oikeassa elämässä ja toivomalla, että siellä kohtaa oikeasti haluamiaan tyyppejä.
Siis etsit Tinderistä seksiä, jota et sieltä saa?
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia saada niitä miehiä, joista olen ollut kiinnostunut.
Jos 6 miestä lyhyen ajan sisällä torjuisi minut, niin se olisi kyllä todella kova kolaus egolleni. Tuossa tilanteessa luulen että lopettaisin kyllä deittailun kokonaan toistaiseksi, ja aloittaisin kaikkien aikojen ulkonäkökuurin. Palaisin deittimarkkinoille vasta sitten kun voisin olla 100% varma että pystyn siellä kilpailemaan, ja miesten päät kääntämään.
Sama. Mulle riitti itse asiassa yksi torjunta (lyhyen tapailun päätteeksi) niin päätin tehdä tuon. Tässä nyt jokunen vuosi tullut treenailtua, ehkä kohta alan olemaan tarpeeksi tikissä että kehtaan mennä takaisin ja yrittää uudelleen. Ainakin voin olla varma ettei jää ulkonäöstä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia saada niitä miehiä, joista olen ollut kiinnostunut.
Jos 6 miestä lyhyen ajan sisällä torjuisi minut, niin se olisi kyllä todella kova kolaus egolleni. Tuossa tilanteessa luulen että lopettaisin kyllä deittailun kokonaan toistaiseksi, ja aloittaisin kaikkien aikojen ulkonäkökuurin. Palaisin deittimarkkinoille vasta sitten kun voisin olla 100% varma että pystyn siellä kilpailemaan, ja miesten päät kääntämään.
Sama. Mulle riitti itse asiassa yksi torjunta (lyhyen tapailun päätteeksi) niin päätin tehdä tuon. Tässä nyt jokunen vuosi tullut treenailtua, ehkä kohta alan olemaan tarpeeksi tikissä että kehtaan mennä takaisin ja yrittää uudelleen. Ainakin voin olla varma ettei jää ulkonäöstä kiinni.
Nostan hattua itsesi kehittämiselle. Toivottavasti tulet myöhemmin kertomaan miten paluu deittimarkkinoille "kroppa v2.0:n" kanssa sujui, olen utelias kuulemaan. Uskon että tulet saamaan paljon aiempaa enemmän kiinnostusta vastakkaiselta sukupuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia saada niitä miehiä, joista olen ollut kiinnostunut.
Jos 6 miestä lyhyen ajan sisällä torjuisi minut, niin se olisi kyllä todella kova kolaus egolleni. Tuossa tilanteessa luulen että lopettaisin kyllä deittailun kokonaan toistaiseksi, ja aloittaisin kaikkien aikojen ulkonäkökuurin. Palaisin deittimarkkinoille vasta sitten kun voisin olla 100% varma että pystyn siellä kilpailemaan, ja miesten päät kääntämään.
Sama. Mulle riitti itse asiassa yksi torjunta (lyhyen tapailun päätteeksi) niin päätin tehdä tuon. Tässä nyt jokunen vuosi tullut treenailtua, ehkä kohta alan olemaan tarpeeksi tikissä että kehtaan mennä takaisin ja yrittää uudelleen. Ainakin voin olla varma ettei jää ulkonäöstä kiinni.
Nostan hattua itsesi kehittämiselle. Toivottavasti tulet myöhemmin kertomaan miten paluu deittimarkkinoille "kroppa v2.0:n" kanssa sujui, olen utelias kuulemaan. Uskon että tulet saamaan paljon aiempaa enemmän kiinnostusta vastakkaiselta sukupuolelta.
Kivan positiivinen kommentti, toivon että olet oikeassa. Jos sujuu hyvin niin sitten tuskin tulen, jos taas huonosti niin enköhän tule taas tänne valittamaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut miehen kanssa mitään erityistä kemiaa ensitapaamisella. Kun oldn tutustunut paremmin ja tykästynyt, niin kemiakin on herännyt. Ihmiset on tässä varmaan aika erilaisia.
No on. Minä tunnen kemiaa vain juoppoihin renttuihin pahoihin poikiin aluks. Samanlaisiin kuin isäni.
Siksi parempi onkin kun otan sellaisen johon se pikkuhiljaa syttyy.
Itselleni kemia taas on jotain alkukantaista. Jotain jota ei voi edes järjellä selittää. Jotain joka joko on tai ei. Se ei syty pikkuhiljaa. Jos sitä ei ole alussa, sitä ei tule koskaan olemaankaan.
Mä kuulun kanssa tähän leiriin. Kun näen naisen ensimmäisen kerran livenä, niin tiedän heti ensimmäisen sekuntin aikana olenko hänestä seksuaalisesti kiinnostunut vai en.
Tämä kemiaporukka on usein sitä, jonka parisuhdehistoriakin antaa viitteitä siitä, että järkeä ei ole tosiaan käytetty vaan eläin sisällä on ollut ohjaimissa.
🤷🏻
Parasta on se, kun ei tarvitse valita kemian ja järjen välillä vaan molemmat osoittaa samaan suuntaan. Ei kannattaisi kenenkään tyytyä vähempään. Mikä siinä yksinolossa niin kauheasti pelottaa, että tarvitsee lähteä kemiattomiin kulissijuttuihin?
Kun on ollut yksin kaikki 34 ikävuottansa, niin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä yksinolo, kun ei ikinä saa edes kosketusta. Todellakin tyydyn vähempäänkin, jos saan joskus tilaisuuden.
Onnekas se ihminen joka saa olla vähempäsi.
Uskooko joku ihminen oikeasti, että häntä parempaa ei maailmasta löydy? Aina löytyy. Parisuhde on aina todellisuudessa tyytymisen ja rakastamisen halun taidetta.
Minä uskon ettei kumppanilleni ole minua parempaa. Eikä minulle ole ketään parempaa kuin puolisoni. Totta kai joku voi olla objektiivisesti minua kauniimpi, hauskempi, älykkäämpi tms, mutta kaikkiaan olemme keskenämme niin hyvä match, että näillä yksittäisillä piirteillä ei ole siinä merkitystä. Eikä yksittäiset piirteet korvaa vuosien keskusteluja, läheisyyttä, tukea tai luottamusta. Tai sitä loistokasta kuuluisaa kemiaa.
Ja tällaisen löysin aikanaan -ghasp- Tinderistä. Ehkä ajat on muuttuneet, mutta jos löytää sopivan sen voi löytää mistä vaan. Tuurista on kiinni paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia ensitreffeillä on vähintään 70-prosenttisesti fuulaa eikä perustu mihinkään todelliseen.
Miksi pitää vetää prosenttilukuja hatusta?
Ensitreffeillä voi viehättää toisen ulkonäkö, eleet, ilmeet, äänensävy, sanavalinnat, tapa keskustella, tapa kuunnella jne. Nuo ovat kaikki hyvin todellisia ja kertovat osaltaan ihmisen persoonallisuudesta.
Tämä Freudian Slip itse asiassa kertoo mistä on kyse.
Naiset päättelevät miehen persoonallisuuden sen perusteella miltä mies tuntuu.
Siihen vaikuttaa mm. miehen pituus (pitkät koetaan älykkäämmiksi), raamikkuus (raamikkaat koetaan turvallisemmiksi), leuka (vahva leuka saa miehen tuntumaan rehellisemmältä ja suoremmalta), matala ääni (saa miehen tuntumaan hauskemmalta ja luotettavammalta), jne.
Ja kaikki nuo tieteellisesti todistettuja asioita.
On myös todettu että korkea status saa miehen näyttämään komeammalta.
Naiset mielellään puhuvat siitä kuinka persoonallisuus komistaa. Tosielämässä se on tyypillisemmin toisin päin, etenkin kun nykyään pariututaan aikaisempaakin useammin ihmisten kanssa joita ei tunnettu kavereina vuosikausina. Naisethan ovat aina välttäneet tätä jos vain mahdollista; siinä missä miehet helpommin ihastuvat kaverinaiseen, naiset tyypillisesti haluavat "uuden" miehen jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia saada niitä miehiä, joista olen ollut kiinnostunut.
Jos 6 miestä lyhyen ajan sisällä torjuisi minut, niin se olisi kyllä todella kova kolaus egolleni. Tuossa tilanteessa luulen että lopettaisin kyllä deittailun kokonaan toistaiseksi, ja aloittaisin kaikkien aikojen ulkonäkökuurin. Palaisin deittimarkkinoille vasta sitten kun voisin olla 100% varma että pystyn siellä kilpailemaan, ja miesten päät kääntämään.
Sama. Mulle riitti itse asiassa yksi torjunta (lyhyen tapailun päätteeksi) niin päätin tehdä tuon. Tässä nyt jokunen vuosi tullut treenailtua, ehkä kohta alan olemaan tarpeeksi tikissä että kehtaan mennä takaisin ja yrittää uudelleen. Ainakin voin olla varma ettei jää ulkonäöstä kiinni.
Naisten ego on kyllä heikko. Miehelle 10 torjuntaa putkeen lyhyessä ajassa on normijuttu.
Alue: Aihe vapaa
Eihän sinun tarvitsekaan olla 🙂. Seukkaa ihan miten haluat.