Lue keskustelun säännöt.
Miksi en löydä sopivaa miestä?
15.07.2023 |
Jotenkin masentaa. En etsi uutta suhdetta kuumeisesti , mutta pidän silmiä auki ja toivoisin loppuelämän suhdetta. Olen jo pari vuotta etsinyt miestä, mutta jos joku minua kiinnostava on tullut vastaan niin hän on ollut naimisissa enkä halua koskea varattuihin. Mistä sitä voisi löytää kumppanin? Tinder on kokeiltu mutta kovin tuntuu olen kysyntää vain fwb tyyppisiin suhteisiin.
Olen 47 ja eronnut kolme vuotta sitten 20 v liitosta. Kaksi lasta, toinen täysi-ikäinen ja toinen melkein täysi-ikäinen. Akateeminen, talous kunnossa eli en tarvitse itselleni enkä lapsille elättäjää. Asun omistusasunnossa ja minulla on kesämökki. Ei mt- ongelmia, ei peliongelmia eikä riippuvuuksia. Alkoholia juon yhden saunasiiderin viikossa. Harrastan liikuntaa 2-3 kertaa viikossa, normaalipainoinen ja ulkonäkö on huoliteltu ns toimistolook. En tupakoi. Olen 100% uskollinen, en siis istu parisuhteessa deittipalstoilla enkä flirttaile muiden miesten kanssa.
Olen rauhallinen ja inhoan riitelyä. En ole ns jännänainen. Exän kanssa en ole tekemisissä joten uuden miehen ei tarvitse pelätä että joutuu tekemisiin eksän kanssa.
Ex kertoi mikä minussa on vikana kun jätti toisen vuoksi. Olen kuulemma liian rauhallinen luonteeltani eikä minussa ole haastetta eli minusta ei kuulemma saa väittely- ja riitelykaveria. En kuulemma myöskään ihaillut eksää ja lisäksi olin huono, kun en ollut valmis antamaan miehelle kaksi kertaa päivässä.
Mistä ihmeestä löytäisin pitkäaikaiseen suhteeseen rauhallisen, uskollisen ja omillaan tulevan sekä ulkonäöstään huolehtivan miehen? Urheiluharrastusten parista ei ole löytynyt. Työpaikaltakaan ei ole löytynyt.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, enhän tunne sinua eikä muutenkaan kannata lähteä siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Exän sanomisissa voi sikäli olla perää, että minun elämänkokemuksellani siitä on pariutumisessa naiselle haittaa, jos on liian joustava ja särmätön. Miehen ihailu on myös tärkeää (eikä kannata valita miestä, joka ei ihaile vastavuoroisesti sinua).
Se ainoa tuntemani nainen, joka on jäänyt eronsa jälkeen sinkuksi on elänyt huonossa suhteessa eikä hänellä sen vuoksi ole tarpeeksi korkeaa rimaa miehille. Siksi hän ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa hän ei ns. kelpaa parisuhteeseen. Jolloin hän on omaksunut puolustusmekanismin, missä jatkuvasti korostaa omaa pärjäävyyttään ja itsenäisyyttään sekä omaa rauhaansa, vaikka kuitenkin haluaisi seurustella. Tuollaisia asioita voi ja kannattaisi miettiä psykoterapiassa.
Suomalaiset naiset eivät ole kovin naisellisia ja seksikkäitä, joten oletan, että kuvaamasi virkanaislook tarkoittaa sellaista tyyliä, missä omaa naisellisuutta ei tuoda esille. Mutta seksikkäämpi ja feminiinisempi olemus ei auta pariutumisessa, jos sitä seksikkyyttä ja feminiinisyyttä ei kanna itsevarma ja humoristinen naaras. Henkinen työ on tärkeää ulkoisen trimmaamisen rinnalla.
Koko tekstisi henkii huonoa itseluottamusta, panosta sen kehittämiseen monin tavoin ja monilla tasoilla. Lue kirjoja, katso ulkonäköäsi naisellisuuden näkökulmasta ja selvitä erosi ja mieskäsityksesi (isäsuhde) psykoterapiassa. Sen uskon auttavan.
En rehellisesti sanottuna ole ymmärtänyt tätä exän ihailuntarvetta. Tein 99% kotitöistä sisällä ja ulkona. Ainoa mitä mies teki oli renkaiden vaihto ja satunnainen tiskikoneen tyhjennys. Exän mukaan minun olisi pitänyt kiittää ja ihailla häntä tiskikoneen tyhjentämisestä ja se oli yksi eron syy.
Se mikä tässä ei mene ymmärrykseeni on, että mies ei koskaan kiittänyt tai ihaillut minua mistään. Koko 20 vuotisen liiton ajan ajoin nurmikon, kannoin polttopuut , lämmitin talvella takan keran päivässä, tein perheen kaikki ruuat, kävin kaupassa , pesin pyykit, vaihdoin lakanat, imuroin, moppasin, pesin ikkunat, tein miehelle joka päivä eväät töihin, tankkasin, hoidin kukkapenkit. Mies ei pyynnöistä huolimatta suostunut auttamaan - saati kiittämään minua- kotitöistä. Istui vain tietokoneella. Ja sitten yhdeksi eron syyksi sanotaan että en ihaillut ja kiittänyt häntä tiskikoneen satunnaisesta tyhjentämisestä. Olihan tuo kotitöiden määrä epäsuhtainen mutta ei lapsiperheessä voi molemmat vanhemmat velttoilla.
Ehkä sitten olen liian kiltti mutta ei kai luonteellen mitään voi. En voi keinotekoisesti alkaa käskyttämään miestä ja näyttämään kaapin paikkaa.
Ap
Ei tarvitse puolustautua minua eikä ketään vastaan. Sinun tekstisi on aivan kuin tuon kuvaamani sinkuksi jääneen kynästä eli olennaiset osat siitä mitä kirjoitin ehkä pitävät paikkansa sinunkin kohdallasi. Olet valinnut miehen, joka ei kunnioita sinua, ei ihaile sinua, jossa ei ole mitään ihailtavaa tai se vähäkin on tuollaisen käytöksen mukana kadonnut. Olet puolustuskannalla, haavoitettu, naiseutesi on haavoittunut.
Ennen kun voit löytää sinua kunnioittavan ja arvostavan miehen, on nuo asiat käytävä läpi, ettei sama toistuisi uudelleen. Ulkoisilla asioilla on merkitystä, mutta niitä tärkeämpiä ovat silti sisäiset asiat, itseluottamus ja luottamus toiseen, joka rakentuu pikkuhiljaa. Että pystyy tunnistamaan luotettavan ja kunnioittavan miehen (erottamaan feikit), niin sekään ei välttämättä onnistu, jos suojaukset ovat päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mikäs syy se Sellainen on, että mies haluaa etsiä kumppanin, jonka kanssa voi riidellä?
Vissiin tarkoittaa että tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sopivia ihmisiä, joiden kanssa klikkaa molemminpuolisesti, niin usein välttämättä tule vastaan, joten pari vuotta ei sinänsä ole hirveän pitkä aika (vaikka voi sellaiselta tuntua). Kyllä niitä parisuhteita haluavia miehiä on myös, eri asia sitten tietysti, missä kohtaa just oikeanlaisen ihmisen.
Itse löysin 44-vuotiaana samanikäisen miehen, kylläkin työn parista. Itselläni on kouluikäiset lapset eikä edes elämä noin mallillaan kuin sinulla, mutta ei tuntunut haittaavan. Joten en usko, että se mahdotonta sinullakaan on. Ulkonäkö on tietysti näissä aika olennainen asia - plussaa on se, että olet normaalipainoinen, koska valtaosa alkaa yli nelikymppisenä siirtymään ylipainoin puolelle. Mitä huoliteltu toimistolook käytännössä tarkoittaa? Tämä ei ihan aukea itselleni.
Huoliteltu toimistolook tarkoittaa että töissä käytän korkkareita, mekko, jakku+ suorat housut tai kauluspaita+ suorat housut. Vapaalla sitten joku rennompi pitsisomisteinen polvipituinen mekko + ballerinat. (ei mikään tunika+leggarit!)
Ap
Tuo kuulostaa kyllä ihan hyvältä parisuhteen löytämisen kannalta. Itse olen vapaalla useimmiten tiukat farkut + Converset -tyyppi, eli sinulla on naisellisempi tyyli kuin minulla, ja silti itse olen löytänyt helposti seuraa. Veikkaan, että sinullekin löytyy kyllä. Vapaa-ajalla tietysti on hiukan rajallista se, missä tilanteissa ihmiset tutustuvat uusiin ihmisiin - baarit ovat tietysti aina yksi paikka tutustua, mikäli niissä jaksaa käydä. Deittipalstojen luulisi olevan aika hyvä väylä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, enhän tunne sinua eikä muutenkaan kannata lähteä siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Exän sanomisissa voi sikäli olla perää, että minun elämänkokemuksellani siitä on pariutumisessa naiselle haittaa, jos on liian joustava ja särmätön. Miehen ihailu on myös tärkeää (eikä kannata valita miestä, joka ei ihaile vastavuoroisesti sinua).
Se ainoa tuntemani nainen, joka on jäänyt eronsa jälkeen sinkuksi on elänyt huonossa suhteessa eikä hänellä sen vuoksi ole tarpeeksi korkeaa rimaa miehille. Siksi hän ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa hän ei ns. kelpaa parisuhteeseen. Jolloin hän on omaksunut puolustusmekanismin, missä jatkuvasti korostaa omaa pärjäävyyttään ja itsenäisyyttään sekä omaa rauhaansa, vaikka kuitenkin haluaisi seurustella. Tuollaisia asioita voi ja kannattaisi miettiä psykoterapiassa.
Suomalaiset naiset eivät ole kovin naisellisia ja seksikkäitä, joten oletan, että kuvaamasi virkanaislook tarkoittaa sellaista tyyliä, missä omaa naisellisuutta ei tuoda esille. Mutta seksikkäämpi ja feminiinisempi olemus ei auta pariutumisessa, jos sitä seksikkyyttä ja feminiinisyyttä ei kanna itsevarma ja humoristinen naaras. Henkinen työ on tärkeää ulkoisen trimmaamisen rinnalla.
Koko tekstisi henkii huonoa itseluottamusta, panosta sen kehittämiseen monin tavoin ja monilla tasoilla. Lue kirjoja, katso ulkonäköäsi naisellisuuden näkökulmasta ja selvitä erosi ja mieskäsityksesi (isäsuhde) psykoterapiassa. Sen uskon auttavan.
En rehellisesti sanottuna ole ymmärtänyt tätä exän ihailuntarvetta. Tein 99% kotitöistä sisällä ja ulkona. Ainoa mitä mies teki oli renkaiden vaihto ja satunnainen tiskikoneen tyhjennys. Exän mukaan minun olisi pitänyt kiittää ja ihailla häntä tiskikoneen tyhjentämisestä ja se oli yksi eron syy.
Se mikä tässä ei mene ymmärrykseeni on, että mies ei koskaan kiittänyt tai ihaillut minua mistään. Koko 20 vuotisen liiton ajan ajoin nurmikon, kannoin polttopuut , lämmitin talvella takan keran päivässä, tein perheen kaikki ruuat, kävin kaupassa , pesin pyykit, vaihdoin lakanat, imuroin, moppasin, pesin ikkunat, tein miehelle joka päivä eväät töihin, tankkasin, hoidin kukkapenkit. Mies ei pyynnöistä huolimatta suostunut auttamaan - saati kiittämään minua- kotitöistä. Istui vain tietokoneella. Ja sitten yhdeksi eron syyksi sanotaan että en ihaillut ja kiittänyt häntä tiskikoneen satunnaisesta tyhjentämisestä. Olihan tuo kotitöiden määrä epäsuhtainen mutta ei lapsiperheessä voi molemmat vanhemmat velttoilla.
Ehkä sitten olen liian kiltti mutta ei kai luonteellen mitään voi. En voi keinotekoisesti alkaa käskyttämään miestä ja näyttämään kaapin paikkaa.
Ap
Et sinä ole liian kiltti vaan ihan täysi kynnysmatto. Oikein tulee myötähäpeä kun lukee tuollaista. En ymmärrä sinua enkä ymmärrä miestä, joka häpeämättä lekottelee täysihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Sopisit exälleni mainiosti. Hän on ikäisesi ja akateeminen. Hän ei halua mitään haastetta, vaan rauhallisen naisen joka on aina kotona. Asuu pk-seudulla. On hoikka ja siististi pukeutuva.
Christiiina kirjoitti:
Mikäs syy se Sellainen on, että mies haluaa etsiä kumppanin, jonka kanssa voi riidellä?
On varmaan itse ollut nopeasti syttyvää lajia, ja harmittanut kun vaimon mieliksi pitäisi kuitenkin olla rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, enhän tunne sinua eikä muutenkaan kannata lähteä siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Exän sanomisissa voi sikäli olla perää, että minun elämänkokemuksellani siitä on pariutumisessa naiselle haittaa, jos on liian joustava ja särmätön. Miehen ihailu on myös tärkeää (eikä kannata valita miestä, joka ei ihaile vastavuoroisesti sinua).
Se ainoa tuntemani nainen, joka on jäänyt eronsa jälkeen sinkuksi on elänyt huonossa suhteessa eikä hänellä sen vuoksi ole tarpeeksi korkeaa rimaa miehille. Siksi hän ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa hän ei ns. kelpaa parisuhteeseen. Jolloin hän on omaksunut puolustusmekanismin, missä jatkuvasti korostaa omaa pärjäävyyttään ja itsenäisyyttään sekä omaa rauhaansa, vaikka kuitenkin haluaisi seurustella. Tuollaisia asioita voi ja kannattaisi miettiä psykoterapiassa.
Suomalaiset naiset eivät ole kovin naisellisia ja seksikkäitä, joten oletan, että kuvaamasi virkanaislook tarkoittaa sellaista tyyliä, missä omaa naisellisuutta ei tuoda esille. Mutta seksikkäämpi ja feminiinisempi olemus ei auta pariutumisessa, jos sitä seksikkyyttä ja feminiinisyyttä ei kanna itsevarma ja humoristinen naaras. Henkinen työ on tärkeää ulkoisen trimmaamisen rinnalla.
Koko tekstisi henkii huonoa itseluottamusta, panosta sen kehittämiseen monin tavoin ja monilla tasoilla. Lue kirjoja, katso ulkonäköäsi naisellisuuden näkökulmasta ja selvitä erosi ja mieskäsityksesi (isäsuhde) psykoterapiassa. Sen uskon auttavan.
En rehellisesti sanottuna ole ymmärtänyt tätä exän ihailuntarvetta. Tein 99% kotitöistä sisällä ja ulkona. Ainoa mitä mies teki oli renkaiden vaihto ja satunnainen tiskikoneen tyhjennys. Exän mukaan minun olisi pitänyt kiittää ja ihailla häntä tiskikoneen tyhjentämisestä ja se oli yksi eron syy.
Se mikä tässä ei mene ymmärrykseeni on, että mies ei koskaan kiittänyt tai ihaillut minua mistään. Koko 20 vuotisen liiton ajan ajoin nurmikon, kannoin polttopuut , lämmitin talvella takan keran päivässä, tein perheen kaikki ruuat, kävin kaupassa , pesin pyykit, vaihdoin lakanat, imuroin, moppasin, pesin ikkunat, tein miehelle joka päivä eväät töihin, tankkasin, hoidin kukkapenkit. Mies ei pyynnöistä huolimatta suostunut auttamaan - saati kiittämään minua- kotitöistä. Istui vain tietokoneella. Ja sitten yhdeksi eron syyksi sanotaan että en ihaillut ja kiittänyt häntä tiskikoneen satunnaisesta tyhjentämisestä. Olihan tuo kotitöiden määrä epäsuhtainen mutta ei lapsiperheessä voi molemmat vanhemmat velttoilla.
Ehkä sitten olen liian kiltti mutta ei kai luonteellen mitään voi. En voi keinotekoisesti alkaa käskyttämään miestä ja näyttämään kaapin paikkaa.
Ap
Uskoisin, että miehesi ei tarkoittanut, että sinun olisi pitänyt ihailla tiskikoneen täyttämistä, vaan että hän tarkoitti kaivanneensa ihailua ja kunnioitusta miehenä. Ja sitä hänen olisi tullut antaa myös sinulle vastavuoroisesti kuten aiemmin kirjoitin.
Ilman tuollaista vastavuoroista ihailua, kunnioitusta ja arvostuksen osoittamista suhde kuihtuu kotitöiden jakamiseksi ja kumppanuudeksi. Keskinäisen ihailun puuttumisen myötä (tulee pettymyksiä, joita ei koskaan selvitetä ja jotka kadottavat keskinäisen ihailun suhteesta) myös seksielämä kuihtuu ja suhde vetelee viimeisiään sekä muuttuu ns. kulissisuhteeksi.
Tuota mietin hiljattain tuoreen kumppanini kanssa.
Epätoivo näkyy ja haisee. Epätoivoista vältellään, koska hän on kuin lihansyöjäkasvi kita ammollaan.
Heti kun ihminen löytää kumppanin, hän lakkaa haisemasta epätoivolta ja muut uskaltautuvat lähemmäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei! Sopisit exälleni mainiosti. Hän on ikäisesi ja akateeminen. Hän ei halua mitään haastetta, vaan rauhallisen naisen joka on aina kotona. Asuu pk-seudulla. On hoikka ja siististi pukeutuva.
Saisiko yhteystiedot🙂
Ap
Se ei ole kiinni ulkonäöstä, eli höpinä korkkareista ja huolitellusta ulkoasusta on täysin irrelevanttia paskaa.
Kyse on siitä, miten ihminen käyttäytyy ja suhtautuu muita kohtaan ja sinä ilmeisesti silmät kiiluen kyttäät kuin boa saalista. Tietenkin se karkottaa.
Sama pätee kaikkiin inceleihin. Ne ovat liian kärkkäitä. Vaikuttavat sarjamurhaajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten olen liian kiltti mutta ei kai luonteellen mitään voi. En voi keinotekoisesti alkaa käskyttämään miestä ja näyttämään kaapin paikkaa.
Ap
Et ole liian kiltti, jollet itse kärsi kiltteydestäsi. Exäsi ehkä halusi jotain muuta, mutta se ei päde kaikkiin.
Exäni oli aina turhautunut, kun itse olen enemmän rauhallinen, kotona viihtyvä lukutoukka. En toki lukkiutunut kotiin vaan tehtiin asioita yhdessä ja ystäväpiirin kanssa, mutta silti exää aina sapetti, etten ollut yhtä aktiivinen kuin hän ja halunnut joka vkl lähteä rientoihin isolla porukalla. Kuulemma "muiden poikaystävät haluavat aina lähteä kaikille festareille ja muihin tapahtumiin". Nykyinen vaimoni taas pitää taas tästä ominaisuudestani erittäin paljon. Toisinaan käydään tapahtumissa ja vietetään aikaa ystävien kanssa, mutta usein ollaan myös kahdestaan ja kotona. Hänen exänsä oli bilehirmu ja vaimolleni se ei toiminut.
Pointtina tässä on se, että minkä yksi näkee vikana tai puutteena, onkin juuri sitä mitä joku toinen toivoo. Se on sitten lähinnä sattumaa, että kohtaako ihmisen, jonka kanssa homma toimii hyvin. Itse kohtasin 39-vuotiaana. Sitä ennen parisuhteeni eivät olleet toimivia ja olin jo asennoitunut siihen, etten ehkä koskaan päädy pitkäaikaiseen parisuhteeseen.
Yksi - tosin harvinainen - syy sille miksi nainen ei löydä seuraa voi olla se, että hän ei peseydy tarpeeksi usein eli kerran päivässä. Itse ei välttämättä omaa hajuaan haista, mutta muut haistavat. Aspa-töissä näkee viikoittain myös naisia, jotka haisevat. Miehiä on tietty enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mihin aloittaja tarvitsee miestä. Kaikki hänen elämässään on jo hyvin, kunhan lopettaa miehen perään haikailemisen.
No mitäpä luulet..?
Ilmeisesti lautapelikaveriksi, kun seksiäkään ei ole luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten olen liian kiltti mutta ei kai luonteellen mitään voi. En voi keinotekoisesti alkaa käskyttämään miestä ja näyttämään kaapin paikkaa.
Ap
Et ole liian kiltti, jollet itse kärsi kiltteydestäsi. Exäsi ehkä halusi jotain muuta, mutta se ei päde kaikkiin.
Exäni oli aina turhautunut, kun itse olen enemmän rauhallinen, kotona viihtyvä lukutoukka. En toki lukkiutunut kotiin vaan tehtiin asioita yhdessä ja ystäväpiirin kanssa, mutta silti exää aina sapetti, etten ollut yhtä aktiivinen kuin hän ja halunnut joka vkl lähteä rientoihin isolla porukalla. Kuulemma "muiden poikaystävät haluavat aina lähteä kaikille festareille ja muihin tapahtumiin". Nykyinen vaimoni taas pitää taas tästä ominaisuudestani erittäin paljon. Toisinaan käydään tapahtumissa ja vietetään aikaa ystävien kanssa, mutta usein ollaan myös kahdestaan ja kotona. Hänen exänsä oli bilehirmu ja vaimolleni se ei toiminut.
Pointtina tässä on se, että minkä yksi näkee vikana tai puutteena, onkin juuri sitä mitä joku toinen toivoo. Se on sitten lähinnä sattumaa, että kohtaako ihmisen, jonka kanssa homma toimii hyvin. Itse kohtasin 39-vuotiaana. Sitä ennen parisuhteeni eivät olleet toimivia ja olin jo asennoitunut siihen, etten ehkä koskaan päädy pitkäaikaiseen parisuhteeseen.
Hyvä pointti. Mielestäni tuollaisilla asioilla on paljon merkitystä pariutumisen suhteen. Samankaltainen elämäntyyli on olennainen osa yhteensopivuutta. Siihen kuuluu myös käsitys siisteydestä eli ap:n ja exän ongelmana saattoi olla sekin, että mies ei ollut lainkaan siisti, vaan enemmän nautiskelija, joka nautti joutenolosta. Ap taas ehkä nauttii toimeliaisuudesta ja arvostaisi sitä tulevassa kumppanissakin. Tuollaiset asiat ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö: yhteinen tausta, yhteiset arvot, samanlainen elämäntapa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi - tosin harvinainen - syy sille miksi nainen ei löydä seuraa voi olla se, että hän ei peseydy tarpeeksi usein eli kerran päivässä. Itse ei välttämättä omaa hajuaan haista, mutta muut haistavat. Aspa-töissä näkee viikoittain myös naisia, jotka haisevat. Miehiä on tietty enemmän.
Joko siellä yksi haisuli miinusti? Suomessa riittää vettä, eikä kukaan mene konkkaan siitä että käy päivittäin suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Tuota mietin hiljattain tuoreen kumppanini kanssa.
Epätoivo näkyy ja haisee. Epätoivoista vältellään, koska hän on kuin lihansyöjäkasvi kita ammollaan.
Heti kun ihminen löytää kumppanin, hän lakkaa haisemasta epätoivolta ja muut uskaltautuvat lähemmäs.
Epätoivoisen tunnistaa monesti siitä, että hänelle kelpaa kaikki, mies kuin mies. Ja siihen monesti yhdistyy tuo ap:n ajatus siitä, että kelpaanko minä kenellekään. Eli kuka tahansa käy, jolloin epäonnistumisen riski miehen valitsemisessa nousee korkeaksi, kun yhteensopivuutta ei ajatella sen pitemmälle.
Sinun vaatimukset miehen laadusta ja sinun oma laatu ei ole lähelläkään toisiaan niin siksi ei onnistu. Naisilla on tuo sairas itserakkaus joka perusteella vaikka itse olisi tuhat kiloinen vuodepotilas parhaan ja rikkaimman mahdollisen miehen kun onhan nainen omasta mielestään parempi kuin kaikki ympärillä olevat yhteensä ja kaunein joka tällä maa pallolla liikkuu
Miksi ihmeessä haluat ottaa miehen vaivoiksesi? Elä itsellesi, kerää itseluottamusta (se on hiukan nyt hukassa kirjoituksestasi päätellen) ja rakenna itsellesi kiintoisia asioita (harrastukset ym) elämääsi. Epätoivoinen kumppanin etsijä ei ole kovin haluttua miesten (eikä naisten) keskuudessa.
Huoliteltu toimistolook tarkoittaa että töissä käytän korkkareita, mekko, jakku+ suorat housut tai kauluspaita+ suorat housut. Vapaalla sitten joku rennompi pitsisomisteinen polvipituinen mekko + ballerinat. (ei mikään tunika+leggarit!)
Ap