Voidaanko sairaalasta kotiuttaa kaatuileva vanhus?

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi yrittäisin ehdottomasti vaihdattaa lääkkeen. Eihän voi syödä lääkettä, jonka vuoksi ei pysy pystyssä. Useille lääkkeille on varmaan korvaava vastaava joka ei ehkä huimaa.

Olen kirjoittanut täällä ennenkin että 85 v alzheimeria sairastavalla isälläni ei yhtäkkiä viime keväänä pitäneet jalat yhtään alla. Kaatuili kotona muutaman kerran kunnolla ja omaishoitaja äitini ei jaksanut nostaa yöllä ylös. Ei onneksi murtunut mitään mutta pääsi yksityiseen hoitokotiin alustavasti.

No siellä yrittivät ensin vähän kävelyttää,mutta isä ei pysynyt pystyssä edes kahden hoitajan pitämänä. Siinä välissä kaupungin fyssari, joka puoli vuotta aikaisemmin oli nähnyt isää vanhusten kuntosalilla kävelevänä tuli tekemään kuntoarvion. Oli äidille vaan sanonut että milloin ottaa kotiin. Hoitolaitoksissa oli sanonut ettei isää, jolla muisisairaus, saa sitoa pyörätuoliin kun se voi kävellä ite. Ei ollu uskonut hoitajia ettei pysy pystyssä. Tunti tämän jälkeen isä kaatui hoitolaitoksessa ja mursi lonkkansa.

Siitäpä sitten isä siirrettiin sairaalaan. Muutaman viikon päästä yli tunnin päähän kotipaikkakunnalta arviohoitoyksikköön jossa miettivät minne isä laitetaan sen jälkeen. Pelättiin että laittavat isän hoitoon vaikka aivan eri paikkakunnalle jonne äitini ei pääsisi katsomaan. Onneksi isä sai kuitenkin vakipaikan samasta yksityisestä hoitolaitoksesta kotipaikkakunnalla.

Vanhuksen lonkkaleikkaus ei ole pikkujuttu. Toipuminen on hidasta ja voi romahduttaa kunnon lopullisesti. Isoissa leikkauksissa on myös suuri veritulppariski, joka johtaa monesti kuolemaan. Törkeää miten vanhusten kuntoa yliarvioidaan ja pakotetaan liikkeelle.

Tätähän se on ollut aina ja tulee olemaan. Ei valtiolla ole millonkaan ollut intressejä laittaa näitä asioita kuntoon, sillä vanhusten asiat ei kiinnosta ketään. He eivät tuota enää.

Silti niin monelle meni läpi k-kusetus ja pelastetaan hauraat-somekampanja ja siitä lopputuloksena Marinin hallituksen soteuudistus päälle - kohta ei saa kukaan hoitoa. Mutta täytetään toki some kaikilla jaloilla tempuilla mitä SM toteutti sosiaalitukia nostaen, niin kukaan ei huomaa mitä täällä oikeasti tapahtuu.

Terveisiä aitiopaikalta, hoitopaikkoja suljettu viimeisen 2v aikana todella paljon JA KETÄÄN EI KIINNOSTA. Ei ole hoitajia.

Minä jouduin tappelemaan kaupungin vanhuspalvelujen kanssa muistisairaan ja sydänvaivoista kärsivän naapurin kanssa. Oli juurikin tuo kierre että syystä x (yleensä sydän tai vti) sairaalaan, siellä jokunen päivä, kotiin ja kotihoidon piiriin huonokuntoisena. Kävi usein minunkin ovella pyytämässä, että soitan ambulanssin kun on niin huono olo.

Sitten muori rupesi seikkalemaan rapussa ja käytävillä sekä taloyhtiön pihalla vähissä vaatteissa keskellä yötä. Soitteli ovikelloja ja etsi milloin hoitajien huonetta, milloin ruokalaa. Oli ihan sekaisin ja joskus itkuinen ha hädissään. Tein taloyhtiön hallituksen nimissä huoli-ilmoituksen ja kun sekään ei auttanut, kerroin vieväni asian aluehallintovirastoon. Sitten alkoi tapahtua.

Kyllä voidaan. Sairaala ei ole vanhainkoti.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä. Turvaranneke hommataan toki ja yksityinen kotihoitaja.

Suosittelen myös rollaattoria

Minun vanhempani kaatui ja mursi lonkkansa rollaattorista huolimatta. Kyllä noin huonokuntoinen on jo pyörätuoli- ja vuodelepopotilas. Tarvitsee hoivakotipaikan.

Jos kaikki vanhukset, joita välillä huimaa, laitettaisiin pyörätuoli- tai vuodepotilaiksi hoivakoteihin,  meillä pitäisi olla satoja ellei jopa tuhansia uusia hoivakoteja. Mä ymmärrän aloittajan huolen kaatuilemisesta ja suosittelen samaa kuin kommentoija 41. Lääkkeet määränneellä lääkärilla on varmasti käsitys, mikä vanhuksen saamista lääkkeistä todennäköisimmin on huimauksen aiheuttaja. Jos vanhus on ollut kuntoutuksessa selkänsä vuoksi, todennäköisesti kyseessä on jokin kipulääke. Tai esim just aiemmin ketjussa mainittu Lyrica. 

Mietin myös samaa kuin kommentoija 30. Tiedän itsekin tapauksen, jossa potilas siirrettiin sairaalasta "kuntoutusosastolle". Ei varsinaisesti kuntoutumaan vaan siksi, että hän tarvitsi vielä lisähappea. Osastolla fyssari kävi vain kerran viikossa ja oli 30 minuuttia. Muu nk "kuntouttaminen" oli potilaan auttamista vessaan. Potilas oli maannut jo sitä ennen pari viikkoa sairaalassa (ensin kolme vuorokautta tehohoidossa ja sitten vuodeosastolla). Kunto oli siis jo siinä laskenut merkittävästi, mutta "kuntoutusosastolle" jouduttuaan kunto romahti. 

Jos huimauksen aiheuttajaa eli lääkitystä ei poisteta, niin ensi viikolla potilas on lonkkaleikkauksessa. Pahimmassa tapauksessa voi lähteä henki. Ja jos huimaus on sitä luokkaa, että silmissä pimenee, niin ei sellaista ihmistä voi jättää turvallisin mielin kotiinsa. Pelkkä rollaattori ei enää auta.

Olet ihan oikeassa ja sen vuoksi kehotinkin keskustelemaan lääkärin kanssa lääkityksestä. En suosittele omalla päätöksellä yks kaks lopettamaan lääkitystä, koska siitä voi tulla ikäviä sivuvaikutuksia. Riippuen siitä, kuinka pitkään uusia lääkkeitä on käyttänyt (pari päivää vs kuukausi) ja mikä  lääke on kyseessä. Kuitenkin omalla päätökselläänkin voi lopettaa lääkityksen. Oisko kellään omaisella mahdollisuutta viettää muutama ensimmäinen päivä vanhuksen kanssa tämän kotona? Tämä on todella ikävä tilanne, mutta sinne kuntoutusosastolle on jo jonossa tulossa uusia potilaita. Kotihoitoon kannattaa myös ottaa yhteyttä. Tai - mikäli on varaa - esim suihkussa käyntiä varten hankkia yksityiseltä hoitajan. Tällaiset kustannuksethan saa laittaa joko vanhuksen omaan (jos tulot on yli 1000 €/kk) tai omaisen (jos omainen siis maksaa) verotukseen kotitalousvähennyksenä. 

Jos lääkärin saisi kiinni vielä nyt, ehdittäisin kuntoutusosastolla vielä kokeilla ainakin annoksen pienentämistä. Tai jonkun - todennäköisimmin huimausta aiheuttavan - lääkkeen lopettamista. On mahdollista, että tässä vanhus joutuu valitsemaan omatoimisuuden ja kipujen väliltä. Tarkoitan, että huimaus vähenee, mutta kivut palaavat. 

Vielä vinkki että jos lääkkeen vaihdon jälkeen kaatuu tai huimaa tehkää vanhuksesta huoli-ilmoitus kaupungille. Ja jos kaatuu niin kannattaa ehdottomasti tilata ambulanssi sen sijaan että itse vie jos yhtään satuttaa itseään. Jos itse aina vaan vie niin eivät niin helposti usko kaatuilua tai että tarvii hoitopaikkaa. Mun täti kaatui muutaman kerran ja yhdellä kertaa päässä oli sitten kananmunan kokoinen verihyytymä kallon ulkopuolella. Varmaan jotain sisäistäkin verenvuotoa (kävi sairaalassa), koska sen jälkeen yhtäkkiä meni muisti. Paikkakunnalla asuva omainen yritti saada hoitopaikkaa ja vain sanottiin, että voidaan hankkia lukot ettei pääse karkaamaan muostisairaana kotoaan Hesassa. Asui siis yksin. No, loppujen lopuksi tätini löytyi talvella ulkoa yöpaidassa ja joku soitti poliisim ja sitten he ambulanssin. Vasta silloin hoitopaikka järjestyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voidaan. Se on omaisten ongelma. Jaa että ei ole omaisia? No sitten on ihan potilaan oma ongelma.

Näin valitettavasti on.

Myös muistisairas ja eksyilevä voidaan kotiuttaa.

Miksi muistisairasta ja eksyilevää pitäisi sairaalassa hoitaa? Yksi ongelma erikoissairaanhoidossa on potilaat, jotka eivät sinne kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalat ovat akuutteja hoitoja varten. Siirtyminen hoivakotiin ajankohtainen, jos kotona ei pärjää. Tai omaiset järjestävät tuen. Mutta sairaala ei ole oikea paikka.

Hoivakotiin ei noin vain siirrytä.

Hoivattavia on liikaa verrattuna hoivapaikkoihin.

Siksi kotona pidetään ihmisiä, jotka eivät kotona pärjää.

Hoitopaikkoja on mutta ei ole hoitajia.

Siksipä hyvinvointialueiden yhtenä suurimista suunnitelmista on lisätä merkittävästi omaishoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voidaan. Se on omaisten ongelma. Jaa että ei ole omaisia? No sitten on ihan potilaan oma ongelma.

Näin valitettavasti on.

Myös muistisairas ja eksyilevä voidaan kotiuttaa.

Miksi muistisairasta ja eksyilevää pitäisi sairaalassa hoitaa? Yksi ongelma erikoissairaanhoidossa on potilaat, jotka eivät sinne kuulu.

Usein odottavat vuodeosastolla sitä hoitopaikkaa palvelutalossa. Niissä on täyttä.

Ihanko oikeasti elätte itse viimeiset vuodet mielummin kaatumatta sängyssä kun eläen täyttä elämää ja joskus kaatuen ja jopa loukaten itsenne?

Sairaalassa ja hoivakodeissakin kaadutaan. Teidän pitää vaan järjestää kotiolot sellaisiksi, että vanhus saa avun kun kaatuu. Ja kannattaa laittaa patja johonkin nurkkaan lattialle, jotta voi sitten ryömiä/ kieriä sinne odottelemaan apua, jonka tuleminen kestää. 

Tuo huimaus voi johtua ihan siitä, että osastolla lepäilee eli makaile paljon. "On sänkyvetoinen." Tasapainoelin vaatii treeniä kehittyäkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ota mitään vastuuta. Äitini kaatui kotonaan ja mursi lonkkansa sekä kätensä. Oli vain ajan kysymys koska niin tapahtuisi.  Leikkaus, makuutus kuntoutussairaalassa ja takaisin kotiin vieläkin huonokuntoisempana. Palvelutaloon ei mitään asiaa, vaikka ei tuolilla meinannut pysyä.

Sairaala ei ole oikea paikka, mutta sieltä pitäisi siirtää henkilö oikeaan paikkaan.

Kyllä, juuri näin.

Mutta kun siinä se ongelma onkin, kun niitä ns. hoitopaikkojen ei ole.

Hoito-ja hoivakodin ovat umpi täynnä. Aina kun joku niissä kuolee, kiirehditään omaisia tyhjentämään huone, sillä uusia vanhuksia

tämän kuolleen vanhuksen, on pitkä jono.

Ja noihin hoiva-ja hoitiokoteihin pääsyn kriteerit ovat tosi tiukat.

Niin pitkään vanhus hoidetaan, kotihoidon turvin kotiin, kuin se vain mahdollista.

Tämä on ikävä totuus Suomen vanhustenhoidosta, ollut jo useampia vuosia.

Nyt myös kotihoito kärsii henkilöstöpulasta, ei enää vain hoitokodit.

Palvelutalot taas ovat täysin erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti voidaan, koska niin tapahtuu. Yksin asuvat kaatuilevat vanhukset pakotetaan asumaan peloissaan kotona. 

Sairaalan henkilökunnan tehtävä ei ole pitää vanhusta viikkotolkulla sairaalassa ja vahtia, ettei vanhus kaatuile.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti elätte itse viimeiset vuodet mielummin kaatumatta sängyssä kun eläen täyttä elämää ja joskus kaatuen ja jopa loukaten itsenne?

No ei kukaan halua sinne sänkyyn. Tässä yritetään nimenomaan estää se sänkyynjääminen poistamalla huimauksen syy. Saas nähdä kauanko oma motivaatiosi kestäisi jos aina pystyssä huimaisi.

Tuntuu että monesti syihin ei paneuduta, todetaan vaan että no, vanhana huimaa. Ei se niinkään mene.

Kakkis kirjoitti:

Minä jouduin tappelemaan kaupungin vanhuspalvelujen kanssa muistisairaan ja sydänvaivoista kärsivän naapurin kanssa. Oli juurikin tuo kierre että syystä x (yleensä sydän tai vti) sairaalaan, siellä jokunen päivä, kotiin ja kotihoidon piiriin huonokuntoisena. Kävi usein minunkin ovella pyytämässä, että soitan ambulanssin kun on niin huono olo.

Sitten muori rupesi seikkalemaan rapussa ja käytävillä sekä taloyhtiön pihalla vähissä vaatteissa keskellä yötä. Soitteli ovikelloja ja etsi milloin hoitajien huonetta, milloin ruokalaa. Oli ihan sekaisin ja joskus itkuinen ha hädissään. Tein taloyhtiön hallituksen nimissä huoli-ilmoituksen ja kun sekään ei auttanut, kerroin vieväni asian aluehallintovirastoon. Sitten alkoi tapahtua.

Varsinaisia vanhainkoteja, ei enää edes ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti voidaan, koska niin tapahtuu. Yksin asuvat kaatuilevat vanhukset pakotetaan asumaan peloissaan kotona. 

Sairaalan henkilökunnan tehtävä ei ole pitää vanhusta viikkotolkulla sairaalassa ja vahtia, ettei vanhus kaatuile.

Henkilökunnan tehtävä olisi varmistua siitä, että vanhus oikeasti pärjää kotona, eikä lähettää häntä sinne kesken kaiken. Hän palaa saman tien takaisin, jos ei pärjää kotona. Kenen etu se on?

Mitä maksaa yhteiskunnalle, kun omaisia pakotetaan väkisin omaishoitajiksi 24/7 hoitoa tarvitsevalle?

Omakohtainen kokemus on, että omainen päätyy lopulta kuitenkin palvelukotiin, kun ensin on kuormitettu perussairaanhoitoa ja erikoissairaanhoitoa operaatioilla, jotka olisi kunnollisessa hoidossa voitu välttää. Ja omainen, no mielenterveys ja työpaikka menetetty, eli lopunikää sitten erilaisilla tuilla sinnittelemässä ja sehän vasta halpaa onkin yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti elätte itse viimeiset vuodet mielummin kaatumatta sängyssä kun eläen täyttä elämää ja joskus kaatuen ja jopa loukaten itsenne?

No ei kukaan halua sinne sänkyyn. Tässä yritetään nimenomaan estää se sänkyynjääminen poistamalla huimauksen syy. Saas nähdä kauanko oma motivaatiosi kestäisi jos aina pystyssä huimaisi.

Tuntuu että monesti syihin ei paneuduta, todetaan vaan että no, vanhana huimaa. Ei se niinkään mene.

Sitten vaan apuvälinelainaamosta pyörätuoli alle. Jos huimaus on ainoa hoidon syy, se ei poistu osastolla makailemalla. Jos sen aiheuttaa joku lääke niin toki se voidaan vaihtaa, mutta usein vanhuksia vaan huippaa. Joko noustaan liian nopeasti, tehdään äkkinäisiä kiertoliikkeitä, juodaan liian vähän, otetaan lääkkeet väärään aikaan, makaillaan liikaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä maksaa yhteiskunnalle, kun omaisia pakotetaan väkisin omaishoitajiksi 24/7 hoitoa tarvitsevalle?

Monissa kulttuureissa isovanhemmat ovat osa perhettä ja asuvat lasten ja lastenlasten kanssa saman katon alla (tai viereisessä talossa). Noissa kulttuureissa on myös enemmän yhteisöllisyyttä ja vähemmän mt-ongelmia kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti voidaan, koska niin tapahtuu. Yksin asuvat kaatuilevat vanhukset pakotetaan asumaan peloissaan kotona. 

Sairaalan henkilökunnan tehtävä ei ole pitää vanhusta viikkotolkulla sairaalassa ja vahtia, ettei vanhus kaatuile.

Henkilökunnan tehtävä olisi varmistua siitä, että vanhus oikeasti pärjää kotona, eikä lähettää häntä sinne kesken kaiken. Hän palaa saman tien takaisin, jos ei pärjää kotona. Kenen etu se on?

Jos 100 vanhusta kulkee on-off osastolle, ollen aina viikon välissä kotona, niin johan se tekee 100 viikkoa tyhjää siellä osastolla ja silloin siellä voidaan hoitaa taas uusia potilaita. Vaikka se näyttäisi omaisesta turhalta pompottamiselta, niin yhteiskunta on pystynyt hoitamaan muita siinä välissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti elätte itse viimeiset vuodet mielummin kaatumatta sängyssä kun eläen täyttä elämää ja joskus kaatuen ja jopa loukaten itsenne?

No ei kukaan halua sinne sänkyyn. Tässä yritetään nimenomaan estää se sänkyynjääminen poistamalla huimauksen syy. Saas nähdä kauanko oma motivaatiosi kestäisi jos aina pystyssä huimaisi.

Tuntuu että monesti syihin ei paneuduta, todetaan vaan että no, vanhana huimaa. Ei se niinkään mene.

Ap:n tapauksesta ei tiedä, miten pitkään vanhus on  ollut kuntoutusosastolla ja millaista kuntoutus siellä on ollut. On ihan mahdollista, että huimauksen syy on yksinkertaisesti se, että vanhus on ollut aivan liian pitkään sängynpohjalla. Toinen mahdollinen syy on käytössä olevat uudet lääkkeet. Mun isäni meni puolessatoista viikossa erikoissairaanhoidossa huonoon kuntoon ja kun lääkäri ehdotti "kuntoutusosastolle" siirtymistä, en suostunut. Koska tiesin, että jos isä sinne joutuu, ei koskaan enää pääse kotiin. Ikävä kyllä myös kuntoutusosastoilla on aivan liian vähän hoitajia. Varsinakseen kuntoutukseen ei ole aikaa, koska kaikki pitää tehdä mahdollisimman nopeasti. On paljon potilaita eikä kuntoutukseen riitä aikaa. Pahimmassa tapauksessa ruokakin kannetaan potilaalle sänkyyn, koska ei ole resursseja taluttaa jokaista potilasta ruokapöydän ääreen syömään.