Vaadinko liikaa mieheltä (miehiltä)?
Mietin tätä nyt liittyen nykyiseen parisuhteeseen, mutta sama koskee kyllä kaikkia miehiä, siis jo aiempiakin parisuhteitani ja tapailujuttuja.
En vaadi miehiltä uraa, en huenoa työpaikkaa, en varallisuutta, koulutuksellakaan ei ole niin väliä minulle. Eikä muulla ns. statuksella. Ulkonäön puolestakaan vaatimuksia ei paljoa ole, kalju ei haittaa eikä silmälasit, ylipainoakin saa jonkun verran olla eikä se haittaa. Siisti olemus toki pitää olla mutta useimmillahan onkin. Mutta minulla on aika kovia vaatimuksia sellaiseen henkiseen kypsyyteen liittyen. Vaadin korkeaa tunneälyä, yleistä henkistä kypsyyttä, sitä että osaa kypsästi hoitaa erimielisyydet, ei leiki mitään mykkäkouluja, osaa rauhallisesti ja älykkäästi perustella kantansa, on hyvä kuuntelija, on empaattinen, ei käyttäydy huonosti jne voisin jatkaakin listaa mutta ymmärrätte jo tästä varmaan mitä tarkoitan. Tuntuu, että vaadin mieheltä tai siis miehiltä aivan liikaa kun vaadin näitä. Suhteeni kariutuu siihen, että mies ei ole tällainen ja lopetan suhteen. Nytkin mietin lopettavani tämän suhteen taas samasta syystä kuin aiemmatkin.
N36
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisissä sinkkumiehissä on aina joku iso vika, yleensä korvien välissä. Ne hyvät on jo naimisissa.
Päteekö tämä myös nelikymppisiin sinkkunaisiin? Vai koskeeko vain miehiä?
Pätee vain miehiin, naisilla tämä korvien välissä oleva iso vika määräytyy heti alussa, se on se toinen x, miehillä kun toinen kromosomi on y niin se estää ison korvien välissä olevan vian. Se vaan ilmeisesti kuluu joillain miehillä loppuun. Jatkuvan nalkutuksen on todettu kuluttavan y-kromosomia ihan huolella.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat joltain puiden halaajalta. Suurin osa miehistä ei vaan ole kiinnostunut tuommosista asioista, en minäkään.
Joo se on huomattu. Että siinä mielessä ap kyllä vaatii liikaa, kun hyviä miehiä on niin vähän.
Kyllä ne miehet osaavat harjoittaa mykkäkoulua koulutuksesta riippumatta. En mä ala opettamaan aikuiselle ihmiselle kommunikointitaitoja. Menkööt terapiaan jos ei muuten opi. Mulla on parempaakin tekemistä kuin kouluttaa keski-ikäistä miestä.
Vaadin samaa kuin ap ja olen myös samanikäinen. Ei ole löytynyt sopivia puolisoehdokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet kuvitelmissasi luonut ihannemiehen ja jos deittisi poikkeaa tästä edes vähän niin kenkää tulee. Opettele hyväksymään ettei kukaan ole täydellinen tai saat jäädä yksin.
Toista kunnioittava, empaattinen ja inhimillinen käytös pitäisi olla ihan minimivaatimus kumppanille.
Mulla oli sama kun aloin etsiä kumppania 25 vuotiaana. Löysin sitten 26v miehen joka osaa keskustella melkeinpä kaikesta ja omaa mielipiteitä.On miehekäs ja ihana. En edes tiennyt onko mies töissä vai ei, ensimääisten parin kuukauden aikana, minua ei juuri kiinnosta tuollaiset asiat. Sitten selvisi että mies on köyhä niinkuin minä. Yhdessä ollaan talsittu nyt sellaiset 6 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaadi liikaa. Jostain syystä et vain osaa valita miehiä, jotka toteuttavat haluamasi kriteerit.
En ole tutustunut kriteerini täyttäviin miehiin juuri missään. Työn kautta tunnen yhden sellaisen, mutta hän on jo pitkään ollut vakaasti avioliitossa. En yhtään tiedä missä vaatimukseni täyttäviä miehiä voisi edes kohdata. Jos kohtaisin niin valitsisin kyllä hänet.
ApOn vaikea kuvitella, että miespuoliset opettajakollegani eivät täyttäisi noita ehtoja.
Tässä on muuten perää. Tuntemani miesluokanopettajat ovat ihanan lempeitä luonteeltaan. Ainakin ulospäin vaikuttavat siltä. En sitten tiedä millaisia olisivat parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisissä sinkkumiehissä on aina joku iso vika, yleensä korvien välissä. Ne hyvät on jo naimisissa.
Päteekö tämä myös nelikymppisiin sinkkunaisiin? Vai koskeeko vain miehiä?
Ja miten niin "jo naimisissa". Moni heistä on ollut naimisissa, eikä ole enää naimisissa. Jotkut heistä on edelleen, mutta osa jossain kulissiliitossa tai pystyyn kuolleessa liitossa.
Niin. Kyllä minä olen jo sinkkuna oppinut sen, että minun on parempi valehdella kokemattomuuteni toiseksi kuin kertoa avoimesti ja rehellsiesti oma kokemattomuuteni. - Näinkö luulet? Luule vain. Kyllä minä voin oman "kokemattomuuteni" kertoa ja myöntää, koska miksi haluaisin parisuhteeseen vatskakaan ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi minun menneisyyttäni?
Toki tiedän jo kokemuksesta senkin. että avoimuuteni saattaa saada ikaan vastapuolessa minua kohtaan reaktion, joka ei aina - no ei ole aina ilahduttanut. Enemmänkin hämmentänyt.
Vaikka toisaalta jos kohtaisin itseni kaltaisen naisen, joka kertoisi olevansa yhtä "kokematon" kuin min. niin varmasti olisin häntä kohtaan hieman ennakkoluuloinen.
Tiedän ja tiedostam että parisuhteessa oleminen ja elämine on asioita ja tapahtumia, jotka kuuluvat ta ovat kuuluneet monen ikäiseni elämään luonnollsiena osana tai osana kuitenkin enemmän ja vähemmän harkitusti. Enemmän ja vähemmän suunnitellusti.
Mutta sitä en pysty ymmärtämään, että miksi pelkästään parisuhteessa olo tekisi minusta jotenkin paremman (tai huonomman). - Vaikka minustakin on vaikuttanut sille, että vanhempi mies (, kuten minä itse), joka ei ole elänyt ja ollut parisuhteessa ja tästä huolimattta pysynyt suunnilleen täyspäisenä ja fiksuna ja kyeten vastavuorosiin ihmissuhteiin e. ei ole esim erityinen erakko tai joka ei ole (tai ole ollut) erityisen uskovainen (tai muun aatteen tai ismin) kannattaja ja elää ja asuu ihmisten ilmoilla ja elättävät itsenä ja saavat halutessaan jotain säästöönkin on tai ovat hyvin harvinaislaatuisia. - - - Vaikka mistä minä tarkemmin tiedän Suomessa kun elää ja asuu tuhanisia yksineläjiä. - Mutta joista suurin osa toivottavasti ei silti koe itseään yksinäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaadi liikaa. Jostain syystä et vain osaa valita miehiä, jotka toteuttavat haluamasi kriteerit.
En ole tutustunut kriteerini täyttäviin miehiin juuri missään. Työn kautta tunnen yhden sellaisen, mutta hän on jo pitkään ollut vakaasti avioliitossa. En yhtään tiedä missä vaatimukseni täyttäviä miehiä voisi edes kohdata. Jos kohtaisin niin valitsisin kyllä hänet.
ApOn vaikea kuvitella, että miespuoliset opettajakollegani eivät täyttäisi noita ehtoja.
Seurustelin kerran pari kuukautta yhden opettajamiehen kanssa. Hän täyttikin monta niistä kriteereistäni. Mutta hänkin harrasti mykkäkoulua ja sitä en vain siedä.
ApKumma kyllä kun sulle sattuu noin paljon noita että heti suhteen alussa jo mykkäkoulu pystyssä. Oletko tarkastellut omaa käyttäytymistäsi vai mistä syystä heti sukset ristissä? Itse olen joskus pitänyt mykkäkoulua koska silloinen tyttöystävä ei ottanut vastuuta virheistään. Ikävä kyllä sama asia toistuu usean naisen kanssa.
Eli mykkäkoulu ei parantanut tilannetta vaan huononsi sitä? Miksi sitten harrastat sitä jokaisessa suhteessasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisissä sinkkumiehissä on aina joku iso vika, yleensä korvien välissä. Ne hyvät on jo naimisissa.
Päteekö tämä myös nelikymppisiin sinkkunaisiin? Vai koskeeko vain miehiä?
Ilmeisesti genetiikka toimii siitä poikkeuksellisella tavalla, että vain miehet ovat viallisia ja täysiä syypäitä kaikkeen. Ainakin jos ovat verrattavissa naisiin. Jos miehet, nämä kú..päät, otetaan kuviosta ja jätetään jäljelle naisten joukko, niin jostain syystä tällöin ei kuitenkaan luvassa ole pelkkää onnea, auvoa, harmoniaa ja sielujen sympatiaa. Miksihän? Luulisi, että henkisesti kypsät ja kyvykkäät naisihmiset tulisivat vallan mainiosti toimeen. Totuus on kuitenkin jotain muuta.
Aina jos saatavilla on mies syntipukiksi, niin se asema hänelle mieluusti langetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaadin samaa kuin ap ja olen myös samanikäinen. Ei ole löytynyt sopivia puolisoehdokkaita.
Et varmaan ole itsekään sellainen
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne miehet osaavat harjoittaa mykkäkoulua koulutuksesta riippumatta. En mä ala opettamaan aikuiselle ihmiselle kommunikointitaitoja. Menkööt terapiaan jos ei muuten opi. Mulla on parempaakin tekemistä kuin kouluttaa keski-ikäistä miestä.
Ja sit kun ne avaa suutaan, ni auta armias mikä ryöpytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisissä sinkkumiehissä on aina joku iso vika, yleensä korvien välissä. Ne hyvät on jo naimisissa.
Päteekö tämä myös nelikymppisiin sinkkunaisiin? Vai koskeeko vain miehiä?
Ilmeisesti genetiikka toimii siitä poikkeuksellisella tavalla, että vain miehet ovat viallisia ja täysiä syypäitä kaikkeen. Ainakin jos ovat verrattavissa naisiin. Jos miehet, nämä kú..päät, otetaan kuviosta ja jätetään jäljelle naisten joukko, niin jostain syystä tällöin ei kuitenkaan luvassa ole pelkkää onnea, auvoa, harmoniaa ja sielujen sympatiaa. Miksihän? Luulisi, että henkisesti kypsät ja kyvykkäät naisihmiset tulisivat vallan mainiosti toimeen. Totuus on kuitenkin jotain muuta.
Aina jos saatavilla on mies syntipukiksi, niin se asema hänelle mieluusti langetetaan.
Minun (harvat) riidat naispuolisten läheisten kanssa on paljon hedelmällisempiä kuin mieheni kanssa. Kun asioista puhuu ja yrittää ymmärtää toisen näkökantaa, riidat ratkeaa kuin itsestään. Ovesta ulos lampsivan karjuvan miehen kanssa ei pysty sopimaan riitaa. Eikä mököttävän mykkäkoululaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaadin samaa kuin ap ja olen myös samanikäinen. Ei ole löytynyt sopivia puolisoehdokkaita.
Et varmaan ole itsekään sellainen
Olen opetellut sellaiseksi. Sain traumat lapsuudenkodin ilmapiiristä, jossa äiti piti mykkäkoulua ja isä huusi. Ei sellaista minulle, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet kuvitelmissasi luonut ihannemiehen ja jos deittisi poikkeaa tästä edes vähän niin kenkää tulee. Opettele hyväksymään ettei kukaan ole täydellinen tai saat jäädä yksin.
Niin olen luonut mielikuvan tuollaisesta henkisesti kypsästä ihannemiehestä. Mutta miksi minun pitäisi hyväksyä mies, joka vaikka mykkäkouluilee tai suuttuu mitättömistä ja häipyy ovet paukkuen tai ei osaa kuunnella muita ja muiden näkemyksiä? En minä sellaista suhdetta halua. Olen sitten mieluummin yksin.
Ap
Ehkä ongelma on tuossa, että sinä määrittelet toisen puolesta mikä on typerä aihe suuttua. Mitäpä jos itse opettelisit kuuntelmaan toista ja asettumaan tämän asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet kuvitelmissasi luonut ihannemiehen ja jos deittisi poikkeaa tästä edes vähän niin kenkää tulee. Opettele hyväksymään ettei kukaan ole täydellinen tai saat jäädä yksin.
Niin olen luonut mielikuvan tuollaisesta henkisesti kypsästä ihannemiehestä. Mutta miksi minun pitäisi hyväksyä mies, joka vaikka mykkäkouluilee tai suuttuu mitättömistä ja häipyy ovet paukkuen tai ei osaa kuunnella muita ja muiden näkemyksiä? En minä sellaista suhdetta halua. Olen sitten mieluummin yksin.
ApOlethan itse täydellinen?
En tietenkään. Minussa on vikoja siinä missä muissakin. Mutta nuo omat kriteerini täytän lähes täysin. Ja jos joskus niissä asioissa mokaan niin pyydän anteeksi ja huolehdin, että parannan tapani. Ei ole edes vaikeaa täyttää noita listaamiani kriteerejä. En ole koskaan halunnut mykkäkouluilla, noin esimerkiksi. Enkä varmasti ole edes harvinainen nainen tässä asiassa.
Ap
Sun ongelma on seksismi
Pidät naisia lähtökohtaisesti parempina.
Et kai tosissasi väitä, että tuollaisia miehiä on mahdoton löytää, mutta naiset eivät ole harvinaisuus? Miten todellisuudesta vieraantunut oikein olet? Naiset ei mykkäkouluile?! Älähän naurata.
Luovu seksismistä ja miesvihasta, niin mahikset paranee. Ei naistenkaan tarvitse katsella sovinistisikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisissä sinkkumiehissä on aina joku iso vika, yleensä korvien välissä. Ne hyvät on jo naimisissa.
Päteekö tämä myös nelikymppisiin sinkkunaisiin? Vai koskeeko vain miehiä?
Ilmeisesti genetiikka toimii siitä poikkeuksellisella tavalla, että vain miehet ovat viallisia ja täysiä syypäitä kaikkeen. Ainakin jos ovat verrattavissa naisiin. Jos miehet, nämä kú..päät, otetaan kuviosta ja jätetään jäljelle naisten joukko, niin jostain syystä tällöin ei kuitenkaan luvassa ole pelkkää onnea, auvoa, harmoniaa ja sielujen sympatiaa. Miksihän? Luulisi, että henkisesti kypsät ja kyvykkäät naisihmiset tulisivat vallan mainiosti toimeen. Totuus on kuitenkin jotain muuta.
Aina jos saatavilla on mies syntipukiksi, niin se asema hänelle mieluusti langetetaan.
Minun (harvat) riidat naispuolisten läheisten kanssa on paljon hedelmällisempiä kuin mieheni kanssa. Kun asioista puhuu ja yrittää ymmärtää toisen näkökantaa, riidat ratkeaa kuin itsestään. Ovesta ulos lampsivan karjuvan miehen kanssa ei pysty sopimaan riitaa. Eikä mököttävän mykkäkoululaisen kanssa.
johtuu siitä että naiset puhuu tunteista miehet asioista.
Ja miten niin "jo naimisissa". Moni heistä on ollut naimisissa, eikä ole enää naimisissa. Jotkut heistä on edelleen, mutta osa jossain kulissiliitossa tai pystyyn kuolleessa liitossa.