Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksityisyydensuoja mielenterveyspalveluissa: potilastietojen avoin saatavuus koko terveydenhuollon henkilöstölle ongelma
14.07.2023 |
Haluaisin herättää keskustelua mielenterveyspalveluiden potilasjärjestelmien tietoturvasta ja siitä, miten arkaluontoisia keskusteluja voidaan käydä psykiatrisen lääkärin tai hoitajan kanssa. Olen huomannut, että potilasjärjestelmiin kirjatut tiedot ovat kaikkien terveydenhuollon työntekijöiden saatavilla, mikä herättää kysymyksiä yksityisyyden suojaamisesta. Tiedustelin asiaa vielä erikseen terveyskeskuksestani ja terveydenhoitalueemme järjestelmässä Mediatrissa ei ole mitään mahdollisuutta rajoittaa stigmatisoivien kirjausten näkyvyyttä tai saatavutta. JA tässä kohtaa on aivan turha tulla valehtelemaan, etteivät terveydenhuollon ammattilaiset katsele kuin niitä tietoja, mitä hoidossa tarvitsevat. Aivan turha on luulla, ettei ko. ammattikuntaan kuuluisi uteliaita ihmisiä. Jos tietoja urkitaan ja käytetään väärin, on vahinko jo tapahtunut - siinä eivät enää ylilääkärin anteeksipyynnöt tai korvaukset auta.
Toisin sanoin, jos menet vaikka päivystykseen katkenneen käden takia, niin lääkärillä on oikeus katsoa sinun rekisterissä olevat merkintäsi. Myös ne merkinnät, joissa kerrot psykiatrille synkimpiä salaisuuksiasi.
Erityisesti asuessani pienellä paikkakunnalla, on hyvin todennäköistä, että päivystyksessä tai muissa terveydenhuollon tilanteissa kohtaan tuttuja lääkäreitä tai hoitajia. Esimerkiksi, jos soitan rokotusaikaa, niin naapurissa asuva lähihoitaja Seija, joka hoitaa puhelinvaihdetta, näkee kaikki terveystietoni. Tällaisten tietojen leviäminen selvästi vaikuttaisi yhteiskunnalliseen asemaani.
Tämä herättää huolen siitä, miten arkaluonteisia, leimaavia ja mahdollisesti yhteiskunnallista statusta alentavia potilastietoja voidaan pitää salassa. Miksei mielenterveyspalveluissa voisi puhua asioista, jotka eivät olisi automaattisesti jaettavissa kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten kesken? Eikö yksilöllisyyden ja luottamuksellisuuden tule olla ensisijaisia myös mielenterveyspalveluissa? Eikö vastaanotolla todellakaan voi puhua muuta, kuin mitä olisi valmis kirjoittamaan Hesarin etusivulle?
Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia tästä aiheesta. Miten te koette potilastietojen jakamisen laajasti terveydenhuollon ammattilaisten kesken? Onko teillä ehdotuksia tai näkemyksiä siitä, miten potilaiden yksityisyys ja arkaluonteisten tietojen suojaaminen voitaisiin parantaa? Otetaan tämä keskustelu käyntiin ja jaetaan näkemyksiä!
Kommentit (459)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla aikaisemmin olikin joku maininnut asiasta
Tuo data mitä meistä potilastietojärjestelmiin on aina jonkin instanssin käytettävissä.
Vaikka kuinka olisi erityissuojattu näkymä, niin tarpeen tullen se voidaan laillisesti luovuttaa esim vakuutusyhtiön käyttöön (hakiessasi vakuutusta tms)
Tai oikeuden käyttöön esim huoltajuuskiistojen yhteydessä.
Hakiessa uutta työpaikkaa voi työhöntulotarkastuksessa hoitaja / lääkäri hakea tietoja tarkastettavasta henkilöstä yllinkyllin ihan lain suomissa rajoissa.
Tulevaisuudessa voidaan hyvinkin terveystietoja katsella ennen lainojen myöntämistä?Tiedot vuotavat jo nyt poliisin lupahallinnon. Jos ammunta tai metsästys on sinulle rakas harrastus, hoida keskivaikea masennus kotikonstein. Älä mene psykoterapeutille. Aseluvat voivat lähteä.
Jos ne lähtevät niin siihen on aina perusteltu syy. Ei psyykkisesti sairaalla ihmisellä voi olla hallussaan välineitä, jotka aiheuttavat pahaa tuhoa huonolla tuurilla.
Olen samaa mieltä että mieleltään sairailta on vietävä aseet sillä epätoivoinen ihminen voi tehdä laajennetun joukkoitsemurhan. Ehdottomasti pitää myös olla tieto tietyissä ammateissa työskentelevien psyykkisistä sairauksista kuten lentäjien kohdalla. Joku vuosi sitten yksi saksalainen lentäjä lensi matkustajakoneen vuoreen kun masennuksesta ei ollut työnantajalla tietoa.
Tietoa pitää olla tietyissä ammatien sairauksista ja riippuvaisuuksista. Ei voi olla niin että lasten kanssa työskentelee narkomaaneja, alkoiholisteja, mielisairaita tai rikollisia. Sellaiseen ammattiin haluavan pitää vähän miettiä omaa elämäänsä ennen kuin alkaa elää normaalista poikkeavaa elämään. Juuri oli lehdessä juttu entisestä lääkeaineiden vai huumeiden väärinkäyttäjästä joka haaveili poliisin ammatista ja oli ilmeisesti yllättynyt että ei ole ehkä realistinen vaihtoehto hankkiutua sellaiseen ammattiin.
Ja oletko tietoinen siitä, mihin esim. Yhdysvalloissa MT-ongelmista kärsivien pilottien tarkempi seuranta on johtanut? Mm. sairauksien salailuun terveydenhuollossa (ei edes haeta apua) ja itsemurhiin työpaikan ja samalla koko ammatinharjoittamiskyvyn menettämisen pelossa, harvalla lentäjäkoulutukseen kymmeniä tuhansia käyttäneellä kun on ammatti B:tä takataskussa.
Hyvässä hoitotasapainossa ja lääkityksessä oleva mielenterveydellinen sairaus on yleensä aina henkilölle itselleen ja ulkopuolisille turvallisempi vaihtoehto kuin pelosta johtuva avun hakematta jättäminen. Aika moni sinunkin tuttavapiirisi kuuluva henkilö sairastaa psyykeeltään ilman että siitä on mitään merkintää potilastietojärjestelmissä.
Tuo on aivan selviö. Jo ennen kuin tuohon hölmöilyyn mentiin, asia oli päivän selvä jokaiselle, joka nokkaansa pitemmälle ajattelee.
Lähtökohtaisesti ajattelisin, että pilotteina tai kenraaleina ei voi toimia, jos on mielenterveyspotilas. Ehdottomasti pitäisi saada alalta pois.
Moni mielenterveyden sairaus paranee. Jokainen, jonka läheinen on kuollut ja saanut sen takia sairaslomaa, on saanut mielenterveyden ongelmien merkinnän.
Nykykäytännöillä diagnoosiluokituksen mukaan potilaan työkyvyttömyys rasittavan elämäntapahtuman jälkeen johtuu tilanteen aiheuttamasta sairaudesta. Psykiatrinen diagnostiikka perustuu oireyhtymien kuvaukseen. Lääketieteellisesti tavanomainen suru ei tee ihmisestä työkyvytöntä. Jos surun seurauksena toimintakyky on heikentynyt työkyvyttömyyden asteelle, sairausdiagnoosille on useimmiten perusteet.
Suru ei ole sairaus. Sen sijaan bipoilla tai muilla ei ole armeijaankaan mitään asiaa. Ihan sama pilottien kaltaisissa hommissa, jossa ollaan vastuussa isoista määristä ihmishenkiä.
Eli oma-aloitteisesta hoitoon hakeutumisesta on rangaistava! Lentäjän huippuliksoilta Kelan päivärahoille tiputtaminen on rangaistus, jonka pelko varmasti pitää pilotit ruodussa! Näin varmasti saadaan lentokoneiden ohjaimissa olevien mielenterveyttä parannettua ja potentiaalisesti vaaralliset hakeutumaan terapiaan.
Lentäjän tasoisen ihmisen tulisi kyllä jo ihan oma-aloitteisesti vaihtaa alaa, jos esim. psykoosisairaus iskee.
Eli lentäjän liksoilta puhelinmyyjän provisioille? Mahtaa olla jonoa siellä työterveyden psykoterapeutin ovella!
Sellaista se elämä on.
Myös valtiolla ja kaupungilla osalle on kertynyt lisiä ja lomia ja nyt voi vaihtaa uusiin halvempiin työntekijöihin, kun valtion velkaa pitää saada vähennettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksella kerrot syvimpiä asioita terapeutille ja sitten sen lukee omakannasta työterveyden yleislääkäri, hammaslääkäri, satunnainen hoitaja.. Eipä ole enää terapiassa käyminen samanlaista kuin ennen.
Minä en jaksanut ensin välittää koko omakannasta. Kerran sitten menin lukemaan mitä on kirjattu ja halusin vain kuolla!!! Siellä netissä ne asiat mitkä piti jäädä terapeutin vastaanotolle. Ja niin avoin kun olin aina ollut!Minulle kävi sama. Sinne sairaalan tietojärjestelmään ja sieltä omakantaan meni aivan kaikki, siis aivan kaikki keskustelut.
Miten luulet, että sinua hoitava ihminen muistaisi puhutut asiat jos niitä ei kirjoiteta ylös. Et ole niin erikoinen, että kaikki puhumasi jäisi mieleen ja seuraavalla kerralla hoitaja/lääkäri muistaisi mitä ollaan puhuttu.
Tärkeää olisi nyt tässä keskustelussa se, että:
1. Tietojen kirjaamista ei oltaisi aloittajan mukaan poistamassa
2. Tietoja ei oltaisi poistamass
3. Tarkkojen keskustelujen saatavuutta niille, kelle tieto ei ole välttämätön, tulisi selkeämmin rajata.
4. Keskustelussa on käynyt ilmi, että esimerkiksi päivystyksessä voisi näkyä esimerkiksi lääkitys- ja diagnoositiedot (sis. esim hoitosuunnitelma), muttei tarkkoja ja hyvinarkoja keskustelutietoja. Mitä se päivystys tekee sillä tiedolla onko asiakas raiskattu kolme kertaa vai joka viikko avioliittonsa aikana?
Irtisanotut voi päästä palkattomaan työkokeiluun. Tulee karenssi, jos ei mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla aikaisemmin olikin joku maininnut asiasta
Tuo data mitä meistä potilastietojärjestelmiin on aina jonkin instanssin käytettävissä.
Vaikka kuinka olisi erityissuojattu näkymä, niin tarpeen tullen se voidaan laillisesti luovuttaa esim vakuutusyhtiön käyttöön (hakiessasi vakuutusta tms)
Tai oikeuden käyttöön esim huoltajuuskiistojen yhteydessä.
Hakiessa uutta työpaikkaa voi työhöntulotarkastuksessa hoitaja / lääkäri hakea tietoja tarkastettavasta henkilöstä yllinkyllin ihan lain suomissa rajoissa.
Tulevaisuudessa voidaan hyvinkin terveystietoja katsella ennen lainojen myöntämistä?Tiedot vuotavat jo nyt poliisin lupahallinnon. Jos ammunta tai metsästys on sinulle rakas harrastus, hoida keskivaikea masennus kotikonstein. Älä mene psykoterapeutille. Aseluvat voivat lähteä.
Jos ne lähtevät niin siihen on aina perusteltu syy. Ei psyykkisesti sairaalla ihmisellä voi olla hallussaan välineitä, jotka aiheuttavat pahaa tuhoa huonolla tuurilla.
Olen samaa mieltä että mieleltään sairailta on vietävä aseet sillä epätoivoinen ihminen voi tehdä laajennetun joukkoitsemurhan. Ehdottomasti pitää myös olla tieto tietyissä ammateissa työskentelevien psyykkisistä sairauksista kuten lentäjien kohdalla. Joku vuosi sitten yksi saksalainen lentäjä lensi matkustajakoneen vuoreen kun masennuksesta ei ollut työnantajalla tietoa.
Tietoa pitää olla tietyissä ammatien sairauksista ja riippuvaisuuksista. Ei voi olla niin että lasten kanssa työskentelee narkomaaneja, alkoiholisteja, mielisairaita tai rikollisia. Sellaiseen ammattiin haluavan pitää vähän miettiä omaa elämäänsä ennen kuin alkaa elää normaalista poikkeavaa elämään. Juuri oli lehdessä juttu entisestä lääkeaineiden vai huumeiden väärinkäyttäjästä joka haaveili poliisin ammatista ja oli ilmeisesti yllättynyt että ei ole ehkä realistinen vaihtoehto hankkiutua sellaiseen ammattiin.
Ja oletko tietoinen siitä, mihin esim. Yhdysvalloissa MT-ongelmista kärsivien pilottien tarkempi seuranta on johtanut? Mm. sairauksien salailuun terveydenhuollossa (ei edes haeta apua) ja itsemurhiin työpaikan ja samalla koko ammatinharjoittamiskyvyn menettämisen pelossa, harvalla lentäjäkoulutukseen kymmeniä tuhansia käyttäneellä kun on ammatti B:tä takataskussa.
Hyvässä hoitotasapainossa ja lääkityksessä oleva mielenterveydellinen sairaus on yleensä aina henkilölle itselleen ja ulkopuolisille turvallisempi vaihtoehto kuin pelosta johtuva avun hakematta jättäminen. Aika moni sinunkin tuttavapiirisi kuuluva henkilö sairastaa psyykeeltään ilman että siitä on mitään merkintää potilastietojärjestelmissä.
Tuo on aivan selviö. Jo ennen kuin tuohon hölmöilyyn mentiin, asia oli päivän selvä jokaiselle, joka nokkaansa pitemmälle ajattelee.
Lähtökohtaisesti ajattelisin, että pilotteina tai kenraaleina ei voi toimia, jos on mielenterveyspotilas. Ehdottomasti pitäisi saada alalta pois.
Moni mielenterveyden sairaus paranee. Jokainen, jonka läheinen on kuollut ja saanut sen takia sairaslomaa, on saanut mielenterveyden ongelmien merkinnän.
Nykykäytännöillä diagnoosiluokituksen mukaan potilaan työkyvyttömyys rasittavan elämäntapahtuman jälkeen johtuu tilanteen aiheuttamasta sairaudesta. Psykiatrinen diagnostiikka perustuu oireyhtymien kuvaukseen. Lääketieteellisesti tavanomainen suru ei tee ihmisestä työkyvytöntä. Jos surun seurauksena toimintakyky on heikentynyt työkyvyttömyyden asteelle, sairausdiagnoosille on useimmiten perusteet.
Suru ei ole sairaus. Sen sijaan bipoilla tai muilla ei ole armeijaankaan mitään asiaa. Ihan sama pilottien kaltaisissa hommissa, jossa ollaan vastuussa isoista määristä ihmishenkiä.
Eli oma-aloitteisesta hoitoon hakeutumisesta on rangaistava! Lentäjän huippuliksoilta Kelan päivärahoille tiputtaminen on rangaistus, jonka pelko varmasti pitää pilotit ruodussa! Näin varmasti saadaan lentokoneiden ohjaimissa olevien mielenterveyttä parannettua ja potentiaalisesti vaaralliset hakeutumaan terapiaan.
Lentäjän tasoisen ihmisen tulisi kyllä jo ihan oma-aloitteisesti vaihtaa alaa, jos esim. psykoosisairaus iskee.
Varma psykoottisuuden ja itsetuhoisuudelta merkki on hoitoon hakeutuminen. Kaikki tietävät, mitä seurauksia avun hakemisesta on. Jos joku lentäjä kuitenkin hakeutuu terapiaan, hän on aivan psykoottinen. Jos joku ei hakeudu, hän ei voi olla täysin sekaisin, vaan toimii vielä suunnilleen järkevästi.
Tämäkö siis on logiikka?
Nykyään tulee julkisella puolella mielenterveysdiagnoosia hyvin nopeasti, jos on fyysisiä oireita, joihin ei löydy helposti tutkimuksissa syytä. Sen jälkeen onkin vaikea saada oireisiinsa hoitoa. Ääritapaus oli tämä BB Nino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksella kerrot syvimpiä asioita terapeutille ja sitten sen lukee omakannasta työterveyden yleislääkäri, hammaslääkäri, satunnainen hoitaja.. Eipä ole enää terapiassa käyminen samanlaista kuin ennen.
Minä en jaksanut ensin välittää koko omakannasta. Kerran sitten menin lukemaan mitä on kirjattu ja halusin vain kuolla!!! Siellä netissä ne asiat mitkä piti jäädä terapeutin vastaanotolle. Ja niin avoin kun olin aina ollut!Minulle kävi sama. Sinne sairaalan tietojärjestelmään ja sieltä omakantaan meni aivan kaikki, siis aivan kaikki keskustelut.
Miten luulet, että sinua hoitava ihminen muistaisi puhutut asiat jos niitä ei kirjoiteta ylös. Et ole niin erikoinen, että kaikki puhumasi jäisi mieleen ja seuraavalla kerralla hoitaja/lääkäri muistaisi mitä ollaan puhuttu.
Pakkoko niitä on sinne käytännössä julkiseen rekisteriin kirjata?
Kyllä saisivat esimerkiksi psykiatriset sairaanhoitajat miettiä tarkemmin mitä kirjoittavat asiakkaasta. Voisi kirjaukset tehdä lyhyesti ja olennaiseen keskittyen. Mutta niin että muistavat itse mitä on edellisillä kerroilla puhuttu ja käsitelty. Tuo vihkosysteemi olisi hyvä kuten psykologeilla.
Vierailija kirjoitti:
Irtisanotut voi päästä palkattomaan työkokeiluun. Tulee karenssi, jos ei mene.
Toimeentulotukeen tulee työvelvoite. Työtoiminta auttaa sun psyykeä nyt kun irtisanominen helpottuu ja menet asuntolainan kanssa ulosottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän psykiatrian kirjauksia näe terveyskeskuksen puolen henkilökunta. Ainakaan täällä missä minä asun. Sanovat vaan kun kerron vaivastani ja siitä kun kävin psykiatrian puolella juttusilla, etteivät he näe ollenkaan mitä siellä on kirjattu.
Kyllä näkevät täällä Pohjois-Karjalassa ja se on minusta epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanotut voi päästä palkattomaan työkokeiluun. Tulee karenssi, jos ei mene.
Toimeentulotukeen tulee työvelvoite. Työtoiminta auttaa sun psyykeä nyt kun irtisanominen helpottuu ja menet asuntolainan kanssa ulosottoon.
Pääset julkiselle vaikka tarhaan lapsia hoitamaan ja saat sen 500 ruokaan ja muuhun elämiseen vuokran lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksella kerrot syvimpiä asioita terapeutille ja sitten sen lukee omakannasta työterveyden yleislääkäri, hammaslääkäri, satunnainen hoitaja.. Eipä ole enää terapiassa käyminen samanlaista kuin ennen.
Minä en jaksanut ensin välittää koko omakannasta. Kerran sitten menin lukemaan mitä on kirjattu ja halusin vain kuolla!!! Siellä netissä ne asiat mitkä piti jäädä terapeutin vastaanotolle. Ja niin avoin kun olin aina ollut!Minulle kävi sama. Sinne sairaalan tietojärjestelmään ja sieltä omakantaan meni aivan kaikki, siis aivan kaikki keskustelut.
Miten luulet, että sinua hoitava ihminen muistaisi puhutut asiat jos niitä ei kirjoiteta ylös. Et ole niin erikoinen, että kaikki puhumasi jäisi mieleen ja seuraavalla kerralla hoitaja/lääkäri muistaisi mitä ollaan puhuttu.
Pakkoko niitä on sinne käytännössä julkiseen rekisteriin kirjata?
Voisi kirjata vihkoon.
Itse en mene terapeutille, kun mulla lapset muuttaa kohta pois kotoa ja riittää kun saan levätä tarpeeksi.
Kaiken vapaa-ajan käytän tulevaisuudessa vain itseeni ja omaan hyvinvointiini.
En tule ikinä auttamaan ketään. Jos naapurilla on koliikki vauva niin voin päivitellä, että voi voi ja sanoa, että menen nyt omalle soffalleni telkkaria katsomaan ja tottakai sanon, että koita jaksaa.
Tietääkö joku mitä on tapahtunut kirjauksille jotka on tehty 15-20 vuotta sitten? Silloin muistan kieltäneeni niiden käytön terveydenhuollon puolella. En ole hetkeen käynyt Kannassa, mutta tähän mennessä en ole huomannut että olisivat siellä. Lisätäänkö ne joskus sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran eräs lääkäri marisi, kun minulla on kiellot päällä nähdä tietoja toisista kaupungin terveydenhuollon organisaatioista.
Kynsivalli oli tulehtunut ensimmäistä ja tähän asti ainoata kertaa elämäni aikana. :D
Tosi tärkeää nähdä koko sairastamishistoria, siis tosi tärkeetä.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku mitä on tapahtunut kirjauksille jotka on tehty 15-20 vuotta sitten? Silloin muistan kieltäneeni niiden käytön terveydenhuollon puolella. En ole hetkeen käynyt Kannassa, mutta tähän mennessä en ole huomannut että olisivat siellä. Lisätäänkö ne joskus sinne?
Käsittääkseni vanhoja tietoja voidaan siirtää vanhoista järjestelmistä ja skannata kirjallisista terveysalueen omiin järjestelmiin, josta niiden siirtoa omakantaan ei voi estää (ainakaan Pohjois-Karjalassa ei voi estää tietojensiirtoa Mediatrista omakantaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksella kerrot syvimpiä asioita terapeutille ja sitten sen lukee omakannasta työterveyden yleislääkäri, hammaslääkäri, satunnainen hoitaja.. Eipä ole enää terapiassa käyminen samanlaista kuin ennen.
Minä en jaksanut ensin välittää koko omakannasta. Kerran sitten menin lukemaan mitä on kirjattu ja halusin vain kuolla!!! Siellä netissä ne asiat mitkä piti jäädä terapeutin vastaanotolle. Ja niin avoin kun olin aina ollut!Minulle kävi sama. Sinne sairaalan tietojärjestelmään ja sieltä omakantaan meni aivan kaikki, siis aivan kaikki keskustelut.
Miten luulet, että sinua hoitava ihminen muistaisi puhutut asiat jos niitä ei kirjoiteta ylös. Et ole niin erikoinen, että kaikki puhumasi jäisi mieleen ja seuraavalla kerralla hoitaja/lääkäri muistaisi mitä ollaan puhuttu.
Pakkoko niitä on sinne käytännössä julkiseen rekisteriin kirjata?
Ainahan se on julkinen ollut hoitohenkilökunnalle. Nythän kanta-arkiston myötä se on näkyvä myös potilaalle. Tämä potilasnäkymä on huono asia. Sen näkee näissä kommenteissa, ei ymmärretä sen merkitystä. Se on tavallaan muistityökalu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksella kerrot syvimpiä asioita terapeutille ja sitten sen lukee omakannasta työterveyden yleislääkäri, hammaslääkäri, satunnainen hoitaja.. Eipä ole enää terapiassa käyminen samanlaista kuin ennen.
Minä en jaksanut ensin välittää koko omakannasta. Kerran sitten menin lukemaan mitä on kirjattu ja halusin vain kuolla!!! Siellä netissä ne asiat mitkä piti jäädä terapeutin vastaanotolle. Ja niin avoin kun olin aina ollut!Minulle kävi sama. Sinne sairaalan tietojärjestelmään ja sieltä omakantaan meni aivan kaikki, siis aivan kaikki keskustelut.
Miten luulet, että sinua hoitava ihminen muistaisi puhutut asiat jos niitä ei kirjoiteta ylös. Et ole niin erikoinen, että kaikki puhumasi jäisi mieleen ja seuraavalla kerralla hoitaja/lääkäri muistaisi mitä ollaan puhuttu.
Pakkoko niitä on sinne käytännössä julkiseen rekisteriin kirjata?
Ainahan se on julkinen ollut hoitohenkilökunnalle. Nythän kanta-arkiston myötä se on näkyvä myös potilaalle. Tämä potilasnäkymä on huono asia. Sen näkee näissä kommenteissa, ei ymmärretä sen merkitystä. Se on tavallaan muistityökalu.
Mutta niitä ei tarvitse kaikkien katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla aikaisemmin olikin joku maininnut asiasta
Tuo data mitä meistä potilastietojärjestelmiin on aina jonkin instanssin käytettävissä.
Vaikka kuinka olisi erityissuojattu näkymä, niin tarpeen tullen se voidaan laillisesti luovuttaa esim vakuutusyhtiön käyttöön (hakiessasi vakuutusta tms)
Tai oikeuden käyttöön esim huoltajuuskiistojen yhteydessä.
Hakiessa uutta työpaikkaa voi työhöntulotarkastuksessa hoitaja / lääkäri hakea tietoja tarkastettavasta henkilöstä yllinkyllin ihan lain suomissa rajoissa.
Tulevaisuudessa voidaan hyvinkin terveystietoja katsella ennen lainojen myöntämistä?Tiedot vuotavat jo nyt poliisin lupahallinnon. Jos ammunta tai metsästys on sinulle rakas harrastus, hoida keskivaikea masennus kotikonstein. Älä mene psykoterapeutille. Aseluvat voivat lähteä.
Jos ne lähtevät niin siihen on aina perusteltu syy. Ei psyykkisesti sairaalla ihmisellä voi olla hallussaan välineitä, jotka aiheuttavat pahaa tuhoa huonolla tuurilla.
Olen samaa mieltä että mieleltään sairailta on vietävä aseet sillä epätoivoinen ihminen voi tehdä laajennetun joukkoitsemurhan. Ehdottomasti pitää myös olla tieto tietyissä ammateissa työskentelevien psyykkisistä sairauksista kuten lentäjien kohdalla. Joku vuosi sitten yksi saksalainen lentäjä lensi matkustajakoneen vuoreen kun masennuksesta ei ollut työnantajalla tietoa.
Tietoa pitää olla tietyissä ammatien sairauksista ja riippuvaisuuksista. Ei voi olla niin että lasten kanssa työskentelee narkomaaneja, alkoiholisteja, mielisairaita tai rikollisia. Sellaiseen ammattiin haluavan pitää vähän miettiä omaa elämäänsä ennen kuin alkaa elää normaalista poikkeavaa elämään. Juuri oli lehdessä juttu entisestä lääkeaineiden vai huumeiden väärinkäyttäjästä joka haaveili poliisin ammatista ja oli ilmeisesti yllättynyt että ei ole ehkä realistinen vaihtoehto hankkiutua sellaiseen ammattiin.
Ja oletko tietoinen siitä, mihin esim. Yhdysvalloissa MT-ongelmista kärsivien pilottien tarkempi seuranta on johtanut? Mm. sairauksien salailuun terveydenhuollossa (ei edes haeta apua) ja itsemurhiin työpaikan ja samalla koko ammatinharjoittamiskyvyn menettämisen pelossa, harvalla lentäjäkoulutukseen kymmeniä tuhansia käyttäneellä kun on ammatti B:tä takataskussa.
Hyvässä hoitotasapainossa ja lääkityksessä oleva mielenterveydellinen sairaus on yleensä aina henkilölle itselleen ja ulkopuolisille turvallisempi vaihtoehto kuin pelosta johtuva avun hakematta jättäminen. Aika moni sinunkin tuttavapiirisi kuuluva henkilö sairastaa psyykeeltään ilman että siitä on mitään merkintää potilastietojärjestelmissä.
Tuo on aivan selviö. Jo ennen kuin tuohon hölmöilyyn mentiin, asia oli päivän selvä jokaiselle, joka nokkaansa pitemmälle ajattelee.
Lähtökohtaisesti ajattelisin, että pilotteina tai kenraaleina ei voi toimia, jos on mielenterveyspotilas. Ehdottomasti pitäisi saada alalta pois.
Moni mielenterveyden sairaus paranee. Jokainen, jonka läheinen on kuollut ja saanut sen takia sairaslomaa, on saanut mielenterveyden ongelmien merkinnän.
Nykykäytännöillä diagnoosiluokituksen mukaan potilaan työkyvyttömyys rasittavan elämäntapahtuman jälkeen johtuu tilanteen aiheuttamasta sairaudesta. Psykiatrinen diagnostiikka perustuu oireyhtymien kuvaukseen. Lääketieteellisesti tavanomainen suru ei tee ihmisestä työkyvytöntä. Jos surun seurauksena toimintakyky on heikentynyt työkyvyttömyyden asteelle, sairausdiagnoosille on useimmiten perusteet.
Suru ei ole sairaus. Sen sijaan bipoilla tai muilla ei ole armeijaankaan mitään asiaa. Ihan sama pilottien kaltaisissa hommissa, jossa ollaan vastuussa isoista määristä ihmishenkiä.
Totta, suru ei ole sairaus. MUTTA jos surun jälkeen on saanut sairaslomaa, on saanut diagnoosin surun aiheuttamasta mielenterveyden sairaudesta. Pelkän surun takia ei määrätä sairaslomaa.
Kyllä, puolisoni kuoltua sain sairaslomaa muutaman viikon. Diagnoosina oli posttraumaattinen stressireaktio. Jokainen tervepäinen ymmärtää asian eikä diagnoosi vaikuta yhtikäs mihinkään enää vuosien päästä. Sen sijaan, jos siellä on joku mielisairaus, bipo, pitkäaikainen masennus, skitsoilu tms. Sellaisilla ihmisillä ei pitäisi olla mitään asiaa lentokoneen lentämiseen.
Kun olin määräaikaisessa työssä ja toinen vanhempani kuoli niin olin 2 päivää poissa ja toisena päivänä tein tärkeimmät työjutut etänä. Ennen hautajaisia oli kehityskeskustelu, että pitäisi olla vähän nopeampi töissä.
Pomot on noita nuorempia joilla ei ole koskaan ollut vastoinkäymisiä.
En malta odottaa, että he tekevät täydellä teholla töitä, kun heiltä läheinen kuolee. Lisäksi minä hoidin enemmän asiakaspuheluita kuin muut ja siksi ehdein tehdä muita töitä vähemmän.
Tuollainen esimies saa ilkeän ihmisen maineen. Ja kyllä pitäisi myös maalaisjärkeä työpaikoissa käyttää. Ei varmasti tarvitse käydä kehityskeskustelua ennen hautajaisia, jos työ muutenkin päättyy tietyn ajan kuluessa eli on määräaikainen työ, ei vakituinen.
Suomessa aiheutetaan ihmisille mielenterveysongelmia.
Olen niin tyytyväinen, että irtisanomissuoja heikkenee.
No, tottakai ison surun keskellä pitää miettiä omaa työtehoa ja kehittämiskohteita, kun työ päättyy jonkun ajan kuluttua, koska johtajat ovat kokouksessa mussuttaneet kampaviinereitä ja päättäneet, että kehityskeskustelut pidetään, vaikka tapahtuisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla aikaisemmin olikin joku maininnut asiasta
Tuo data mitä meistä potilastietojärjestelmiin on aina jonkin instanssin käytettävissä.
Vaikka kuinka olisi erityissuojattu näkymä, niin tarpeen tullen se voidaan laillisesti luovuttaa esim vakuutusyhtiön käyttöön (hakiessasi vakuutusta tms)
Tai oikeuden käyttöön esim huoltajuuskiistojen yhteydessä.
Hakiessa uutta työpaikkaa voi työhöntulotarkastuksessa hoitaja / lääkäri hakea tietoja tarkastettavasta henkilöstä yllinkyllin ihan lain suomissa rajoissa.
Tulevaisuudessa voidaan hyvinkin terveystietoja katsella ennen lainojen myöntämistä?Tiedot vuotavat jo nyt poliisin lupahallinnon. Jos ammunta tai metsästys on sinulle rakas harrastus, hoida keskivaikea masennus kotikonstein. Älä mene psykoterapeutille. Aseluvat voivat lähteä.
Jos ne lähtevät niin siihen on aina perusteltu syy. Ei psyykkisesti sairaalla ihmisellä voi olla hallussaan välineitä, jotka aiheuttavat pahaa tuhoa huonolla tuurilla.
Olen samaa mieltä että mieleltään sairailta on vietävä aseet sillä epätoivoinen ihminen voi tehdä laajennetun joukkoitsemurhan. Ehdottomasti pitää myös olla tieto tietyissä ammateissa työskentelevien psyykkisistä sairauksista kuten lentäjien kohdalla. Joku vuosi sitten yksi saksalainen lentäjä lensi matkustajakoneen vuoreen kun masennuksesta ei ollut työnantajalla tietoa.
Tietoa pitää olla tietyissä ammatien sairauksista ja riippuvaisuuksista. Ei voi olla niin että lasten kanssa työskentelee narkomaaneja, alkoiholisteja, mielisairaita tai rikollisia. Sellaiseen ammattiin haluavan pitää vähän miettiä omaa elämäänsä ennen kuin alkaa elää normaalista poikkeavaa elämään. Juuri oli lehdessä juttu entisestä lääkeaineiden vai huumeiden väärinkäyttäjästä joka haaveili poliisin ammatista ja oli ilmeisesti yllättynyt että ei ole ehkä realistinen vaihtoehto hankkiutua sellaiseen ammattiin.
Ja oletko tietoinen siitä, mihin esim. Yhdysvalloissa MT-ongelmista kärsivien pilottien tarkempi seuranta on johtanut? Mm. sairauksien salailuun terveydenhuollossa (ei edes haeta apua) ja itsemurhiin työpaikan ja samalla koko ammatinharjoittamiskyvyn menettämisen pelossa, harvalla lentäjäkoulutukseen kymmeniä tuhansia käyttäneellä kun on ammatti B:tä takataskussa.
Hyvässä hoitotasapainossa ja lääkityksessä oleva mielenterveydellinen sairaus on yleensä aina henkilölle itselleen ja ulkopuolisille turvallisempi vaihtoehto kuin pelosta johtuva avun hakematta jättäminen. Aika moni sinunkin tuttavapiirisi kuuluva henkilö sairastaa psyykeeltään ilman että siitä on mitään merkintää potilastietojärjestelmissä.
Tuo on aivan selviö. Jo ennen kuin tuohon hölmöilyyn mentiin, asia oli päivän selvä jokaiselle, joka nokkaansa pitemmälle ajattelee.
Lähtökohtaisesti ajattelisin, että pilotteina tai kenraaleina ei voi toimia, jos on mielenterveyspotilas. Ehdottomasti pitäisi saada alalta pois.
Moni mielenterveyden sairaus paranee. Jokainen, jonka läheinen on kuollut ja saanut sen takia sairaslomaa, on saanut mielenterveyden ongelmien merkinnän.
Nykykäytännöillä diagnoosiluokituksen mukaan potilaan työkyvyttömyys rasittavan elämäntapahtuman jälkeen johtuu tilanteen aiheuttamasta sairaudesta. Psykiatrinen diagnostiikka perustuu oireyhtymien kuvaukseen. Lääketieteellisesti tavanomainen suru ei tee ihmisestä työkyvytöntä. Jos surun seurauksena toimintakyky on heikentynyt työkyvyttömyyden asteelle, sairausdiagnoosille on useimmiten perusteet.
Suru ei ole sairaus. Sen sijaan bipoilla tai muilla ei ole armeijaankaan mitään asiaa. Ihan sama pilottien kaltaisissa hommissa, jossa ollaan vastuussa isoista määristä ihmishenkiä.
Totta, suru ei ole sairaus. MUTTA jos surun jälkeen on saanut sairaslomaa, on saanut diagnoosin surun aiheuttamasta mielenterveyden sairaudesta. Pelkän surun takia ei määrätä sairaslomaa.
Kyllä, puolisoni kuoltua sain sairaslomaa muutaman viikon. Diagnoosina oli posttraumaattinen stressireaktio. Jokainen tervepäinen ymmärtää asian eikä diagnoosi vaikuta yhtikäs mihinkään enää vuosien päästä. Sen sijaan, jos siellä on joku mielisairaus, bipo, pitkäaikainen masennus, skitsoilu tms. Sellaisilla ihmisillä ei pitäisi olla mitään asiaa lentokoneen lentämiseen.
Kun olin määräaikaisessa työssä ja toinen vanhempani kuoli niin olin 2 päivää poissa ja toisena päivänä tein tärkeimmät työjutut etänä. Ennen hautajaisia oli kehityskeskustelu, että pitäisi olla vähän nopeampi töissä.
Pomot on noita nuorempia joilla ei ole koskaan ollut vastoinkäymisiä.
En malta odottaa, että he tekevät täydellä teholla töitä, kun heiltä läheinen kuolee. Lisäksi minä hoidin enemmän asiakaspuheluita kuin muut ja siksi ehdein tehdä muita töitä vähemmän.
Tuollainen esimies saa ilkeän ihmisen maineen. Ja kyllä pitäisi myös maalaisjärkeä työpaikoissa käyttää. Ei varmasti tarvitse käydä kehityskeskustelua ennen hautajaisia, jos työ muutenkin päättyy tietyn ajan kuluessa eli on määräaikainen työ, ei vakituinen.
Suomessa aiheutetaan ihmisille mielenterveysongelmia.
Olen niin tyytyväinen, että irtisanomissuoja heikkenee.
No, tottakai ison surun keskellä pitää miettiä omaa työtehoa ja kehittämiskohteita, kun työ päättyy jonkun ajan kuluttua, koska johtajat ovat kokouksessa mussuttaneet kampaviinereitä ja päättäneet, että kehityskeskustelut pidetään, vaikka tapahtuisi mitä.
Jos johtaja ottaa itse sairaslomaa 2 viikkoa kun hänen äitinsä kuolee niin me voidaan sanoa sille, kun se tulee töihin, että ai sä oletkin pahoista mielenterveysongelmista kärsivä ihminen. Se lohduttaa johtajaa kun hän palaa töihin ja saa kuulla olevansa mielenterveysvikainen hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla aikaisemmin olikin joku maininnut asiasta
Tuo data mitä meistä potilastietojärjestelmiin on aina jonkin instanssin käytettävissä.
Vaikka kuinka olisi erityissuojattu näkymä, niin tarpeen tullen se voidaan laillisesti luovuttaa esim vakuutusyhtiön käyttöön (hakiessasi vakuutusta tms)
Tai oikeuden käyttöön esim huoltajuuskiistojen yhteydessä.
Hakiessa uutta työpaikkaa voi työhöntulotarkastuksessa hoitaja / lääkäri hakea tietoja tarkastettavasta henkilöstä yllinkyllin ihan lain suomissa rajoissa.
Tulevaisuudessa voidaan hyvinkin terveystietoja katsella ennen lainojen myöntämistä?Tiedot vuotavat jo nyt poliisin lupahallinnon. Jos ammunta tai metsästys on sinulle rakas harrastus, hoida keskivaikea masennus kotikonstein. Älä mene psykoterapeutille. Aseluvat voivat lähteä.
Jos ne lähtevät niin siihen on aina perusteltu syy. Ei psyykkisesti sairaalla ihmisellä voi olla hallussaan välineitä, jotka aiheuttavat pahaa tuhoa huonolla tuurilla.
Olen samaa mieltä että mieleltään sairailta on vietävä aseet sillä epätoivoinen ihminen voi tehdä laajennetun joukkoitsemurhan. Ehdottomasti pitää myös olla tieto tietyissä ammateissa työskentelevien psyykkisistä sairauksista kuten lentäjien kohdalla. Joku vuosi sitten yksi saksalainen lentäjä lensi matkustajakoneen vuoreen kun masennuksesta ei ollut työnantajalla tietoa.
Tietoa pitää olla tietyissä ammatien sairauksista ja riippuvaisuuksista. Ei voi olla niin että lasten kanssa työskentelee narkomaaneja, alkoiholisteja, mielisairaita tai rikollisia. Sellaiseen ammattiin haluavan pitää vähän miettiä omaa elämäänsä ennen kuin alkaa elää normaalista poikkeavaa elämään. Juuri oli lehdessä juttu entisestä lääkeaineiden vai huumeiden väärinkäyttäjästä joka haaveili poliisin ammatista ja oli ilmeisesti yllättynyt että ei ole ehkä realistinen vaihtoehto hankkiutua sellaiseen ammattiin.
Ja oletko tietoinen siitä, mihin esim. Yhdysvalloissa MT-ongelmista kärsivien pilottien tarkempi seuranta on johtanut? Mm. sairauksien salailuun terveydenhuollossa (ei edes haeta apua) ja itsemurhiin työpaikan ja samalla koko ammatinharjoittamiskyvyn menettämisen pelossa, harvalla lentäjäkoulutukseen kymmeniä tuhansia käyttäneellä kun on ammatti B:tä takataskussa.
Hyvässä hoitotasapainossa ja lääkityksessä oleva mielenterveydellinen sairaus on yleensä aina henkilölle itselleen ja ulkopuolisille turvallisempi vaihtoehto kuin pelosta johtuva avun hakematta jättäminen. Aika moni sinunkin tuttavapiirisi kuuluva henkilö sairastaa psyykeeltään ilman että siitä on mitään merkintää potilastietojärjestelmissä.
Tuo on aivan selviö. Jo ennen kuin tuohon hölmöilyyn mentiin, asia oli päivän selvä jokaiselle, joka nokkaansa pitemmälle ajattelee.
Lähtökohtaisesti ajattelisin, että pilotteina tai kenraaleina ei voi toimia, jos on mielenterveyspotilas. Ehdottomasti pitäisi saada alalta pois.
Moni mielenterveyden sairaus paranee. Jokainen, jonka läheinen on kuollut ja saanut sen takia sairaslomaa, on saanut mielenterveyden ongelmien merkinnän.
Nykykäytännöillä diagnoosiluokituksen mukaan potilaan työkyvyttömyys rasittavan elämäntapahtuman jälkeen johtuu tilanteen aiheuttamasta sairaudesta. Psykiatrinen diagnostiikka perustuu oireyhtymien kuvaukseen. Lääketieteellisesti tavanomainen suru ei tee ihmisestä työkyvytöntä. Jos surun seurauksena toimintakyky on heikentynyt työkyvyttömyyden asteelle, sairausdiagnoosille on useimmiten perusteet.
Suru ei ole sairaus. Sen sijaan bipoilla tai muilla ei ole armeijaankaan mitään asiaa. Ihan sama pilottien kaltaisissa hommissa, jossa ollaan vastuussa isoista määristä ihmishenkiä.
Totta, suru ei ole sairaus. MUTTA jos surun jälkeen on saanut sairaslomaa, on saanut diagnoosin surun aiheuttamasta mielenterveyden sairaudesta. Pelkän surun takia ei määrätä sairaslomaa.
Kyllä, puolisoni kuoltua sain sairaslomaa muutaman viikon. Diagnoosina oli posttraumaattinen stressireaktio. Jokainen tervepäinen ymmärtää asian eikä diagnoosi vaikuta yhtikäs mihinkään enää vuosien päästä. Sen sijaan, jos siellä on joku mielisairaus, bipo, pitkäaikainen masennus, skitsoilu tms. Sellaisilla ihmisillä ei pitäisi olla mitään asiaa lentokoneen lentämiseen.
Kun olin määräaikaisessa työssä ja toinen vanhempani kuoli niin olin 2 päivää poissa ja toisena päivänä tein tärkeimmät työjutut etänä. Ennen hautajaisia oli kehityskeskustelu, että pitäisi olla vähän nopeampi töissä.
Pomot on noita nuorempia joilla ei ole koskaan ollut vastoinkäymisiä.
En malta odottaa, että he tekevät täydellä teholla töitä, kun heiltä läheinen kuolee. Lisäksi minä hoidin enemmän asiakaspuheluita kuin muut ja siksi ehdein tehdä muita töitä vähemmän.
Tuollainen esimies saa ilkeän ihmisen maineen. Ja kyllä pitäisi myös maalaisjärkeä työpaikoissa käyttää. Ei varmasti tarvitse käydä kehityskeskustelua ennen hautajaisia, jos työ muutenkin päättyy tietyn ajan kuluessa eli on määräaikainen työ, ei vakituinen.
Suomessa aiheutetaan ihmisille mielenterveysongelmia.
Olen niin tyytyväinen, että irtisanomissuoja heikkenee.
No, tottakai ison surun keskellä pitää miettiä omaa työtehoa ja kehittämiskohteita, kun työ päättyy jonkun ajan kuluttua, koska johtajat ovat kokouksessa mussuttaneet kampaviinereitä ja päättäneet, että kehityskeskustelut pidetään, vaikka tapahtuisi mitä.
Jos johtaja ottaa itse sairaslomaa 2 viikkoa kun hänen äitinsä kuolee niin me voidaan sanoa sille, kun se tulee töihin, että ai sä oletkin pahoista mielenterveysongelmista kärsivä ihminen. Se lohduttaa johtajaa kun hän palaa töihin ja saa kuulla olevansa mielenterveysvikainen hullu.
Suru ei ole sairaus eli johtajalla on päässä erittäin pahasti vikaa, hullu se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanotut voi päästä palkattomaan työkokeiluun. Tulee karenssi, jos ei mene.
Toimeentulotukeen tulee työvelvoite. Työtoiminta auttaa sun psyykeä nyt kun irtisanominen helpottuu ja menet asuntolainan kanssa ulosottoon.
Pääset julkiselle vaikka tarhaan lapsia hoitamaan ja saat sen 500 ruokaan ja muuhun elämiseen vuokran lisäksi.
Pysy aiheessa tai perusta oma ketju. Tämä ei liity aiheeseen mitenkään.
Alue: Aihe vapaa
Eli lentäjän liksoilta puhelinmyyjän provisioille? Mahtaa olla jonoa siellä työterveyden psykoterapeutin ovella!