Jos lihoisit yhtäkkiä 40kg, niin kehtaisitko mennä ihmisten ilmoille, vai laihduttaisitko vaikka väkisin ennen kuin menet takaisin tuttujen pariin?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rapajuopon logiikalta. Jos kuitenkin juo, onko edes järkeä käydä töissä.

Mitä ihmettä Ap tekisi päivät? Kiskoisi lisää ruokaa napaansa?

Satsaisi elämäntaparemonttiin ja itsestään huolehtimiseen, ja itsensä hyvään kuosiin pistämiseen. Jo näiden ravintoasioiden opiskeleminen vie huimasti aikaa, jotta alkaa niitä ymmärtää ja myös käytännössä oppia. Ja jos on ollut epäonnekas myös hiustensa ja ihonsa ja kynsiensä jne jne kanssa, niin kaikkien näiden kuntoon pistäminen vaatii jonkun verran efforttia. Ei aina meinaa onnistua, jos käy töissä ja yhtä aikaa pitää huolta useammasta lapsesta. Vaikka toisaalta kyllä totta sekin, että työn tuoma rakenne päivään ja mahdottomuus syödä joka välissä on hyvä sekin. Ellei 40kg liikapaino tuo liikaa ahdistusta olla siinä muodossa ihmisten keskellä.

Toki samalla voi myös laittaa ja sisustaa omaa kotia, jos ei töiltä ja lastenhoidolta ole ehtinyt. sekin kuluttaa kaloreita.

Jos nyt lihoisin 40 kg, niin en jaksaisi liikkua enkä lähteä ulos ollenkaan. Joskus kun paino nousee tilapäisesti muutaman kilon, olen aivan naatti ja voimaton. 40 kg? Jaksaisin kulkea vessan ja sängyn väliä.

Jos minulla nousisi paino yhtäkkiä 40 kg, siihen olisi jokin syy, johon en itse voisi vaikuttaa. Sen verran olen painonhallintaa harjoitellut viimeisen 35v aikana, että jotain päässäni tai kropassani pitää mennä epäkuntoon, jotta paino voisi nousta lyhyessä ajassa 40 kg. Ja jos näin kävisi, minulla olisi elämässäni isompiakin murheita kuin painonnousu.

Eli vastaukseni kysymykseen olisi: Kehtaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teininä olin jatkuvasti vakavasti alipainoinen (bmi 19) ja sitten kyllästyin siihen ivaan ja pilkkaan, niin lihotin itseni väkisin. Tuli se 40kg painoa, eli paino lähes tuplaantui (44 kilosta). Enpä minä kotonani pysynyt yhtään sen enempää. Ei sillä, ettäkö se solvaaminen olisi siitä loppunut, en ole koskaan kelvannut lähipiirilleni, olin sitten ali- tai ylipainoinen. Nyt vehnän pois jättämällä olen normaalipainoinen, mutta inhoan edelleen kroppaani.

Bmi ei ole vielä vakavasti alipainoinen, vaan ihan normaali. Se saattaa kieltämättä kuulostaa silti, kun suurin osa ihmisistä on nykyään tosi pulskia.

Hämmennyin viestistä ja kävin laskemassa sen (bmi 19 oli muistikuva teinivuosilta) ja nyt se näytti 15.56. Joka tapauksessa, olin silloin 168cm ja 40-44 kg, enkä nyt hahmota ollenkaan että mikä se bmi sitten olikaan. Eli pahoittelut jos puhuin läpiä päähäni.