Lue keskustelun säännöt.
Voidaanko sairaalasta kotiuttaa kaatuileva vanhus?
15.07.2023 |
Ihmettelen nykyistä sairaanhoitoa. Vanhus ollut kuntoutusjaksolla selkänsä takia hoitolaitoksessa. Ilmeisesti jokin uusista lääkkeistä aiheuttaa huimausta. Hän on kaatunutkin siellä ja loukannut jalkaansa. Silti kotiutuspäivä on ensi viikolla. Ennen kuntoutusjaksoa ei mitään tällaista kaatumistaipumusta ilmennyt. Kuka ottaa vastuun, jos kaatuu uudelleen kotona ja vaikka lonkka murtuu? Pitäisihän nyt kaiken järjen mukaan ne lääkitykset laittaa kuntoon ennen kotiinpääsyä?
Kommentit (112)
Mun kaveri jaksoi olla 4 kk kuntoutuksessa töissä ja palasi sitten vuodeosastolle. Sanoi että on rankempaa, mutta palkitsevampaa auttaa vuodepotilaita. Kuntoutuksessa hirveä vaihtuvuus eikä kerkeä muutamassa päivässä auttamaan siten kuin haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kotiin järjestää erilaisia apuvälineitä kaatumisvaaran vähentämiseksi. Irtokaiteita voi ruuvata seiniin kävelyreittien varrelle.
Usein vaaran paikka on aamulla sängystä noustessa, silloin monia huimaa, vaikkei vanhus olisikaan.
Monethan eivät millään halua esim. rollaattoria käyttää, ihan itsepäisyyttään sitten kaatuvat.
Jonkinlaisi suojajuttujahan on kai lonkkien suojaamiseenkin. Se lonkkamurtuma on monelle vanhukselle kohtalokas.
Oletteko yrittäneet sanoa vastaan lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle? Kuulostaa siltä että moni on täällä vaan tyytynyt kohtaloonsa...
Vierailija kirjoitti:
Joo ei oo ongelma. Perusteluna yleensä on (tätä tapausta tuntematta) että kun lääkityksen keventämismahdollisuudet on arvioitu, ei oo akuuttia infektiota tms hoituvaa asiaa kaatuilun taustalla, niin kaatuilu voidaan nähdä pysyvänä valitettavana sairauksiin ja ikään liittyvänä asiana.
Koska itse liikkuminen nähdään nykyään perusoikeutena eikä hoivalaitoksissakaan mielellään rajoiteta liikkumista (kun tämä on vanhuksen terveydelle ja elämänlaadulle niin haitallista) niin vanhus voi yhtä hyvin kaatua osastolla/hoivakodissa kuin kotonaan. Turvapuhelimen ja kotihoidon mahd tarkistuskäyntien pari kertaa päivässä katsotaan olevan riittävä varustus näiden kaatumisten varalta. Riski hyväksytään siis. Valitukset ei mene helposti läpi.
Kuulostaa aivan päinvastaiselta kuin mitä lähipiirin vanhuksen tilannetta seurannut: kaatuilun takia siirretään aina vain valvotumpaan ja ympärivuorokautisempaan hoitopaikkaan, niin että ainakin asianomaiselle itselleen jää sellainen käsitys, että on pakko mennä eikä edelliseen paikkaan enää pääse takaisin. Ei ole dementiaa. Nyt hoivakodissa, jossa 24/7 henkilökunta eivätkä ilmeisesti anna kävellä oikein ollenkaan, koska kaatuu heti. Vierailijat joutuvat selittämään hoitajille keitä ovat, jotta pääsee ylipäätään sisälle, vaikka täyspäisellä ihmisellä pitäisi kaiketi olla oikeus kutsua kotiinsa keitä haluaa. Tulee sellainen ajatus, että olisiko tuossa tilanteessa ihmisen oman onnellisuuden kannalta parempi, että annettaisiin liikkua ja kaatua kunnes jossain vaiheessa kaatuu kallonsa halki. Tarviiko sitä elämää tuollaisessa vaiheessa niin kovasti enää pitkittää kun on yli 90 kuitenkin.
Tämän vuoksi lääkäri sanoikin muhkeapeppuiselle äidilleni että tässä iässä hän ei saa laihtua yhtään. Muhkut suojaavat kaatuessa murtumilta. Äitini kaatuu useita kertoja vuodessa, on osteoporoosi mutta murtumilta on säästytty toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei oo ongelma. Perusteluna yleensä on (tätä tapausta tuntematta) että kun lääkityksen keventämismahdollisuudet on arvioitu, ei oo akuuttia infektiota tms hoituvaa asiaa kaatuilun taustalla, niin kaatuilu voidaan nähdä pysyvänä valitettavana sairauksiin ja ikään liittyvänä asiana.
Koska itse liikkuminen nähdään nykyään perusoikeutena eikä hoivalaitoksissakaan mielellään rajoiteta liikkumista (kun tämä on vanhuksen terveydelle ja elämänlaadulle niin haitallista) niin vanhus voi yhtä hyvin kaatua osastolla/hoivakodissa kuin kotonaan. Turvapuhelimen ja kotihoidon mahd tarkistuskäyntien pari kertaa päivässä katsotaan olevan riittävä varustus näiden kaatumisten varalta. Riski hyväksytään siis. Valitukset ei mene helposti läpi.
Kuulostaa aivan päinvastaiselta kuin mitä lähipiirin vanhuksen tilannetta seurannut: kaatuilun takia siirretään aina vain valvotumpaan ja ympärivuorokautisempaan hoitopaikkaan, niin että ainakin asianomaiselle itselleen jää sellainen käsitys, että on pakko mennä eikä edelliseen paikkaan enää pääse takaisin. Ei ole dementiaa. Nyt hoivakodissa, jossa 24/7 henkilökunta eivätkä ilmeisesti anna kävellä oikein ollenkaan, koska kaatuu heti. Vierailijat joutuvat selittämään hoitajille keitä ovat, jotta pääsee ylipäätään sisälle, vaikka täyspäisellä ihmisellä pitäisi kaiketi olla oikeus kutsua kotiinsa keitä haluaa. Tulee sellainen ajatus, että olisiko tuossa tilanteessa ihmisen oman onnellisuuden kannalta parempi, että annettaisiin liikkua ja kaatua kunnes jossain vaiheessa kaatuu kallonsa halki. Tarviiko sitä elämää tuollaisessa vaiheessa niin kovasti enää pitkittää kun on yli 90 kuitenkin.
Sitten kun vanhus kaatuu, on pomot, Avit, Valvirat ym. hoitajien kimpussa. Nimimerkillä kokemusta on.
Kaatuileva vanhus on usa:n presidenttinäkin joten ei hätää, se on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhus kaatuu, on pomot, Avit, Valvirat ym. hoitajien kimpussa. Nimimerkillä kokemusta on.
Miten ihmeessä tässä on niin paljon vaihtelua? Toisaalla ei juuri välitetä kaatuilusta ja toisaalla ollaan ylisuojelevia.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis tarkennuksena vielä aloitukseen; vanhus on tällä hetkellä kuntoutuksessa, ei varsinaisesti sairaalassa vaan hoitokodin yhteydessä olevalla osastolla. Kuntoutus käsittääkseni pitäisi olla nimenomaan kuntouttavaa... mitä se sellainen kuntoutus on, jos vointi menee huonommaksi?
Ootko ihan varma, että se on nimenomaan kuntoutusosasto? Ihan sillä kysyn, kun meidän talossa on intervalliosasto, minne sairaala laittaa asiakkaita kuntoutumaan. Tosiasiassahan se osasto on tarkoitettu omaishoidossa oleville, eikä meillä ole resursseja isommalle kuntoutukselle. Ja muuallakin tätä tapahtuu kun oikealla kuntoutusosastolla ei ole tilaa, vanhus laitetaan normaaliin hoitokotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaatumista ei voi estää, jos vanhus pääsee omin voimin sängystä ylös. Olipa hän kotona tai hoivakodissa. 2 hoitajaa ei mitenkään pysty vahtimaan, ettei kukaan 20:stä vanhuksesta pääse kaatumaan. Joillekin muistisairaille ei auta edes sängyn laidat vaan he kiipeävät niiden yli. Koska hoitajia on liian vähän, moni vanhus menee hoivakodissa nopeasti huonoon kuntoon. Lihasvoima häviää yllättävän nopeasti, jos vanhus viettää suurimman osan ajasta sängyssä. Sen jälkeen riski kaatua on vieläkin suurempi kuin ennen hoivakotiin joutumista.
Vierailija kirjoitti:
Hemmetti sentään. Kai tässä pitää vaan yrittää olla kovana että hoidatte asian kuntoon siellä. Ap
Mitä jos ihan itse alat järjestää paikkaa hoivakotiin? Ihme asenne että muiden pitää hoitaa kun mikään ei kuitenkaan kelpaa. Rahalla saa hoivapaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaalat ovat akuutteja hoitoja varten. Siirtyminen hoivakotiin ajankohtainen, jos kotona ei pärjää. Tai omaiset järjestävät tuen. Mutta sairaala ei ole oikea paikka.
Hoivakotipaikkoja ei ole, jos omaisiakaan ei ole ... tosiaan turhaan maksettiin veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yrittäneet sanoa vastaan lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle? Kuulostaa siltä että moni on täällä vaan tyytynyt kohtaloonsa...
Olemme. Siinä tapauksessa voidaan omaisia uhata lähestymiskiellolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemmetti sentään. Kai tässä pitää vaan yrittää olla kovana että hoidatte asian kuntoon siellä. Ap
Mitä jos ihan itse alat järjestää paikkaa hoivakotiin? Ihme asenne että muiden pitää hoitaa kun mikään ei kuitenkaan kelpaa. Rahalla saa hoivapaikan.
Ei kaikilla eläkeläisillä eikä edes heidän omaisillaan ole niin paljon rahaa, että hoivapaikan saisi. Eikä siitä paljon ole apua, koska yksityisten hoivapaikkojen tärkein tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen.
Yrittäkää nyt vähintään saada kotihoidon käyntejä hänelle kotiin edes alkuun. Ettei tarvitsisi yksin mennä vaikka suihkuun ja sitten kaatuu sinne.
Ei kai yksi vanhukselle määrätty lääke ole Lyrica?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemmetti sentään. Kai tässä pitää vaan yrittää olla kovana että hoidatte asian kuntoon siellä. Ap
Mitä jos ihan itse alat järjestää paikkaa hoivakotiin? Ihme asenne että muiden pitää hoitaa kun mikään ei kuitenkaan kelpaa. Rahalla saa hoivapaikan.
Rahalla saa joo, sitä vaan ei ole. Eikä sekään ratkaisisi sitä ongelmaa, että vanhus lääkitään sairaammaksi kuin on. En ymmärrä, miten hänet jätetään sitten oman onnensa/omaisten/kotihoidon varaan.
Kunnallisen kotihoidon piiriinkään ei pääse ellei ole syötettävä/puettava, saati sitten hoitokotijonoon. En uskalla kuvitellakaan enkä haluaisi kokeilla, montako kaatumis-osastohoito-kuntoutusrumbaa jonoon pääsy vaatii. Kukaan ei tunnu välittävän vanhuksesta vaan prosessista.
Ja mun anoppi "pääsi" just hoivakotiin/vanhainkotiin ja hoito on just niin surkeaa kuin on etukäteen kuullut/lukenut lehdistä. Oikeastaan ei mikään asia ole mennyt hyvin tai oikein. Omaisten pitää lähes tulkoon joka päivä valittaa jostain. Ei anneta lääkkeitä, lääkereseptejä ei ole uusittu, vaippaa ei vaihdeta, ei vaihdeta iltaisin yöasua eikä tehdä iltatoimia, kohdellaan huonosti, puhutaan rumia, pengotaan laatikkoja, makutetaan, ei ulkoilua, ei ruokailua yhteisissä tiloissa, kun ei ehditä nostamaan pyörätuoliin, ei vastata kun kysytään asioista, kaikilla hoitajille huono suomen kielen taito. Lista on loputon ja anoppi ollut hoitolaitoksessa vasta vajaa 3 viikkoa.
No miten ihmeessä tällaista ratkotaan sitten?Annetaan kaatua kotona, ja jos loukkaantuu, niin takaisin sairaalaan ja uudelleen kuntoutukseen?