Lue keskustelun säännöt.
Miksi en löydä sopivaa miestä?
15.07.2023 |
Jotenkin masentaa. En etsi uutta suhdetta kuumeisesti , mutta pidän silmiä auki ja toivoisin loppuelämän suhdetta. Olen jo pari vuotta etsinyt miestä, mutta jos joku minua kiinnostava on tullut vastaan niin hän on ollut naimisissa enkä halua koskea varattuihin. Mistä sitä voisi löytää kumppanin? Tinder on kokeiltu mutta kovin tuntuu olen kysyntää vain fwb tyyppisiin suhteisiin.
Olen 47 ja eronnut kolme vuotta sitten 20 v liitosta. Kaksi lasta, toinen täysi-ikäinen ja toinen melkein täysi-ikäinen. Akateeminen, talous kunnossa eli en tarvitse itselleni enkä lapsille elättäjää. Asun omistusasunnossa ja minulla on kesämökki. Ei mt- ongelmia, ei peliongelmia eikä riippuvuuksia. Alkoholia juon yhden saunasiiderin viikossa. Harrastan liikuntaa 2-3 kertaa viikossa, normaalipainoinen ja ulkonäkö on huoliteltu ns toimistolook. En tupakoi. Olen 100% uskollinen, en siis istu parisuhteessa deittipalstoilla enkä flirttaile muiden miesten kanssa.
Olen rauhallinen ja inhoan riitelyä. En ole ns jännänainen. Exän kanssa en ole tekemisissä joten uuden miehen ei tarvitse pelätä että joutuu tekemisiin eksän kanssa.
Ex kertoi mikä minussa on vikana kun jätti toisen vuoksi. Olen kuulemma liian rauhallinen luonteeltani eikä minussa ole haastetta eli minusta ei kuulemma saa väittely- ja riitelykaveria. En kuulemma myöskään ihaillut eksää ja lisäksi olin huono, kun en ollut valmis antamaan miehelle kaksi kertaa päivässä.
Mistä ihmeestä löytäisin pitkäaikaiseen suhteeseen rauhallisen, uskollisen ja omillaan tulevan sekä ulkonäöstään huolehtivan miehen? Urheiluharrastusten parista ei ole löytynyt. Työpaikaltakaan ei ole löytynyt.
Kommentit (95)
Hyvittavaa katsoa tätä naisten vihaa toista naista kohtaan jos tämä nainen ei toimi samalla laumasielulla missä kaikki naiset näyttävät, kuulostavat ja toimivat täysin identtisesti ettei vaan kukaan erotu ja ihan joka nainen valehtelee olevansa uniikki yksilö jollaista ei ole toista vaikka todellisuudessa samanlaisia trendi ja muoti orjia on 19 kahdestakymmenestä jotka kaikki näyttää kuulostaa vaikuttaa ja toimii identtisesti kun kaikki on kopioitu joltain somevaikuttajalta mielenterveys diagnoosista lähtien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvittavaa katsoa tätä naisten vihaa toista naista kohtaan jos tämä nainen ei toimi samalla laumasielulla missä kaikki naiset näyttävät, kuulostavat ja toimivat täysin identtisesti ettei vaan kukaan erotu ja ihan joka nainen valehtelee olevansa uniikki yksilö jollaista ei ole toista vaikka todellisuudessa samanlaisia trendi ja muoti orjia on 19 kahdestakymmenestä jotka kaikki näyttää kuulostaa vaikuttaa ja toimii identtisesti kun kaikki on kopioitu joltain somevaikuttajalta mielenterveys diagnoosista lähtien
Hyvittavinta tässä on se että tästä kaikesta syyllisyys ja vastuu kaadetaan miesten niskaan kun ovathan naiset päättäneen että heidän omatkin huonot puolet on miehen vikaa ja vastuulla
Mä kommentoin tästä sivusta tuota itseluottamusta. Itse olen monin tavoin aloittajan kaltainen. Kaikki on elämässä kunnossa ja tiedän että mulla olisi paljon sellaisia puolia ja ominaisuuksia joita useat miehet varmaan arvostaisivat. Olen kuitenkin ollut nuorempana kaunis kasvoiltani ja treenattu kropaltani. Niiden vuoksi minusta on kiinnostuttu ja toistaiseksi olen aina väärän miehen kanssa yhteen päätynyt. Arvotan edelleen itseni näissä asioissa vain ulkonäön kautta ja kun se ei enää ole sama kuin aiemmin, se heijastuu aivan surkeana itsetuntona. En uskalla enää edes tavata ketään. En tiedä miten tällaisesta voisi päästä irti.
Kävin eilen treffeillä naisen kanssa, joka valitteli miesten huonoa tasoa ja sitä että on melkein mahdoton löytää hyvää miestä, vaikka on tyyliin vuosikymmenen yrittänyt.
Tein treffit todella helpoksi hänelle. Olin aktiivinen keskustelussa, kohtelias, rauhallinen, kevensin tunnelmaa, olin hyväntuulinen. Mutta hän oli silti koko treffien ajan neuroottinen. Menossa sinne tänne ja missään ei ollut hyvä. Kaunis ranta ja valitteli että hyttynen puree ja piti taas lähteä.
Luulen että hän ei halunnut myöntää itselleen että on aika mahdoton seurusteltava.
Vierailija kirjoitti:
Mä kommentoin tästä sivusta tuota itseluottamusta. Itse olen monin tavoin aloittajan kaltainen. Kaikki on elämässä kunnossa ja tiedän että mulla olisi paljon sellaisia puolia ja ominaisuuksia joita useat miehet varmaan arvostaisivat. Olen kuitenkin ollut nuorempana kaunis kasvoiltani ja treenattu kropaltani. Niiden vuoksi minusta on kiinnostuttu ja toistaiseksi olen aina väärän miehen kanssa yhteen päätynyt. Arvotan edelleen itseni näissä asioissa vain ulkonäön kautta ja kun se ei enää ole sama kuin aiemmin, se heijastuu aivan surkeana itsetuntona. En uskalla enää edes tavata ketään. En tiedä miten tällaisesta voisi päästä irti.
Mä pääsin irti, kun lakkasin pitämästä sitä niin tärkeänä mitä muut ajattelee minusta. On uskomattoman vapauttavaa, kun luopuu siitä ja on sitä mieltä, että olla jopa ihan hauskaa vitsailla vapautuneesti siitä ettei kukaan kiinnostu koska näyttää miltä näyttää.
Seurasin yhtä tunnettua henkilöä joka oli tosi sinut itsensä kanssa eikä häpeillyt omia puutteitaan. Hän oli niin vapautunut kaikin puolin että voi silmin nähden hyvin ja hänellä on valtavasti faneja, koska ei todellakaan esitä mitään tai yritä peitellä puutteita, vaan vitsailee niistä. Hän on hauska, ja hän saa myös vastakkaisen sukupuolen huomiota vapautuneen supliikkina ja hauskana.
Halusin olla sellainen ja olen jo päässyt pitkälle. En enää stressaa kuten ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pääasiassa hyvältä, enkä itsekään riitelystä tykkää, mutta en halua että toinen on kynnysmatto. Kiltti ja rauhallinen nainen on hyvä mutta olisi toivottavaa että olisi myös omia mielipiteitä mitä uskaltaa tuoda ilmi, eikä myötäillä mielyttämisen halusta/välttääkseen konflikteja. Toisaalta olet liian vanhakin minulle, mutta onnea etsintään. -m37
Olen kuulemma liian rauhallinen luonteeltani eikä minussa ole haastetta eli minusta ei kuulemma saa väittely- ja riitelykaveria. En kuulemma myöskään ihaillut eksää ja lisäksi olin huono, kun en ollut valmis antamaan miehelle kaksi kertaa päivässä.
Se mitä mieltä ex on miksi suhde päättyi on aivan yhden tekevää. Tässäkin hänessä ei ilmeisesti ollut mitään vikaa. Olipa hieno mies.
Ei aina tarvitse tapella astiat ja huonekalut hajoten. Asiat voi sanoa vain jämäkästi, ja pitää puolensa. Itse olen hyvin paljon ap kaltainen, mutta minulle on sanottu, että minulla on rajat ja todellakin pidän niistä kiinni. Ilman huutamista ja tavaroiden paiskomista. Ehkä exäsi lapsuuden perheessä on ollut jatkuvaa draamaa ja sitähän haluaa nytkin, jotta tuntisi olonsa turvalliseksi. Hänen pitäisi käsitellä lapsuuden traumansa, eikä ihmisen, joka käyttäytyy kuin aikuinen itsenäinen ihminen.
Todella kummallisia kommentteja ap:n itsetunnon puutteesta ja kuinka hän on kynnysmatto. Jonkunhan on asiat tehtävä, ja jos mies on väsykkä, joka tekee asioita vasta vuorokauden draaman jälkeen, itse ainakin näytän vain ovea kyseiselle herralle.
Se miksi et löydä miestä johtuu enemmänkin nykypäivän deittailukulttuurista. Pelkkää oman edun tavoittelua ja jos kaikki ei natsaa ekoilla treffeillä, olet historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mikäs syy se Sellainen on, että mies haluaa etsiä kumppanin, jonka kanssa voi riidellä?
Minulla myös entinen mies perusteli vieraissakäymistään ja lopulta toisen mukaan lähtemistään juuri sillä, että minä olin niin tasainen ja rauhallinen.
En pikkujutuista hermostu ja aina on sellainen peruspositiivinen pohjavire.
Jotkut miehet kaipaavat enemmän menoa ja draamaa.
Todennäköisesti liian korkea rima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
b
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, enhän tunne sinua eikä muutenkaan kannata lähteä siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Exän sanomisissa voi sikäli olla perää, että minun elämänkokemuksellani siitä on pariutumisessa naiselle haittaa, jos on liian joustava ja särmätön. Miehen ihailu on myös tärkeää (eikä kannata valita miestä, joka ei ihaile vastavuoroisesti sinua).
Se ainoa tuntemani nainen, joka on jäänyt eronsa jälkeen sinkuksi on elänyt huonossa suhteessa eikä hänellä sen vuoksi ole tarpeeksi korkeaa rimaa miehille. Siksi hän ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa hän ei ns. kelpaa parisuhteeseen. Jolloin hän on omaksunut puolustusmekanismin, missä jatkuvasti korostaa omaa pärjäävyyttään ja itsenäisyyttään sekä omaa rauhaansa, vaikka kuitenkin haluaisi seurustella. Tuollaisia asioita voi ja kannattaisi miettiä psykoterapiassa.
Suomalaiset naiset eivät ole kovin naisellisia ja seksikkäitä, joten oletan, että kuvaamasi virkanaislook tarkoittaa sellaista tyyliä, missä omaa naisellisuutta ei tuoda esille. Mutta seksikkäämpi ja feminiinisempi olemus ei auta pariutumisessa, jos sitä seksikkyyttä ja feminiinisyyttä ei kanna itsevarma ja humoristinen naaras. Henkinen työ on tärkeää ulkoisen trimmaamisen rinnalla.
Koko tekstisi henkii huonoa itseluottamusta, panosta sen kehittämiseen monin tavoin ja monilla tasoilla. Lue kirjoja, katso ulkonäköäsi naisellisuuden näkökulmasta ja selvitä erosi ja mieskäsityksesi (isäsuhde) psykoterapiassa. Sen uskon auttavan.
En rehellisesti sanottuna ole ymmärtänyt tätä exän ihailuntarvetta. Tein 99% kotitöistä sisällä ja ulkona. Ainoa mitä mies teki oli renkaiden vaihto ja satunnainen tiskikoneen tyhjennys. Exän mukaan minun olisi pitänyt kiittää ja ihailla häntä tiskikoneen tyhjentämisestä ja se oli yksi eron syy.
Se mikä tässä ei mene ymmärrykseeni on, että mies ei koskaan kiittänyt tai ihaillut minua mistään. Koko 20 vuotisen liiton ajan ajoin nurmikon, kannoin polttopuut , lämmitin talvella takan keran päivässä, tein perheen kaikki ruuat, kävin kaupassa , pesin pyykit, vaihdoin lakanat, imuroin, moppasin, pesin ikkunat, tein miehelle joka päivä eväät töihin, tankkasin, hoidin kukkapenkit. Mies ei pyynnöistä huolimatta suostunut auttamaan - saati kiittämään minua- kotitöistä. Istui vain tietokoneella. Ja sitten yhdeksi eron syyksi sanotaan että en ihaillut ja kiittänyt häntä tiskikoneen satunnaisesta tyhjentämisestä. Olihan tuo kotitöiden määrä epäsuhtainen mutta ei lapsiperheessä voi molemmat vanhemmat velttoilla.
Ehkä sitten olen liian kiltti mutta ei kai luonteellen mitään voi. En voi keinotekoisesti alkaa käskyttämään miestä ja näyttämään kaapin paikkaa.
Ap
Ei tarvitse puolustautua minua eikä ketään vastaan. Sinun tekstisi on aivan kuin tuon kuvaamani sinkuksi jääneen kynästä eli olennaiset osat siitä mitä kirjoitin ehkä pitävät paikkansa sinunkin kohdallasi. Olet valinnut miehen, joka ei kunnioita sinua, ei ihaile sinua, jossa ei ole mitään ihailtavaa tai se vähäkin on tuollaisen käytöksen mukana kadonnut. Olet puolustuskannalla, haavoitettu, naiseutesi on haavoittunut.
Ennen kun voit löytää sinua kunnioittavan ja arvostavan miehen, on nuo asiat käytävä läpi, ettei sama toistuisi uudelleen. Ulkoisilla asioilla on merkitystä, mutta niitä tärkeämpiä ovat silti sisäiset asiat, itseluottamus ja luottamus toiseen, joka rakentuu pikkuhiljaa. Että pystyy tunnistamaan luotettavan ja kunnioittavan miehen (erottamaan feikit), niin sekään ei välttämättä onnistu, jos suojaukset ovat päällä.
En ole ap, mutta tekstisi osui ja sai minut miettimään. Itselläni on huono itsetunto ja parisuhteessa se vähäkin on murskattu täydellisesti. Itseni rakastaminen ja kunnioittaminen olisi se ensimmäinen askel takaisin ihmiseksi.
Ikäisesi mies alkaa olla yksin viihtyvää sorttia. Osaa laittaa ruokansa ja pestä pyykkinsä. Saa vihdoinkin rassata rauhassa autoja ja kuntoilla. Välillä vähän "poikien" kanssa olutta ja saunomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäisesi mies alkaa olla yksin viihtyvää sorttia. Osaa laittaa ruokansa ja pestä pyykkinsä. Saa vihdoinkin rassata rauhassa autoja ja kuntoilla. Välillä vähän "poikien" kanssa olutta ja saunomista.
Joo ja onhan siinä sekin että aloittaja tuskin haluaisi edes miestä jolle nainen ja parisuhde = ruoanlaittaja ja pyykinpesijä.
Tulee mieleen tuttu keski-ikäinen mies joka eronsa jälkeen listasi tekemiään kotitöitä (oli juurikin pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, vaihtanut lakanat jne) ja lopuksi totesi että mihin tässä siis naista edes tarvitsee.
Niinpä. Ei ilmeisesti mihinkään. Jos naista etsii kodinkoneeksi, parempi ollakin itsekseen. Kumppanuus on tällaiselle tyypille aivan vieras käsite.
Kirjoitit että aina kun kiinnostut miehestä, käy ilmi että kyseinen mies on varattu. Ja että et halua sekaantua varattuun mieheen.
Aika tekemätön paikka.
Eiköhän sun peli ole sitten tätä myöten jo pelattu. Ei noilla korteilla voi edes voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit että aina kun kiinnostut miehestä, käy ilmi että kyseinen mies on varattu. Ja että et halua sekaantua varattuun mieheen.
Aika tekemätön paikka.
Eiköhän sun peli ole sitten tätä myöten jo pelattu. Ei noilla korteilla voi edes voittaa.
Pitää kilpailla verisesti niistä vapautuvista, ja toivoa että mies valitsee juuri sinut 100 muusta samaa miestä haluavasta naisesta. Mutta kun pitää olla se kaikkien naisten haluama sopiva mies(huippumies).
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit että aina kun kiinnostut miehestä, käy ilmi että kyseinen mies on varattu. Ja että et halua sekaantua varattuun mieheen.
Aika tekemätön paikka.
Eiköhän sun peli ole sitten tätä myöten jo pelattu. Ei noilla korteilla voi edes voittaa.
Exäni petti minua avioliitossa ja jätti toisen vuoksi. Halveksin pettäjiä enkä one itse ikinä pettänyt.
Näitä arvoja vastaan olisi iskeä varattu perheellinen mies eli pettäjä ja sitten olettaa että kyllä tuo mies sitten minulle olisi uskollinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
b
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, enhän tunne sinua eikä muutenkaan kannata lähteä siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Exän sanomisissa voi sikäli olla perää, että minun elämänkokemuksellani siitä on pariutumisessa naiselle haittaa, jos on liian joustava ja särmätön. Miehen ihailu on myös tärkeää (eikä kannata valita miestä, joka ei ihaile vastavuoroisesti sinua).
Se ainoa tuntemani nainen, joka on jäänyt eronsa jälkeen sinkuksi on elänyt huonossa suhteessa eikä hänellä sen vuoksi ole tarpeeksi korkeaa rimaa miehille. Siksi hän ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa hän ei ns. kelpaa parisuhteeseen. Jolloin hän on omaksunut puolustusmekanismin, missä jatkuvasti korostaa omaa pärjäävyyttään ja itsenäisyyttään sekä omaa rauhaansa, vaikka kuitenkin haluaisi seurustella. Tuollaisia asioita voi ja kannattaisi miettiä psykoterapiassa.
Suomalaiset naiset eivät ole kovin naisellisia ja seksikkäitä, joten oletan, että kuvaamasi virkanaislook tarkoittaa sellaista tyyliä, missä omaa naisellisuutta ei tuoda esille. Mutta seksikkäämpi ja feminiinisempi olemus ei auta pariutumisessa, jos sitä seksikkyyttä ja feminiinisyyttä ei kanna itsevarma ja humoristinen naaras. Henkinen työ on tärkeää ulkoisen trimmaamisen rinnalla.
Koko tekstisi henkii huonoa itseluottamusta, panosta sen kehittämiseen monin tavoin ja monilla tasoilla. Lue kirjoja, katso ulkonäköäsi naisellisuuden näkökulmasta ja selvitä erosi ja mieskäsityksesi (isäsuhde) psykoterapiassa. Sen uskon auttavan.
En rehellisesti sanottuna ole ymmärtänyt tätä exän ihailuntarvetta. Tein 99% kotitöistä sisällä ja ulkona. Ainoa mitä mies teki oli renkaiden vaihto ja satunnainen tiskikoneen tyhjennys. Exän mukaan minun olisi pitänyt kiittää ja ihailla häntä tiskikoneen tyhjentämisestä ja se oli yksi eron syy.
Se mikä tässä ei mene ymmärrykseeni on, että mies ei koskaan kiittänyt tai ihaillut minua mistään. Koko 20 vuotisen liiton ajan ajoin nurmikon, kannoin polttopuut , lämmitin talvella takan keran päivässä, tein perheen kaikki ruuat, kävin kaupassa , pesin pyykit, vaihdoin lakanat, imuroin, moppasin, pesin ikkunat, tein miehelle joka päivä eväät töihin, tankkasin, hoidin kukkapenkit. Mies ei pyynnöistä huolimatta suostunut auttamaan - saati kiittämään minua- kotitöistä. Istui vain tietokoneella. Ja sitten yhdeksi eron syyksi sanotaan että en ihaillut ja kiittänyt häntä tiskikoneen satunnaisesta tyhjentämisestä. Olihan tuo kotitöiden määrä epäsuhtainen mutta ei lapsiperheessä voi molemmat vanhemmat velttoilla.
Ehkä sitten olen liian kiltti mutta ei kai luonteellen mitään voi. En voi keinotekoisesti alkaa käskyttämään miestä ja näyttämään kaapin paikkaa.
Ap
Ei tarvitse puolustautua minua eikä ketään vastaan. Sinun tekstisi on aivan kuin tuon kuvaamani sinkuksi jääneen kynästä eli olennaiset osat siitä mitä kirjoitin ehkä pitävät paikkansa sinunkin kohdallasi. Olet valinnut miehen, joka ei kunnioita sinua, ei ihaile sinua, jossa ei ole mitään ihailtavaa tai se vähäkin on tuollaisen käytöksen mukana kadonnut. Olet puolustuskannalla, haavoitettu, naiseutesi on haavoittunut.
Ennen kun voit löytää sinua kunnioittavan ja arvostavan miehen, on nuo asiat käytävä läpi, ettei sama toistuisi uudelleen. Ulkoisilla asioilla on merkitystä, mutta niitä tärkeämpiä ovat silti sisäiset asiat, itseluottamus ja luottamus toiseen, joka rakentuu pikkuhiljaa. Että pystyy tunnistamaan luotettavan ja kunnioittavan miehen (erottamaan feikit), niin sekään ei välttämättä onnistu, jos suojaukset ovat päällä.
En ole ap, mutta tekstisi osui ja sai minut miettimään. Itselläni on huono itsetunto ja parisuhteessa se vähäkin on murskattu täydellisesti. Itseni rakastaminen ja kunnioittaminen olisi se ensimmäinen askel takaisin ihmiseksi.
Kiva että tekstini osui johonkin sinussa, josta ehkä koet olevan hyötyä. On tärkeä ymmärtää, ettei ole kyse siitä, että sinussa olisi jotakin vikaa, jota pitäisi ryhtyä muuttamaan. Edellä joku muu kirjoitti hyvin itseluottamuksesta ja siitä, että suosituimmat ihmiset ovat usein niitä, jotka ovat sinut itsensä kanssa so. ovat jotain ihan muuta kuin täydellisiä. Kun tunnistaa oman epätäydellisyytensä ja hyväksyy sen rakastavasti, on usein myös ihminen, joka hyväksyy epätäydellisyyden toisessa, jolloin muut hakeutuvat hänen luokseen. Tulee tunne lämpimästä, positiivisesta ihmisestä.
Itseluottamuksella en siis tarkoittanut itserakasta ihmisistä, joka on tai pitää itseään täydellisenä, enkä myöskään tarkoittanut mitään reteää jätkämäisyyttä, jolloin esimerkiksi jatkuvasti pilkataan itseä huumorin varjolla ("minä nyt olen tällainen"). Naiset, jotka pilkkaavat itse ulkonäköään vaikka kuinka huumorin varjolla, antavat ilkeille ihmisille etunojaa aivan turhaan, kun osoittavat saaneensa osumaa. Omia ulkoisia tai sisäisiä virheitä ja epätäydellisyyksiä voi oppia katsomaan hellyydellä. Täydellisyyshän olisi erittäin tylsää. Emme me rakastu ihmisiin siksi, että he ovat täydellisiä, vaan siksi, että he ovat juuri sitä mitä ovat.
Näitä asioita voi järkeillä myös, mutta järki ei ohita tunnetta, joten jos ei ole sisäistänyt omaa arvokkuuttaan naisena ja vaali sitä, niin silloin em. kaltaisista lauseista tulee ikään kuin opinkappaleita ja sloganeita, joista tulee itse asiassa suojamekanismin kaltaisia peitteitä epävarmuudelle. Itsenäisyyden ja pärjäämisen sloganit ovat niitä kaikkein tavanomaisimpia suojamekanismeja. Tarve korostaa niitä kertoo turvattomuudesta ja epävarmuudesta. Jos viihtyy omissa nahoissaan, ei sillä tarvitse rehennellä: sellaiset ovat vääriä profeettoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuulemma liian rauhallinen luonteeltani eikä minussa ole haastetta eli minusta ei kuulemma saa väittely- ja riitelykaveria. En kuulemma myöskään ihaillut eksää ja lisäksi olin huono, kun en ollut valmis antamaan miehelle kaksi kertaa päivässä.
Se mitä mieltä ex on miksi suhde päättyi on aivan yhden tekevää. Tässäkin hänessä ei ilmeisesti ollut mitään vikaa. Olipa hieno mies.
Ei aina tarvitse tapella astiat ja huonekalut hajoten. Asiat voi sanoa vain jämäkästi, ja pitää puolensa. Itse olen hyvin paljon ap kaltainen, mutta minulle on sanottu, että minulla on rajat ja todellakin pidän niistä kiinni. Ilman huutamista ja tavaroiden paiskomista. Ehkä exäsi lapsuuden perheessä on ollut jatkuvaa draamaa ja sitähän haluaa nytkin, jotta tuntisi olonsa turvalliseksi. Hänen pitäisi käsitellä lapsuuden traumansa, eikä ihmisen, joka käyttäytyy kuin aikuinen itsenäinen ihminen.
Todella kummallisia kommentteja ap:n itsetunnon puutteesta ja kuinka hän on kynnysmatto. Jonkunhan on asiat tehtävä, ja jos mies on väsykkä, joka tekee asioita vasta vuorokauden draaman jälkeen, itse ainakin näytän vain ovea kyseiselle herralle.
Se miksi et löydä miestä johtuu enemmänkin nykypäivän deittailukulttuurista. Pelkkää oman edun tavoittelua ja jos kaikki ei natsaa ekoilla treffeillä, olet historiaa.
Ap ei näyttänyt ovea vaan raatoi yksin 20 vuotta. Siksi hän on kynnymatto. Sinusta ilmeisesti ei ole.
Monelle perheellinen on ok. Yh-ystävällinen deittauspaikka: https://www.amoremi.ee/tutvus/mehega
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit että aina kun kiinnostut miehestä, käy ilmi että kyseinen mies on varattu. Ja että et halua sekaantua varattuun mieheen.
Aika tekemätön paikka.
Eiköhän sun peli ole sitten tätä myöten jo pelattu. Ei noilla korteilla voi edes voittaa.
Exäni petti minua avioliitossa ja jätti toisen vuoksi. Halveksin pettäjiä enkä one itse ikinä pettänyt.
Näitä arvoja vastaan olisi iskeä varattu perheellinen mies eli pettäjä ja sitten olettaa että kyllä tuo mies sitten minulle olisi uskollinen.
Ap
Arvokysymykset ovat tärkeitä, mutta ajattelusi vaikuttaa aika mustavalkoiselta. Onhan moni suuri rakkaustarina syntynyt siitä, että vaihdetaan sopivampaan eikä muutenkaan yksi teko tee ihmisestä kokonaan halveksittavaa. Ymmärrän kuitenkin, että pettäminen on traumaattista, jolloin tapahtumia kannattaisi vielä käydä läpi terapiassa ja eroryhmässä. Ihmisten leimaaminen kertoo siitä, että omassa itsessä on asioita, joita kannattaisi miettiä mitä merkityksiä ja tarinoita leimaamisen takana on. Kysehän on projektioista.
Sellaisiakin on, mutta ap ei vaikuta sellaiselta eikä tuo minun tuntemanikaan nainen, palstallakin on tässäkin ketjussa naisia, joiden itseluottamus naisena on heikko. Se heijastuu käytökseen ja olemukseen ja on osa "kelpaamattomuuden" ongelmaa.
Miehissäkin on samanlaisia eli kyllähän käsitys itsestä voi olla epärealistinen molempiin suuntiin. Hieman todellisuudesta parempaan suuntaan poikkeavasta omakuvasta on tutkitusti hyötyä elämässä. Eli kun näkee itsensä hiukan tavallista parempana tyyppinä, se tuottaa etua itseluottamuksen muodossa. Ap:n ongelma ei varmasti ole ainakaan liika itseluottamus.